Lue keskustelun säännöt.
Oon yli 30 vee transmies. Mitä haluat tietää?
Kommentit (119)
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 01:38"]
Mielenkiintoista lukea sun elämästä, kiitos kun tulit tänne vastailemaan kysymyksiin.
.......
Todella sekava kirjoitus, anteeksi siitä. En tiedä, saako tästä kukaan tolkkua. :D
[/quote]
Ole hyvä vaan. Itsellenikin mielenkiintoisia kysymyksiä tullut esiin. Varmasti tulevaisuudessa (viimeistään siinä vaiheessa, kun uskaltaudun harkita seurustelua jonkun kanssa) tulee esiin tällaisia kysymyksiä. On hyvä pohtia, miten asioihin suhtautuu. Eihän sitä voi kaikkea itsestäänkään tietää, jollei joku jotain kysy.
Mun mielestä yksi sukupuolen määrittäjä on myöskin se, että haluaa olla jotain sukupuolta. Ja vaikka vaatteet on vain kangaspaloja, niin monta kertaahan se on kuultu, että vaatteet tekee miehen. En tiedä onko se niin, että naiset haluaa nähdä miehen tietynlaisissa vaatteissa, sillä monastihan kauluspaidat ja kravatit on miehistä rasittavia kuteita. Semmoisia, mitä laitetaan hienoissa juhlissa päälle. Ja kyllähän vaatteet kertoo kantajastaan jotain. Eihän kukaan ole hieno ihminen, vaan ihminen haluaa näyttää olevansa hieno ja laittaa hienot/tyylikkäät vaatteet päällensä.
Minä tunnen olevani mies ja haluan muiden myös näkevän sen, joten siksi koen nämä hoidot tarpeelliseksi elämäni kannalta. Se millainen mies olen, onkin sitten ihan eri asia ja vaatteilla voin toki hienostella, niin halutessani. Mutta kömpelöä se olisi pukeutua naisena miehen vaatteisiin ja kuvitella, että nyt kaikki näkee, että olen mies, kun mulla on miesten vaatteet.
Vielä en ole itselleni kauluspaitaa ja solmiota ostanut (en osaa edes sitä kravattisolmua tehdä), mutta tänä vuonna joihinkin juhliin ajattelin sellaisen pukea :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö nuo jotkut luonnehdinnat naisista ja miehistä ole todella perinteisen stereotyyppisiä? En tiedä oliko se nyt ap tuolla aikaisemmin joka listasi erilaisia piirteitä, mutta jäin vain miettimään, että en minä cis-naisena usko noin voimakkaisiin sukupuolieroihin. Tai halua vaikka lastenkasvatuksessa tukea niitä.
Jos olisi niin, että yhteiskunta hyväksyisi yksilön oman ilmoituksen sukupuolestaan ja alkaisi kohdella sen sukupuolen edustajana, niin luuletko että tarvitsisit edelleen ne leikkaukset? Kun eikö tuo tavallaan ole aika hassu kehä, että transsukupuolinen tekee tarkan ja varsin stereotyyppisen rajanvedon eri sukupuolten välille ja samalla itse sitten uusintaa sitä sosiaalista rajaa joka hänet itsensä erottaa omasta sukupuolikokemuksestaan...
Paljon sun transiittis kullkee?
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 02:36"]
Eikö nuo jotkut luonnehdinnat naisista ja miehistä ole todella perinteisen stereotyyppisiä? En tiedä oliko se nyt ap tuolla aikaisemmin joka listasi erilaisia piirteitä, mutta jäin vain miettimään, että en minä cis-naisena usko noin voimakkaisiin sukupuolieroihin. Tai halua vaikka lastenkasvatuksessa tukea niitä.
Jos olisi niin, että yhteiskunta hyväksyisi yksilön oman ilmoituksen sukupuolestaan ja alkaisi kohdella sen sukupuolen edustajana, niin luuletko että tarvitsisit edelleen ne leikkaukset? Kun eikö tuo tavallaan ole aika hassu kehä, että transsukupuolinen tekee tarkan ja varsin stereotyyppisen rajanvedon eri sukupuolten välille ja samalla itse sitten uusintaa sitä sosiaalista rajaa joka hänet itsensä erottaa omasta sukupuolikokemuksestaan...
