Oon yli 30 vee transmies. Mitä haluat tietää?

14 tarkentaa: muotoilin ehkä kysymyksen vähän hassusti, mutta tarkoitin sitä että suomalaisessa/länsimaisessa yhteiskunnassa erittäin lyhyt mies on kuitenkin monien mielestä negatiivisesti poikkeava samoin kuin 195cm nainenkin. Hyvin moni tuon pituinen mies ei itse olisi valinnut pituuuttaan. Sen sijaan naisella lyhyys ei ole samanlainen sosiaalinen ongelma. Että olisiko se estänyt sua "olemasta mies" myös ulkoisesti?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 03:51"]

Mitä mieltä olet trigendereistä ?

[/quote]

Eipä tuo ollut käsitteenä tuttu, joten täytyi googlata. Ymmärsin niin, että trigenderihmiset keikkuu kahden tai useamman sukupuolen välillä ja tilanteesta riippuen ovat enemmän miehiä, naisia tai androgyynejä tms. 

Olen sitä mieltä, että olen onnellinen, että olen "vain" transmies... Nyt, kun menen läpi miehenä vasta noin 50% ajasta (riippuen kuka määrittelemässä minut), niin kokisin trigenderinä elämän olevan ahdistavaa. Itse ahdistun, jos äitini puhuu minusta ystävilleen vanhalla nimelläni tai puhuu minusta koirani emäntänä. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman kärsivällinen, koska nimeni on reilu vuosi sitten muuttunut ja yhteiskunta on vasta alle kuukausi sitten tunnustanut minut mieheksi. Jos olisin 29 vee, niin tulisi postia armeijastakin.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 04:00"]

14 tarkentaa: muotoilin ehkä kysymyksen vähän hassusti, mutta tarkoitin sitä että suomalaisessa/länsimaisessa yhteiskunnassa erittäin lyhyt mies on kuitenkin monien mielestä negatiivisesti poikkeava samoin kuin 195cm nainenkin. Hyvin moni tuon pituinen mies ei itse olisi valinnut pituuuttaan. Sen sijaan naisella lyhyys ei ole samanlainen sosiaalinen ongelma. Että olisiko se estänyt sua "olemasta mies" myös ulkoisesti?

[/quote]

Ei olisi. On olemassa minua lyhyempiä bio-miehiä. Varmasti on monia lyhyitä miehiä, jotka haluaisivat olla pidempiä ja ovat ehkä jopa masentuneita siitä, että ovat tavallista lyhyempiä. Itse olen sinut lyhyyteni kanssa ja toivon, että se ei ole este puolison saamiselle. 

Miten aiot selvitä "rikkinäisellä seksuaalisuudella" lopun elämääsi? Tarkoitan fyysistä puolta, ei kunnon penistä,  eturauhasta, ei kunnon naisosia. Onko seksi sinulle tärkeää? Näetkö että voit tulevaisuudessa nauttia seksistä kuten "ennen"? Miten nämä asiat vaikuttavat puolison valintaan?

Paljonko kaikki pakolliset muutostyöt tulevat sinulle maksamaan?

Entä yhteiskunnalle?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 04:39"]

Miten aiot selvitä "rikkinäisellä seksuaalisuudella" lopun elämääsi? Tarkoitan fyysistä puolta, ei kunnon penistä,  eturauhasta, ei kunnon naisosia. Onko seksi sinulle tärkeää? Näetkö että voit tulevaisuudessa nauttia seksistä kuten "ennen"? Miten nämä asiat vaikuttavat puolison valintaan?

