kauan ilman seksiä?

[quote author="Vierailija" time="24.03.2014 klo 11:12"]

Itse haluaisin joka päivä, viikottain riittäisi.. Miehelleni riittäisi varmaan 2 kertaa vuodessa, haluaa kerran kuussa. Tää on niin surullista, olen reilusti alle 40v ja nyt olen päättänyt lopettaa hommat mieheni kanssa kokonaan, en enää itsekään halua, tilannetta kestänyt n.7v, 3 lasta.. Ihmisillä on erilaiset halut, ei sille mitään voi. Jos olisin tämän tajunnut seurustelun alkaessa ei olisi meillä lapsia. Mikäli tulevaisuudessa tapaan itselleni sopivan miehen, annan palaa enkä tunne syyllisyyttä siitä (miehenikin tietää tämän).. Ymmärrän täysin kohtalotovereitani, voimia kaikille!! T. Seksuaalinen Nainen 

[/quote] Todella harmi. Valitettavasti kertomasi on yleistä. Usein parit pysyy yhdessä vaikka rakastelut ja hellyys puuttuu, sillä yhteiset lapset, kenties asuntovelka jne estää eroamisen. Todella kiduttavaa :( / vilivallaton

57:lle: mielelläni, mutta ehkäpä sinun kannattaa ensin purkaa asiaa puolisosi kanssa. Kerro hänelle oma ihailusi ja sano, että hän on sinulle se tärkein ja ainoa, jota aidosti rakastat. Siitä se lähtee ja sitten jutellaan. Kerrotte toisillenne rehellisesti mikä johtaa siihen, että te käyttäydytte niin kuin käyttäydytte. Alatte ehkä ymmärtää toisianne pikkuhiljaa ja siitä se teidän seksikin paranee.

57:lle vielä: Itse kaipaisin enemmänkin keskustelukumppania mielipiteiden ja kokemusten vertaamiseen. Olisi todella antoisaa vaihtaa ajatuksia miehen näkökulmasta jonkun toisen samankaltaisessa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Tällä palstalla kaikki lukevat toistensa viestit, eikä kukaan järkevä ihminen avaa sisintään kovin syvälle. Jotenkin vain jaksan uskoa, että en ole ainoa ihminen joka kaipaisi aidosti juttukaveria hellyyden ja ymmärryksen puuttuessa? Tähänkin viestiin löytynee välistävetäjä tyrkyttämään omaa osoitettansa perään.

[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 10:11"]

Paljon on kiinni myös ihmisestä itsestään, että onko häntä mahdollista ihailla hänen haluamallaan tavalla. Naisen on annettava miehen olla Mies, aivan kuten miehen on annettava naisen olla Nainen. Kun nainen käyttäytyy naisellisesti, niin mies kohtelee häntä myös naisena. Jos kumpi tahansa puolisoista asettautuu perheessä jonkinlaiseen projektipäällikön asemaan, niin häntä aletaan myös kohtelemaan sen mukaisesti. 

Usein jompi kumpi puolisoista kuvitelee, että kotitöiden ja arjen pyörittäminen ja hoitaminen yhdessä on perheen ykkösprioriteetti, niin voin kertoa salaisuuden: et voisi olla enempää väärässä. Tuolla asenteella nainen tai mies tappaa parisuhteensa hitaasti kiduttaen. Ensimmäisenä kuolee seksi, sitten hellyys ja lopuksi parisuhde. Parisuhde on aina kaikessa ykkönen, koska ilman sitä ei ole mitään tarvetta yhteisille kotitöille. 

[/quote]

just saamari on käymässä näin meillä. molemmilta vaaaditaan abt joka asiassa yhtälaista osallistumista.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2014 klo 21:23"]

Haluttomuus ei aina tarkoita vain ettei huvita, (silloinhan ei tee aloitteita, mutta pystyy seksiin kuitenkin) vaan se voi tarkoittaa, että seksi tuntuu vastenmieliseltä. Silloin se rikkoo sitä ihmistä vastaan, jos seksiä joutuu harrastamaan. Haluamaton joutuu tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi, kun joutuu osallistumaan tapahtumaan, jonka kokee niin herkällä alueella kuin seksuaalisuus vastenmielisenä. 