[/quote]
Totta kai tarvitsisin korjaushoitoa, vaikka yhteiskunnalle riittäisi ilmoitus, että hei, en olekaan nainen, vaan olen mies. HALUAN NÄYTTÄÄ SILTÄ, MITÄ TUNNEN OLEVANI! Kai sinäkin naisena haluat näyttää naiselta, etkä mieheltä? Mitä outoa siinä on?
Tuo luettelointi koski vain minua, miten minä itse koen naiseuden ja miehuuden. Olen varmaankin aika stereotypinen mies monella tapaa, mutta toki musta löytyy tarvittaessa myös herkkyyttä. Ei 30 vuoden naisen kehossa, naishormoneilla häivy mielestä ihan hetkessä, vaikka miesmäinen olen tavoiltani ja monella muulla tapaa ollut vuosikymmeniä.
Varmasti on olemassa niitä naisia, jotka ovat miesmäisiä, mutta viihtyvät omassa kehossaan. Minä en ole yksi heistä. Minä en viihtynyt kehossani, vaan pahoinpitelin sitä eri tavoin, koska en välittänyt itsestäni pätkän vertaa. En voinut kuvitellakaan itseäni seurustelemassa naisen kanssa ollessani nainen. Monet transmiehethän ensin saattavat ajatella, että ovat lesboja, mutta jossain vaiheessa se pelkkä parisuhde naisen kanssa ei riitä, vaan haluaa fyysiseltä ulkomuodoltaankin olla mies.
Mun mielestä on hienoa, että sukupuoliroolit eivät ole niin yksioikoisia kuin esim. 50 vuotta sitten, vaan nainenkin voi olla insinööri, ajaa rekkaa, olla presidentti ja ties mitä kaikkea ei hyväksytty aiemmin. Eikä nykyään ole tavatonta, että perheissä miehet tekee ruokaa ja siivoaa, jos nainen on töissä myöhään.
Ja todellakin on hienoa, että pojille ostetaan vaikkapa perinteisiä tyttöjen leluja ja päinvastoin, jos lapsi niin haluaa. Välillä voi olla ihan terveellistäkin kuvitella olevansa jotain muuta, jos siinä sitten tulee sellainen olo kuvitellessa, että huh, onneksi olenkin tyttö, enkä poika niin hienoa. Mutta jos olo, että onpa mälsää, että olen tyttö, enkä poika, niin siinähän saattaa olla jonkinlainen totuuden siemen, jota ei välttämättä tajua ilman tuollaista kuvitteluleikkiä.
Kyllähän minä lapsena paljon halusin poikien leluja kaupasta, mutta eipä niitä pidetty soveliaana tytöille silloin. Onneksi sain leikkiä veljien leluilla.
Uskon kuitenkin, että monet lapset luontevasti löytävät juuri ne stereotypiset lelut sieltä lelukaupasta. Hienoa on, jos vanhemmat eivät kiellä lapseltaan stereotypisesti vastakkaisen sukupuolen leluja. Itse tykkäsin isoista nukeista (vauvoista), mutta inhosin barbie-nukkeja. Tykkäsin junaradoista ja roboteista ja legoista, jotka silloin olivat ehkä enemmän poikien juttu. Nykyäänhän tytöille kaupataan niitä ihkuja tyttöjen värimaailmaa hiveleviä legoja.
Koulussa taas oli pakko viettää aikansa tekstiilikäsitöissä, vaikka olisin mieluummin ollut puukäsitöissä. Enkä vieläkään osaa käyttää sitä hiivatin ompelukonetta, vaikka sitä tahkottiin aika pitkään. Toisaalta, jokuhan näistä mäkihyppääjistä opetteli ompelemaan hyppypukunsa itse, eikä siinä mitään pahaa. Varmasti hyödyllinen taito hänelle, eikä vähennä hänen miehisyyttään missään määrin.
Stereotypiat ei varmasti koskaan katoa, koska suurin osa pojista yksinkertaisesti tykkää leikkiä autoilla ja tytöt nukeilla. Poikia kasvatetaan miesten töihin ja tyttöjä naisten töihin. Minun piti opetella silittämään kauluspaitoja, jotta osaan sen sitten, kun menen naimisiin. Toki silittäminen on hyödyllinen taito miestenkin osata, varsinkin suorien housujen ja kauluspaitojen osalta (mikäli töissä tarvii niitä jatkuvasti). Tämmöistä listaa voisi jatkaa loputtomiin...
