Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Rehtori otti mut kuudennella luokalla kuulusteluun, koska jumppasalista oli rikkoutunut ikkuna, ja joku oli sanonut , että olin rikkonut sen. En ollut.

Kuulustelu tai puhuttelu oli maanantaina aamulla ja olin ihan ihmeissäni kun sinne piti mennä. Tiesin kyllä rikkoutuneesta ikkunasta. Rehtori aloitti kysymällä, onko mulla ollut huono omatunto viikonloppuna. Sanoin että ei ole, koska en ole tehnyt mitään väärää. Rehtori suuttui siitä ja sanoi, että mun ei pidä alkaa näsäviisaaksi. En muista mitä sitten tapahtui. Rehtori oli pelottava tiukka vanhempi mies, jota en tuntenut ollenkaan.

Olen ylpeä 12-vuotiaasta itsestäni, että uskalsin puolustautua. Olin aika kiltti ja kunnollinen tyttö ja pidin suurena vääryytenä, että jouduin syytetyksi joidenkin sanomisten takia.

Muutenkin kysessä oleva ikkuna oli ilmeisesti rikkoutunut vahingossa, siinä oli kuin törmäyksestä särö, metallivahvisteinen ikkuna kyseessä, joten en ymmärrä, mikä tarve oli etsiä syyllistä. Eikö koulun vakuutukset korvaa tollaset? Koko asia painui sitten saman tien unholaan.

Eikö tämä keskustelu ollut ihan aiheellinen? Kyllä nykyisinkin oppilas, joka rikkoo ikkunan, joutuu sen korvaamaan. Tietenkin oli ikävää, että joku toinen oppilas oli noin ilkeä, että valehteli sinun tehneen sen.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 1900-luvun alussa poika oli oikaissut nurmen poikki. Naisopettaja oli tullut pojan luo, tukistanut tätä ja sanonut: "Minä tukistan sinua niin kuin sinä tukistit tuota nurmikkoa!"

Oi niitä aikoja!

Herttinen sentään, minkä ikäinen oikein olet?

Kun ei ala-asteella ollut läksyjä mitä ei koulussa ehtinyt tehdä, en ikinä oppinut läksyjen tekorutiinia. Tämä tuli ongelmaksi yläasteella ja varsinkin lukiossa jossa ei enää pärjännyt pelkästään tunneilla kuuntelemalla.

Omilta peruskouluvuosiltani muistan naurettavimpana sen, että ala-asteella opettaja kerran piti minulle ja kahdelle muulle pojalle nuhdesaarnan siitä hyvästä, että olimme laskeneet matematiikan tehtäviä liian pitkälle.

Muistan joskus seiskaluokalla kun tyttöjen terveystiedontunnilla osa porukasta supisi ja hihitteli keskenään. Opettaja huomautti pari kertaa ja kun häiriö ei loppunut, ilmoitti sitten, että tunti on loppunut ja se pidetään perjantaina koulun jälkeen. Käytännössä siis koko luokka sai jälki-istuntoa. Se oli kuulemma ns. kollektiivista kuria.

Koin sen hirvittävän epäoikeudenmukaiseksi, koska itse en ollut syyllistynyt mihinkään. Pahinta oli, kun piti saada vanhemmat vakuuttuneeksi, että jouduin jälkkään syyttömänä. Meillä oli tiukka kotikuri ja pelkäsin saavani selkääni, jos vanhemmilla olisi aihetta epäillä, että minä olisin käytökselläni ollut osallinen tunnin keskeytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se nurkassa seisominen tuli tutuksi, mutta kyllä opettaja kurin hyvin piti ja taisipa sitä jotain oppiakkin.

Ei se kova kuri hyvää oppimista takaa.

Setäni kävivät kansakoulun, missä opettajana oli vanha sodankäynyt kapiainen. Kuri oli kova, mutta opetus jäi muuten siihen, että opettaja kertoi luokalle sotajuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt eivät saaneet mennä puutöihin, koska muuten heistä ei olisi tullut hyviä vaimoja. Pojat saivat mennä tyttöjen käsitöihin, jos halusivat. Eivät koskaan hallunneet.

