Lue keskustelun säännöt.
Olen kamala äiti
Hasa
17.11.2020 |
Mulla on 4 vuotias erittäin uhmakas (ollut jo 2 vuotta), temperamenttinen ja yleensä täysin tottelematon villi poika. Alan olla todella väsynyt lapsen käytökseen. Joka asiasta saa vääntää (ei, en halua, haluanpas, en pue, en riisu, en syö, haluan sitä haluan tätä...) ja sitten lapsi hermostuu todella herkästi. Huitoo ja huutaa ja suorastaan rääkyy.
Tänään otimme jälleen yhteen ja napparin lasta kiinni poskista kämmenillä. Koen suurta syyllisyyttä. En olisi näin saanut toimia. Olen vaan todella väsynyt lapsen käytökseen. Nyt toisessa poskessa punakka jälki. Pelkään että tulee mustelma. Pelkään viedä lasta huomenna päiväkotiin jos mustelma.
Juttelimme lapsen kanssa tilanteesta ja pyysin anteeksi ja kerroin että tein väärin.
Kommentit (71)
Itse teen töitä ”ongelmalasten” kans. Monet lapset jaksavat tsempata sen tarhapäivän/koulupäivän ja kotona sitten ryöpsähtää. Soitteleppa heti huomenna neuvolaan ja pyydä lääkäriltä aikaa. Voisitte päästä neurologille tutkimuksiin, onko taustalla kuitenkin esim adhd tai muuta nepsyongelmaa.
Ja ei, sä et todellakaan ole ainoa vanhempi, kuka on sortunut väsyneenä tekemään samoin kuin sinä. En todellakaan puolustele tekoa, mutta ymmärrän väsymyksesi. Neuvolan kautta voisitte saada lähetteen myös toimintaterapeutin arvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teen töitä ”ongelmalasten” kans. Monet lapset jaksavat tsempata sen tarhapäivän/koulupäivän ja kotona sitten ryöpsähtää. Soitteleppa heti huomenna neuvolaan ja pyydä lääkäriltä aikaa. Voisitte päästä neurologille tutkimuksiin, onko taustalla kuitenkin esim adhd tai muuta nepsyongelmaa.
Ja ei, sä et todellakaan ole ainoa vanhempi, kuka on sortunut väsyneenä tekemään samoin kuin sinä. En todellakaan puolustele tekoa, mutta ymmärrän väsymyksesi. Neuvolan kautta voisitte saada lähetteen myös toimintaterapeutin arvioon.
Tämä on taas niin nykypäivää. Jos lapsi on kuriton, niin heti ollaan miettimässä jotain nepsyjä tai adhd:ita sen sijaan että laitettaisiin lapsi kuriin. Niin ja se neuvolaan soittaminenkin varmaan johtaa lasuun, kun neuvola kokee "huolta". :P
Vierailija kirjoitti:
Itse teen töitä ”ongelmalasten” kans. Monet lapset jaksavat tsempata sen tarhapäivän/koulupäivän ja kotona sitten ryöpsähtää. Soitteleppa heti huomenna neuvolaan ja pyydä lääkäriltä aikaa. Voisitte päästä neurologille tutkimuksiin, onko taustalla kuitenkin esim adhd tai muuta nepsyongelmaa.
Ja ei, sä et todellakaan ole ainoa vanhempi, kuka on sortunut väsyneenä tekemään samoin kuin sinä. En todellakaan puolustele tekoa, mutta ymmärrän väsymyksesi. Neuvolan kautta voisitte saada lähetteen myös toimintaterapeutin arvioon.