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 02:39"]
Paljon sun transiittis kullkee?
[/quote]
Ja mehän ei transiiteilla ajella :D YÖK!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:07"]
Pikkutytöille sanotaan, ettei ne saa olla "pikkupomoja" jos ne on vahvoja ja rohkeita ja ryhmässä johtajia, jos pikkupoika on samanlainen, sitä vaan kehutaan ja ihaillaan ja poika kävelee rinta kaarella!
Siitä se ero alkaakin. Ei naiset saa olla samanlaisia kuin miehet :(
[/quote]
Tää on niin totta. Naisten kuuluu muka olla vaatimattomia ja ei ne saa kasvaa johtajaksi. Näkeehän sen siitä, kuinka monta naista on korkealla jakkaralla verrattuna miehiin.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:07"]
Pikkutytöille sanotaan, ettei ne saa olla "pikkupomoja" jos ne on vahvoja ja rohkeita ja ryhmässä johtajia, jos pikkupoika on samanlainen, sitä vaan kehutaan ja ihaillaan ja poika kävelee rinta kaarella!
Siitä se ero alkaakin. Ei naiset saa olla samanlaisia kuin miehet :(
[/quote]
Tää on niin totta. Naisten kuuluu muka olla vaatimattomia ja ei ne saa kasvaa johtajaksi. Näkeehän sen siitä, kuinka monta naista on korkealla jakkaralla verrattuna miehiin.
[/quote]
Olisiko mahdollista että suuri enemmistö naisista EI HALUA johtoportaaseen, ei halua tekniselle alalle, tai ylipäänsä asioihin jotka kiinnostavat tyypillisesti miehiä?
Naiset ja miehet ovat erilaisia monessa eri mielessä, kuten ap:kin mainitsi, teston myötä ja estron vähennyttyä hän sai ominaisuuksia joita hänellä ei aiemmin ollut, mm kova kilpailuvietti. Biologismia ei käy kieltäminen vaikka miten tekisi mieli.
En väitä etteikö asenneilmastolla olisi suurtakin merkitystä mutta kaikkea sillä ei todellakaan voi selittää. Sukupuolten eroja on tutkittu myös muilla kädellisillä ja erot ovat selkeät. Johtopäätöksiä voidaan ulottaa myös ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonit vaikuttavat yllättävän paljon. E-pillerien estrogeeni tekee minut huonokuntoiseksi, avuttomaksi ja itkuherkäksi. Se tekee minusta naisen jollainen en ole.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 00:07"]
Pikkutytöille sanotaan, ettei ne saa olla "pikkupomoja" jos ne on vahvoja ja rohkeita ja ryhmässä johtajia, jos pikkupoika on samanlainen, sitä vaan kehutaan ja ihaillaan ja poika kävelee rinta kaarella!
Siitä se ero alkaakin. Ei naiset saa olla samanlaisia kuin miehet :(
[/quote]
Tää on niin totta. Naisten kuuluu muka olla vaatimattomia ja ei ne saa kasvaa johtajaksi. Näkeehän sen siitä, kuinka monta naista on korkealla jakkaralla verrattuna miehiin.
[/quote]
Olisiko mahdollista että suuri enemmistö naisista EI HALUA johtoportaaseen, ei halua tekniselle alalle, tai ylipäänsä asioihin jotka kiinnostavat tyypillisesti miehiä?
Naiset ja miehet ovat erilaisia monessa eri mielessä, kuten ap:kin mainitsi, teston myötä ja estron vähennyttyä hän sai ominaisuuksia joita hänellä ei aiemmin ollut, mm kova kilpailuvietti. Biologismia ei käy kieltäminen vaikka miten tekisi mieli.
En väitä etteikö asenneilmastolla olisi suurtakin merkitystä mutta kaikkea sillä ei todellakaan voi selittää. Sukupuolten eroja on tutkittu myös muilla kädellisillä ja erot ovat selkeät. Johtopäätöksiä voidaan ulottaa myös ihmiseen.
