Lue keskustelun säännöt.
Istu hetki kanssani.
10.03.2014 |
Yöt ovat synkkiä. Kipu kumpuaa sisältä.
Sitä miettii, että miten jaksaa aamuun nousevaan.
En näe tässä ketään. Varjot kasvavat pimeässä.
Tekisitkö sinä yhden pienen ihmisen onnelliseksi. Pitelisitkö sinä kättäni tänä yönä?
Istuisitko hetken kanssani ja auttaisit huomiseen jaksamaan?
Kommentit (169)
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:37"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:24"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:13"]
Se sanonta että "et voi rakastaa toista ennen kuin opit rakastamaan itseäsi" kyllä valitettavasti ap pitää paikkaansa...
Odotat nyt että ulkopuolelta tulee joku joka pelastaa sinut ja taluttaa kädestä pitäen ulos kotiovesta, mutta tiedät kyllä, jos olet aikuinen, että joudut itse näkemään sen vaivan ensin.
Tuntuu että sä haluat kieltää mahdollisuuden siihen että oppisit pois menneissä elämisestä. Ihmiset täällä on yrittäneet neuvoa ja kannustaa sinua, mutta palaat taas vain takaisin noihin samoihin hokemiin. Et anna muille edes mahdollisuutta, puhut yksinäsi.
[/quote]
En ymmärrä itseäni enkä näitä tunteita. On oikeasti vaikea käsitellä.
Yritän rakastaa ja uskaltaa lähteä. Haluaisin tutustua, haluaisin rohkaistua. Ihan toden teolla.
Ahdistaa vaan, että kaikki ekana tarjoaa terapiaa. Tuntuu, että se on helppo tapa. Mene, syö lääkkeitä ja puhu tuntemattomalle pari kertaa viikossa.
Sitä ei haluta istua vaikealla hetkellä vieressä. Sitä ei haluta tarjota kättä. Mä ajatuksissani kaipaan vaan hetken hyväksyntää kai. Koska olen aina ollut vihattu.
Mutta.. kai mä olen ärsyttävän huomionhakuinen pelle? Kai mä olen oman elämäni luuseri, josta tää paha olo johtuu?
[/quote]
Terapia ei tarkoita lääkkeiden syömistä. On täysin eri asia että menet psykiatrille puhumaan kuin terapeutille. Etenkin tuo linkitetty logoterapia on kaikkea muuta kuin ongelmien selvittämistä mielialalääkityksellä. Et tainnut edes avata koko linkkiä :/
Tarvitsisit todellisia kohtaamisia, ihmistä joka puhuu sulle kasvotusten. Täällä et sellaista vuorovaikutusta tavoita, ei täällä kukaan pitele ketään kädestä. Tämä on netti.
Vaikutat tosi nuorelta, joten kyllä sun oikeasti kannattaisi hakea ensin keskusteluapua vaikeaan lapsuuteen ja sitten alkaa hakeutua todellisiin, ei vain virtuaalisiin ihmiskontakteihin.
[/quote]
Kurkkaan linkkisi. En halua olla kiittämätön ja tyrmätä. Jätän päähäni hautumaan tämän asian. Harkitsen ja punnitsen.
Niin. Voihan sitä mennä terapiaan. Sitä saa kerrottua asiansa. Mutta mitä se auttaa? Olet sen jälkeen edelleen yksin.
[/quote]
Lue se linkki ja se tapa kuinka siellä käsitellään asioita ja opetetaan vaihtamaan näkökulmia. Nyt vaan toistelet niin paljon itseäsi, että en usko siitä olevan sulle haittaa, jos löydätkin toisenlaisen tavan nähdä tulevaisuutesi? Silloin ei yksinolokaan tunnu niin vaikealta.
Parisuhde ei olisi ratkaisu noihin tunnetiloihin, koska kirjoitat itsetuhoisesti. Kestäisitkö sitä jos suhde menisikin poikki ilman että itse niin haluaisit?
