Lue keskustelun säännöt.
Olen kamala äiti
Hasa
17.11.2020 |
Mulla on 4 vuotias erittäin uhmakas (ollut jo 2 vuotta), temperamenttinen ja yleensä täysin tottelematon villi poika. Alan olla todella väsynyt lapsen käytökseen. Joka asiasta saa vääntää (ei, en halua, haluanpas, en pue, en riisu, en syö, haluan sitä haluan tätä...) ja sitten lapsi hermostuu todella herkästi. Huitoo ja huutaa ja suorastaan rääkyy.
Tänään otimme jälleen yhteen ja napparin lasta kiinni poskista kämmenillä. Koen suurta syyllisyyttä. En olisi näin saanut toimia. Olen vaan todella väsynyt lapsen käytökseen. Nyt toisessa poskessa punakka jälki. Pelkään että tulee mustelma. Pelkään viedä lasta huomenna päiväkotiin jos mustelma.
Juttelimme lapsen kanssa tilanteesta ja pyysin anteeksi ja kerroin että tein väärin.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Hasa kirjoitti:
Ei tullu mustelmaa. Mutta lapsi tänään vielä mahdottomampi ku eilen. Useaan kertaan olen saanut taas purra hammasta yhteen.
No yrititkö muistaa kehua? Älä lähde mukaan siihen vänkäämiseen.
Jos kyseessä on joku lievä huono käytös, niin tuo hyvän käytöksen kehuminen yhdistettynä huonon käytöksen huomiotta jättämiseen voi toimiakin. Mutta siinä vaiheessa, kun käytös alkaa olla oikeasti haitallista ja/tai törkeää, niin vanhemman pitäisi muistaa oman roolinsa "perheen poliisina" ja arastelematta käyttää myös kovia otteita jos homma ei muuten ala toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hasa kirjoitti:
Ei tullu mustelmaa. Mutta lapsi tänään vielä mahdottomampi ku eilen. Useaan kertaan olen saanut taas purra hammasta yhteen.
Älä pure hammasta yhteen vaan tee ongelmille jotain. Se lapsi alkaa ajatella, että sinua voi pompotella miten vaan jos katsot vaan sivusta, et uskalla käyttää kovaa kättä ja pyytelet anteeksi.
Se, että olet kova lapselle kun lapsi käyttäytyy törkeästi ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että rakastat lasta. Sekä hellimiselle että kuritukselle on omat paikkansa, eikä toista voi korvata toisella jos haluaa lapsen kasvavan tasapainoiseksi.
Olen todella neuvoton. Ei auta uhkailu, kiristys, lahjonta. Ei se että joutuu arestiin huoneeseen eikä lelujen pois otto. Ei huutaminen, kauniisti pyytäminen. Uhkasin jo viedä lääkäriin että lääkäri tutkii onko korvissa vai päässä vikaa ku ei kuule tai ymmärrä.
En tiedä mitä tehdä. Tänään lähdettiin päiväkotiin ilman haalaria kun ei pukeminen taaskaan onnistunu. Päivä vaatteet päälle saatiin 30 minuutissa. Sanoin että kun olen itse valmis niin lähden. Kun laitoin takin vetoketjun kiinni niin tuli pojalle kiire. Ei ehtinyt haalaria laittaa. Kehu vaan päikyn ovella että on kylmä; No kuule voi voi.
Hasa kirjoitti:
Olen todella neuvoton. Ei auta uhkailu, kiristys, lahjonta. Ei se että joutuu arestiin huoneeseen eikä lelujen pois otto. Ei huutaminen, kauniisti pyytäminen. Uhkasin jo viedä lääkäriin että lääkäri tutkii onko korvissa vai päässä vikaa ku ei kuule tai ymmärrä.
En tiedä mitä tehdä. Tänään lähdettiin päiväkotiin ilman haalaria kun ei pukeminen taaskaan onnistunu. Päivä vaatteet päälle saatiin 30 minuutissa. Sanoin että kun olen itse valmis niin lähden. Kun laitoin takin vetoketjun kiinni niin tuli pojalle kiire. Ei ehtinyt haalaria laittaa. Kehu vaan päikyn ovella että on kylmä; No kuule voi voi.