Se, että toinen haluaa ei mielestäni mitenkään ole syy rikkoa itseä. 

Jos haluttomana antaminen olisi noin helppoa kuin sen esitätte, niin ei kai mitään ongelmaa olisikaan? Haluton kärsii siitä, ettei pysty seksiin, mutta aihe on vaikea, koska harva meistä haluaa kertoa, ettei pysty.

 [/quote]

Jos toinen ei halua, onko se syy rikkoa toinen ihminen? Kysyy nimim. 12 vuotta kärsimystä, kaksi vaikeata masennusjaksoa, 6 kk harkinta-aika ja oma terve seksuaalisuus takana

Jos toinen ei halua, onko se sy

66:lle:

Sanoisin, että jos minun haluttomuuteni onnistuu rikkomaan toisen ihmisen (sinut), vikaa on silloin sinussakin.

t. Haluttomuudesta kärsinyt

Mies olen, enkä siis kaipaa toista miestä ;-) vaan naista joka haluaisi minua, antaisi minun tuottaa hyvää ja helliä, ymmärtäisi tarpeeni ja antaisi silti tilaa..

-ascorpium-

Olen ollut kohta viikon ilman seksiä. Tämä on kertakaikkiaan poikkeuksellista meidän liitossa. En käsitä, mikä mieheen on mennyt, kun aikaisemmin olemme sekstailleet päivittäin. Ajattelen jo pahinta, että hänellä on toinen nainen.

Katoin miehen puhelimen kertaalleen läpi, mutta vielä ei löytynyt ainakaan huolestuttavia tekstiviestejä, mutta yksi epämääräinen puhelinnumero jollekin naiselle oli. Viimeksi oli soitetttu siihen numeroon viisi päivää takaperin. Seurasin miestä myös autolla eilen, kun hän sanoi menevänsä kuntosalille illalla. Ainakin silloin puheet pitivät paikkansa. Tämä on sietämätöntä, kun ei voi olla varma.

Minä ymmärtäisin varmasti puolisoani paremmin, jos haluttomuuden syynä olisi jokin sairaus. Sairaus on vastoinkäyminen, joka voidaan yrittää voittaa yhdessä. Sairauden hoidossa on yleensä jotain toivoa paremmasta, eikä halukasta osapuolta kalva itsesyytökset omasta huonoudesta, riittämättömyydestä ja tulevaisuuden epävarmuudesta.

Sitä taasen en sulata, että toinen toteaa itseriittoisan yksipuolisesti, että nyt se on loppu, ei tee enää mieli. Silloin syntyy puutteessa olevalle osapuolelle vahva tunne hylkäämisestä, epäreilusta kohtelusta ja suoranaisesta petoksesta. Petokseen reagoidaan tietenkin, kuten täällä onkin jo mainittu, 'vastavuoroisella' toiminnalla.

haluttomuuteen voi olla syy, joka riittää toiselle syyksi, mutta ei toiselle. Syynä voi olla kuten sanoit, sairaus tai sitten ihan jokin psykologinen syy. Oli miten oli, kyllä tulevaisuuden epävarmuus kalvaa joka päivä.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2014 klo 21:01"]

66:lle: 

Sanoisin, että jos minun haluttomuuteni onnistuu rikkomaan toisen ihmisen (sinut), vikaa on silloin sinussakin.

t. Haluttomuudesta kärsinyt

[/quote]

Kyllä asia menee juuri niin kuin 66 tuossa kuvaili. Rakkaan ihmisen toimesta tapahtunut seksin kieltäminen on toiselle rankka paikka. Jos ongelma jatkuu pitkään, niin se alkaa kyllä vaikuttamaan halukkaaseen osapuoleen pahemman kerran. Ihminen joutuu todella ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa toisessa vaakakupissa on perustarve (seksi) ja toisesta kupista löytyy yhteiskunnan normit ja yritys kohdella halutonta osapuolta rehellisesti ja inhimillisesti. 

