Lue keskustelun säännöt.
Istu hetki kanssani.
10.03.2014 |
Yöt ovat synkkiä. Kipu kumpuaa sisältä.
Sitä miettii, että miten jaksaa aamuun nousevaan.
En näe tässä ketään. Varjot kasvavat pimeässä.
Tekisitkö sinä yhden pienen ihmisen onnelliseksi. Pitelisitkö sinä kättäni tänä yönä?
Istuisitko hetken kanssani ja auttaisit huomiseen jaksamaan?
Kommentit (169)
Elämä on kuin rikkinäinen peili. Minun elämäni. Askeleet ovat kuin jäljet lumessa, ne katoavat. Minun askeleeni.
Olen yksinäisyyteen taipuva ihminen. Viihdyn omassa pienessä kolossani ja rakastan hiljaisuutta. En kaipaa niitä vihaisia sanoja ja pelottavia hetkiä. En kaipaa sitä hylkäämistä ja pettymisiä.
Päästäkää minusta irti, tehkää elämäni tyhjäksi. Viekää syy elää. Kaikki olisi niin paljon helpompaa.
Näin en voi vaikuttaa, näin en voi muuttaa asioita. En halua kadota tästä elämästä, haluan elää! Mutta jotkut tekevät sen mahdottomaksi. He vievät maton altani, riistävät vapauteni.
Se sattuu. Ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedättekö.
Joskus tulee mietittyä sitä, että ihmiset ajattelee liikaa.
En pysty auttamaan. En osaa jeesiä. Olen riittämätön.
Eikö edes joskus voisi vain istua viereen ja kertoa olevansa siinä.
Jokaiseen itkuun ei auta rukous. Jokaiseen murheeseen ei auta terapia.
Jotkut odottavat ajasta ikuisuuteen sitä, että joku välittäisi. Edes sen hetken.
Enkeli kyllä istuu viereesi jos rukoilet niin.
En usko, että mikään pieni istahtaminen tässä nyt riittää. Enkeleillä on siihen kuitenkin aikaa, pitempään, elämän mittaiseen vierellä kulkemiseen. Haluat, että sinua autetaan, mutta jokaisella on omat murheensa, kannamme kyllä toistemme taakkoja, mutta emme niin, että itse uuvumme. Sinun auttamiseesi uuvun jo nyt.
Sen takia, oman itsesi takia, hae apua itse. Älä odota, että saat sen avun muilta. Ymmärrä, että sinusta tuntuu siltä, että sinut on hylätty, enkä osaa sanoa kuin että ehkä näin onkin.
Sen takia mitään et häviä jos autat itse itseäsi. Jos et pysty, rukoile. Enkelit tai miksi henkimaailmaa ikinä kutsutkaan eivät ole sinua hylänneet. Vaikka kaikki muut olisivatkin. Usko pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä uuvut jo nyt?
Miten olen sinut uuvuttanut.
Tulee huono olo. Epäonnistun jo yksinkertaisessa pienessä asiassa.
Tulee huono olo. Epäonnistun jo yksinkertaisessa pienessä asiassa.
Mitä tarkoitat? En pyydä sinulta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan, että yritän liikahtaa siitä hiljaisuudesta askeleen ja uuvutan jo sillä jonkun.
Ehkä minusta ei ole tähänkään.
Sanoit, että haluat että joku pysähtyy tähän ja kuuntelee.
Minä sanoin, että rukoile.
Sinä sanoit, että se ei auta.
Minä uuvuin, koska en näe muuta apua, mitä MINÄ voisin antaa. Kuuntelin ihan hetken sinua mielestäni. Mutta koska en voi olla tässä aina sanoin, että rukoile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tiellesi osuu toivo
on sen sarastus kartta,
joka johdattaa aarteelle....
toivosi on runous,
anna aallon viedä,
huuhtoa paha pois....
Runo kantaa, matkaa avartaa.
Sisältä pahan olon oksentaa, kun käsi kirjoittaa.
Sanat maailmaan, huudan äänettä. Huuleni paikallaan, mutta paperille rakentuu.
Tarinani kertoa saanhan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelen elämässä tässä, jälkiä jättämässä.
Kirjoitan sanani tuuleen.
Ehkä joku niihin tarttuu, merkitystä matkalle karttuu.
Kuuletko ääneni mun, mä kuulen pyyntösi sun.
Anna tuulen keinuttaa, ehkä me joskus kohdataan.