[/quote]

En koe seksiä niin älyttömän tärkeäksi. Toivon, että genitaalileikkauksen jälkeen pystyisin saamaan vielä jonkinlaisen orgasmin, mutta maailmani ei kaadu siihen. Toki mahdollisen puolison täytyisi olla siinä tapauksessa sinut sen asian kanssa, että minua ei välttämättä pysty seksuaalisesti tyydyttämään, mutta läheisyys antaa minulle jo sinänsä nautintoa. Itseäni ei häiritse se, että joutuisin olemaan ns. antava osapuoli seksissä. Uskoisin ainakin jossain määrin tietäväni (entisenä täysin biologisena naisena), että mistä naiset tykkää ;)

Ja kyllä se on parempi elää "rikkinäisellä seksuaalisuudella" kuin olla mullan alla ennen aikojaan. Mulle tämä on ainoa vaihtoehto pidentää elämääni.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 04:47"]

Paljonko kaikki pakolliset muutostyöt tulevat sinulle maksamaan?

Entä yhteiskunnalle?

[/quote]

Ei ole mitään pakollisia muutostöitä, mutta uskoakseni lähes kaikki transmiehet poistattavat rintansa ja todella moni haluaa päästä eroon sisäromppeista. Suurin osa jättää genitaalikirurgian väliin, mutta monelle se on silti välttämättömyys.

On vaikea sanoa paljonko KAIKKI muutostyöt tulevat maksamaan, eikä hajuakaan paljonko yhteiskunnalle. Tähän mennessä on kaikkiin esikäynteihin, polimaksuihin, leikkauksiin ja hormoneihin mennyt ehkä 1000 euroa vuoden aikana. Lisämaksuja tulee nyt, kun joudun otattamaan uudet kuvat ajokorttiin ja työssä käytettävään korttiin + korttimaksut poliisille. Olen kuitenkin työssä käyvä tavallinen veronmaksaja, joka ei tätä ennen ole kovinkaan paljon käyttänyt terveyspalveluja. En polta tupakkaa, juon äärimmäisen vähän alkoholia (ehkä kerran vuosineljänneksessä) ja liikakilojakin joudun puolipakosta vähentämään, jotta pääsen seuraavaan leikkaukseen. 

Tiedän olevani siinä onnellisessa asemassa, että kaikki hoidot ovat puoli-ilmaisia, jos vertaa tilannetta esim. jenkkeihin, jossa pelkkä mastektomia kustantaa 7000 dollaria ja genitaalikirurgia varmasti kymmeniä tuhansia dollareita.

Mutta paljonkohan yhteiskunnalle maksaa itseaiheutetut 2-tyypin diabetekset, niistä johtuvat sydän ja verisuonisairaudet, tupakoinnista mahdollisesti johtuvat syöpähoidot? Transihmisiä on suhteessa näihin itseään hitaasti tuhoaviin ihmisiin äärimmäisen vähän ja meihin käytettävät veroeurot todella pientä.

Missä ammatissa olet?

Miten suhtaudut transmieheen joka on päättänyt elää naisen näköisenä luultavasti loppuelämänsä?

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 03:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:50"]

Milloin huomasit itse tuon, että olet syntynyt väärillä elimillä?

Siis oikeesti, mun tyttären poikakaveri on 16v ja kertoi vasta olevansa transmies. Monimutkaiset koukerot, mutta mun olisi nyt sitten opeteltava hyväksymään tyttären poikaystävä, joka siis on transmies. Tytär sai vasta tietää asiasta itsekkin, eivät siis olleet harrastaneet seksiä...mutta nyt tyttäreni, 14v sitten sanoo olevansa lesbo.

On tässä mammalla miettimistä.

[/quote]

Itse täysin ymmärsin ongelmani vasta aikuisiällä. Sitä ennen olin kovin ahdistunut, koska elämä ei tuntunut elämisen arvoisena ja pari kertaa olen itsemurhaakin yrittänyt. Kai sitä vaan teininä yritti hyväksyä kehon muutokset, mutta en oikeastaan koskaan ollut innoissani mistään naisellisista muutoksista, vaatteista tai mistään muustakaan naisten jutuista. Vasta sen jälkeen, kun olin todenteolla ihastunut päätä pahkaa pari kertaa naiseen alkoi tulla ongelmia. En ole lesbo, joten en kokenut ajatusta olla naisena naisen kanssa hyvältä. Enkä vieläkään ole täysin niin miehekäs kuin haluaisin, mutta uskon, että aika tekee tehtävänsä.