Olen esittänyt huoleni niin päikyssä kuin neuvolassa, turhaan. Koen myös että en jaksaisi nyt mitään perhetyöntekijöitä. En vaan jaksa. Lapsi hakee huomiota negatiivisin keinoin mutta on myös sen tyyppinen että tietyissä tilanteissa esim yleiset tapahtumat tai tilanteet kodin ulkopuolella aiheuttaa "flippaamista"
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ota asia esille jonkun kanssa ja saat tarvittaessa apuja. Avoimuudesta ei ketään rangaista! Minä väsyneenä uuvuin lapseeni ja läppäsin häntä päähän. Päiväkodissa kerroin asian ja otin yhteyttä perheneuvolaan ja pääsin juttelemaan ja sain konkreettisia neuvoja tilanteisiin joissa meinaa hermo pettää. Vain kiitosta sain avoimuudesta.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Perheneuvolaan yhteys. Sieltä saat tukea itsellesi - olet hyvä ja välittävä äiti - ja taitoja rakkaan esikoisesi tunnemyrskyjen kannatteluun sekä rajoilla että rakkaudella. Sinun pojallasi on nyt uuden vauvan myötä isot tunnemyrskyt. Perheneuvola auttaa sinua pysymään pinnalla omien tunteittesi kanssa, jolloin pystyt paremmin luotsaamaan poikaasi hänen tunteiden kanssa. Jos pääset johonkin vanhempien ryhmään, joissakin on myös lastenhoitomahdollisuus. Itse menin lapseni kanssa perheneuvolan asiakkaaksi, kun hänellä ilmeni koulussa tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Pääsin vanhempien ryhmään. Ryhmä tosin loppui kun corona alkoi, mutta perhekäynnit onnistuivat. Sittemmin siirryimme hyksiin jatkotutkimuksiin. Perheneuvolavaihe oli aivan mahtava ja auttoi minua jaksamaan oman tinttamarini kanssa etäkoulun ja etätyön ihan yhärinä eristyksissä muusta maailmasta. Vanhempien ryhmässä oli juuri sinun lapsiesi ikäistä porukkaa.
Hasa kirjoitti:
Pelottaa jos jää jälki ja päikyssä ne asiasta kysyy. Mitä ihmettä mä sanon? Myöntää en haluaisi.
Kiistät kaiken jos kysyvät.
Ja sitten teet lapselle selväksi että perheen sisäisistä asioista ei tarhassa huudella...
Vanha kunnon tukkapölly on siitä hyvä ettei jätä jälkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa olla auktoriteetti lapselle niin pitää olla johdonmukainen eli selvät sävelet ja rangaistukset jos lapsi tekee kiellettyä.
Lapselle pitää tehdä selväksi vaihtoehdot, "jos teet jotain kiellettyä, niin rangaistus on oleva tämä". Itse selitän myös miksi jotain asiaa ei tehdä, vaarallista, tyhmää, rumaa yms. Kun sääntöjä sitten koetellaan, muistutetaan kerran ja sen jälkeen rangaistus tulee käytäntöön. Joka kerta ja kun rangaistusta vastaan kapinoidaan, korostetaan, että valinta oli lapsen oma.
Meillä jokaiselle lapsille on jossain vaiheessa kerrottu äidin motto, joka on "turha koittaa – äiti voittaa" . Olen
sanonut, että kaikelle kielletylle ja sen tekemisen estämiselle löytyy keino aikuisten maailmasta ja jokaisella teolla on seuraus, lapsi sitten päättää onko se hyvä vai huono (vahingot tietysti ovat eri asia). Jos rikkoo leluja, joutuu korjaamaan. Jos heittelee tavaroita, joutuu keräämään. Jos karkaa, joutuu valjaisiin. Jos lyö, joutuu arestiin (nurkkaan) ja kaverit lähtevät heti kotiin tai sisarukset tilanteesta riippuen joko omiin huoneisiin tai jatkavat leikkiä ilman lyöjää.
Tulee tarhassa varmasti ilmi.
Lapsi otetaan huostaan.
Ja se on oikein koska käyttäydyt noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saaren Maija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ota asia esille jonkun kanssa ja saat tarvittaessa apuja. Avoimuudesta ei ketään rangaista! Minä väsyneenä uuvuin lapseeni ja läppäsin häntä päähän. Päiväkodissa kerroin asian ja otin yhteyttä perheneuvolaan ja pääsin juttelemaan ja sain konkreettisia neuvoja tilanteisiin joissa meinaa hermo pettää. Vain kiitosta sain avoimuudesta.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Perheneuvolaan yhteys. Sieltä saat tukea itsellesi - olet hyvä ja välittävä äiti - ja taitoja rakkaan esikoisesi tunnemyrskyjen kannatteluun sekä rajoilla että rakkaudella. Sinun pojallasi on nyt uuden vauvan myötä isot tunnemyrskyt. Perheneuvola auttaa sinua pysymään pinnalla omien tunteittesi kanssa, jolloin pystyt paremmin luotsaamaan poikaasi hänen tunteiden kanssa. Jos pääset johonkin vanhempien ryhmään, joissakin on myös lastenhoitomahdollisuus. Itse menin lapseni kanssa perheneuvolan asiakkaaksi, kun hänellä ilmeni koulussa tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Pääsin vanhempien ryhmään. Ryhmä tosin loppui kun corona alkoi, mutta perhekäynnit onnistuivat. Sittemmin siirryimme hyksiin jatkotutkimuksiin. Perheneuvolavaihe oli aivan mahtava ja auttoi minua jaksamaan oman tinttamarini kanssa etäkoulun ja etätyön ihan yhärinä eristyksissä muusta maailmasta. Vanhempien ryhmässä oli juuri sinun lapsiesi ikäistä porukkaa.
