Lue keskustelun säännöt.
Itku tulee, kun luen vähävaraisten lapsiperheiden joululahjatoiveita
Kurahousut, sadetakki, lämpimät rukkaset, talvikengät, sukkia, villahaalari, jouluruokaa jne Lahjoitankin heti ihan uudet tyttöjen talvikengät, jotka eivät olleetkaan omalle tytölle hyvät.
Kommentit (1734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei itketä yhtään. Kaikki perheet saa tt-tukea, työkkäriä, asumistukea, lapsilisää ja yh't elatusmaksuja. Miten ei ole varaa kurahousuihin tai ruokaan?
Ensinnäkin, asumistuki, elarit ja jopa lapsilisä lasketaan tuloiksi tt-tuessa. Eli niitä et saa jos olet tt-tuella. Lisäksi lähes kaikki vuokra-asunnot ovat kalliimpia kuin ne kelan hyväksymät kohtuulliset asumismenot, jopa kaupungin asunnot, kaikkia lääkkeitä ei kela suinkaan korvaa.
Lapsilisää tai asumistukea ei saa, jos on tt-tuella???
Nähkääs kun ne lasketaan tuloksi siinä laskelmassa. Vanhoina aikoina perhe sai lapsilisät omaan käyttöön eli niiden kulutus ei tullut laskelmaan. Jos perheellä on vaikka velkoja, joita ei huomioida tai just vuokra on isompi kuin kela hyväksyy, kaikki pitää maksaa itse, jolloin todellinen tilanne voi olla aivan eri kuin mitä laskelma näyttää. Moni perhe oli itku silmässä silloin, kun lapsilisät alettiin ottaa tuloksi.
T. Entinen sossu
Kukas ne velat on tehnyt? Tuolla jouluapuaryhmässäkin monella oli velkaa velan päälle ja ulosottoa. Joskus on siis eletty yli varojen ja nyt kansalaisten pitäisi hankkia lapsille lahjat ja vaatteet. Lapsia pitkä liuta ja uusi vauva tulossa.
Kummasti vaan ihmiset muualla maailmassa pärjää vaikka rahaa ei jaetakaan joka asiaan.
Miten ne muualla maailmassa sinusta pärjää? Afrikassa on lapsikuolleisuus suurta ja ihmisten keskimääräinen elinikä 40 vuotta. Jenkeissäkin köyhiä kupsahtelee nyt koronaan, kun eivät pääse hoitoon ilman vakuutusta. Tästäkö pitäisi ottaa mallia?
Harva maa Euroopassakaan jakelee tällaisia tukia. Italiassa maksetaan esim. vuokrat ihan omasta pussista.
Afrikka on muutakin kuin nälkäänäkevät lapset. Ja johan sinne kaadetaan rahaa kasapäin tai otetaan porukkaa tänne elätettäväksi. Toki siellä on todellista köyhyyttäkin, mitä taas Suomessa EI ole. Kela maksaa asunnot, tuet tulee riippumatta siitä onko eläissään laittanut rikkaa ristiin elämänsä parantamiseen. Tästä syystä tänne tuleekin elintasop*kol*isi*.
No Italian harmaa talous on sitä luokkaa että asumistuet maksetaan menetetyissä verokertymissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoopo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei itketä yhtään. Kaikki perheet saa tt-tukea, työkkäriä, asumistukea, lapsilisää ja yh't elatusmaksuja. Miten ei ole varaa kurahousuihin tai ruokaan?
Täysin samat ajatukset! Tässä maassa saa rahaa mihin vaan kun vaan jaksaa pyytää, kiitos verojen.
Toisin sanoen "köyhätkin" voivat elää ja elävätkin maan kalleimmissa neliöissä kaiken tarvittavan elektroniikan sekä koira- ja kissalaumojen kanssa. He nauttivat kaikesta samasta yltäkylläisyydestä kuin "rikkaat" mutta jostain syystä heillä vain ei koskaan ole rahaa.Tyhmä kirjoitus. Olen köyhä. Mulla ei todellakaan ole varaa yhteenkään lemmikkiin, ei ole, koska olen vastuuntuntoinen ja tiedän mitä lemmikin pito maksaa. Sama juttu elektroniikan kanssa, pyykinpesukone on hajoamassa, en pysty ostamaan.