Olet tosi voimakkaassa itseinhossa ja itsesäälissä ja siinä olotilassa lataa hirveästi odotuksia suhteelle, jonka pitäisi pystyä tekemään kaikesta parempaa ja samoin lataa ihan liikaa vastuuta kumppanille omasta henkisestä hyvinvoinnista.
Mä oikeesti kirjoitan kokemuksesta. Ensin kannattaa selvittää omaa elämää vaikeuttavat traumat ja sitten vasta etsiä parisuhdetta.
[/quote]
Ehkä mä en ole täysin yksin. Myönnän sen. Se tieto teitä helpottaa?
Silti. Edelleen sitä ystävää, mä etsiä saan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhauttavaa luettavaa täällä. Mahdotonta yrittää auttaa ihmistä joka on vain jumittunut omiin toivottomuuden hokemiinsa...
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:44"]
Turhauttavaa luettavaa täällä. Mahdotonta yrittää auttaa ihmistä joka on vain jumittunut omiin toivottomuuden hokemiinsa...
[/quote]
Lyö lyötyä.
Olen turhauttava. Tiedän. Vihaan itseäni myös.
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:37"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:24"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:13"]
Se sanonta että "et voi rakastaa toista ennen kuin opit rakastamaan itseäsi" kyllä valitettavasti ap pitää paikkaansa...
Odotat nyt että ulkopuolelta tulee joku joka pelastaa sinut ja taluttaa kädestä pitäen ulos kotiovesta, mutta tiedät kyllä, jos olet aikuinen, että joudut itse näkemään sen vaivan ensin.
Tuntuu että sä haluat kieltää mahdollisuuden siihen että oppisit pois menneissä elämisestä. Ihmiset täällä on yrittäneet neuvoa ja kannustaa sinua, mutta palaat taas vain takaisin noihin samoihin hokemiin. Et anna muille edes mahdollisuutta, puhut yksinäsi.
[/quote]
En ymmärrä itseäni enkä näitä tunteita. On oikeasti vaikea käsitellä.
Yritän rakastaa ja uskaltaa lähteä. Haluaisin tutustua, haluaisin rohkaistua. Ihan toden teolla.
Ahdistaa vaan, että kaikki ekana tarjoaa terapiaa. Tuntuu, että se on helppo tapa. Mene, syö lääkkeitä ja puhu tuntemattomalle pari kertaa viikossa.
Sitä ei haluta istua vaikealla hetkellä vieressä. Sitä ei haluta tarjota kättä. Mä ajatuksissani kaipaan vaan hetken hyväksyntää kai. Koska olen aina ollut vihattu.
Mutta.. kai mä olen ärsyttävän huomionhakuinen pelle? Kai mä olen oman elämäni luuseri, josta tää paha olo johtuu?
[/quote]
Terapia ei tarkoita lääkkeiden syömistä. On täysin eri asia että menet psykiatrille puhumaan kuin terapeutille. Etenkin tuo linkitetty logoterapia on kaikkea muuta kuin ongelmien selvittämistä mielialalääkityksellä. Et tainnut edes avata koko linkkiä :/
Tarvitsisit todellisia kohtaamisia, ihmistä joka puhuu sulle kasvotusten. Täällä et sellaista vuorovaikutusta tavoita, ei täällä kukaan pitele ketään kädestä. Tämä on netti.
Vaikutat tosi nuorelta, joten kyllä sun oikeasti kannattaisi hakea ensin keskusteluapua vaikeaan lapsuuteen ja sitten alkaa hakeutua todellisiin, ei vain virtuaalisiin ihmiskontakteihin.
[/quote]
Kurkkaan linkkisi. En halua olla kiittämätön ja tyrmätä. Jätän päähäni hautumaan tämän asian. Harkitsen ja punnitsen.
Niin. Voihan sitä mennä terapiaan. Sitä saa kerrottua asiansa. Mutta mitä se auttaa? Olet sen jälkeen edelleen yksin.
[/quote]
Lue se linkki ja se tapa kuinka siellä käsitellään asioita ja opetetaan vaihtamaan näkökulmia. Nyt vaan toistelet niin paljon itseäsi, että en usko siitä olevan sulle haittaa, jos löydätkin toisenlaisen tavan nähdä tulevaisuutesi? Silloin ei yksinolokaan tunnu niin vaikealta.