Jos tyttäresi on lesbo, niin silloin en käsitä miksi seurustelisi transmiehen kanssa muuta kuin kaverina. Monet transmiehet ovat aluksi luulleet olevansa lesboja, mutta huomanneet jälkeenpäin olevansa oikeasti transmiehiä. Tsemppiä kuitenkin sulle, että pysyt kärryillä tyttäresi elämässä :)

[/quote]

Tyttäreni taisi vaan vetää mutkat suoriksi, tuolla lesboudellaan. Voihan hän toki olla bi, mutta jos luuli seurustelevansa pojan kanssa ja sitten poika olikin tyttö ja silti tuntee rakastavansa toista, ehkä on vaan helpompi määritellä itsensä lesboksi kuin miettiä muuta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:28"][quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 03:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:50"]

Milloin huomasit itse tuon, että olet syntynyt väärillä elimillä?

Siis oikeesti, mun tyttären poikakaveri on 16v ja kertoi vasta olevansa transmies. Monimutkaiset koukerot, mutta mun olisi nyt sitten opeteltava hyväksymään tyttären poikaystävä, joka siis on transmies. Tytär sai vasta tietää asiasta itsekkin, eivät siis olleet harrastaneet seksiä...mutta nyt tyttäreni, 14v sitten sanoo olevansa lesbo.

On tässä mammalla miettimistä.

[/quote]

Itse täysin ymmärsin ongelmani vasta aikuisiällä. Sitä ennen olin kovin ahdistunut, koska elämä ei tuntunut elämisen arvoisena ja pari kertaa olen itsemurhaakin yrittänyt. Kai sitä vaan teininä yritti hyväksyä kehon muutokset, mutta en oikeastaan koskaan ollut innoissani mistään naisellisista muutoksista, vaatteista tai mistään muustakaan naisten jutuista. Vasta sen jälkeen, kun olin todenteolla ihastunut päätä pahkaa pari kertaa naiseen alkoi tulla ongelmia. En ole lesbo, joten en kokenut ajatusta olla naisena naisen kanssa hyvältä. Enkä vieläkään ole täysin niin miehekäs kuin haluaisin, mutta uskon, että aika tekee tehtävänsä.

Jos tyttäresi on lesbo, niin silloin en käsitä miksi seurustelisi transmiehen kanssa muuta kuin kaverina. Monet transmiehet ovat aluksi luulleet olevansa lesboja, mutta huomanneet jälkeenpäin olevansa oikeasti transmiehiä. Tsemppiä kuitenkin sulle, että pysyt kärryillä tyttäresi elämässä :)

[/quote]

Tyttäreni taisi vaan vetää mutkat suoriksi, tuolla lesboudellaan. Voihan hän toki olla bi, mutta jos luuli seurustelevansa pojan kanssa ja sitten poika olikin tyttö ja silti tuntee rakastavansa toista, ehkä on vaan helpompi määritellä itsensä lesboksi kuin miettiä muuta.

[/quote]

Ollut samassa tilanteessa parikymppisenä ja jos tyttäresi poikaystävä on todellinen transmies, häntä loukkaa se että tyttäresi kutsuu itseään lesboksi. Jos tyttäresi on lesbo, hän seurustelisi tytön kanssa. Jos hän seurustelee miehen (trans- tai tavallisen) kanssa, hän on hetero.

Itse olen täysi hetero vaikka elin pitkään transmiehen kanssa. Tämän transmiehen jälkeen rakastuin biomieheen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 15:28"][quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 03:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:50"]

Milloin huomasit itse tuon, että olet syntynyt väärillä elimillä?

Siis oikeesti, mun tyttären poikakaveri on 16v ja kertoi vasta olevansa transmies. Monimutkaiset koukerot, mutta mun olisi nyt sitten opeteltava hyväksymään tyttären poikaystävä, joka siis on transmies. Tytär sai vasta tietää asiasta itsekkin, eivät siis olleet harrastaneet seksiä...mutta nyt tyttäreni, 14v sitten sanoo olevansa lesbo.