Lapsella on selvästi asenneongelma sen suhteen, että kuka perheessä määrää eli kuka on auktoriteetti. Tuollaista asennetta ei ihan kevyellä kitketä pois, eli ei siinä arestiin huoneeseen joutuminen auta eikä lelujen pois ottokaan.
Wanhana hyvänä aikana tuo tyyppiset ongelmat olisi tyypillisesti hoidettu siten, että oltaisiin haettu koivuniemen herra pihalta ja sitten käytetty sitä niin kauan, kunnes vastarinta lakkaa kokonaan ja siihen päälle varmistukseksi vielä muutaman minuutin ajan. Toki ymmärrän, että et ole halukas sitä keinoa käyttämään.
Mutta jotain silti pitäisi keksiä millä saat sen lapsen asenteen järkkymään ja muuttumaan.
Itse varmaan kokeilisin tuollaisessa tilanteessa sitä, että heti, kun sitä uhmakasta tottelemattomuutta ilmenee, niin pistäisin lapsen seisomaan seinän viereen naama seinässä kiinni, ja käskisin olemaan siinä niin kauan kunnes a) rauhoittuu ja b) on valmis tottelemaan. Siinä seinää vasten on aika ikävä ihmisen seistä (useimmille tulee akuutin sietämätön olo melko pian, koska juuri mitään virikkeitä ei siinä ollessa ole), eli se toimii yleensä hyvin jos haluaa kitkeä pois kovan uhman. Ja jos seisomisen jälkeen uhma palaa, niin heti ja armotta vaan uudestaan seisomaan, kunnes oppi menee perille.
Myös holding on yksi keino mikä usein toimii.
Vierailija kirjoitti:
Hasa kirjoitti:
Olen todella neuvoton. Ei auta uhkailu, kiristys, lahjonta. Ei se että joutuu arestiin huoneeseen eikä lelujen pois otto. Ei huutaminen, kauniisti pyytäminen. Uhkasin jo viedä lääkäriin että lääkäri tutkii onko korvissa vai päässä vikaa ku ei kuule tai ymmärrä.
En tiedä mitä tehdä. Tänään lähdettiin päiväkotiin ilman haalaria kun ei pukeminen taaskaan onnistunu. Päivä vaatteet päälle saatiin 30 minuutissa. Sanoin että kun olen itse valmis niin lähden. Kun laitoin takin vetoketjun kiinni niin tuli pojalle kiire. Ei ehtinyt haalaria laittaa. Kehu vaan päikyn ovella että on kylmä; No kuule voi voi.
Lapsella on selvästi asenneongelma sen suhteen, että kuka perheessä määrää eli kuka on auktoriteetti. Tuollaista asennetta ei ihan kevyellä kitketä pois, eli ei siinä arestiin huoneeseen joutuminen auta eikä lelujen pois ottokaan.
Wanhana hyvänä aikana tuo tyyppiset ongelmat olisi tyypillisesti hoidettu siten, että oltaisiin haettu koivuniemen herra pihalta ja sitten käytetty sitä niin kauan, kunnes vastarinta lakkaa kokonaan ja siihen päälle varmistukseksi vielä muutaman minuutin ajan. Toki ymmärrän, että et ole halukas sitä keinoa käyttämään.
Mutta jotain silti pitäisi keksiä millä saat sen lapsen asenteen järkkymään ja muuttumaan.
Itse varmaan kokeilisin tuollaisessa tilanteessa sitä, että heti, kun sitä uhmakasta tottelemattomuutta ilmenee, niin pistäisin lapsen seisomaan seinän viereen naama seinässä kiinni, ja käskisin olemaan siinä niin kauan kunnes a) rauhoittuu ja b) on valmis tottelemaan. Siinä seinää vasten on aika ikävä ihmisen seistä (useimmille tulee akuutin sietämätön olo melko pian, koska juuri mitään virikkeitä ei siinä ollessa ole), eli se toimii yleensä hyvin jos haluaa kitkeä pois kovan uhman. Ja jos seisomisen jälkeen uhma palaa, niin heti ja armotta vaan uudestaan seisomaan, kunnes oppi menee perille.
Myös holding on yksi keino mikä usein toimii.
Minua uhkailtiin lapsena Koivuniemen herralla. Olisin itse sen aina saanut hakea ja valita sopivan. Muistan itselle kyllä uhkailun jo riittäneen.