Parisuhde ei olisi ratkaisu noihin tunnetiloihin, koska kirjoitat itsetuhoisesti. Kestäisitkö sitä jos suhde menisikin poikki ilman että itse niin haluaisit?
Olet tosi voimakkaassa itseinhossa ja itsesäälissä ja siinä olotilassa lataa hirveästi odotuksia suhteelle, jonka pitäisi pystyä tekemään kaikesta parempaa ja samoin lataa ihan liikaa vastuuta kumppanille omasta henkisestä hyvinvoinnista.
Mä oikeesti kirjoitan kokemuksesta. Ensin kannattaa selvittää omaa elämää vaikeuttavat traumat ja sitten vasta etsiä parisuhdetta.
[/quote]
Ehkä mä en ole täysin yksin. Myönnän sen. Se tieto teitä helpottaa?
Silti. Edelleen sitä ystävää, mä etsiä saan.
[/quote]
Vaikka just sait meiliosoitteen joltain kivalta tyypiltä?
Tämä on varmaan provo. Niin outoa kun kirjoitustyyli taas muuttui...
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:46"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:44"]
Turhauttavaa luettavaa täällä. Mahdotonta yrittää auttaa ihmistä joka on vain jumittunut omiin toivottomuuden hokemiinsa...
[/quote]
Lyö lyötyä.
Olen turhauttava. Tiedän. Vihaan itseäni myös.
[/quote]
HALUATKO mitään muuta kuin kylpeä itsesäälissä? Oikeasti? Täällä on yritetty auttaa sua, mutta ohitat ne ja siirryt taas itsesääliin. Onhan muillakin tunteet kuin sulla, et ole ainoa kenellä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:47"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:37"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:24"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:13"]
Se sanonta että "et voi rakastaa toista ennen kuin opit rakastamaan itseäsi" kyllä valitettavasti ap pitää paikkaansa...
Odotat nyt että ulkopuolelta tulee joku joka pelastaa sinut ja taluttaa kädestä pitäen ulos kotiovesta, mutta tiedät kyllä, jos olet aikuinen, että joudut itse näkemään sen vaivan ensin.
Tuntuu että sä haluat kieltää mahdollisuuden siihen että oppisit pois menneissä elämisestä. Ihmiset täällä on yrittäneet neuvoa ja kannustaa sinua, mutta palaat taas vain takaisin noihin samoihin hokemiin. Et anna muille edes mahdollisuutta, puhut yksinäsi.
[/quote]
En ymmärrä itseäni enkä näitä tunteita. On oikeasti vaikea käsitellä.
Yritän rakastaa ja uskaltaa lähteä. Haluaisin tutustua, haluaisin rohkaistua. Ihan toden teolla.
Ahdistaa vaan, että kaikki ekana tarjoaa terapiaa. Tuntuu, että se on helppo tapa. Mene, syö lääkkeitä ja puhu tuntemattomalle pari kertaa viikossa.
Sitä ei haluta istua vaikealla hetkellä vieressä. Sitä ei haluta tarjota kättä. Mä ajatuksissani kaipaan vaan hetken hyväksyntää kai. Koska olen aina ollut vihattu.
Mutta.. kai mä olen ärsyttävän huomionhakuinen pelle? Kai mä olen oman elämäni luuseri, josta tää paha olo johtuu?
[/quote]
Terapia ei tarkoita lääkkeiden syömistä. On täysin eri asia että menet psykiatrille puhumaan kuin terapeutille. Etenkin tuo linkitetty logoterapia on kaikkea muuta kuin ongelmien selvittämistä mielialalääkityksellä. Et tainnut edes avata koko linkkiä :/
Tarvitsisit todellisia kohtaamisia, ihmistä joka puhuu sulle kasvotusten. Täällä et sellaista vuorovaikutusta tavoita, ei täällä kukaan pitele ketään kädestä. Tämä on netti.
Vaikutat tosi nuorelta, joten kyllä sun oikeasti kannattaisi hakea ensin keskusteluapua vaikeaan lapsuuteen ja sitten alkaa hakeutua todellisiin, ei vain virtuaalisiin ihmiskontakteihin.