Jos asetat puolisosi tähän seksittömään tilanteeseen, niin mieti kaksi kertaa millaisen helvetin olet hänelle aiheuttanut. Puolisosi ei voi luonnolliselle vietilleen yhtään mitään, se on ja pysyy vaikka hän kokeilisi kaikki maailman poppakonstit. Puolisosi kärsii ihan todellista tuskaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Ja kun yksi parisuhteen osapuoli kärsii, niin todennäköisesti koko perhe kärsii siinä ohessa.

Ajattelette tekin vain itseänne, te haluajat. Kyllä rakkaan ihmisen toimesta tuleva hylkääminen haluttomuuden takia on haluttomalle ihan yhtä hirveä paikka, kuin tilanne haluavalle, minkä 72 kuvaili, on.

Voisin siis yhtä hyvin syyttää jokaista puolisonsa haluttomuuden takia hylännyttä (tai myöskin pettänyttä) ihan samasta rikkomisesta kuin 66 syyttää halutonta. 

Haluttomallakin on oikus tuntea itsensä rakastetuksi ja jos rakkauden ja välittämisen ehtona on seksi, niin se että hylätään jos toinen ei niihin pysty todellakin rikkoo ihmisen ihan kokonaan, jos teidän termeillänne puhutaan. Hylätyksi tuleminen siinäkin tapahtuu ihan yhtä lailla. 

73:lle

Ei seksi ole ehto, vaan ihmisen perustarve, kuten esim. ihmisen sisäinen tunne oman yhteisönsä hyväksynnästä. Olet siis sitä mieltä, että kun toista ei enää haluta, niin toisenkin seksielämä oli sitten siinä? Pitäisi edelleen rakastaa, hellitellä, pusutella, olla yhdessä, olla ehdottoman uskollinen ja käyttäytyä muutenkin kuin ei olisi mitään tapahtunut? Eikö se ole haluttoman osapuolen kannalta myös aika itsekästä toimintaa? Ihan yhtä itsekästä kuin halukkaan osapuolen vieraissa käyminenkin?

Mielestäni tässä ei ole oikeaa tai väärää vastausta, mutta yleensä vieraissa käynyt osapuoli tuomitaan itsekkäänä vaivautumatta kysymään, että mikä siihen on johtanut. Taustalta saattaakin paljastua yllättäen pitkä kamppailu ja pyrkimys olla käymättä vieraissa. Sitten kun se tapahtuu ja paljastuu, niin alkaa uskomaton vouhotus siitä kuinka väärin vieraissa käyminen on ollut.

Haluttomuudesta kärsivässä parisuhteessa molemmat osapuolet kärsivät, mutta vain eri tavalla. Asia kalvaa molempien mielenrauhaa ja vaikuttaa negatiivisesti heidän elämäänsä, koska tulevaisuus on muuttunut epävarmaksi. Mielestäni tuossa tilanteessa olisi parempi sopia selkeät ja molemmille reilut pelisäännöt, joiden kanssa molemmat voivat joten kuten elää ja molempien tarpeet tulevat huomioiduiksi. Elämä saadaan rauhoittumaan takaisin raiteilleen, eikä kenenkään tarvitse tuntea itseään hylätyksi.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2014 klo 18:19"]

Ajattelette tekin vain itseänne, te haluajat. Kyllä rakkaan ihmisen toimesta tuleva hylkääminen haluttomuuden takia on haluttomalle ihan yhtä hirveä paikka, kuin tilanne haluavalle, minkä 72 kuvaili, on.

 Voisin siis yhtä hyvin syyttää jokaista puolisonsa haluttomuuden takia hylännyttä (tai myöskin pettänyttä) ihan samasta rikkomisesta kuin 66 syyttää halutonta. 

