Älyttömimmät säännöt ja rangaistukset, joita kohtasit kansakoulussa tai peruskoulussa?

Vierailija kirjoitti:

Köksäntunnilla astianpesuaine piti mitata tarkasti: 1 tl per altaallinen vettä. Juu, pestiin käsin se oli seiskytlukua. Kerroin kotona äidille, että pesuaine pitäisi annostella noin ja äiti puuskahti, että "roskaa" ja ruuttasi pullosta ainetta altaaseen. Ja niin tein minäkin aina kotona. Koulussa sitten toki opettajan säännöillä ja nyökyttelin hänen höpinöilleen.

Odotan aina, että joku kertoo tämän säästövinkkinä täällä, kun kysellään miten säästää rahaa..

Meillä piti kaapia kananmunan kuoret lusikalla, koska "kananmuna maksaa 20 penniä kappale". Hyrylän yläaste kultaisella 80-luvulla.

Meillä piti syödä lautanen tyhjäksi eka- ja tokaluokalla. Jotkut oksensivat, toiset mättöivät pulpettiin ruokaa salaa. Oli aikamoinen täti.

Kolmannesta luokasta alkaen ei enää samanlaista pakotusta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ala-asteen rehtori jäi kerran "kiinni" tupakanpoltosta. Kaikki tiesivät, että hän käy välitunneilla ja välillä tunninkin aikana tupakalla, mutta kerran yksi lapsista meni rehtorin huoneen eteiseen jostain syystä kesken tunnin, muistaakseni meni hakemaan jotain tunnilla tarvittavaa esinettä (kartta?) ja näki rehtorin polttavan huoneessaan. Rehtori hermostui tästä niin, että lapsi joutui jäämään jälki-istuntoon. Muistan epäoikeudenmukaisuuden tunteen vieläkin hyvin.

Miksi puhuit itsestäsi ensin kolmannessa persoonassa?

Kommentoin tähän tupakointiin. Meidän koulussa rehtori veteli piippua opettajainhuoneessa ja tupakoivat opettajat savukkeitaan. Ei sitä kukaan ihmetellyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teille oikeasti jäänyt näin suuret traumat jostain tollasista, että nyt vielä käytte läpi näitä muistojanne? Please, säästävää meidät muut niiltä.

Voit itse säästää itsesi helposti olemalla lukematta.

Onko tuo eka viesti poistettu? Miksi ihmeessä?

Olin laittanut oman kokemukseni pakko syöttämisestä, jossa pakotettiin syömään oksentamani ruoka. Ja sekin oli poistettu. Ei kai saa kertoa missä on käynyt tai poistetaan.

Ala-asteella piti itse laittaa opettajan pöydällä olevaan vihkoon miinus-merkki itselle, jos jätti ruokaa. Lukukauden päättyessä ne oppilaat (muistaakseni 3) sitten palkittiin, kenellä oli vähiten miinuksia. Ruoan jättämisestä syyllistettiin muistuttelemalla miten Afrikan lapsilla on nälkä.

Ala-asteen kävin pienessä kyläkoulussa. Siellä oli vain 4-5 opettajaa ja yksi opettajapariskunta oli erityisen uskova. Heidän ansiostaan muistan vieläkin Raamatun sisällysluettelosta suuren osan ulkoa. Sitä opeteltiin ja kuulusteltiin koko luokan edessä ja häpeä oli, jos ei osannut. En kylläkään enää muista, tuliko jotain rangaistuksia.

Mitähän hyötyä elämässä on ollut siitä, että tietää Paavalin kirjeiden järjestyksen loruna ”...Ef, Fili, Kol, Tessa, Timo...”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80- luvulla uimahallissa yksi tyttö aina paleli hirveästi ja pelkäsi mennä veteen. Opettaja kasteli hänet vesiletkulla kylmällä vedellä kun muu luokka nauroi vieressä. Tällä lailla suihkuttamalla itkevä pieni tyttö sitten ajettiin sinne altaaseen. Tänä päivänä tuota kutsuttaisiin pahoinpitelyksi..