Jouduin rangaistukseksi tyttöjen käsitöihin (=tekstiilitöihin) loppulukukaudeksi. Syy: pärstäkerroin.

Minäkin jouduin 12-vuotiaana poikasena tekstityötunneille, kun en kuunnellut teknisen työn (puutöiden) opettajan neuvoja. Olin kuitenkin siellä nopein, ja sain ensiksi valmiiksi sellaisen pannumyssyn kirjailutyön.

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin jälki-istuntoon yläasteella ysillä, kun rn hakenut yhteishaussa muualle kuin lähilukioon. Olin yli 9.0 keskiarvolla, seuraava lukio tai ammattikoulu oli 30 kilsan päässä kaupungissa. Oman kunnan lukioon pääsi silloin ja taatusti edelleenkin kaikki halukkaat.

Olis pitänyt siis hakea myös ammattikouluun, mutta pidin sitä turhana, koska tiesin meneväni lähilukioon.

Jonne sitten meninkin, valmistuin hyvin arvosanoin ha menin yliopistoon, josta valmistuin myöskin ja nyt työelämässä vuosikausia.

Ihme fiksaatio oli siitä ammattikoulusta. Toki mä olin teini ja vedin asian periaatteelliseksi lähes turhasta. Luulis opettajan kuitenkin olevan kypsempi ja ratkovat asian muutoin kuin lähettämällä jälkkään.

Meillä oli v. 2008 sama juttu, kun pääsin ysiltä. Opo painotti tunneillaan nimenomaan amista ja sen linjoja, lukioita esiteltiin hädin tuskin lainkaan. Tiesin kuitenkin jo, mihin lukioon halusin (ja pääsinkin sinne lopulta), mutta koska hakuvaihtoehtoja oli 5, laitoin listaan varmuuden vuoksi muutkin kaupunkimme lukiot. Opo sitten kyseli minulta, että olenko nyt ihan varma ja enkö kuitenkin hakisi myös amikseen, kun minulle voisi sopia parturi-kampaajan tai lähihoitajan koulutus niin hyvin. Vastasin, että ei sovi enkä hae.

En vieläkään tajua, mikä ihmeen pakkomielle hänellä tuossa oli. Siitä ei ainakaan ollut kyse, etteikö amiksen kaikille linjoille olisi ollut hakijoita yllin kyllin.

Tytöt eivät koskaan pelanneet jääkiekkoa, vaan aina ringetteä tai luistelivat "tehtävärataa" tai jumppasivat sisällä aerobikkiä.

Tytöillä kaunoluistimet ja pojilla hokkarit. Liikunnanopettaja koki opetuksen mahdottomaksi, jos tytöllä sattui olemaan isoveljensä vanhat hokkarit.

Kynää piti pitää tietyllä tavalla kädessä. Uhkailtiin käsivammoilla ties millä, jos oppi pitämään kynää "väärin"

Rullalautaa ei saanut tuoda kouluun, tai se takavarikoitiin lukukauden loppuun(!), talkkari kuritti lapsia, opettajat nimittelivät oppilaita, ruokalassa syömispakko annoskoolle jota et annostellut itse ja maistui tai ei, liikuntatunneilla pakotus ja uhkailu-metodit käytössä. Liikuntakamppeensa unohtanut tai omistamaton häpäistiin pakottamalla osallistumaan kalsarillisillaan ja paljain jaloin. On mukavaa saada sählymailasta suojaamattomaan jalkaan! Samoin toimittiin uimahallissa, osallistut vaikka alasti tai alushousuisillasi. Karkit kielletty, purkat kielletty, puhuminen väärässä paikassa kielletty, liian luja soittaminen musaluokassa kielletty tai talkkari tuli huutamaan pää punaisena. Paljon oli myös kiusaamista koko koulussa. Sijainen, vanha mies, vannoi että voi tappaa jos suututetaan. Ja tottapa kouluun yksi lastenkoskijaope mahtui. Ei niistäkään ”kotitukiopetuksista”, tupakan ja alkoholin hankkimisesta, ja tyttöjen polvella ja sylissä istuttamisista mitään hälyä koskaan tullut. Nykyään noilla ja talkkarin rökityksillä pääsisi. Siinäpä sitä…