Minusta tuntuu että tuo lapsi ei ymmärrä. Ei tajua. Kerrottu tontuista ja katsottu jopa video missä tontut kurkkii ja vie joulupukille viestiä. Niin ei, sanoo vaan että en ole nähnyt tonttuja. Selvitetty sitäkin asiaa niin ei vaan mee ymmärrykseen. Et saa lahjoja jouluna kun olet tottelematon. "sain lahjoja eilen" joo ei ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa opetella johdonmukaisesti kurittamaan sitä lasta jos lapsi on uhmakas ja tottelematon. Se uhmakkuus ja tottelemattomuus tulee juuri siitä, että lapsi on oppinut, ettei huonosta käytöksestä seuraa itselle mitään oikeasti tuntuvaa ikävyyttä.
Ennen kuritusta on syytä itse rauhoittua, ja sitten selittää lapselle sekä ennen että jälkeen kurituksen, että minkä takia se kuritus tuli ja myös kysellä lapselta, että ymmärsikö asian ja miten voi tehdä jatkossa toisin. Se riippuu ihan lapsesta, että millainen kuritus tehoaa. Monista 4v ikäisistä saa uhman pois jo ihan tavallisella jäähyllä.
Jäähyä joskus kokeilin, menee rääkymiseksi ja uhmaa niin kovaa vastaan että meni jo siihen hermot.
Kun nappasin kiinni ja puristin niin taisin siinä hälle sanoa että nyt on aika rauhoittua ja alkaa tottelemaan.
Pelottaa jos jää jälki ja päikyssä ne asiasta kysyy. Mitä ihmettä mä sanon? Myöntää en haluaisi.
Älä vie päiväkotiin. Soitat vaan ja sanot, että lapsi on sairas tämän viikon. Kotona ehkä sulla raskaampaa, mutta nyt voitte opetella uusia käyttäytymistapoja molemmat.
Hasa kirjoitti:
Minusta tuntuu että tuo lapsi ei ymmärrä. Ei tajua. Kerrottu tontuista ja katsottu jopa video missä tontut kurkkii ja vie joulupukille viestiä. Niin ei, sanoo vaan että en ole nähnyt tonttuja. Selvitetty sitäkin asiaa niin ei vaan mee ymmärrykseen. Et saa lahjoja jouluna kun olet tottelematon. "sain lahjoja eilen" joo ei ymmärrä.
Miksi se ei tajuaisi? Neljävuotias. Kyllä sen ikäinen ymmärtää jo kun sanotaan, että äitiä tai vaikka päiväkodin hoitajia pitää totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Sinun täytyy kuitenkin pitää hermot kurissa (tiedän, helppo sanoa)... paras olisi että saat olla ihan yksin lapsesta. Onko isä kuvioissa?
On isä kuvioissa. Tässä ihan perheenä elellään. Isä oikeastaan lähes yhtä väsynyt tuohon pojan käytökseen. Tietysti minä olen pojan kanssa enemmän ja temppuilee minulle enemmän.
Tiedän että pitäisi hillitä itsensä. Anteeksi ruma sana mutta tuo lapsi tekee minusta hullun! Aamulla ensimmäisenä joko kitistään jostain tai sit ollaan uhmakkaita. Pukemisessa kestää helposti yli puoli tuntia ja aamupalalla mikään ei kelpaa. Aamu alkaa jo yleensä riitelyllä ja huudolla.
Et ole huono äiti. Voimia! Tuo vaihe menee ohi. Jos mahdollista, ota huumori ja pelleily avuksi vaikeissa tilanteissa. Jos lapsi valittaa turhasta, ala sinäkin valittaa jostain hupsusta asiasta, tai vaikka laulaa hassua laulua tai ilmeillä. Luovuus kukkimaan. tavoite laukaista tilanne naurulla. Hyvästä aamusta voi palkita tarralla, kun paperiin kertyy 10 voi keksiä palkinnoksi jonkun kivan tekemisen, vaikka leipomisen tms. Hyvä on myös sanoa käsky vain kerran ja sitten tehdä asia yhdessä lapsen kanssa, ei niin että sanoo sata kertaa. Silloin käskystä menee teho.Paljon halauksia, hellyyttä,syliä. vaikka lue kirjaa kahdestaan. Anna kahdenkeskistä aikaa ja huomiota pojalle(ehkä annatkin jo). Sanoita tunteita ja kerro usein että rakastat häntä. Tosi hienoa että pyysit anteeksi. Juuri noin. Ja äiti saa väsyä ja suuttua, on hyvä näyttää ja sanoittaa omat tunteensa, että minä suutuin koska.... Tai nyt minä suutun jos et lopeta ja laskea kolmeen. Siunausta! t. lastentarhanope
Vierailija kirjoitti:
Hasa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tuskan. Sinun täytyy kuitenkin pitää hermot kurissa (tiedän, helppo sanoa)... paras olisi että saat olla ihan yksin lapsesta. Onko isä kuvioissa?