[quote author="Runotyttö" time="11.03.2014 klo 03:09"]
Tarkoitan, että yritän liikahtaa siitä hiljaisuudesta askeleen ja uuvutan jo sillä jonkun.
Ehkä minusta ei ole tähänkään.
[/quote]
Haluat olla siis rakkauden kerjäläinen? Kaudunkulmassa istuva hahmo, joka kerjää muilta? Eikö sen kerjäläisen kannattaisi myös rukoilla? Tupla-apu?
Kerjääminen mitä mieltä olet siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
runo nukahtaa
tuulen kämmenellä
suru valvoo
kulkee varpaillaan
piiloutuu pimeyteen
kukaan ei näe minua
stm
Hymyillen, mä tässä istuskelen.
Joku huomaa, kuuntelee.
Vastaa runoon runolla, ehkä ajatukseen ajatuksella.
En tänä yönä yksin olekaan, kun jossain kaukana me nyt kohdataan.
[quote author="Runotyttö" time="11.03.2014 klo 03:09"]
Tarkoitan, että yritän liikahtaa siitä hiljaisuudesta askeleen ja uuvutan jo sillä jonkun.
Ehkä minusta ei ole tähänkään.
[/quote]
Tätä kirjoittaessa tunnen itseni aspergeriksi, mutta ehkä joskus parasta on kertoa suoraan mitä kokee. Olen joskus yrittänyt auttaa runouteen pakenevaa ihmistä, mutta jatkuvasti tuli tunne, että tanssitaan tuskaista tangoa yksi askel eteen kaksi taa. Tuntui, että minusta imetään kaikki ja mitään en saa takaisin. Alunperin viattoman oloisesta sirkkataimesta kasvaakin kuristava köynnös.
Ehkä ongelma on juuri siinä, että runoilija yrittää löytää samalla taajuudella soivaa herkkää sielua, ja harrastaa saalistus-pakenemisleikkejä, joita lopulta aika harva jaksaa. Herkkis kokeilee näillä peleillään, voisiko toiseen oikeasti luottaa sen verran että saisi ensimmäisen puolitodenkin lauseen sanotuksi ilman suurempaa kryptaamista. Kuuntelija taas äkkiä kokee, että jos toinen ei yritä sen enempää, luottamusta ei ole silloin tarpeeksi liikkeellä että todellinen informaatio pääsisi kulkemaan kumpaankaan suuntaan. Villi kissakin päättää jossain vaiheessa luottaa siihen jolta saa ruokaa, mutta etäisyyden estetiikkaa harrastava ihminen pitää luottamattomuutta hienona ja ylentää sen.
Mutta ehkä aikansa harjoittelemalla se runotyttökin löytää sävelen, jolla kykenee ottamaan kontaktia oikeasti eikä vain kätkemään itseään kauniisiin hulmusanoihin.
Eli juu, kerro sitä tarinaasi... jos siis saat luotettua. Jotain täytyy antaa jotta voi jotain saada.
Ja jos saat klonksuvia reaktioita, älä välitä. Pelkoa sekin lopulta vain on, ihan sitä samaa jota itse koet. Kaikki pelko on samaa, vaikka jotkut kätkevät sen paremmin tai sietävät sitä isomman annoksen.
Pahoittelen, jos tämä klonksui liikaa.
pimeys hymyilee surulliselle,
ystävälleen ihanalle
kätkee viittaansa
piilottaa kauneudelta
salaa aamulta
miksi vastustaa
lempeää ystävää
Sydäntäni nyt lämmittää, uneen vaipuu pää.
Jotain tänään kohtasin, suruni hetkeksi unohdin.
On aika nukahtaa, unen kauniiseen maisemaan. On aika hengittää, tasaista ja pehmeää.
Aamulla valo satuttaa, rikkinäistä ja surkeaa. Hymyllä mä selviän, vaikka kuulen toisten nälvivän.
Maskin päähän asetan, herkkää sielua kosketan. Ei kukaan sisälleni nää, on kuori kovaa ja kestävää.
Päivää seuraa yö, on taas aika runotytön tehdä työ.
Ensi yönä tavataan, tähän hetkeen palataan.
lämmin henkäys pimeydessä
tunne yhteydestä
toivo kantaa uuteen päivään
ehkä en enää pelkää
yön lapsi yksin on heikko
pelkää
tuntematon ehkä peikko
tulee onneksi uusi yö
Runotytöllä jatkuu työ
sanat pursuavat ja surun syö
ennen tätä työtä
toivotan sinulle... hyvää yötä
stm
Auttaa me ei osata, jos on paha olla hae apua rukoilemalla.