Pyykkikoneita saa muutamalla kympillä käytettynä.
Se pyykkikone ei kävele itsekseen kotiin, vaan kuljetuksen hinta tulee tuohon päälle, todennäköisesti paljon enemmän kuin muutaman kympin. Myös vanha kone pitää kuljettaa pois ja maksaa siitä. Todella köyhällä ei ole yleensä autoa. Ja jos puhutaan tiskikoneesta, pitää maksaa erikseen vielä ammattilaisen asennuksesta ja vuotosuojasta, tai ei vakuutus korvaa. Ja sitten pitää maksaa vielä se vakuutus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Minäkin ymmärrän sun pointtisi. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että lähes jokainen tilapäisiin vaikeuksiin joutunut, jonka olen "nostanut ylös suosta", on oman tilanteensa parannuttua tehnyt saman jollekin toiselle vaikeuksiin joutuneelle. Tehnyt niin, koska hänelle itselleenkin joku tuntematon teki niin.
Ajattelen asiaa myös niin, että varsin usein mun on järkevämpää antaa 500 € yhdelle kuin 50€ kymmenelle. Joo, se viiskymppinen auttaa hetkellisesti kaikkia kymmentä, mutta avustani ei ole iloa kuin lyhyeksi aikaa. Kuukauden päästä heillä kaikilla on jälleen viidenkympin vaje. Mutta kun annan yhdelle 500€, parhaimmassa tapauksessa hän saa maksettua antamallani rahalla kaikki rästissä olevat laskunsa pois, saa vielä ruokaakin kaappeihinsa ja pääsee aloittamaan elämänsä taas puhtaalta pöydältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Sinä siis ennemmin annat yhden hukkua kokonaan ja nostat toisen vedestä, kun hieman elämä takkuaa, eikä niin, että tuet sitä hukkumassa olevaa sen verran, että molemmat pysyvät jotenkin pinnalla? Kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Kokoomuslaislogiikkaahan tuo on. Avustaminen on tehty helpoksi ja anonyymiksi juuri sen vuoksi, ettei ihmisten tarvitsisi alkaa miettimään, toimiiko se oma apu. Onko auttaminen pyyteetöntä? Pitääkö siitä kuitenkin aina tulla sellainen olo auttajalle, että auttaminen tuotti tulosta? Siis auttamisen pitäisi olla auttajalle "palkitsevaa"? Sen verran katselin noita avun tarvitsijoita, että siellä oli monellakin isoja ongelmia - sairauksia, lasten sairauksia, työttömyyttä, varattomuutta ja sitä, ettei ole verkostoja tai muuta kuin viranomaisapua. Eli nimenomaan sellaisia, joiden auttaminen ei ole mikään nopea hattutemppu.
Varmaan osalle pienituloisia ja köyhiä vääristyy se näkemys, mitä "hyvätuloiset" tai ylipäänsä paremmin pärjäävät ostavat jouluksi. En usko, että kovinkaan monessa ns. normaalituloisessa perheessä ostetaan niille lapsille iPhone+uus läppäri+merkkivaatteita+lahjakortteja. Mainokset ja kaikenmaailman pikavippifirmat varmaan luo aika harhaanjohtavan kuva siitä, millaisia lahjoja ja paljonko "pitäisi" tai "olisi normaalia" ostaa.
Toki ajatkin on muuttunut 90-luvusta, mutta vaikka meillä oli molemmat vanhemmat töissä, niin ei meille lapsille mitään lahoja sadoilla tai tuhansilla markoilla ostettu, vaan lahjat oli juurikin pyjamasetti+villasukat+ aku ankan taskukirja ja joulukonvehti -linjaa. Ja ne oli aivan riittävät. Sama kaveripiirissä. Varmasti oli sitten niitä juppiperheitä, joissa lapset sai merkkicollegea yms. Sitä en tiedä, vertasiko köyhät itseään sitten jo tuolloin noihin kaikkein jupeimpiin.