[/quote]
Uskon tuohon teoriaan, että tytöt nujerretaan ja ne ei saa olla johtajia, vaikka niin haluaisivat. Muotti sitten muotoilee ne sellaisiksi, ettei ne "halua" johtajiksi, kun ne on kasvatettu niin, että se on muka vain miesten homma.
Ehdottomasti nainen on ihan samalla lähtöasetelmalla luotu, ympäristö vaan laatii sitten eri säännöt ja nujertaa naiset.
Oletko nähnyt sellaista tilannetta, että rohkeaa, reipasta ja ryhmässä johtajana toimivaa tyttöä kehutaan ja kannustetaan jatkamaan samalla tavalla? Eiköhän se saa arvosteluksi, että pomottaa ja siitä ei sen vuoksi tykätä. Jos vastaavan tekee poika, sitä ihaillaan ja kehutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin koulusta tytölle tuli useinkin palautetta, että se pomottaa...vaikka vaan oli juurikin rohkea ja se joka uskalsi esittää mielipiteensä ja otti ryhmän johtamisen haltuunsa (ryhmätyöt), eli se oli negatiivista heti. Kun saman teki veljensä, siitä tuli kotiin positiivista palautetta. Eli ihan saman teki molemmat, mutta tyttö tuomittiin, poikaa kehuttiin. Selkee kaksoisstandardi.
Voisin sen verran liittyä keskusteluun, etten usko että miehekkyys tai naisellisuus itsessään tekee kenestäkään transsukupuolista. Toki lienee tilastollinen tosiasia, että naiset ovat usein naisellisempia kuin miehet ja toisin päin, mutta ei tätä voi ulottaa yksilöihin. On myös paljon hyvinkin miehekkäitä naisia ja naisellisia miehiä, eikä siinä ole mitään vikaa.
Olen itsekin transmies (eri kuin ap), ja minulle asian ydin on kehon kokemuksessa. Olen kuullut teorian, että transsukupuolisilla aivojen sisäinen kehonkuva ei vastaa sitä, miten keho on kehittynyt, ja tämä vastaa ainakin minun kokemustani. Kun katson peiliin, minua katsoo vastaan muukalainen. Olen aina hieman irrallaan kaikesta, sillä tuntuu siltä että ruumiini ei ole sitä mitä sen aivojeni mukaan pitäisi olla, eikä ääneni kuulosta siltä, miltä sen pitäisi kuulostaa. Kun masturboin, en oikein tiedä mitä tehdä, sillä minulta puuttuvat oikeat osat. Jos yritän harrastaa seksiä näillä väärillä sukupuolielimilläni, se voi tuntua fyysisesti hyvältä, mutta jättää minulle irrallisen, vihaisen ja turhautuneen tunteen.
Pukeudun miehen vaatteisiin, mutta eivät vaatteet minusta transsukupuolista tee. Sen sijaan ne auttavat vähän selviytymään: joskus kun näen itseni peilistä sivusilmällä ja minulla sattuu olemaan erityisen miehekäs päivä, voin hetkellisesti todella nähdä itseni - ymmärtää jollain syvällisellä tasolla, että minun ja peilikuvani välillä on todellinen yhteys. Että olen oikeasti läsnä tässä maailmassa. Se on ihmeellinen tunne, eikä sitä autuaampaa ole.
Ihminen näkee itsensä myös toisten ihmisten kautta. Siksi silloin, kun kanssakäymisissä minut tulkitaan mieheksi, olen samalla tavalla onnellinen. Minulle tulee tunne, että joku näkee minut todella, eikä vain sitä vääränlaista kuorta, jonka välityksellä joudun tässä maailmassa operoimaan.
Minulle, kuten ap:llekin, vaihtoehdot ovat käytännössä korjaushoidot tai kuolema. Kesti pitkään, ennen kuin tajusin, miksi maailma tuntuu väärältä ja miksi eläminen tuntuu lähtökohtaisesti epämiellyttävältä. Siitä asti kun murrosikä alkoi, olen ajatellut itsemurhaa lähes joka päivä. Kun 27-vuotiaana kun tajusin, että voin muokata ruumistani sellaiseksi, millaiseksi koen että sen pitäisi olla, itsemurhahalu oli ensimäistä kertaa 16-vuoteen tiessään. Kykenen kuvittelemaan itselleni tulevaisuuden.
