Onko kotiisi koskaan ilmestynyt esine, jota kukaan teillä ei tunnista? Esine, josta kukaan ei tiedä, kenen se on ja mistä se tuli?
Löysin äsken keittiön laatikosta vanhan hopeisen kakkulapion, jossa on etunimi, jota kukaan ei tunnista, ja päivämäärä, joka ei merkinnyt kenellekään mitään. Kukaan ei tiedä, mistä se on peräisin, enkä ole koskaan ennen nähnyt sitä.
Kommentit (932)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku löytää vähän käytetyn, kirkkaanpunaisen naisten neuleen, se on minun.
Se oli viimeksi ylläni tyttären täysi-ikäisyysjuhlissa liki 12 vuotta sitten. Sen jälkeen on muutettu kahdesti ilman neuletta. En harrasta liikuntalajeja, joissa käytäisiin pukukopissa ja vaatteet vaihtuisivat.
Tyttären isä on kuollut mutta oli eläessään aikamoinen shamaani. Hänen kuolemansa jälkeenkin tapahtui outoja, myös hänen lapsuuden perheessään.
En usko mihinkään, mutta...Täh? Ja nyt luulet että se on jollain palstalaisella?
Läppä läppä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku löytää vähän käytetyn, kirkkaanpunaisen naisten neuleen, se on minun.
Se oli viimeksi ylläni tyttären täysi-ikäisyysjuhlissa liki 12 vuotta sitten. Sen jälkeen on muutettu kahdesti ilman neuletta. En harrasta liikuntalajeja, joissa käytäisiin pukukopissa ja vaatteet vaihtuisivat.
Tyttären isä on kuollut mutta oli eläessään aikamoinen shamaani. Hänen kuolemansa jälkeenkin tapahtui outoja, myös hänen lapsuuden perheessään.
En usko mihinkään, mutta...Täh? Ja nyt luulet että se on jollain palstalaisella?
Läppä läppä.
Se neule vain hävisi kuin hohtimet kaivoon, ehdin käyttää pari kertaa. Vitsinä voi ajatella, että isi kävi juhlissa ja halusi kertoa siitä.
En usko oikeasti mihinkään henkimaailmaan tms, vaikkakin tuon erikoisen miehen tiimoilla sattuikin kaikenlaista.
Mun suosikkineuleeni katosi sillai että olin aamulla töihin lähtiessä pukenut sen t-paidan päälle ja iltapäivällä kun pääsin kotiin oli lämmin ja sidoin neuleen olkalaukun päälle niin että se roikkui siinä, hihat solmussa laukun hihnan ympäri. En huomannut että se putosi, vasta seuraavana aamuna kaipasin sitä kun lähdin töihin. Katselin sitä monta päivää työmatkoilla mutta ei löytynyt, joku oli sen napannut mukaansa.
Vaatekaappiin oli yhtäkkiä ilmestynyt sellainen villatohveli! Ei mitään hajua mistä se oli tullut, asuttiin silloin miehen kanssa kahdestaan eikä kumpikaan eikä myöskään kummankaan perhe ollut mikään tohvelien ystävä. Oli myös ilmestynyt ihan kaapin lattialle, joten luulisin meidän huomanneen sen aikaisemmin jos olisi esim. jäänyt edellisiltä asukkailta. En tosin keksi mitään muutakaan järkevää alkuperää sille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta muistan kerran kun tulimme mummulasta viikonloppuretkeltä koko perheen kesken sunnuntai-iltana kotiin, oli jo pimeä. Vanhempieni sängyllä oli koko parisängyn kokoinen hirventalja. Pelästyttiin sitä aika lailla. Asiaa selvitellessä kävi ilmi, että talonmies oli sen tuonut kiitokseksi jostain, jättämättä mitään lappua. Asuttiin maalla rivitalossa.
:))
Vierailija kirjoitti:
Käytetty kondomi sängyn alle. Tullut varmaan kengissä ja ajautnut sinne.
Meiltä ei löytynyt käytettyä kondomia. Sen sijaan löytyi useita tyhjiä kondomin käärepapereita pöytälaatikosta. Ihmettelin vaimolle, mistä ne on tulleet. Ei tiennyt. Erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vaatekaappiin oli yhtäkkiä ilmestynyt sellainen villatohveli! Ei mitään hajua mistä se oli tullut, asuttiin silloin miehen kanssa kahdestaan eikä kumpikaan eikä myöskään kummankaan perhe ollut mikään tohvelien ystävä. Oli myös ilmestynyt ihan kaapin lattialle, joten luulisin meidän huomanneen sen aikaisemmin jos olisi esim. jäänyt edellisiltä asukkailta. En tosin keksi mitään muutakaan järkevää alkuperää sille.
Rotta halusi tehdä pesän ja toi sen naapurista.
Kaulakoru, arvoltaan lähemmäs 500€. Olin vasta muuttanut yksin ja kukaan ei ollut käynyt luonani. Paitsi muuttoapuna toiminut isäni joka ei todellakaan koruja käytä eikä tunnistanut korua kuuluvaksi kenellekään tutullekaan. Semmoinen iso ja painava ettei sen luulisi ihan huomaamatta ilmestyneen. Siinä se kuitenkin nökötti eteisen lattialla kerran kun tulin töistä. Ja väliovi oli kiinni, että jos joku jostain syystä postiluukusta sen olisi laittanut, niin olisi löytynyt siitä ovien välistä eikä eteisen puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni löysi kerran pyykkitelineeltä roikkumasta mustat sukat, joissa luki ”perjantai”. Sukat olivat mun kokoani, eikä kumpikaan tunnistettu niitä omiksemme. Vaatteet telineellä olivat jo kuivia, ripustusvaiheessa mies ei ollut noita sukkia nähnyt.