Ehkä tän oman "luokkataustan" vuoksi mun korvaan särähtää aina, jos joku (kehtaa) valittaa, että ei saanut tarpeeksi kallista tai "hyvää" lahjaa. Sen ymmärrän, että mitään ryönäisimpiä kirppislöytöjä ei kuulu lahjaksi antaa, mutta juurikin se, että natistaan että ku kosmetiikaksi saatiin Herbinaa ja Lumenea, eikä Cliniqueta tai Estee Lauderia, tai lapselle Tokmannin "merkitön" purulelu eikä "Sophie la Giraffea". Sitä en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Minäkin ymmärrän sun pointtisi. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että lähes jokainen tilapäisiin vaikeuksiin joutunut, jonka olen "nostanut ylös suosta", on oman tilanteensa parannuttua tehnyt saman jollekin toiselle vaikeuksiin joutuneelle. Tehnyt niin, koska hänelle itselleenkin joku tuntematon teki niin.
Ajattelen asiaa myös niin, että varsin usein mun on järkevämpää antaa 500 € yhdelle kuin 50€ kymmenelle. Joo, se viiskymppinen auttaa hetkellisesti kaikkia kymmentä, mutta avustani ei ole iloa kuin lyhyeksi aikaa. Kuukauden päästä heillä kaikilla on jälleen viidenkympin vaje. Mutta kun annan yhdelle 500€, parhaimmassa tapauksessa hän saa maksettua antamallani rahalla kaikki rästissä olevat laskunsa pois, saa vielä ruokaakin kaappeihinsa ja pääsee aloittamaan elämänsä taas puhtaalta pöydältä.
En ihan tavoita tuota, miksi ihmisellä olisi automaattisesti kohta taas tuo vaje budjetissa. Ei itsellä ainakaan välttämättä ole. Ja kyllä se ilo on pitkäaikainen helpotus, jos jotain saa. Esimerkiksi mainitsemani pesukone kestää sen kymmenen vuotta. Mutta kuten sanoit, jokainen tekee rahoillaan, mitä tahtoo, enkä itse keneltäkään mitään avustuksia vaadi, vaan yritän jotenkin pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoopo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei itketä yhtään. Kaikki perheet saa tt-tukea, työkkäriä, asumistukea, lapsilisää ja yh't elatusmaksuja. Miten ei ole varaa kurahousuihin tai ruokaan?
Täysin samat ajatukset! Tässä maassa saa rahaa mihin vaan kun vaan jaksaa pyytää, kiitos verojen.
Toisin sanoen "köyhätkin" voivat elää ja elävätkin maan kalleimmissa neliöissä kaiken tarvittavan elektroniikan sekä koira- ja kissalaumojen kanssa. He nauttivat kaikesta samasta yltäkylläisyydestä kuin "rikkaat" mutta jostain syystä heillä vain ei koskaan ole rahaa.Tyhmä kirjoitus. Olen köyhä. Mulla ei todellakaan ole varaa yhteenkään lemmikkiin, ei ole, koska olen vastuuntuntoinen ja tiedän mitä lemmikin pito maksaa. Sama juttu elektroniikan kanssa, pyykinpesukone on hajoamassa, en pysty ostamaan.
Pyykkikoneita saa muutamalla kympillä käytettynä.
Se pyykkikone ei kävele itsekseen kotiin, vaan kuljetuksen hinta tulee tuohon päälle, todennäköisesti paljon enemmän kuin muutaman kympin. Myös vanha kone pitää kuljettaa pois ja maksaa siitä. Todella köyhällä ei ole yleensä autoa. Ja jos puhutaan tiskikoneesta, pitää maksaa erikseen vielä ammattilaisen asennuksesta ja vuotosuojasta, tai ei vakuutus korvaa. Ja sitten pitää maksaa vielä se vakuutus...