Joku aiemmin ketjussa kysyi, että entä jos olisit 155-senttinen. Minä olen. Jos voisin olla pidempi, jos saisin isommat kädet ja jalat, leveämmät hartiat, olisin riemuissani. Mutta kaikilla meillä on ruumiissamme puuteita, joiden kanssa on vain elettävä. Väärä sukupuoli ei ole vain tällainen kauneusvirhe, se on jotain paljon perimmäisempää. Siinä ei ole kyse siitä, että haluaisi olla vähän erilainen kuin on, kauniimpi tai pidempi tai sinisilmäisempi. Siinä on kyse siitä, että oma keho tuntuu hyvin perimmäisellä tavalla väärältä ja ahdistavalta. Tai näin ainakin minulla.
En siis ole vielä saanut hoitoja, vaan olen vasta tutkimuksissa. Toivottavasti jo vuoden päästä voisin aloittaa testosteronihoidon ja ehkä joskus vuosien päästä voisin elää elämääni ajattelematta sukupuoliristiriitaa enää lainkaan. Kiistatta miehenä, joskin hyvin lyhyenä sellaisena.
Pahoittelut pitkästä tekstistä, mutta meitä ymmärretään niin usein väärin, että halusin kantaa korteni kekoon ja kertoa oman kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 02:50"]
Milloin huomasit itse tuon, että olet syntynyt väärillä elimillä?
Siis oikeesti, mun tyttären poikakaveri on 16v ja kertoi vasta olevansa transmies. Monimutkaiset koukerot, mutta mun olisi nyt sitten opeteltava hyväksymään tyttären poikaystävä, joka siis on transmies. Tytär sai vasta tietää asiasta itsekkin, eivät siis olleet harrastaneet seksiä...mutta nyt tyttäreni, 14v sitten sanoo olevansa lesbo.
On tässä mammalla miettimistä.
[/quote]
jos tyttärelläsi on poikaystävä joka kokeekin olevansa nainen niin hän on siis transnainen, ei trandmies. Kummin päin tämä asia on? Jos tuttäresi oli aiemmin hetero mutta nyt lesbo niin oletan että biologiselta sukupuoleltaan poika haluaakin muuttaa kehonsa vastaamaan tytön kehoa, eli siis transnainen :)
Mietin vain että jos kohtua ei poisteta ( niin ku sillä amerikkalaisella miehellä ) nii eikä trans henkilö vointeja ite ittensö raskaaksi? Kaija kun on miehen ja naisen sukupuolielimet nii eikös se perjaatteessa ole mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että toimivia siittiöitä löytyy kuitenkaan omasta takaa ;)
Hei. Olen 19 vuotias nainen/tyttö, olen ollut seksuaalisissa tekemisissä vain miesten kanssa. Olen kolme vuotta sitten ihastunut transmieheen ja näemme koulussa vieläkin päivittäin. Meistä on tullu hyvät kaverit ja hän on todella kohtelias ja mukava minulle. Mitä minä olen jos minulla on vieläkin tunteita häntä kohtaan? Olenko hetero silti? Se tunne ei lähde pois vieläkään.. se satuttaa. Enkä ole ikinä uskaltanut häneltä kysellä onko hän kiinnostunut naisista tai minunlaisesta... mitä olen ja mitä minun pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:59"]
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 01:58"]
Kysyttävää? :)
Onko sinulla kolmenkympin kriisi?
Ei ainakaan mitenkään häiritsevästi.
paikkakunta jossain lännessä?
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 19:43"]
Mikä naiseudessa on semmosta, että et itse koe kuuluvasi naisiin tai sinua ahdistaa naiseudessa? :) En tiedä osaanko selittää tätä kysymystä... Noh, seksuaalisesti tunnet kuitenkin vetoa naisiin? Millaisia naisia pidät viehättävänä?
