kauan ilman seksiä?
Kommentit (98)
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 13:04"]
[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 20:22"]
Noin 5 vuotta. Mua ei haluttanut.
N40
[/quote] En malta kysyä että Miksi? Valitettavan yleistä.. Ei tarvitse kertoa pilkulleen, pysytään yleisellä tasolla,jookos../ vilivallaton
[/quote]
Estyneisyys yksi syy, se laukesi oikeastaan vasta 40 ikävuoden jälkeen. Toinen syy hormonaalisiata syistä johtunut haluttomuus siihen päälle. Eli totaalinen vaikeus ajatellakaan näillä yhdistelmillä seksiä. Ja siis tuo alkoi synnytyksestä ja muuttuneesta kropasta tuo 5 vuotta. Mutta ongelmia ollut jo sitä ennenkin.
Elämäni yksi tragedioista tavallaan. Nimittäin nuorena hae siinä sitten miestä kun halut vaan on nolla. Sellaista aseksuaalin tasoa.
Minun mielestäni on pahimman luokan petos lopettaa seksi avioliiton ja lasten teon jälkeen. En ota kantaa onko kyseessä mies vai nainen. Kuitenkin nämä samat ihmiset puhuvat rehellisyydestä, uskollisuudesta ja rakkaudesta kuin ne kuuluisivat erottamattomasti yhteen. Miksiköhän? Olisiko pihtaajalla kenties jotain taka-ajatuksia? Puolisoa voi rakastaa enemmän kuin omaa elämäänsä, mutta ei se rakkauskaan ihan kaikkeen riitä. Jos toinen osapuoli hylkää yksipuolisesti seksin, niin toisella on jossain vaiheessa kyllä täysi oikeus hylätä uskollisuus. Aikuiset ihmiset! Molemmat toimivat tässä täysin yhtä itsekeskeisesti, mutta täytyyhän ihmisen sen verran rakastaa myös itseään, ettei ihan mihin vain puutteeseen suotu tyytymään. Petetty osapuoli tässä on alunperin se, joka jätettiin kysymättä ilman seksiä. Siis ellei seksittömyyteen ole jotain järkevää syytä, muuta kuin ei tee enää mieli. Eri juttu, jos on jotain sairauksia tms.
Sanokaa sille itseriittoiselle puolisollene, että teillä on seksiä vähintään kerran viikossa. Jos puoliso ei halua olla hommassa mukana, niin se on ihan hänen oma päätöksensä. Kyllä se itseriittoisen moukan hymy siitä hyytyy, kun tulette reissusta iloisina kotiin ja sanotte, että olipas pitkästä aikaa kunnon kyydit.
Laitatte hommalle selkeän aikarajan ja jos ei, niin ei sitten. Se on hänen oma päätöksensä ja piste.
pihtaaminen on hanurista, tekee sen kumpi tahansa mies tai nainen
Herra40+
Meillä 6 vuotta avioliittoa ja kaksi lasta takana. Pisin tauko oli kuukausi, jonka olimme tauolla. Muuten joka päivä vahintään kerran.
N30
(Hupaisaa muuten huomata, että ketjussa alapeukutetaan niitä kommentteja, joissa nainen kertoo miehen haluttomuudesta, mutta viesti, jossa mies kertoo naisen haluttomuudesta saa pelkkiä yläpeukkuja.)
[/quote] Moi N30, minä peukutan molemmille alapeukkua .
"On muistettava että käsien pesuun tarvitaan kaksi kättä" / vilivallaton
Ärsyttää kun toiset väittää että joku pihtaa, jos ei ole haluja niin en kutsuisi sitä pihtaamikseksi. Pihtaaminen on sitä, ettei anna juuri sinulle, muille kyllä tai nauttisi kyllä seksistä kanssasi, mutta on päättänyt, ettei anna.
Haluttomuudessa ei ole yleensä tästä kyse.
Jaa, ei halua? No maksaakos se sitten jotain, jos vaikka antaisi sille puolisolle kerran päivässä ihan vain antamisen ilosta?
Samaa mieltä 26 kanssa.
Eikä siinä mitään, jos haluja ei ole, niin ei ole. Mutta sitten pitää muistaa ja ymmärtää, että toisella ne halut on ja hänellä on yhtäläinen oikeus haluihinsa, kuten toisella on haluttomuuteen. Älä sitten ala itkemään, kun puoliso kävi vieraissa. Turha ihmetellä täällä palstoilla, että mitä teille tapahtui ja kuinka epäreilusti sinua kohdeltiin.