Tiskikoneen kohdalla on kuitenkin sellainen hyvä puoli, että jokaisesta keittiöstä löytyy tiskipöytä, vesihana ja tiskiallas. Tiskiharja ja tiskiaine tulee paljon halvemmaksi kuin tiskikone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Kokoomuslaislogiikkaahan tuo on. Avustaminen on tehty helpoksi ja anonyymiksi juuri sen vuoksi, ettei ihmisten tarvitsisi alkaa miettimään, toimiiko se oma apu. Onko auttaminen pyyteetöntä? Pitääkö siitä kuitenkin aina tulla sellainen olo auttajalle, että auttaminen tuotti tulosta? Siis auttamisen pitäisi olla auttajalle "palkitsevaa"? Sen verran katselin noita avun tarvitsijoita, että siellä oli monellakin isoja ongelmia - sairauksia, lasten sairauksia, työttömyyttä, varattomuutta ja sitä, ettei ole verkostoja tai muuta kuin viranomaisapua. Eli nimenomaan sellaisia, joiden auttaminen ei ole mikään nopea hattutemppu.
Anonyymiyden ongelma on se että avustettava voi keksiä mitä tahansa satuja avustajilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi pieneen mieleenikään lahjoittaa tuonne mitään. Suomen sosiaaliturva on niin korkea, että jokaisella on kyllä mahdollisuus lapsilleen joululahjat hankkia.
Ai 500e on korkea sosiaalituki?
Tuon päälle maksetaan joukko muita tukia mutta ei kai ne baarireissuihin riitä.
Kyllä jos on täysiin tukiin oikeutettu. Jos jäisin työttömäksi niin saisin työmarkkinatuen enkä muuta. En käy nytkään koskaan baareissa joten tuskin tämä työttömyyden sattuessa muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja jos puhutaan tiskikoneesta, pitää maksaa erikseen vielä ammattilaisen asennuksesta ja vuotosuojasta, tai ei vakuutus korvaa. Ja sitten pitää maksaa vielä se vakuutus...
Onko tiskikone sellainen, jota ilman et mitenkään pärjää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Minäkin ymmärrän sun pointtisi. Mutta kokemuksesta voin kertoa, että lähes jokainen tilapäisiin vaikeuksiin joutunut, jonka olen "nostanut ylös suosta", on oman tilanteensa parannuttua tehnyt saman jollekin toiselle vaikeuksiin joutuneelle. Tehnyt niin, koska hänelle itselleenkin joku tuntematon teki niin.
Ajattelen asiaa myös niin, että varsin usein mun on järkevämpää antaa 500 € yhdelle kuin 50€ kymmenelle. Joo, se viiskymppinen auttaa hetkellisesti kaikkia kymmentä, mutta avustani ei ole iloa kuin lyhyeksi aikaa. Kuukauden päästä heillä kaikilla on jälleen viidenkympin vaje. Mutta kun annan yhdelle 500€, parhaimmassa tapauksessa hän saa maksettua antamallani rahalla kaikki rästissä olevat laskunsa pois, saa vielä ruokaakin kaappeihinsa ja pääsee aloittamaan elämänsä taas puhtaalta pöydältä.
En ihan tavoita tuota, miksi ihmisellä olisi automaattisesti kohta taas tuo vaje budjetissa. Ei itsellä ainakaan välttämättä ole. Ja kyllä se ilo on pitkäaikainen helpotus, jos jotain saa. Esimerkiksi mainitsemani pesukone kestää sen kymmenen vuotta. Mutta kuten sanoit, jokainen tekee rahoillaan, mitä tahtoo, enkä itse keneltäkään mitään avustuksia vaadi, vaan yritän jotenkin pärjätä.
Olen kuulunut moniin avustusryhmiin jo vuosia ja niissä on hyvin paljon ihmisiä, jotka pyytävät ruoka-apua lähes joka kuukausi, jotkut jopa parin viikon välein. Vuodesta toiseen. Eli vaikka he saavatkin esim viidenkympin avun, seuraavassa kuussa he tarvitsevat jälleen ruoka-apua. 50 € ei paranna heidän tilannettaan kuin hetkellisesti, varsinkin sellaisissa kotitalouksissa, joissa on paljon lapsia. 50 € on heille niin pieni raha, että se humahtaa hetkessä ihan tavalliseen kulutukseen.