Monikaan ei halua viranomaiskoneistoa penkomaan perheen sisäisiä asioita. Eikä ole kyse siitä, että olisi valtavia luurankoja kaapissa vaan ihan (koti)rauhan ja yksityisyyden vuoksi.
Millaiset välit isään, onko riitoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua vaikka tv ohjelmasta, hyvä ammattilainen auttaa tai joku ammattilainen katsomaan kotiin. Mutta muista myös, että sinulla on lapsi. Kaikki ei saa lapsia ja ottaisivat sinun tilanteen milloin vain. En tarkoita tätä pahalla, vaan sillä, että löytäisit voimaa ja hyvää oloa tilanteeseen. Itselläni ei ole lapsia, enkä koskaan niitä saa. Tsemppiä teille.
En siis yksinkertaisesti jaksa mitään perhetyöntekijöitä tai vastaavia nyt. Muutenkin arki kiireistä ja tunteja liian vähän päivässä, ei mitään ylimääräistä tähän nyt.
Meillä oli ennen että lelu lähtee jos käyttäytyy tyhmästi. Ei toimi enää. Lapsi ei välitä. Ja kun jotain kieltää niin lapsi huutaa "mutta mä haluan!". Hetken päästä saa komentaa uudelleen. Lapsi unohtaa täysin mitä on kielletty vaikka minuutti sitten. Höpisee joskus että haluaa mummulle, siellä tottelee ja on nätisti. Ja se pitää kyllä ihan paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee tarhassa varmasti ilmi.
Lapsi otetaan huostaan.
Ja se on oikein koska käyttäydyt noin.
Höpöhöpö.
Lapsessa pitää olla selvästi näkyviä pahoinpitelyn jälkiä, aiemmin ei tarhan tädit puutu
Vierailija kirjoitti:
Saaren Maija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ota asia esille jonkun kanssa ja saat tarvittaessa apuja. Avoimuudesta ei ketään rangaista! Minä väsyneenä uuvuin lapseeni ja läppäsin häntä päähän. Päiväkodissa kerroin asian ja otin yhteyttä perheneuvolaan ja pääsin juttelemaan ja sain konkreettisia neuvoja tilanteisiin joissa meinaa hermo pettää. Vain kiitosta sain avoimuudesta.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Perheneuvolaan yhteys. Sieltä saat tukea itsellesi - olet hyvä ja välittävä äiti - ja taitoja rakkaan esikoisesi tunnemyrskyjen kannatteluun sekä rajoilla että rakkaudella. Sinun pojallasi on nyt uuden vauvan myötä isot tunnemyrskyt. Perheneuvola auttaa sinua pysymään pinnalla omien tunteittesi kanssa, jolloin pystyt paremmin luotsaamaan poikaasi hänen tunteiden kanssa. Jos pääset johonkin vanhempien ryhmään, joissakin on myös lastenhoitomahdollisuus. Itse menin lapseni kanssa perheneuvolan asiakkaaksi, kun hänellä ilmeni koulussa tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Pääsin vanhempien ryhmään. Ryhmä tosin loppui kun corona alkoi, mutta perhekäynnit onnistuivat. Sittemmin siirryimme hyksiin jatkotutkimuksiin. Perheneuvolavaihe oli aivan mahtava ja auttoi minua jaksamaan oman tinttamarini kanssa etäkoulun ja etätyön ihan yhärinä eristyksissä muusta maailmasta. Vanhempien ryhmässä oli juuri sinun lapsiesi ikäistä porukkaa.