[/quote]
Kurkkaan linkkisi. En halua olla kiittämätön ja tyrmätä. Jätän päähäni hautumaan tämän asian. Harkitsen ja punnitsen.
Niin. Voihan sitä mennä terapiaan. Sitä saa kerrottua asiansa. Mutta mitä se auttaa? Olet sen jälkeen edelleen yksin.
[/quote]
Lue se linkki ja se tapa kuinka siellä käsitellään asioita ja opetetaan vaihtamaan näkökulmia. Nyt vaan toistelet niin paljon itseäsi, että en usko siitä olevan sulle haittaa, jos löydätkin toisenlaisen tavan nähdä tulevaisuutesi? Silloin ei yksinolokaan tunnu niin vaikealta.
Parisuhde ei olisi ratkaisu noihin tunnetiloihin, koska kirjoitat itsetuhoisesti. Kestäisitkö sitä jos suhde menisikin poikki ilman että itse niin haluaisit?
Olet tosi voimakkaassa itseinhossa ja itsesäälissä ja siinä olotilassa lataa hirveästi odotuksia suhteelle, jonka pitäisi pystyä tekemään kaikesta parempaa ja samoin lataa ihan liikaa vastuuta kumppanille omasta henkisestä hyvinvoinnista.
Mä oikeesti kirjoitan kokemuksesta. Ensin kannattaa selvittää omaa elämää vaikeuttavat traumat ja sitten vasta etsiä parisuhdetta.
[/quote]
Ehkä mä en ole täysin yksin. Myönnän sen. Se tieto teitä helpottaa?
Silti. Edelleen sitä ystävää, mä etsiä saan.
[/quote]
Vaikka just sait meiliosoitteen joltain kivalta tyypiltä?
Tämä on varmaan provo. Niin outoa kun kirjoitustyyli taas muuttui...
[/quote]
Kyllä tämän kortin kurkistaa aion. En torjua ollenkaan.
Ehkä olen provo, ehkä en. Sen saa päättää jokainen.
Itse tiedän mitä tunnen, miten sanat hakkaa vastaan. Itse huomaan kyyneleet, jotka näyttöön putoaa.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:50"]
[quote author="Runotyttö" time="12.03.2014 klo 03:46"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 03:44"]
Turhauttavaa luettavaa täällä. Mahdotonta yrittää auttaa ihmistä joka on vain jumittunut omiin toivottomuuden hokemiinsa...
[/quote]
Lyö lyötyä.
Olen turhauttava. Tiedän. Vihaan itseäni myös.
[/quote]
HALUATKO mitään muuta kuin kylpeä itsesäälissä? Oikeasti? Täällä on yritetty auttaa sua, mutta ohitat ne ja siirryt taas itsesääliin. Onhan muillakin tunteet kuin sulla, et ole ainoa kenellä on vaikeaa.
[/quote]
Haluaisin. Olen ohjeista jo kiittänyt. Ettekö huomanneet? Sähköpostiosoitteen napannut..
Ehkä olin luovuttanut, kohtalooni hukkunut. Katsotaan nyt, ehkä huominen on kirkkaampi, kun eilinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap. Toivo on säilytettävä.
Edes joku otti ajatukseni tosissaan, vastasi pyyntööni.
Hänelle kirjoitin sanat tärkeät.
"Olin jo luovuttanut, toivoni menettänyt. Sillan kaiteella keikkunut, ajatuksella leikkinyt.
En ole vahva, olen heikon huokaus. En suhteita osaa rakentaa, hallita mitään pysyvää.
Kun sielu on hajalla, ei ole väliä paikalla tai ajalla.
Yksi kaunis sana kantaa, hymyn aihetta jo antaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, että turhautin teitä.
Joskus aikanaan äitini kertoi minulle, että olen pilalle mennyt koekappale. Tulen läpi elämän muita ärsyttämään, sen vihan leiman otsaani saamaan. Hän sanoi, ettei kukaan voi minua auttaa tai ainakaan välittää.
