Lue keskustelun säännöt.
Istu hetki kanssani.
10.03.2014 |
Yöt ovat synkkiä. Kipu kumpuaa sisältä.
Sitä miettii, että miten jaksaa aamuun nousevaan.
En näe tässä ketään. Varjot kasvavat pimeässä.
Tekisitkö sinä yhden pienen ihmisen onnelliseksi. Pitelisitkö sinä kättäni tänä yönä?
Istuisitko hetken kanssani ja auttaisit huomiseen jaksamaan?
Kommentit (169)
[quote author="Vierailija" time="13.03.2014 klo 03:59"]
#152
Anteeksi jos kysyn mutta onko sulle tapahtunu lapsena jotakin pahaa? Kuulostat vähän siltä. monille meistä on, siihen on olemas apuu
[/quote]
On. Tosi pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mene, Runotyttö? Mitä sinulle kuuluu?
Aamu on pimeä, aikainen, linnut laulavat edelleen,
kuulen sen
vielä eilen en ollut varma heräänkö enää
päivään yhteenkään uudelleen.
Ehkä sielun siskon tapasin
rakastin kerran. Pelastin.
Pelkäsin lähdön hetkeä, vääjäämättä koittavaa kuin kuolemaa
et voi estää mikä on tulevaa
Pelkäsin. Kunnes hän meni
kuten kaikki muutkin menevät, hylkäävät
jopa nuo linnut ovat vaieneet mi äsken mulle laulaneet
sä kuvitella voitko, tää tottako ois
minä karkotan elämän läheltäni. Pois.
Feeniks
Hetkeksi hengähdän,
joku valot sammuttaa.
Kaupunkimme nukkuu.
Vain minä valveilla oon,
eikä vierelläin ketään.
Kaikki muut nukkuu.
Jätän valoni palamaan,
jos joku näkisi sen ja
löytäis mun luo.
Kaikki mitä mä annoin,
jäänyt on sulle.
Enkä löydä sua enää,
kun minun on kylmä.
Kaikki mitä mä annoin,
jäänyt on sulle.
Miten löydän vielä tieni silloiseen,
nyt kun minun on kylmä.
En kai koskaan valmiiksi saa,
sitä kuvaa sinusta.
Kuinka paljon voit ottaa.
Niin etten kaadu kokonaan,
ja pystyn vielä nousemaan.
Miten paljon sä saat.
En taaskaan nukutuksi saa.
Miten kauan tässä,
jo maannut oon.
Kaikki mitä annoin,
jäänyt on sulle.
Enkä löydä sua enää,
kun minun on kylmä.
Kaikki mitä annoin,
jäänyt on sulle.
Miten löydän enää tieni silloiseen,
nyt kun minun on kylmä.
Hmm.
Kiva, että huvittaa.
Itse olen tosissani. Tuskani on aito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tänä yönä, tässä istun.
Myrskypilvet nousevat, tuuli takertuu hiuksiin. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin.
Odotan, hiljaa. Odotan, turhaan.
Missä sinä olet? Missä olet kaunis uni? Missä olet onni?
Haluan taas hetkeksi unohtaa. Luulla eläväni unelmaa.
Shh. Kuiskaan hiljaa tyhjyyteen.
Tiedän, että olet täällä jossakin. En näe sinua, en kuule sinua. Mutta tunnen sinut. Tiedän, että olet siinä.
Shh. Ollaan hetki ihan hiljaa. Kosketetaan ilmaa kevyesti ja annetaan kyynelten pudota äärettömyyteen.
Katsos. Sydämeni on turta kivusta. Käteni ovat tunnottomat tuskasta. Yritän puristaa pehmeää huopaa käsissäni ja tuntea jotakin.
Mutta ei mitään. Mikään ei minua kosketa, ei liikuta.
Hiljaisuus hurisee houkuttelevaa säveltään. Pimeys kutsuu samettiseen syleilyynsä.