 Haluttomallakin on oikus tuntea itsensä rakastetuksi ja jos rakkauden ja välittämisen ehtona on seksi, niin se että hylätään jos toinen ei niihin pysty todellakin rikkoo ihmisen ihan kokonaan, jos teidän termeillänne puhutaan. Hylätyksi tuleminen siinäkin tapahtuu ihan yhtä lailla. 

[/quote]

Kokemuksesta voin sanoa, että kirjoitus 74 pitää paikkansa. Vaatii oman aikansa sopeutua ajatukseen aviopuolison seksuaalisesta vapauttamisesta. Ajatuksen sulattamiseen voi kulua helposti kymmenen vuotta. Parin yhteisestä rakkaudesta ja vahvuudesta kertoo paljon jos pari jaksaa pysyä yhdessä läpi tuon vaikean ajanjakson. Se on se elämän suurin rakkaus, vaikka seksiä ei ole. Lopulta tajutaan toisen kärsineen tarpeeksi. Löysennetään seksuaalista talutushihnaa ja annetaan toisen elää ihmisen arvoista elämää. Lopulta huomataan, ettei seksin ulkoistus ollut keneltäkään pois vaan se helpotti lopulta molempia. Myöhemmin huomataan, että päätös olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.  

[quote author="Vierailija" time="03.04.2014 klo 09:35"]

Kokemuksesta voin sanoa, että kirjoitus 74 pitää paikkansa. Vaatii oman aikansa sopeutua ajatukseen aviopuolison seksuaalisesta vapauttamisesta. Ajatuksen sulattamiseen voi kulua helposti kymmenen vuotta. Parin yhteisestä rakkaudesta ja vahvuudesta kertoo paljon jos pari jaksaa pysyä yhdessä läpi tuon vaikean ajanjakson. Se on se elämän suurin rakkaus, vaikka seksiä ei ole. Lopulta tajutaan toisen kärsineen tarpeeksi. Löysennetään seksuaalista talutushihnaa ja annetaan toisen elää ihmisen arvoista elämää. Lopulta huomataan, ettei seksin ulkoistus ollut keneltäkään pois vaan se helpotti lopulta molempia. Myöhemmin huomataan, että päätös olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.  

[/quote]

Ikä ja kokemus vaikuttavat myös mielipiteisiin. Kolmekymppisenä elimme ihannemaailmassa, jossa pari oli ikuisesti uskollinen ja elämä oli tanssia. Jo tuolloin oli nähtävissä ongelmia halujen kanssa, mutta ongelmia yritettiin lakaista maton alle. Kokemuksen karttuessa hyvää tarkoittavat nuoruuden ihanteet muuttuivat raskaaksi taakaksi. Ihanteet estivät tekemästä oikeita ratkaisuja. Kesti pitkään oppia ulos lapsuuden minäkeskisestä prinsessamaailmasta ja tajuta prinssin tarvitsevan jotain mitä prinsessa ei voi antaa.

Noin 5kk takana. Sitä ennen monen monta vuotta n.kerran 2kk. Antaisin mitä vaan, että voisin elää nykyisessä suhteessa tyytyväisenä ilman seksiä. Kuten edellä todettu, ei seksittä (parisuhteessa) tyytyväisenä eläminen tunnu olevan sellainen asia johon ihminen voisi tahtoessaan mukautua vaikka kuinka rakastaisikin.

Joo, ei meille miehille tarvitse mitään ehkäisypilleriä kehitellä, vaan tarvittaisiin joku litku seksihalujen poistamiseksi. Taattu hittituote olisi. Suruun juodun kossun vois vaihtaa jarruvanukkaaseen ja lapsillakin ois taas isä :)

[quote author="Vierailija" time="14.03.2014 klo 20:22"]

Noin 5 vuotta. Mua ei haluttanut.

N40

[/quote] Voihan "apua".., en tällä palstalla sano enempää. / vilivallaton