Monikaan ei halua viranomaiskoneistoa penkomaan perheen sisäisiä asioita. Eikä ole kyse siitä, että olisi valtavia luurankoja kaapissa vaan ihan (koti)rauhan ja yksityisyyden vuoksi.
Tämä! En jaksa ihmisiä penkomaan asioita ja en jaksa alkaa selittämään meidän arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hasa kirjoitti:
En siis yksinkertaisesti jaksa mitään perhetyöntekijöitä tai vastaavia nyt. Muutenkin arki kiireistä ja tunteja liian vähän päivässä, ei mitään ylimääräistä tähän nyt.
Meillä oli ennen että lelu lähtee jos käyttäytyy tyhmästi. Ei toimi enää. Lapsi ei välitä. Ja kun jotain kieltää niin lapsi huutaa "mutta mä haluan!". Hetken päästä saa komentaa uudelleen. Lapsi unohtaa täysin mitä on kielletty vaikka minuutti sitten. Höpisee joskus että haluaa mummulle, siellä tottelee ja on nätisti. Ja se pitää kyllä ihan paikkaansa.
Varmasti löytyy jotain rangaistuksia mistä lapsi välittää. Kokeile avoimesti erilaisia äläkä turhaan pelkää että lapsi menee rikki jos sitä rankaisee. Rangaistus on tehoton tai liian lievä jos lapsi uhmaa sinua vielä rangaistuksen jälkeenkin.
Hae apua.
Kun olet vireessä, niin sopivasti huijaa lasta. Älä ala väittelyyn. Jotain mielenkiintoista mikä herättää lapsen uteliaisuuden... niin ei jää tuo juupas rips levy päälle. Eihän se lapsi muuta osaa. Malli.
Opeta toisenlainen tapa.
Sitten, kun on jaksavainen oli.
Et ole huono äiti.
Me äidit niin kovin koetaan huonos omaa tuntoa.
Mitä olet tehnyt hyvin?
Jo tuo, että tajuat että meni överiksi, on hyvä asia.
Tuttuja tuntemuksia.
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt haet apua tilanteeseen. Kyllähän tuo on ensimmäisiä varoitusmerkkejä, että kaikki ei ole hyvin sinullakaan. Olet väsynyt ja te molemmat ansaitsette apua. Onko päiväkoti huolissaan lapsen vilkkaudesta?
Ei. Lapsi on kuulemma kuin unelma päiväkodissa. Iloinen ja tottelevainen. Toimelias kyllä mutta ei villi.
Meillä on myös vauva kotona. Tuntuu että kotona tämä mellastaminen on huomion hakua. Ja olen siis väsynyt lapsen kanssa vääntämiseen joka ikisestä asiasta ja kun kiellän vaikka vääntämästä vauvan jalkoja niin alle minuutin päästä vääntää taas. Juoksee ja huutaa ympäri taloa.
Lapsi osaa olla ihana ja kiltti ja aivan mahtava tapaus, mutta tuntuu että jotku päivät vaan on ihan hirveitä!
Sait vauvan ja aloit vihaamaan esikoistasi. Älä ainakaan kolmatta lasta pungerra, vaan putket poikki välittömästi.
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saaren Maija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ota asia esille jonkun kanssa ja saat tarvittaessa apuja. Avoimuudesta ei ketään rangaista! Minä väsyneenä uuvuin lapseeni ja läppäsin häntä päähän. Päiväkodissa kerroin asian ja otin yhteyttä perheneuvolaan ja pääsin juttelemaan ja sain konkreettisia neuvoja tilanteisiin joissa meinaa hermo pettää. Vain kiitosta sain avoimuudesta.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Perheneuvolaan yhteys. Sieltä saat tukea itsellesi - olet hyvä ja välittävä äiti - ja taitoja rakkaan esikoisesi tunnemyrskyjen kannatteluun sekä rajoilla että rakkaudella. Sinun pojallasi on nyt uuden vauvan myötä isot tunnemyrskyt. Perheneuvola auttaa sinua pysymään pinnalla omien tunteittesi kanssa, jolloin pystyt paremmin luotsaamaan poikaasi hänen tunteiden kanssa. Jos pääset johonkin vanhempien ryhmään, joissakin on myös lastenhoitomahdollisuus. Itse menin lapseni kanssa perheneuvolan asiakkaaksi, kun hänellä ilmeni koulussa tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Pääsin vanhempien ryhmään. Ryhmä tosin loppui kun corona alkoi, mutta perhekäynnit onnistuivat. Sittemmin siirryimme hyksiin jatkotutkimuksiin. Perheneuvolavaihe oli aivan mahtava ja auttoi minua jaksamaan oman tinttamarini kanssa etäkoulun ja etätyön ihan yhärinä eristyksissä muusta maailmasta. Vanhempien ryhmässä oli juuri sinun lapsiesi ikäistä porukkaa.