On tässä mammalla miettimistä.

[/quote]

Itse täysin ymmärsin ongelmani vasta aikuisiällä. Sitä ennen olin kovin ahdistunut, koska elämä ei tuntunut elämisen arvoisena ja pari kertaa olen itsemurhaakin yrittänyt. Kai sitä vaan teininä yritti hyväksyä kehon muutokset, mutta en oikeastaan koskaan ollut innoissani mistään naisellisista muutoksista, vaatteista tai mistään muustakaan naisten jutuista. Vasta sen jälkeen, kun olin todenteolla ihastunut päätä pahkaa pari kertaa naiseen alkoi tulla ongelmia. En ole lesbo, joten en kokenut ajatusta olla naisena naisen kanssa hyvältä. Enkä vieläkään ole täysin niin miehekäs kuin haluaisin, mutta uskon, että aika tekee tehtävänsä.

Jos tyttäresi on lesbo, niin silloin en käsitä miksi seurustelisi transmiehen kanssa muuta kuin kaverina. Monet transmiehet ovat aluksi luulleet olevansa lesboja, mutta huomanneet jälkeenpäin olevansa oikeasti transmiehiä. Tsemppiä kuitenkin sulle, että pysyt kärryillä tyttäresi elämässä :)

[/quote]

Tyttäreni taisi vaan vetää mutkat suoriksi, tuolla lesboudellaan. Voihan hän toki olla bi, mutta jos luuli seurustelevansa pojan kanssa ja sitten poika olikin tyttö ja silti tuntee rakastavansa toista, ehkä on vaan helpompi määritellä itsensä lesboksi kuin miettiä muuta.

[/quote]

Ollut samassa tilanteessa parikymppisenä ja jos tyttäresi poikaystävä on todellinen transmies, häntä loukkaa se että tyttäresi kutsuu itseään lesboksi. Jos tyttäresi on lesbo, hän seurustelisi tytön kanssa. Jos hän seurustelee miehen (trans- tai tavallisen) kanssa, hän on hetero.

Itse olen täysi hetero vaikka elin pitkään transmiehen kanssa. Tämän transmiehen jälkeen rakastuin biomieheen.

[/quote]

No ei loukkaa, tytön ystävä on itse sanonut, että hänelle on ihan sama kuinka tyttö itseään määrittelee. Hän on kertonut, että voi olla tyttöystävä tai poikaystävä. Ei kaikki ole niin herkkiä loukkaantumaan.... ja miten sen sitten kukin määrittelee, mikä on todellinen transmies. Jos tuossa iässä (16v) kokee olevansa transmies, mutta ei ole vielä asiaan hormoneilla tai leikkauksilla vaikuttanut, saattaa itsellekin olla aika monimutkainen asia.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 05:07"]

Missä ammatissa olet?

[/quote]

Taksinkuljettaja

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 05:35"]

Miten suhtaudut transmieheen joka on päättänyt elää naisen näköisenä luultavasti loppuelämänsä?

[/quote]

Kunnioitan ja pidän sellaista äärimmäisen vahvana ihmisenä. Itse en pystyisi siihen.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 06:23"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:58"]

Kysyttävää? :)

[/quote]

Koska tapat itsesi?

[/quote]

Luultavasti en koskaan. Elämänhaluni palasi sillä sekunnilla, kun ymmärsin, että minulla on mahdollisuus sukupuolen korjaukseen. Tuosta sekunnista on nyt jo 4 ja puoli vuotta. Ehkä vasta lähellä 40 ikävuotta näytän ikäiseltäni mieheltä, mutta uskoakseni vielä senkin ikäisenä mulla on hyvästi elämää jäljellä :)

toivottavasti joku tästä keskustelusta tajuaa ettei kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista kun voisi ajatella. Itse seurustelen transmiehen kanssa, mutta kyllä hän on nainen vielä ja on ehkä jatkossakin. Minulle hän on välillä nainen ja välillä mies. Asiat kun eivät ole niin yksin kertaisia....