On isä kuvioissa. Tässä ihan perheenä elellään. Isä oikeastaan lähes yhtä väsynyt tuohon pojan käytökseen. Tietysti minä olen pojan kanssa enemmän ja temppuilee minulle enemmän.
Tiedän että pitäisi hillitä itsensä. Anteeksi ruma sana mutta tuo lapsi tekee minusta hullun! Aamulla ensimmäisenä joko kitistään jostain tai sit ollaan uhmakkaita. Pukemisessa kestää helposti yli puoli tuntia ja aamupalalla mikään ei kelpaa. Aamu alkaa jo yleensä riitelyllä ja huudolla.
Et ole huono äiti. Voimia! Tuo vaihe menee ohi. Jos mahdollista, ota huumori ja pelleily avuksi vaikeissa tilanteissa. Jos lapsi valittaa turhasta, ala sinäkin valittaa jostain hupsusta asiasta, tai vaikka laulaa hassua laulua tai ilmeillä. Luovuus kukkimaan. tavoite laukaista tilanne naurulla. Hyvästä aamusta voi palkita tarralla, kun paperiin kertyy 10 voi keksiä palkinnoksi jonkun kivan tekemisen, vaikka leipomisen tms. Hyvä on myös sanoa käsky vain kerran ja sitten tehdä asia yhdessä lapsen kanssa, ei niin että sanoo sata kertaa. Silloin käskystä menee teho.Paljon halauksia, hellyyttä,syliä. vaikka lue kirjaa kahdestaan. Anna kahdenkeskistä aikaa ja huomiota pojalle(ehkä annatkin jo). Sanoita tunteita ja kerro usein että rakastat häntä. Tosi hienoa että pyysit anteeksi. Juuri noin. Ja äiti saa väsyä ja suuttua, on hyvä näyttää ja sanoittaa omat tunteensa, että minä suutuin koska.... Tai nyt minä suutun jos et lopeta ja laskea kolmeen. Siunausta! t. lastentarhanope
Kaikkea kivaa kaikille ja tunteiden sanoitusta? Noilla keinoillako pidät kurissa sen 24 omapäisen pikkulapsen lauman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palaan keskusteluun. Lapsi edelleen ajoittain mahdoton, välillä parempi. Nyt neuvolakin alkoi jo olla sitä mieltä että kaikki ei ole pojan käytöksessä kunnossa.
Nyt meillä nuorempi lapsi sairastunut vakavasti. Stressi korkealla. Pelkään että isä oikeesti vielä satuttaa pahasti tuota vanhempaa lasta. Alkaa tilanne olla aika hirveä tuon lapsen kanssa.
Itselläni ei lapsia ole, mutta olettehan te äiditkin ihmisiä. Vaikka oma lapsi on aina rakkaampi kuin elämä itse, on täysin normaalia reagoida pitkään jatkuneeseen henkiseen ahdinkoon.
Väärin teit, tietenkin, mutta et siksi että olisit paha. Olet kuormittunut, väsynyt ja ilmeisesti neuvoton, - siis tilassa, jossa ei ajattele selkeästi. Pahassa henkisessä puristuksessa tulee ylilyöntejä.
Kun en lapsia omaa, niin itse en osaa neuvoa avun suuntaan, mutta oikea apu löytyy varmasti niin sinulle kuin pojalle. Voi olla että hakee vauvan vuoksi huomiota, tai voi olla että oireilee jostakin. Näihin juttuihin on apuna ammattilaisia, ei siun yksin tarvitse jatkaa. Teit myös oikein kun pyysit anteeksi ja keskustelit pojan kanssa. Voimia tulevaan, selviätte kyllä!