Niin, onhan näitä lumihiutaleita nähnyt ennenkin. Opettaja teki aivan ajaessaan tytön veteen eikä ruvennut neuvottelemaan tämän kanssa onko lämmitetty uima alla kylmä vai ei.

Niin teki. Aivan väärin.

Joskus 2 tai 3-luokalla jouduin opettajan puhutteluun kuvaamataitotunnin jälkeen. Syynä oli joku niskoittelu ja tilanteeseen ajauduttiin koska opettajan mielestä autossa jota opettaja käski minun piirtää ja jota sitten piirsin, ei renkaat ollut tarpeeksi pyöreitä hänen mielestään. Tämä oli niin iso asia että otettiin jopa ylös vanhempieni kanssa jotka olivat ihan ymmällään että mikä se ongelma olikaan?

Olen tajunnut vasta aikuisiässä että opettajahan oli se jolla oli ongelmia. En tosin tiedä mikä ongelma on tarpeeksi vakava että alkaisi tollaisesta mesoamaan. Varmaan joku äärimmäinen pätemisen tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rangaistuksena oppilas joutuu keittiöön. Omituista, kun se on monen työpaikka.

Meillä sama. Oletettavasti siksi, että missään muualla ei ollut ketään aikuista juuri sillä hetkellä, kun rangaistus piti suorittaa. Aikuisen piti varmistaa, ettei rangaistava oppilas lähde hipsimään omin luvin pois.

Tuosta muistui mieleen, miten ala-asteen toisella luokalla opettaja määräsi minut rehtorin puhutteluun koulun jälkeen. Syytä en pysty muistamaan, kun asiasta on jo yli 40 vuotta.

Sen kuitenkin muistan, että kun odotimme opettajan kanssa rehtoria tämän kanslian ulkopuolella, rehtoria ei näkynyt eikä kuulunut. Jossain vaiheessa opettaja totesi, että hänen täytyy lähteä, että ehtii junalle. Jätti minut yksin odottamaan. Kun rehtoria ei näkynyt, minä sitten jossain vaiheessa vain lähdin kotiin.

Asiasta ei muistaakseni tullut mitään seuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Välitunnilta luokkiin palattiin ohjatuissa jonoissa. Kerran jonossa kuljettaessa minulta putosi rukkanen kädestä, mikä alkoi huvittaa minua. Tämän nähdessään johtajaopettaja huusi: ”Mitäs täällä nauretaan!” ja vei minut kansliaansa puhutteluun. 😄

Nauroin :D

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella piti itse laittaa opettajan pöydällä olevaan vihkoon miinus-merkki itselle, jos jätti ruokaa. Lukukauden päättyessä ne oppilaat (muistaakseni 3) sitten palkittiin, kenellä oli vähiten miinuksia. Ruoan jättämisestä syyllistettiin muistuttelemalla miten Afrikan lapsilla on nälkä.

Meidän koulun ruokasalin seinät oli koristeltu isoilla julisteilla, joissa nälkäiset Afrikan lapset katsoivat surullisesti meitä poloisia. Siis se syyllisyyden ja ahdistuneisuuden määrä, kun olet suorastaan epäterveen empaattinen, haluat raivoisasti tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta - ja olet nirso ja jotenkin burgeri, jolla on omituisia ongelmia ruuan koostumusten ja makujen kanssa. Etkä halua syödä. Etkä halua sekoittaa kastiketta perunaan, mutta toisaalta niin saat lautasen näyttämään enemmän "syödyltä" kun levittelet sitä sörsseliä reunasta reunaan.

Ihmettelen usein, ettei minulle tullut kovin vakavia syömisoireita. KOVIN vakavia.