Olin yläasteella ongelmaluokassa, josta suurin osa olisi oikeasti kuulunut tarkkikselle. Jouduin muutaman muun "kiltin ja normaalin" oppilaan kanssa kärsimään siitä jatkuvasti. Opiskelusta ei tullut tunneilla mitään, mutta eniten hajotti se, että koko luokkaa jatkuvasti rangaistiin muutaman oppilaan häiriköinnin vuoksi. Parhaiten on jäänyt mieleen, kun ysiluokan luokkaretkemme peruttiin ja myös osallistumisemme ysien isompaan päättäjäisjuhlaan meinattiin kokonaan kieltää.

Jälkimmäiseen liittyen rehtori tuli vielä luokkaamme karjumaan kesken tunnin ja haukkui meidät kaikki epäonnistuneiksi luusereiksi. Totesi vielä, että me lukioon hakijat (eli juuri me "normaalit") olemme kaikkein surkeimmassa asemassa, emmekä varmasti tule pääsemään elämässämme mihinkään. Se tuntui niin raivostuttavalta, kun meillä ei ollut osaa tai arpaa sen kanssa, mistä meille huudettiin. Reksi ja opettajat eivät vaan osanneet nähdä meitä yksilöinä.

Esikoulu, 2000: Miesopettaja kielsi meitä sanomasta ”vitsi uijui” ja rankaisi sen sanomisesta lelujen pois ottamisella jne. Ei siis mitään hurjaa, mutta on jäänyt mieleen hauskana, oltiin ilmeisesti jankutettu sitä niin että sietokyky ylittyi. Kun sitten pari vuosikymmentä myöhemmin tulin äidiksi, ymmärsin, miten jotkut lasten toistuvat hokemat voikaan ajaa keksimään tuollaisia sääntöjä :)

Ala-asteela meille toitotettiin jatkuvasti pyöräilykypärän pidon tärkeyttä

Jouduin jälki-istuntoon kun sanoin hieman ääntäni korottaen ilman kypärää pyöräilevälle opettajalle: "Käytä kypärää".

Opettajan ego ei kestänyt kun "alamainen" antoi ohjeita. Rikoin sosiaalista hierarkiaa. Poikkesin robottimaisen alistuvan oppilaan roolista. Opettajan auktoriteetti joutui kyseenalaiseksi. Eikö tuosta olisi selvinnyt vaikkapa huumorilla tai jollain letkautuksella? Sanomalla vaikka: "Oho kyllä kypärää kannattaisi pitää". Mutta kun pitää olla niin sosiaalisesti jäykkää että jälki-istuntorangaistus siitä tuli. Ei oltu missään armeijassa vaan koulussa. Eikö opettajan auktoriteettikunnioitus-saarnaa olisi voinut pitää samantien ilman tunnin jälki-istuntoa? Uskomatonta millaista paskaa siellä piti sietää pikkusieluisilta opettajilta.

Opettaja käytti valtaansa alistavasti ja nöyryyttävästi vaikka toimin pohjimmiltaan heidän kypäränpidon tärkeyttä korostavan aivopesunsa pohjalta. Törkeää valta-aseman väärinkäyttöä

Joskus 4. luokalla opettaja suuttui, kun sanoin pupu enkä kani🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena todella huono syömään. 70- luvun kansakoulussa pakotettiin juomaan teräksisestä mukista maitoa. Jotenkin selvisin siitä, vaikka tiukkaa teki, enää en maitoa juo. Ruuan kanssa oli pakko ottaa näkkileipää, kovaa vanikkaa, kuin pellin palasia. Voina oli 20 gramman voinapit. Kun opettajan silmä vältti, nappasin vieruskaverin voinapin kääreen itselleni ja laitoin oman syömättömän voinapin taskuuni tai sukkahousujen vyötärönauhan väliin. Opettajalle, joka kyttäsi näkkileivän syömistä, näytin tyhjää voinapin käärettä ja väitin syöneeni jo näkkileipäni. (En muista miten vieruskaverin kävi). Ruokailun jälkeen oli välitunti, jolloin hiippailin vessaan ja vedin sen oman voinappini vessanpöntöstä alas. Olin tuolloin ekalla luokalla. Pienelle ihmiselle pieni asia oli iso ja jokapäiväinen painajainen.