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:23"]

Hyi.... onko sulla tissit?

mielestäni kaltaisillesi pitäisi määrä tukeva mielialalääkitys. 

Mies on mies ja nainen on nainen. Tätä tosiasiaa jos ei hyväksy niin päässä on vikaa

[/quote]

Ei ole enää, tissit jäi TAYSiin :D Ne manboobsit olikin jotain aivan järkkyä. Tissit näyttää naisilla hyvältä oli ne sitten minkäkokoiset vaan ;D

Kuule, meidänkaltaisia on lääkitty jostain 70-luvulta lähtien ja mitään hyvää ei saatu aikaiseksi. Itseasiassa aika moni tappoi itsensä, kun tuputettiin vaan lääkettä ja lääkettä. 

Transsukupuolisuus on todistettu leikkaamalla transihmisten aivoja kuoleman jälkeen ja todettu, että transmiehen aivot vastaa cismiehen (biologinen mies, joka tuntee olevansa mies) aivoja ja transnaisen aivot vastaa cisnaisen (biologinen nainen, joka tuntee olevansa nainen) aivoja.

Ymmärrän, että monilla on vaikea ymmärtää, että kuinka joku voi tuntea kuuluvansa eri sukupuoleen mihin on syntymässä määritelty, mutta ihan todellinen tunne se on. Eikä muutu iän myötä. Yritin lähes 30 vuotta elää naisena ja naisen roolissa, mutta se aiheutti ahdistusta, masentuneisuutta ja itsetuhoisuutta. Onneksi synnyin perheeseen, jossa vanhemmat hyväksyivät minut vielä senkin jälkeen, kun kerroin olevani transmies. Niin, onhan se mukavampaa nähdä lapsi onnellisena miehenä kuin vierailla "tyttärensä" haudalla pari kertaa vuodessa, eikö? Viimeinen vaihtoehto olisi olla lääkittynä ja sidottuna jossain sairaalassa. Tulee muuten yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi vaihtoehdoksi.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:35"]toivottavasti joku tästä keskustelusta tajuaa ettei kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista kun voisi ajatella. Itse seurustelen transmiehen kanssa, mutta kyllä hän on nainen vielä ja on ehkä jatkossakin. Minulle hän on välillä nainen ja välillä mies. Asiat kun eivät ole niin yksin kertaisia....

[/quote]

En pidä tuollaista transmiehenä. Transmies on mies kuten muutkin miehet, psyyke ja identiteetti on miehen. Sinun miehesi ei ole transMIES, vaan jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:43"]

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 16:35"]toivottavasti joku tästä keskustelusta tajuaa ettei kaikki ole niin yksinkertaista ja mustavalkoista kun voisi ajatella. Itse seurustelen transmiehen kanssa, mutta kyllä hän on nainen vielä ja on ehkä jatkossakin. Minulle hän on välillä nainen ja välillä mies. Asiat kun eivät ole niin yksin kertaisia....

[/quote]

En pidä tuollaista transmiehenä. Transmies on mies kuten muutkin miehet, psyyke ja identiteetti on miehen. Sinun miehesi ei ole transMIES, vaan jotain muuta.

[/quote]

Ap on vähän samaa mieltä. Seurustelet transgenderin kanssa, joka välttämättä ei halua olla pelkästään mies, eikä pelkästään nainen. Eikä siinä ole mitään pahaa, eikä se ole mitenkään väärin. Mutta transpuolinen diagnoosia sillä ei saa joten hän ei ole transmies. Olen silti onnellinen, että olette löytäneet toisenne :) Rakastava ihmissuhde on aina arvokas asia :)

Mitä mieltä olet Buck Angelista ja siitä, ettei hän halunnut penistä, koska niistä ei kuitenkaan koskaan tule kovin hyviä ?