Ei, älä lähde. En ehtinyt vielä sanoa kaikkea. En ehtinyt kertoa sinulle....
Kyyneleet. Ne katkeran suloiset kylmät pisarat. Muuta en enää tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minäkin olen poloinen kylmissäni, myrsky pauhaa sisuskunnassani, tyrskyt iskevät yksinäisyyteni mahtavaa muuria vasten.
Olen kaluttua luuta, murskattua kiveä, tyhjyys, kapulaton ontto rumpu.
Olen autiotalo, rauniokasa, salaoja ei-kenenkään tontilla.
Tartuthan käteeni, tänä yönä, tällaisena suden hetkenä.
Kätesi yltäköön minun käteeni äärettömyydestä, äärettömyyden kädenojennus universumissa.
Ap, kuittaa.
Kirjauduin salaperäiseen foorumiin. Ensimmäinen askel.
Kirjoitin tarinastani. Toinen askel.
Tartuin käteen tuntemattoman. Kolmas askel.
Ehkä tästä jotakin vielä tulee. Ehkä en ikuisesti jääkään yksin.
Ehkä kohta voin pääni painaa tyynyyn, kädessäni tuntea lämpinän kosketuksen. Hehku kantaa uneen pehmeään. Unen kautta aamuun sarastavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen maapallon äärettömän pyöreyden, ajattomuuden muodon
Se liikuttaa meitä tällä radalla, pyörittää meitä tällä pallolla
Mutta miksi emme pyörry
Huudan pimeyteen, annan ääneni avaruuteen
Vain kuu katsoo minua
Sen kyyneleet putoilevat maahan
Ja satavat alas Ugandassa
Maailma liikkuu. Se liikkuu aina omaa tahtiaan eikä välitä siitä miten muut liikkuvat mukana.
Maailma nostattaa mukanaan myrskypilvet, jotka nousevat kaukaa ja levittäytyvät ylleni.
Pimeys ja synkkyys valtaa suurella voimallaan kaiken ympärilläni. Hukun siihen, paine puristaa jokaista soluani.
Missään ei ole mitään. Kaikki on hukassa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan. Ihan tosissani tässä istun taas kylmä kipu sydämessäni.
Tosissani teille kirjoittelen, jotta jaksan uuteen aamuun.
Haluaisin nukkua, painaa pääni tyynyyn.
Mutta väsyttää. Olo on turta. Miksi elämä potkiikaan näin lujaa?
Haluaisin ystävän. Jotakin kaunista ja pysyvää.
Mutta myös hetken kohtaaminen, se lämmittää. Paleltuneen.
Tuulet puhaltavat valtamereltä
Ne tempovat vapauden viittaani, myllertävät mieltäni
Mieleni tyhjenee, mielekkyys katoaa
Palelen sateessa, pisarat huuhtovat ajatukseni, tukahduttavat tunteeni
Mutta myrskyn jälkeen näen pilvien repeilevän
Tunnistan valon, joka ei ole langennut päälleni, joka ei ole luonut edes varjoa ystäväkseni
Sen lämpö saa minut sulamaan, heräämään, uuteen aamuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä sama kirjoittaja, joka keksi sanan eteenkään?
Tää kaikki murtuu, katoaa.
Heikko sortuu, putoaa.
Yksinäisyys tää, mun elämääni jää. Askel ei kanna, mitään uutta anna.
Mixu kuka? Häh?
Avatkaapas tällekin tytölle vähän?
Mulla on oikeesti tosi paha olla. Tarkotan sitä.
Ehkä tää av:lla runoilu on säälittävää. Jaksanpa taas aamulla herätä kuitenkin. Purkaanpa tavallani oloani.
Ehkä joku vielä tähän pysähtyy ja hetken kuuntelee.
#152
Anteeksi jos kysyn mutta onko sulle tapahtunu lapsena jotakin pahaa? Kuulostat vähän siltä. monille meistä on, siihen on olemas apuu