Meillä oli myös pakkosyömistä. Itse olin niin kuuliainen, etten uskaltanut piilottaa mitään. Muut kävivät "hakemassa vettä" ja käärivät samalla paperiin läskinpaloja yms. Siinä sitten yritin purematta niellä kaikki rustot ja muut kyyneleitä ja oksennusta pidättäen.

Olen 53 vuotias enkä vieläkään syö tiettyjä ruokia. Esim. kesäkeitto, makkarakeitot,

karjalanpaisti, perunat, jauhelihakastike, porkkanaraaste puolukoilla. En juo maitoakaan. Näkkäri ja voi kumma kyllä kelpaavat. Pelkkä ruuan haju tekee pahaa.

Huh, tämä syömään pakottaminen ja samoin kaikki liikuntatunteihin kuuluva nöyryyttäminen ja väkisin pelottavien/vaikeiden asioiden tekeminen tähtäsivät kai siihen, että sitten totutaan kivasti syömään kaikki ja harrastamaan iloisesti kaikkea liikuntaa. Kun todellisuudessa se vaikutti niin, että heti kun pakkoikeestä pääsi, niin varmasti tehtiin juuri päinvastoin. Miten tuo saattoi jatkua vuosikymmenestä toiseen? Enää ei toivottavasti kai missään?

Vierailija kirjoitti:

Ylästeella 2010-luvulla oli ruokalassa rajoitus siitä, paljonko sai ottaa tiettyä ruoka-ainetta kerralla. Tyyliin maksimissaan 4 lihapullaa/oppilas. Kaikille oli samat ykkösistä yseihin ja rajoitukset olivat yleensä juuri tuollaisia. Ysiluokkalainen nuori mies ei jaksa 2dl rasvaton maitolasi+4 pientä tai kalapuikot ja noukki ylimenevät lautaselta .....

Tuossa kiinnitti huomiotani tuo 'rasvaton maitolasi'

Jo tuota aiemminhan sitä jo propagoitiin rasvattoman maidon puolesta. (D-vitamiini rasvaliukoinen.) Niinpä minäkin jo työelämässä olevana sorruin tuohon rasvattoman maidon käyttöön, seurauksena jatkuva vetämätön ja voimaton olo, kunnes siirryin (tervehdyttävästi) ensin 'hailean siniseen' ja sitten 'täyssiniseen' maitoon 🙂.

Lumipalloja ei saanut heittää ala-asteella ollenkaan kun niissä kuulemma voi olla kiviä tai lasinsiruja.

Piirsin lyijykynällä vihkon kanteen prinsessan. Unohdin pyyhkiä sen pois => kaksi tuntia arestia. Tämä siis v. 1966.

[/quote] Meillä opettaja kielsi laittamasta huulikiiltoa / rasvaa ja kampaamasta tukkaa tunnilla. Se oli hänestä naurettavaa ja hän oikein puuskahti asiasta "hyvänen aika tytöt" ja käski lopettaa moisen häiritsevän homman. Itse hän kyllä rasvasi käsiään siinä luokan edessä.[/quote]

Tuon että opettaja rasvasi käsiään ymmärrän oikein hyvin.

Nykyäänhän tiedetään että atoopikon on tärkeä pestä hiki pois, mutta 80-luvulla sain vapautuksen liikuntatuntien jälkeisestä suihkuttelusta ihottuman vuoksi. Kerran oli sitten sijaisope joka määräsi jälki-istuntoon niskoittelun, eli ilman suihkua poistumisen takiá vaikka kaikki puolustivat minua  että "Ei Kirsin tarvii käydä!" ja pakotti vielä sinne suihkuunkin kun muut saivat lähteä kotiin, itkien ja kutisten pyöräilin kotiin  jossa nyyhkin äidille joutuvani maanantaina jälki-istuntoon. Olin ns.  kiltti tyttö ja jälkästä aivan tolaltani.

Äitini oli raivoissaan ja soitti koululle, rehtori pisti sijaisopen  esittämään äidille anteeksipyynnön ja jälki-istunto peruttiin.