Vierailija kirjoitti:

Lautanen oli aina syötävä tyhjäksi. Tämä oli ihan yleistä muutenkin 80-luvulla, myös meillä kotona. Ei tehnyt yhtään hyvää minulle ruoasta pitävälle herkkusuulle. Siinä jäi täysin oppimatta se, että syöminen pitäisi lopettaa ennen kuin on ähkytäynnä.

Itsellä samat, olemme varmaankin samaa ikäluokkaa. Piti oikein opetella siihen, ettei kaikkea tarvi syödä jos oikeasti on täynnä. Toisaalta sitten oppi ottamaan sopivia annoksia. Ala-asteella tosin keittäjä annosteli kaikille isot annokset ja jos ruoka ei ollut hyvää, kuten se lama-aikana usein ei ollut, niin oksennusta vastaan sitten syötiin hyytynyttä kastiketta jonka päälle oltiin laitettu se kirottu porkkanaraaste, kun sitä ei vain voinut laittaa lautasen sivulle.  Väitän että monen ikäiseni salaattikammo juontaa juurensa kokkareisen kuuman kastikkeen verhoamaan porkkanaraasteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos sai läksyjä niin niitä ei olisi saanut tehdä tunnilla tai välitunnilla vaan vasta kotona

Meillä oli tuo sama. Olikin opettelemista kun omat lapset menivät kouluun, eikä läksyjä "tule" juuri ikinä, kun ehtivät tehdä ne pääasiassa koulussa. Molemmilla on fiksut opettajat, jotka painottavat sitä kuinka tärkeää lapsen vapaa-aika on, ja tosiaan läksyt saa tehdä koulussa jos ehtii tai halutessaan koulun jälkeen läksypiirissä. Perjantaisin ei tule ikinä läksyjä, koska viikonloppuna kuuluu olla vapaana ja rymytä ulkona tai lukea omia mielikirjoja yms eikä tehdä läksyjä. Iso hatunnosto näille opettajille, itse olin uupua jo ala-asteella päivittäisiin kauheisiin läksymääriin, joihin meni aika paljon vapaa-ajasta. Ei niitä silloin edes oppinut kunnolla kun äkkiä yritti tehdä, että pääsi kaverien kanssa ulos.

t. keski-ikäinen herrasmies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytöt eivät saaneet mennä puutöihin, koska muuten heistä ei olisi tullut hyviä vaimoja. Pojat saivat mennä tyttöjen käsitöihin, jos halusivat. Eivät koskaan hallunneet.

Meidän koulussa oli myös tämä. Joka oli mielestäni väärin koska edellisessä koulussani oli tytöt saaneet mennä puutöihin jos halusivat.

Onko kyse kansakouluajasta? Peruskoulussa valinta piti tehdä kirjallisesti, yleensä 3. luokan keväällä, huoltajan allekirjoituksella. Jos noin ei ole toimittu, on kyseessä ollut virkavirhe ja lainvastainen toimintatapa.

Itselläni ja monella muullakin koulumme tytöllä oli tekniset työt 80-luvulla.

2000-luvulla. Pieni kyläkoulu

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Kaverini sai ala-asteella jälkkäriä, kun viittasi englannintunnilla ja vihelsi, jotta kiinnittäisi opettajan huomion (tämä ei siis muuten huomannut, koska kirjoitti jotain keskittyneesti). Ope suuttui hirveästi ja alkoi huutaa, ettei oppitunnilla vihelletä ja varsinkaan tyttöjen ei sovi tehdä niin. Ymmärrän että hän piti tuota epäkohteliaana, mutta minusta pelkkä sanominen olisi riittänyt ja jälkkäri oli ainakin liioittelua.

Hehehe, itsekin sain 1. luokalla jälki-istuntoa viheltämisestä. Syynä tähän oli juurikin se, etteivät tytöt vihellä... En sitten kehdannut sanoa, että äiti minut viheltämään opetti 😁

Vierailija kirjoitti:

Jos istumapaikkoja ei riittänyt kaikille esim. bussissa, aamunavauksessa tai vastaavassa, niin poikien piti antaa tytöille paikkansa.

