Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saan arjen sujumaan, uuvun kohta täysin kaiken alle :(
19.03.2014 |
Koti kaaoksessa. Liikaa tavaraa, jota olen yrittänyt raivata/lahjoittaa/myydä/järjestää sitä mukaa kun on aikaa. Vauva pitää kiireisenä muutenkin, hyvä kun syödä ehtii jossain välissä. Perheessämme myös kaksi koululaista ja vauvan lisäksi yksi alle kouluikäinen. Yksi lapsista diabeetikko. Arki on kiireistä ja mihinkään ei ehdi keskittyä. Kodin sotkuisuus ahdistaa minua, kun mikään ei toimi. Lisäksi olen luonteeltani hyvinkin pikkutarkka joten sotkun sietäminen alkaa olla todella vaikeaa, vaikka pitkälle olen hermojani venyttänyt. Enkä halua valittaa ympärillä oleville ihmisille, kun kukaan ei ymmärrä kuitenkaan. Joten olen hiljaa ja kärsin nahoissani vaikka koville ottaa. Ajattelin kuitenkin tänne nyt kirjoittaa.
Apua on turha kuvitella saavansa mistään. Kukaan ei sitä takuulla tarjoa, ei edes äitini koskaan kysy, miten voin, miten jaksan, voisinko olla jotenkin avuksi? Vaikka varmasti on nähnyt että olen ajoittain melko stressaantunut/väsynyt ja näkee kuinka hirveät määrät meillä on yksistäänkin pyykkiä pestävänä ja viikattavana. Äiti ei edes käy meillä enää juuri koskaan. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Soittelee, mutta puhuu lähinnä vain omia asioitaan, monesti myös minua kuormittavia (kun olin raskaana, tapahtui lähipiirissä todella ahdistavia asioita ja äitini soitteli minulle ja purki ahdistustaan minuun, kysymättä kertaakaan jaksanko kuunnella jne.). Tai puhuu sisareni lapsesta, jota hoitaa usein. Meille ei tule avuksi eikä hoitamaan koskaan. Enkä enää pyydä, joskus pyysin, enää en. Vaikka pienikin apu auttaisi minua ja perhettämme jo todella paljon, ja mieli virkistyisi kun olisi puuhailuseuraa täällä kotona, joku joka auttaisi vaatteiden läpikäymisessä ja järjestämisessä jne.
En osaa pukea sanoiksi tilannettamme niin, että se olisi ymmärrettävissä täällä keskustelupalstalla.
Vauva haluaa olla paljon sylissä, käytännössä järjestelyaikaa on vain silloin kun vauva nukkuu päikkäreitä (esim nyt) mutta isompi sisarus kaipaisi silloin sitten seuraa. Harmittaa, kun elämä voisi olla niin paljon helpompaa ja ihanaa kun saisi kodin järjestykseen ja turhat tavarat pois, kaapit ojennukseen niin että lapsille löytyisi aina helposti vaatetta mitä tarvitsevat ja että koti olisi helppo siivota! Nauttisin ihan täysillä, voisi kutsua kavereita käymään jne. Nyt ei ketään edes kehtaa koskaan pyytää käymään.
Päivärytmi on mitä on, monesti menee puolille päivin yöpaidoissa, kun ei ehdi vaihtaa eikä omia aamutoimia tehdä. Aamulla on ainoa hetki jolloin voin nukkua, jos vauva on valvottanut yöllä. Isä laittaa koululaiset kouluun ennen töihin menoaan. Haluaisin kuitenkin nousta aikaisin, että saisin päivän alkamaan hyvin. Mutta kun ei aina vaan jaksa...
Kommentit (86)
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 07:13"]
Yllättävää, että näinkin moni symppaa asiansa täysin omaa syytään sotkenutta ihmistä. Jos aloittaja kärsisi alkoholismista, joka on oikea sairaus (toisin kuin vauvakuume), kaikki olisvat heti tuomitsemassa ja syyllistämässä.
Itse olen lapseton.
[/quote]
Siis miten niin "omaa syytään". Ihmisen tarkoitus on hankkia lapsia, mutta ihmisen tarkoitus ei ole jäädä yksin niitä hoitamaan. Enkä nyt tarkoita sitä ap:n äitiä, vaan yleistä yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta! t. se apua tarjonnut viiden lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pyydetään Super-Marjo pelastamaan ap ;) Marjo kauhistelee ja kirjoittaa fläppitaululle ja martta jakaa mikrokuituliinoja.
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 14:30"]
Missä päin sä asut? Jos jossain suht lähellä Tamperetta, niin voisin tulla projektiluontoisesti auttamaan siinä että saat kämpän järjestykseen. t. viiden lapsen siivousta vihaava äiti :D
[/quote]
NOstan vielä ja toistan tarjoukseni :) Voin tulla siis ihan vapaaehtoisena auttamaan siivouksen suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Itse en olisi selvinnyt kaaoksesta ilman siivoojaa silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt jo isompia ja olen miettinyt että sotkumamoilla pitäisi olla joku vertaisverkosto, joka auttaa moralisoimatta turhia. Sotku on vaan elämää eikä kaikesta tarvi selviytyä yksin. Täälläkin oma äiti katosi kokonaan kuvioista viimeistään kolmannen lapsen synnyttyä...
Yllättävää, että näinkin moni symppaa asiansa täysin omaa syytään sotkenutta ihmistä. Jos aloittaja kärsisi alkoholismista, joka on oikea sairaus (toisin kuin vauvakuume), kaikki olisvat heti tuomitsemassa ja syyllistämässä.
Itse olen lapseton.
Alue: Aihe vapaa
Miksi lapsia olisi oikeus hankkia enempää, mihin omat ja miehen rahkeet riittävät ja olettaa, että vanhemmat tottakai sitten auttaa? Jos pukkaa suurperhettä, niin en yhtään ihmettele, että mummo väsyy eikä enää halua olla tekemisissä. Vaikka muuten halveksin isovanhempia, jotka eivät pidä yhteyttä lapsenlapsiinsa, vaan keskittyvät itsekkään egoistisesti nauttimaan omasta elämästä. Mutta jos niitä lapsia syntyy koko ajan uusia, niin joku raja menee isovanhempienkin jaksamisella. Eihän tuollaista lapsilaumaa moni jaksa, vaikka miten olis lapset rakkaita!
Nyt ap järki käteen. Ei enää lapsia, tai menetät elämänhallintasi kokonaan. Sinulla on vastuu niistä jo syntyneistäm etkä selvästikään selviä enää kunnolla arjesta. Ei mitään järkeä tehdä lisää, vanhemmat lapset jäävät heitteille ja parhaimmassa tapauksessa sossu ottaa huostaan, jos kämppä räjähtää kaatopaikaksi. Siinä vaiheessa saat syyttää vain itseäsi, koska olet itsekkäästi halunnut lisääntyä, vaikka resurssit eivät riitä tuollaiseen laumaan.