Apua, mistä aloittaisin... No rinnat varmaan ihan eka, sitten menkat, sitten kaikki hameet, mekot, meikkaus, korkokengät... Suurimmat riidat äidin kanssa on saatu aikaan sillä, että en suostunut pukeutumaan naisellisesti (whatever that is). Jos pidin istuessani jalkoja leväällään pienempänä, nii aina sain toruja, ettei hienot tytöt istu noin... Olen aina vihannut heikkoutta itsessäni, joten aina kun on ollut mahdollisuus näyttää muille kuinka vahva (fyysisesti) olen, niin meitsi on ollut paikalla. Tykkään kaikenlaisista elektroniikkahärveleistä, känny vaihtuu vuoden välein jne. Totta kai mulla on parhaat ystävät naisia, joten tätä on aina ihmetelty ja naureskeltu...
Olen romanttinen ihminen, mutta hormoonien jälkeen kaikenmaailman romanttisenkomediat ja itkemisen reality telkku-ohjelmissa on alkanut ärsyttää... Ennen hormonihoitoa saatoin itkeä hyvinkin vuolaasti katsoessani samantapaisia ja olin "yhteydessä" semmoiseen herkkään puoleen itsessäni. Sorry, herkkyys tuohon maailmaan katosi kyllä kertaheitolla. Viime keväänä, kun Paula Koivuniemi itki lähes joka jaksossa, niin oisin voinut heittää telkun pihalle... Testosteroninen vaikutus on voimakas. Yritän olla liikaa tuijottamatta naisten rintoja, mutta pakkohan se on myöntää, että kyl niitä tulee katsahdettua useammin kuin ennen hormonihoitoja.
...
En ymmärrä ollenkaan, kun transmiehet usein näyttävät kertovan, etteivät halua meikata jne. Niin? Ei se tee kenestäkään miestä. Todella moni nainen varsinkin Suomessa ei meikkaa, ei pukeudu "naisellisesti" tai ole mitenkään stereotyyppinen nainen. Jos menet prismaan katsomaan naisia, varmaan 70% on meikittä ja 99% tasapohjaisissa kengissä ja housut jalassa.
Minä väitin lapsena, n. 4v, olevani poika. Leikin poikien kanssa, minulla oli lyhyet hiukset, en todellakaan halunnut käyttää mekkoja. En ollut kiinnostunut prinsessaleikeistä tai muista "tyttöjen" leikeistä. Nyt olen 27v ja ihan nainen olen silti. Siitä huolimatta, että olen töissä miesvaltaisella alalla, en edelleenkään koe osaavani olla naisellinen, en ole herkkä ja tunteellinen. Monessa asiassa olen "miesmäinen". Silti olen nainen.
Minusta on outoa, että juuri transihmisten ja muunsukupuolisten sukupuoliroolit ovat välillä kovin ahtaita. Osalla tuntuu olevan kovin vanhanaikaisia käsityksiä sukupuolista. He ovat todella kaukana siitä ajatuksesta, että nainen tai mies voi olla ihan mitä on ja naiseutta/miehisyyttä voi toteuttaa monella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="11.03.2014 klo 01:24"]
Joko kysyttiin, että uskotko Jumalaan?
Ja miksi luulet, että osa syntyy transsukupuolisrksi?
[/quote]
Ei ole kysytty. Uskon Jumalaan. Mun mielestä tässä koko maailmassa ei oo järkeä, jos elämä loppuu tähän. En ole pelkästään tapauskovainen, mutta en mikään joka sunnuntai kirkossa istuva hemmokaan. Eikä mun uskomiseen liity todellakaan se, että käynkö kirkossa vai en. Eiköhän se Jumala rukoukset kuule täältä kotoakin käsin.
En todellakaan tiedä miksi Jumala haluaa osan ihmisistä syntyvän ns. vammaisiksi (tietyllä laillahan transsukupuolisuuden voi mieltää kehitysvammaksi. Aivot kehittyi miehiseksi, mutta keho jäi naiselliseksi). Uskon, että kaikki vastoinkäymiset kasvattaa ja opettaa. Paljon ihmisille tapahtuu pahoja asioita, joissa ei ole mitään mieltä. Ehkä joskus selviää, mikä kaiken tarkoitus on. Joku ehkä ajattelee, että ei Jumala tee virheitä ihmisiä luodessaan, mutta jos Jumala on antanut jollekin sellaiset aivot, että osaa korjata esim. tämän minun virheeni, niin miksi se olisi väärin? Sittenhän ei pitäisi korjata syöpää, irrottaa siamilaisia kaksosia toisistaan, pitää hengissä ketään keinotekoisesti vuosikausia jne.