Minut opetettiin olemaan hiljaa. Heikkoutta ei saa näyttää. Vahvuutta on sulkea suu ja unohtaa.
Olen kai heikko, koska naamari putoilee. Tuska sen takaa rakoilee.
Edelleen. Anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut olla raskas ja teitä rasittaa.
[quote author="Runotyttö" time="11.03.2014 klo 02:11"]
Maailma liikkuu. Se liikkuu aina omaa tahtiaan eikä välitä siitä miten muut liikkuvat mukana.
Maailma nostattaa mukanaan myrskypilvet, jotka nousevat kaukaa ja levittäytyvät ylleni.
Pimeys ja synkkyys valtaa suurella voimallaan kaiken ympärilläni. Hukun siihen, paine puristaa jokaista soluani.
Missään ei ole mitään. Kaikki on hukassa.
-ap
[/quote]kirjoita surustasi kirja ....runoja . Olen pahoillani .....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta jo aamu sarastaa, moikkaa jälleen voittajaa.
Tästä yöstä selvittiin, pimeys kukistettiin.
Muka hyödyksi ei oo tää, vaikka tyttö taas elämään jää.
Silmät kiinni umpeutuu, mutta ainoastaan unen maailmaan sulkeutuu.
Hyvää yötä maailma vastaa, runoilla taas saan aikaa ostaa.
Kulta pieni rakas kun sinun pitäisi nukkua yöllä! Rutistus! Haethan itsellesi apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat vaikeasti masentuneelta. On totta, että ihmiset helposti hylkäävät jos et ota apua vastaan vaan jäät vellomaan itsesääliin. Se on turhauttavaa ja ärsyttävää kun yrittää auttaa, eikä siihen tartuta. Mieti itse millaiseen ihmiseen ihastut? Itkevään, joka näkee ympärillä pelkkää pimeyttä, surua, tyhjyyttä? Vai sellaiseen joka vaikeuksista huolimatta jaksaa nousta, nähdä auringon,hymyillä ja tarttua siihen käteen jota tarjotaan. Ota se askel ja tee päätös selvitä.
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 08:39"]
Kulta pieni rakas kun sinun pitäisi nukkua yöllä! Rutistus! Haethan itsellesi apua?
[/quote]
Niinhän se pitäisi. Kun uni ei aina vain tule.
[quote author="Runotyttö" time="13.03.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 08:39"]
Kulta pieni rakas kun sinun pitäisi nukkua yöllä! Rutistus! Haethan itsellesi apua?
[/quote]
Niinhän se pitäisi. Kun uni ei aina vain tule.
[/quote]
Ei mullakaan :)
Mikä hätänä? Pidetäänkö hetki kädestä? :)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 01:19"]
[quote author="Runotyttö" time="13.03.2014 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.03.2014 klo 08:39"]
Kulta pieni rakas kun sinun pitäisi nukkua yöllä! Rutistus! Haethan itsellesi apua?
[/quote]
Niinhän se pitäisi. Kun uni ei aina vain tule.
[/quote]
Ei mullakaan :)
Mikä hätänä? Pidetäänkö hetki kädestä? :)
[/quote]
Pidetään vaan.
Tällä hetkellä itkettää, että ihmisiä tulee menee vaan.
Olisi mukavaa, että joku jäisi kanssani istumaan.
Mä olen yksin, tosi eksyksissä. Pää painuksissa.
Aina ihminen yksin on / vaikka olis hoivattu ja vastuuton.
Mut jokainen partikkeli sinussa / ne on aina menossa.
Yksi mennyt osa sinua / se kurkkii nyt maailman laidalla
Toinen osa auringossa, kolmas osa kämmenessäin nostan, katson, painan poskelleni.
#152 tässä :)
Mikä hätänä, sori en oo lukenu koko ketjua? Paitsi julkinen unettomuus siis, kuten mitä ilmeisemmin mullakin xD
Mutta tää taisi olla tässä.
Kurjaa, että hyvä juttu vietiin pois.
Olin hetken iloisempi.
Saa nähdä miten selviän, yksinäisyyteen putoan.