Haluttomuus ei aina tarkoita vain ettei huvita, (silloinhan ei tee aloitteita, mutta pystyy seksiin kuitenkin) vaan se voi tarkoittaa, että seksi tuntuu vastenmieliseltä. Silloin se rikkoo sitä ihmistä vastaan, jos seksiä joutuu harrastamaan. Haluamaton joutuu tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi, kun joutuu osallistumaan tapahtumaan, jonka kokee niin herkällä alueella kuin seksuaalisuus vastenmielisenä.
Se, että toinen haluaa ei mielestäni mitenkään ole syy rikkoa itseä.
Jos haluttomana antaminen olisi noin helppoa kuin sen esitätte, niin ei kai mitään ongelmaa olisikaan? Haluton kärsii siitä, ettei pysty seksiin, mutta aihe on vaikea, koska harva meistä haluaa kertoa, ettei pysty.
On ihan eri asia viedä vaikka roskat joka päivä auttamisen ilosta, vaikka se tuntuisikin vastenmieliseltä, ja ilahduttaisi (avun)saajaansa, kun se että käy roskalaatikolla joka päivä rikkoo harvemmin minää ja psyykeä. Sen sijaan vastentahtoista seksin harrastamista en toivoisi kenellekään. (Voit itse miettiä jonkun seksin osa-alueen joka on sinusta ihan vastenmielinen ja sitten sen, että antaisitko sitä rakkaallesi joka päivä antamisen ilosta.)
huomenta kaikille
tämä on tällähetkellä täällä harvoja älykkäitä keskusteluja
me ollaan vaimon kanssa käyty tämän kanssa painia pitkään. Hän haluaa paljon vähemmän kuin minä, ja minusta tuntui vuosia että hän vain pihtaa, vaikka ongelman ydin on ihan jossain muualla -todella. Piti muuten käydä oikein parisuhde terapiassa että äijälle meni päähän tämä.
No, ok - on minulle tullut mieleen että vaihdan naista, kun faktaa lienee se että tilanne ei tästä ikinä kummene. On vain parijuttua jotka sotii avioero ajatusta - silläkin uhalla että elän loppuelämäni seksuaalisesti köyhää elämää. Rakastan tuota naista - ja toisaalta rakastan meidän perhettä yksikkönä jota en haluaisi hajottaa, vain siksi että minulla olisi parempi parisuhde seksin saralla.
No, en ole ollut tässä vuosiensaatossa ihan "ruodussa" minulla oli jossain vaiheessa työpaikalla suhde naiseen, jolla oli kotona hieman samankaltainen tilanne - hänen miestä ei seksi kiinnostanut, joten ajaudutiin pitkään ja antoisaan suhteeseen. Seksiä oli silloin siis toisen naisen kanssa 1-2 kert viikossa, tyydyttävää seksiä - enkä edes tuntenut siitä moraalista krapulaa.
Mutta nyt oma parisuhde on jollain tavoin hyvä, uskalletaan molemmat heittää läppää aiheesta, positiivisessa hengessä... pientä kivaa on, molemmin puolin. Edellinen yhdyntä, rakastelu siis sanan varsinaisessa merkitykessä, oli tammikuun lopussa. Nyt kevät saapuu, ja odotellaan molemmat milloin fengsui on niin hyvä että ajaudutaan nautiskelemaan toisistamme =)..
ja voisin arvata että ulkopuolisen silmin tätä ei voi nähdä - meillä synkkaa hyvin, se näkyy myös ulospäin - ja vaimoni on ollut varmaan 10 vuotta posliini, ja uskon että hänen naisystävät luulee että meillä on rikas seksielämä =)...
tällä mennään, välillä tulee myös seläntakaa ja on helppo hengittää
kevään odotusta kohtalotovereille
Siinä on sinun ja minun erovaisuus aviopuolisoina. Minä olen toteuttanut sen vastenmielisimmänkin asian, kun olen nähnyt asian toiselle riittävän tärkeäksi. En koe itseäni hyväksikäytetyksi tai uhrautujaksi, vaan avioliitosta huoltapitäväksi ja hyväksi mieheksi. Haluan, että puolisoni on onnellinen ja saa kaiken tarvitsemansa tavalla tai toisella.