Uskon, että kun pesukone hajoaa, siihen saatu apu tuo iloa ja pitkäaikaista helpotusta. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että jos seuraavassa kuussa hajoaa vaikkapa pakastin tai pölynimuri, taas ollaan samassa tilanteessa, jos tulot eivät ole siinä välissä nousseet. Sen vuoksi haluan auttaa niitä, joilla tulot tulevat nousemaan. Jotta he voisivat sitten omilla tuloillaan ostaa pakastimen tai pölynimurin rikkoutuneen tilalle eikä siltikään tarvitse mennä ruokajonon tai pyytää ruoka-apua tuntemattomilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi pieneen mieleenikään lahjoittaa tuonne mitään. Suomen sosiaaliturva on niin korkea, että jokaisella on kyllä mahdollisuus lapsilleen joululahjat hankkia.
Ai 500e on korkea sosiaalituki?
Tuon päälle maksetaan joukko muita tukia mutta ei kai ne baarireissuihin riitä.
Kyllä jos on täysiin tukiin oikeutettu. Jos jäisin työttömäksi niin saisin työmarkkinatuen enkä muuta. En käy nytkään koskaan baareissa joten tuskin tämä työttömyyden sattuessa muuttuisi.
Siis luuletteko te ihmiset, että toimeentulotuki on joku ylimääräinen viisisatainen muiden tukien päälle? Ei todellakaan. Se viisisataa täytyy Kelan mukaan jäädä yksin asuvalle asumis- ja terveyskulujen jälkeen, ja jos ei jää, toimeentulotukea maksetaan sen verran, että jää, mutta ei yhtään sen yli. Ja miksi saisit vaan työmarkkinatuen? Et esim. asumistukea? Toki, jos puoliso on töissä tms, sitä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Sinä siis ennemmin annat yhden hukkua kokonaan ja nostat toisen vedestä, kun hieman elämä takkuaa, eikä niin, että tuet sitä hukkumassa olevaa sen verran, että molemmat pysyvät jotenkin pinnalla? Kukin tavallaan.
Kyllä, koska en ajatellut käyttää koko loppuelämääni kahden ihmisen pään kannattelemiseen suon pinnalla. Joku muu voi kannatella, jos katsoo sen hyödyllisemmäksi tavaksi käyttää rahojaan, mutta mä mieluummin nostan ihmisen kokonaan pois sieltä, jolloin mun ei tarvitse kannatella hänen päätään vielä 10 vuoden päästäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista on, että ihmiset ei osaa hoitaa talouttaan niin, ettei tarvitsisi enää kerjätä. Noihin ei auta raha eikä lahjat, kannettu vesi ei kaivossa pysy.
Tämä. Kun avustan vähävaraisia, pyrin löytämään sellaiset ihmiset, joiden tilanne on vain väliaikainen. Esim opiskelija, joka on aloittanut kesätyöt, muttaensimmäinen palkkapäivä ei ole vielä tullut. Tai juuri eronnut, joilla on mennyt tavallista enemmän rahaa takuuvuokraan, muuttoon sekä uuden kodin kalustamiseen. Tai työttömäksi jäänyt, joka joutuu odottamaan pitkään päätöstä ansiosidonnaisesta päivärahastaan. En avusta niitä, joiden tilanne on sama kuukaudesta ja vuodesta toiseen.
En ymmärrä logiikkaasi. Haluat auttaa väliaikaisista vaikeuksista kärsiviä, muttet heitä, joilla tilanne on jatkunut kauemmin. Miksi? Ei se ole aina omaa syytä, että tilanne pitkittyy. Ihmiset voivat sairastua ja joutua ennenaikaiselle eläkkeelle, työttömyys voi pitkittyä, jos ei vaan saa töitä.
Itse olen psyykkisistä syistä työkyvytön, eikä yhteiskunta suostu minua kuntouttamaan kuntoutuspsykoterapian muodossa, koska katsovat vaikeasti kuntoutettavaksi. Mies on työtön, koska töitä ei vaan ole ja uutta alaa ei ole löytynyt, vaikka kahta koulutusta on kokeillut. Oma tilanteeni on kestänyt 16 vuotta ja jos olisimme ehtineet lapsia tehdä ennen kuin sairastuin ja mies jäi työttömäksi, et olisi halunnut tukea meitä, koska sinusta on oma vikamme, jos tulomme eivät riitä. Kun elää vuodesta toiseen minimituloilla, saa käyttää aika paljon mielikuvitusta, että saa ostettua hajonneet kodinkoneet, huonekalut, vaatteet, kengät, kodin tavarat ynnä muut. Ei ole aina itsestä kiinni, jos raha ei riitä. Ihmiset, jotka luulevat niin, eivät ole joutuneet elämään pitkäaikaisessa köyhyydessä.