Ne on minun ;) Aivan lempisukkani. Lidl myi niitä joskus ikuisuus sitten 7 pv pakkauksissa. Nyt kaikki tallella olevat alkavat olla ihan puhki - harmittavasti iso osa kadonnut matkalla. Ja niitä samoja ei enää myydä :(
Joo, istuu tossa sohvalla ja kittaa kaljaa. Yhtään en tiedä mistä se siihen ilmesty!?
Teinit poika/tyttöystävineen taitaa olla monen tarinan "syyllisiä", mutta eivät tietenkään myönnä mitään ja heillähän pokka pitää.
Tyynyltäni löytyi pitkiä tummia hiuksia, vaikka olemme vaimon kanssa molemmat vaaleahiuksisia, ja minulla vieläpä siilitukka. Kumpikaan ei keksinyt selitystä, miten ihmeessä ne olivat siihen tyynylle päätyneet. Sängyn vieressä lattialla oli lisäksi käytetty kortsu - vaikka vaimollani on kierukka, emmekä siis kumeja edes käytä. Outoa!
Vierailija kirjoitti:
Kaulakoru, arvoltaan lähemmäs 500€. Olin vasta muuttanut yksin ja kukaan ei ollut käynyt luonani. Paitsi muuttoapuna toiminut isäni joka ei todellakaan koruja käytä eikä tunnistanut korua kuuluvaksi kenellekään tutullekaan. Semmoinen iso ja painava ettei sen luulisi ihan huomaamatta ilmestyneen. Siinä se kuitenkin nökötti eteisen lattialla kerran kun tulin töistä. Ja väliovi oli kiinni, että jos joku jostain syystä postiluukusta sen olisi laittanut, niin olisi löytynyt siitä ovien välistä eikä eteisen puolelta.
Tästä tuli creepy mielikuva, että vuokranantaja (kenties joku limainen äijä) on yrittänyt "kosiskella" nuorta vuokralaisnaista. Olisin asennuttanut samana päivänä turvaketjun!
Vierailija kirjoitti:
Minä tulin kerran pyörällä kotiin, lukitsin pyörän ja tulin sisälle. Sisällä tajusin, että avaimet ovat hävinneet matkalle, joten menin samaa reittiä takaisin pyörälle asti katsomaan, unohtuiko avain lukkoon. Avainta ei kuitenkaan löytynyt, joten nuohosin tuota väliä ainakin kolme kertaa eestaas, tarkastaen pyörän myös useita kertoja. Viimeisellä kerralla katsoessani avain kuitenkin olikin kiinni lukossa. Olen 100% varma että tarkistin lukon useamman kerran. En edelleenkään käsitä, mihin ulottuvuuteen se onnistui noin väliaikaisesti katoamaan.
Tästä ja muutamista muista jutuista tuli mieleen miten ihmisen havaintokyky on vajavainen. Aivot rakentaa oletuksensa perusteella kuvan asiasta, jopa täysin vastoin todellisuutta. Tämän vuoksi rikostapauksissa silminnäkijöiden kertomukset on tosi epäluotettavia ja usein poikkeavat toisistaan huomattavasti.
Itsellä on käynyt vähän samantapainen jätesäkkirullan kanssa. Etsin sitä kaapista, missä muistelin sen olevan, mutta se ei vain ollut siellä. Pengoin hyllyt useaan kertaan. Seuraavana päivänä se olikin siellä, ihan etualalla. Mutta siellä se oli ollut koko ajan, en vain jostain syystä ollut "nähnyt" sitä.
Tuntematon reppu ilmestyi komeroomme. Ei tähän päivään mennessä ole selvinnyt mistä se on tullut. Miksi ihmeessä kukaan vieraskaan olisi kannellut mukanaan tyhjää reppua? No otettiin käyttöön, ihan hyvä reppu, eipä siinä.
Myn pyykistä tuli tiukat pillifarkut, jossa oli vielä pikkuhousut sisällä. Epäilin teinipoikaa, mutta ei kuulemma ollut ollut kavereita vähään aikaan, eikä kukaan edellistä ollut lähtenyt pylly paljaana.
Myöhemmin selvisi, että farkut olivat siskoni joka useampi kk sitten yökylässä ollessaan riisunut ne sängyssä, jonka seinänvälistä mieheni oli ne nostanut pyykkiin ja unohtanut mainita...
Tämä nyt ei ole mikään esine, mutta mun noin 2kk vanhan tietokoneen selaimeen (Google Chrome) ilmestyi vanhan työpaikkani intran (sisäisen nettisivuston) linkki bookmarkkeihin. Työni loppui ko. firmassa vuonna 2016 eli useita vuosia sitten. En ole sen jälkeen ollut työpaikan kanssa missään tekemisissä. Eihän minulla edes ole tunnareita tietenkään enää sinne enkä muutenkaan ole käynyt edes niiden virallisilla nettisivuilla, joten en voi millään käsittää miten tuo on mahdollista.
Poikaystävä oli useamman viikon kaverinsa kanssa Espanjassa ja sillä aikaa mun (tai meidän) kotiin oli ilmestyny Adidaksen reppu jossa oli pilates-kirja ja Vertigo niminen romaani.
Vähän kiusallinen 'emmää tiiä kenen tää on' ku se tuli himaan. Ja enkä kyllä vielä 8 vuoden jälkeenkään tiedä.
Vai Otaniemessä. Siellä 90-luvulla opiskelleena en muista moista kuulleeni. Sen sijaan olen lukenut vastaavasta opiskelijajäynästä Amerikassa.
Liekö urbaanilegenda koko juttu.
M50