Uhri asenne -herkkyys ja oma kunnia -ajatusmaailma ajavat ihmiset vain erilleen. Kotona asetutaan siiloihin, joissa puolustaudutaan toisen pyyntöjä vastaan selittämällä, että minun itsetuntoni tai -kunniani ei kestä, että puoliso saisit tässä asiassa toiveensa läpi. Tottahan toki kaikilla on oikeus kieltäytyä. Senhän sanoo jo ihan lakikin. Saatat olla oikeassa, että joillakin tuo ongelma juontaa juurensa psyykkeen ongelmaan. Ollaan kasvettu pienestä asti maailmassa, jossa oma arvo mitataan kyvyllä hallita ja kontrolloida tilannetta ja omaa mukavuusaluetta. Kun sitten pitäisi jonain päivänä heittaytyä tilanteeseen, jossa jonkun toisen tarpeita pitäisi oikeasti toteuttaa, niin alkaakin heikko itsetunto säröilemään. Siinä ei puhuta roskien viemisestä. Yht äkkiä alkaakin tuntua siltä, että minua vastaan rikotaan, vaikka kyse on vain niistä perinteisistä "myötä ja vastoinkäymisistä", joista jokainen av(i)opari jouduu selviämään. Parisuhteessa sinä teet hänet onneliseksi ja hän tekee sinut onnelliseksi. Pyyteettömästi. Muutenhan kyseessä ei ole parisuhde, vaan jonkinlainen oman edun tavoittelun tasejärjestelmä. Toivottavasti tämä avaa edes jollekin uuden näkökulman asiaan, vaikka vastalausemyrsky on varmaan valtava. Osuu nimittäin kipeään kohtaan.
Pari vuotta...vaimo pihtaa!
Jännä homma siinä suhteessa, että hän ei halua tehdä asialle mitään kun vaakakupissa on kuitenkin suhde (+lapset) ja se että lähtisin pettämään.. Ei anna "lupaa" käydä vierais ja mielenkiinnolla mietin, että mikäköhän sota siitä tulis jos kävisin ja jäisin kiinni..
Aika epäreilua..
32:lle.
Lähestyt asiaa ehkä hieman väärin. Sinun ei ehkä kannata kysellä lupaa vieraissakäymiseen. Hän on yksipuolisesti kieltäytynyt seksistä. Sinä puolestasi vastaat siihen yksipuolisesti, että sinulla on seksiä vaikkapa nyt kerran viikossa. Sanot myös, että toivoisit seksin olevan puolisosi kanssa, koska rakastat häntä nautit siitä hänen kanssaan. Jos tämä ei kuitenkaan sovi hänelle, niin se on hänen oma päätöksensä, sillä on seuraus ja viikossa tulee aikaraja vastaan. Hän juuri itse päätti, että sinulla on seksiä, mutta hänellä ei.
Yleensä tässä vaiheessa avautuu kyllä keskusteluyhteys ja molemmilla on motivaatio keskusteluun. Tämä keskustelu kannattaa käydä, koska sinun ei ehkä välttämättä tarvitse lähteä vieraisiin, vaan asiaan saattaa löytyä muitakin ratkaisuja. Kuuntele tarkkaan mitä puolisollasi on sanottavaa.
31 vastaa
oikeasti, suosittelen parisuhdeterapiaa - se oli meille ainakin todella rakentava kuvio, tuuletti parisuhdetta todella, avasi molempien silmiä.
suosittelen !
[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:23"]
Haluttomuus ei aina tarkoita vain ettei huvita, (silloinhan ei tee aloitteita, mutta pystyy seksiin kuitenkin) vaan se voi tarkoittaa, että seksi tuntuu vastenmieliseltä. Silloin se rikkoo sitä ihmistä vastaan, jos seksiä joutuu harrastamaan. Haluamaton joutuu tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi, kun joutuu osallistumaan tapahtumaan, jonka kokee niin herkällä alueella kuin seksuaalisuus vastenmielisenä.
Se, että toinen haluaa ei mielestäni mitenkään ole syy rikkoa itseä.
Jos haluttomana antaminen olisi noin helppoa kuin sen esitätte, niin ei kai mitään ongelmaa olisikaan? Haluton kärsii siitä, ettei pysty seksiin, mutta aihe on vaikea, koska harva meistä haluaa kertoa, ettei pysty.