Siksi, että jonain päivänä avustamieni ihmisten avuntarve loppuu. Siis jo ennenkuin he kuolevat. Sen sijaan, jos tilanne ei koskaan parane, avuntarvekin on pysyvä. Eli avuntarve ei lopu koskaan, vaikka miten avustaisin. Avuntarve on kuin pohjaton kaivo, jota ei saa koskaan täyttymään.
Olen avustanut joitain yksittäisiä ihmisiä nelinumeroisillakin summilla, jotta ovat päässeet tilapäisen vaikean tilanteensa yli ja sen jälkeen pärjänneet taas omillaan ja avuntarve on loppunut. Päässeet takaisin normaaliin elämään ilman, että olisivat joutuneet tekemään velkaa selvitäkseen vaikeasta ajasta ja sitten makselemaan velkoja vielä pitkään takaisin. Joskus on riittänyt pienempikin apu eli esimerkiksi olen ostanut jollekin kuukauden ruuat, talouspaperit ja pesuaineet, koska silloin tarvitsijan ei ole tarvinnut (esim just muuttonsa yhteydessä) siirtää sähkölaskujensa ym maksupäiviä myöhemmäksi vaan on voinut maksaa laskunsa ajallaan eikä ole joutunut noidankehään, jossa tänään maksetaan vasta lokakuun tai kenties vielä syyskuunkin laskuja, vaikka pitäisi maksaa jo marraskuun laskuja.
Minä en väittänyt, että vähävaraisuus olisi aina ihmisestä kiinni. Sairastua voi, voi menettää työkykynsä jne. Kyse ei olekaan siitä, onko jokin ihmisen oma vika vai ei. Kyse on siitä, että avustamalla tietyllä tavalla voin auttaa ihmistä nousemaan kokonaan ylös suosta enkä vain pitelemään toisen päätä pinnalla.
Tavallaan ymmärrän, mutta logiikkasi on siinä mielessä hassu, että haluat auttaa sitä vähemmän pulassa olevaa. Pitkäaikaisesti köyhälle se avuntarve voi olla ihan yhtä todellinen ja jopa suurempi, kun köyhyyttä on kestänyt kauemmin ja tarvittavia asioita puuttuu. Itse pärjään sairaana valtaosan ajasta hyvin, mutta ongelmia tulee isompien hankintojen kanssa. En pyydä, enkä vaadi toisilta mitään, mutta kun on vuosikausia kitkutellut, kyllä joskus on itku tullut, kun joku läheinen on halunnut antaa satasen pesukoneeseen, kun se on hajonnut. Köyhän auttamisessa ei kai ole pointti pelastaa kokonaan ketään. Silti se yksi asia, jonka jollekin kauan köyhyydessä eläneelle annat, voi olla merkittävä. Toki jokainen itse valitsee, ketä tulee vai eikö tue ketään.
Kokoomuslaislogiikkaahan tuo on. Avustaminen on tehty helpoksi ja anonyymiksi juuri sen vuoksi, ettei ihmisten tarvitsisi alkaa miettimään, toimiiko se oma apu. Onko auttaminen pyyteetöntä? Pitääkö siitä kuitenkin aina tulla sellainen olo auttajalle, että auttaminen tuotti tulosta? Siis auttamisen pitäisi olla auttajalle "palkitsevaa"? Sen verran katselin noita avun tarvitsijoita, että siellä oli monellakin isoja ongelmia - sairauksia, lasten sairauksia, työttömyyttä, varattomuutta ja sitä, ettei ole verkostoja tai muuta kuin viranomaisapua. Eli nimenomaan sellaisia, joiden auttaminen ei ole mikään nopea hattutemppu.