Tämähän oli tulevaisuutta varten: miehethän ne perheiden autoilla ajavat. Tytöt keräsivät voimia,että naisina jaksavat nyt seisoa bussissa, kun nykynuoriso valloittaa paikat.

Meillä oli 1980-luvulla ala-asteen luokanopettajan sääntö, että kouluruokalan pöydässä ei saa puhua ruokailun aikana. 

Rehtori otti mut kuudennella luokalla kuulusteluun, koska jumppasalista oli rikkoutunut ikkuna, ja joku oli sanonut , että olin rikkonut sen. En ollut.

Kuulustelu tai puhuttelu oli maanantaina aamulla ja olin ihan ihmeissäni kun sinne piti mennä. Tiesin kyllä rikkoutuneesta ikkunasta. Rehtori aloitti kysymällä, onko mulla ollut huono omatunto viikonloppuna. Sanoin että ei ole, koska en ole tehnyt mitään väärää. Rehtori suuttui siitä ja sanoi, että mun ei pidä alkaa näsäviisaaksi. En muista mitä sitten tapahtui. Rehtori oli pelottava tiukka vanhempi mies, jota en tuntenut ollenkaan.

Olen ylpeä 12-vuotiaasta itsestäni, että uskalsin puolustautua. Olin aika kiltti ja kunnollinen tyttö ja pidin suurena vääryytenä, että jouduin syytetyksi joidenkin sanomisten takia.

Muutenkin kysessä oleva ikkuna oli ilmeisesti rikkoutunut vahingossa, siinä oli kuin törmäyksestä särö, metallivahvisteinen ikkuna kyseessä, joten en ymmärrä, mikä tarve oli etsiä syyllistä. Eikö koulun vakuutukset korvaa tollaset? Koko asia painui sitten saman tien unholaan.

Koulun ruokalasta ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli syöty tyhjäksi. Istuin itkua pidetellen ruokalassa välitunnin ja monesti seuraavan oppitunninkin. Tämän oli 1-2-luokilla ja samat lapset istuivat monesti ruokalassa. Lisäksi oli paniikki, koska isommat oppilaat (joita pelkäsin) tulivat seuraavalla vuorolla syömään. Tätä tapahtui usein, mm. savulihakeiton, tomaattimuikkujen ja kalapullien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Koulun ruokalasta ei saanut poistua ennen kuin lautanen oli syöty tyhjäksi. Istuin itkua pidetellen ruokalassa välitunnin ja monesti seuraavan oppitunninkin. Tämän oli 1-2-luokilla ja samat lapset istuivat monesti ruokalassa. Lisäksi oli paniikki, koska isommat oppilaat (joita pelkäsin) tulivat seuraavalla vuorolla syömään. Tätä tapahtui usein, mm. savulihakeiton, tomaattimuikkujen ja kalapullien kanssa.

Sama juttu. Paitsi, että meidän pienen pienessä kyläkoulussa ei ollut edes ruokalaa vaan se ruoka piti kantaa tarjottimella luokkahuoneeseen. Ja koska ihan pakko syödä se lautanen tyhjäksi niin siellä sitten istuit itkua vääntäen oppitunnin alkaessa. Ruokaa ei saanut annostella itse vaan keittäjä laittoi lautaselle. Älyttömintä oli, että opettajamme piti meistä pilkkaa tyyliin: "Ellette jaksa, pyytäkää vähemmän". Noh, minä tein juuri näin ja pyysin vain yhden perunan. Kantaessani ruokaa luokkaan opettaja tuli vastaan, pysäytti minut ja taivasteli: "Et sinä nyt vain yhtä perunaa syö, mene takaisin ja ota toinen!"

Että tällä tavalla.

1-2 luokilla (eri opettaja) oli paljon järkevämpi systeemi. Hän vaati, että kaikkea maistetaan, mutta ei ole pakko väkisin syödä sitä lautasta tyhjäksi.