[/quote] Ihan fiksusti vastattu. Tällaisessa tapauksessa ko.henkilöiden olisi hyvä sapia tai hiljaisesti hyväksyä se, että toinen ei olisi sidottu seksittömään loppuelämään. / vilivallaton
Edellisessä parisuhteessa seksi loppui käytännössä vaimon puolesta ensimmäiseen synnytykseen. Tuosta 3 vuotta seksittömyyttä ja sitten yksi yritys (vaimo antoi säälistä) --> tuosta heti raskaaksi. Seksihalut eivät vaimolle koskaan palanneet. Toisen synnytyksen jälkeen taas toiset 3 vuotta ilman seksiä. Käytännössä n. 7 vuotta meni yhdellä seksikerralla. Sitten ero.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:27"]
Edellisessä parisuhteessa seksi loppui käytännössä vaimon puolesta ensimmäiseen synnytykseen. Tuosta 3 vuotta seksittömyyttä ja sitten yksi yritys (vaimo antoi säälistä) --> tuosta heti raskaaksi. Seksihalut eivät vaimolle koskaan palanneet. Toisen synnytyksen jälkeen taas toiset 3 vuotta ilman seksiä. Käytännössä n. 7 vuotta meni yhdellä seksikerralla. Sitten ero.
[/quote] Näinhän siinä saattaa todella käydä, varmaan monelle tuttua.
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="21.03.2014 klo 10:27"]
Edellisessä parisuhteessa seksi loppui käytännössä vaimon puolesta ensimmäiseen synnytykseen. Tuosta 3 vuotta seksittömyyttä ja sitten yksi yritys (vaimo antoi säälistä) --> tuosta heti raskaaksi. Seksihalut eivät vaimolle koskaan palanneet. Toisen synnytyksen jälkeen taas toiset 3 vuotta ilman seksiä. Käytännössä n. 7 vuotta meni yhdellä seksikerralla. Sitten ero.
[/quote] Näinhän siinä saattaa todella käydä, varmaan monelle tuttua.
[/quote]
vaan jos pettäs eikä jäis kiinni
mutta mistä löytää luotettava nainen
M48
Tuo kolmisen kuukautta ilman seksiä vaikuttaa olevan aika yleinen näemmä. Minullakin "ennätys" on siinä vähän reilun kolmen kuukauden kohdalla.
Edellisessä suhteessani eka vuosi meni seksin suhteen hyvin, mutta sen jälkeen alkoi tulla pidempiä ja pidempiä kausia ilman seksiä. Lopulta viimeisen yhdessäolovuoden aikana harrastettiin seksiä yhteensä kolme kertaa. Niistäkin kerroista kaksi oli pelkkä suihinotto, jonka aikana hoitelin itseni sormin orgasmiin.
En jaksanut enää. Toistuvista lupailuista, keskusteluista ja yrityksistä huolimatta tilanne ei parantunut. Miestä ei kiinnostanut seksi mun kanssani, mutta ei myöskään muiden kanssa. Lääkäriin mies ei suostunut, joten lopulta lähdin suhteesta. Olin 22, enkä siinä kohtaa elämääni todellakaan ollut vielä valmis seksittömään suhteeseen. En myöskään halunnut tilannetta, jossa olisin harrastanut seksiä vain jonkun vieraan kanssa, vaikka mies antoikin siihen minulle luvan, kun totesi, ettei häntä vain kiinnosta.
Päätös lähteä suhteesta oli mulle ehdottoman oikea, vaikka seksittömyys syynä tuntuikin vähän luovuttamiselta, etenkin, kun oli lupa vieraisiin miehiin. Lopulta seksittömyydestä kuitenkin tuli ihan älyttömän iso mörkö, joka vaikutti kaikkeen. En enää halunnut läheisyyttäkään miehen kanssa, kun toistuvasti vain alkoi panettaa ja sitten realiteetit iskivät kasvoille: ei herunut seksiä. Parempi oli olla sinkkuna.
N30
(Hupaisaa muuten huomata, että ketjussa alapeukutetaan niitä kommentteja, joissa nainen kertoo miehen haluttomuudesta, mutta viesti, jossa mies kertoo naisen haluttomuudesta saa pelkkiä yläpeukkuja.)