Mulle ainakin. Miksi avustaisin, jos kokisin avustamiseni olevan hyödytöntä? Lappaisin loputtomiin rahojani johonkin eikä mikään kuitenkaan koskaan muutu? Ja usko pois, kaikki auttamanikin ovat olleet varsin iloisia, kun heidän avuntarpeensa on mun ansiostani loppunut. Eli kyllä hekin ovat olleet lopputulokseen tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei itketä yhtään. Kaikki perheet saa tt-tukea, työkkäriä, asumistukea, lapsilisää ja yh't elatusmaksuja. Miten ei ole varaa kurahousuihin tai ruokaan?
Mun palkka on kk n. 1000 €. En saa noista tuista mitään. Ok lapsilisän toki kolmesta lapsesta.
En tosin ole hakemassa mistään mitään apuja, mutta tiukkaahan se on saada kunnon lahjat lapsille säästettyä tästä tilistä.
Tammi-lokakuun palkoista et sitten saanut mitään sukanvarteen ? Edes 10 egee/kuukausi + marraskuu = 110 egee ? Vähän myöhäistä yrittää säästää joululahjarahat marraskuun palkasta+lapsilisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei itketä yhtään. Kaikki perheet saa tt-tukea, työkkäriä, asumistukea, lapsilisää ja yh't elatusmaksuja. Miten ei ole varaa kurahousuihin tai ruokaan?
Ensinnäkin, asumistuki, elarit ja jopa lapsilisä lasketaan tuloiksi tt-tuessa. Eli niitä et saa jos olet tt-tuella. Lisäksi lähes kaikki vuokra-asunnot ovat kalliimpia kuin ne kelan hyväksymät kohtuulliset asumismenot, jopa kaupungin asunnot, kaikkia lääkkeitä ei kela suinkaan korvaa.
En ymmärrä motiiviasi valehdella. Olen itse ollut vuosikausi muinoin ttt-asiakas. Tottakai hain muita tukia ennen tt-tukea, koska se on viimesijainen tuki. Joka ikinen kuukausi tililleni tuli työmarkkinatuki, asumistuki sekä toimeentulotuki. Jos asunnon katsotaan olevan liian kalliin, toimeentulotuesta maksetaan loput. Näin se homma menee. Varsinkaan lapsiperheitä ei ajeta ahdinkoon, vaikka moni niin haluaa toisten asian näkevän. Kyse ei ole mistään muusta, kuin elämänhallinnan ongelmista. Kaikilla noista pyytelijöistä rahat riittäisivät, jos hallitsisivat edes alkeellisimman taloudenhoidon. Ai niin, mitä lääkkeisiin tulee; ttt korvaa joka ikisen lääkkeen, jonka lääkäri on määrännyt sairauden hoitoon. Jos pyytää lääkäriä kirjoittamaan, vaikka naamarasvaa muuhun, kuin sairaudenhoitoon, tätä tuskin maksetaan eikä kuulu maksaakaan.
Ärsyttää aina nämä valittajat ja itkijät. Yhteiskunta mahdollistaa jouten olon todella monelle; ei tarvitse vilusta tai nälästä kärsiä ja halvat jouluruoat; laatikot ja kinkut kyllä tulee niillä tuilla maksetuksi - aina on tullut.
Ap nuo on sellaisia lahjatoiveita joita odottaisin täyspäisten esittävän. Viime vuonna täällä palstalla tapeltiin verisesti siitä, että oli toivottu uusimpia älypuhelimia ja ties mitä, ja sitten päälle vielä moni klikkaili maniassa että on ihan kohtuullista pyytää tällaista tuntemattomien ihmisten pussista. Kiva että sinulla on vähän terveempi tulokulma asioihin.
Harva maa Euroopassakaan jakelee tällaisia tukia. Italiassa maksetaan esim. vuokrat ihan omasta pussista.
Afrikka on muutakin kuin nälkäänäkevät lapset. Ja johan sinne kaadetaan rahaa kasapäin tai otetaan porukkaa tänne elätettäväksi. Toki siellä on todellista köyhyyttäkin, mitä taas Suomessa EI ole. Kela maksaa asunnot, tuet tulee riippumatta siitä onko eläissään laittanut rikkaa ristiin elämänsä parantamiseen. Tästä syystä tänne tuleekin elintasop*kol*isi*.