Monikaan ei halua viranomaiskoneistoa penkomaan perheen sisäisiä asioita. Eikä ole kyse siitä, että olisi valtavia luurankoja kaapissa vaan ihan (koti)rauhan ja yksityisyyden vuoksi.
Tämä! En jaksa ihmisiä penkomaan asioita ja en jaksa alkaa selittämään meidän arkea.
Käytät väkivaltaa lasta kohtaan, on syytäkin puuttua toimintaasi.
Aina voi kertoa, että oli ulkomailla käymässä kun nippaisi lasta. Siellä se on yleensä laillista eivätkä Suomen viranomaiset voi puuttua asiaa vaikka haluaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saaren Maija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Ota asia esille jonkun kanssa ja saat tarvittaessa apuja. Avoimuudesta ei ketään rangaista! Minä väsyneenä uuvuin lapseeni ja läppäsin häntä päähän. Päiväkodissa kerroin asian ja otin yhteyttä perheneuvolaan ja pääsin juttelemaan ja sain konkreettisia neuvoja tilanteisiin joissa meinaa hermo pettää. Vain kiitosta sain avoimuudesta.
Komppaan tätä kirjoittajaa! Perheneuvolaan yhteys. Sieltä saat tukea itsellesi - olet hyvä ja välittävä äiti - ja taitoja rakkaan esikoisesi tunnemyrskyjen kannatteluun sekä rajoilla että rakkaudella. Sinun pojallasi on nyt uuden vauvan myötä isot tunnemyrskyt. Perheneuvola auttaa sinua pysymään pinnalla omien tunteittesi kanssa, jolloin pystyt paremmin luotsaamaan poikaasi hänen tunteiden kanssa. Jos pääset johonkin vanhempien ryhmään, joissakin on myös lastenhoitomahdollisuus. Itse menin lapseni kanssa perheneuvolan asiakkaaksi, kun hänellä ilmeni koulussa tarkkaavaisuushäiriön piirteitä. Pääsin vanhempien ryhmään. Ryhmä tosin loppui kun corona alkoi, mutta perhekäynnit onnistuivat. Sittemmin siirryimme hyksiin jatkotutkimuksiin. Perheneuvolavaihe oli aivan mahtava ja auttoi minua jaksamaan oman tinttamarini kanssa etäkoulun ja etätyön ihan yhärinä eristyksissä muusta maailmasta. Vanhempien ryhmässä oli juuri sinun lapsiesi ikäistä porukkaa.
Monikaan ei halua viranomaiskoneistoa penkomaan perheen sisäisiä asioita. Eikä ole kyse siitä, että olisi valtavia luurankoja kaapissa vaan ihan (koti)rauhan ja yksityisyyden vuoksi.
Tämä! En jaksa ihmisiä penkomaan asioita ja en jaksa alkaa selittämään meidän arkea.
Käytät väkivaltaa lasta kohtaan, on syytäkin puuttua toimintaasi.
Höpöhöpö.
”Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee”,
näin sanoo jo vanha sanontakin.
4v saattaa myös itse kertoa tarhassa että puristit. Ymmärrän sinua kun meillä on välillä samanlaista uhmakkaan 4v kanssa. Kuopuksen syntymä ehkä laukaisi. Mikä olisi hyvä palkinto lapselle, mistä hän tykkää? Ruksi paperiin aina kun esim pukeminen onnistuu ja sit kun esim 10 kerätty niin se palkinto. Ja koita muistaa kehua lasta pienimmistäkin onnistumisista. Saattaa hakea huomiota tolla uhmalla. Mustasukkaisuuttakin voi olla. Tsemppiä, et ole huono äiti!