Lue keskustelun säännöt.
Oletteko onnistuneet säilyttämään elämänilon yli 30-vuotiaina?
09.03.2014 |
Tai ylipäätään sen jälkeen, kun elämä on ns. vakiintunut = opinnot ohi, työelämässä, lapset, koti, aviopuoliso.
MInulla ei ole oikeastaan ensimmäisen lapsen äitiysloman päätyttyä ollut sellainen olo, että nauttisin elämästä tai että tulevaisuudessa olisi jotain odotettavaa. Nyt lapsia on jo kolme, on omakotitalo, vakityö, ihan jees parisuhde yms. mutta ei tämä yhtään hyvältä tunnu, vaan pelkältä työleiriltä. Ei minusta tullut hyvä missään muussa kuin opiskelussa, töissäni tunnnen jatkuvaa puutteellisuuden- ja alemmuudentunnetta, enkä tahdo jaksaa työpaikassani. Koti on yhtälailla pettymys, jatkuvasti sekaisin, sillisalaatti rumia kalusteita ja rojuja. Itse olen samanlainen kuin kotini. Perheestä tietysti tykkään, mutta oma oloni on todella surkea. Haluaisin vain nukkua koko ajan, en jaksa enää innostua mistään, en ole enää vähään aikaan jaksanut hoitaa kotia enkä itseäni, nyt en jaksaisi enää töitäkään. Lapsetkin ovat huonommalla kuin ansaitsisivat, sellaista mekaanista olemista enemmän kuin todellista yhdessäoloa, huudan liikaa ja hermostun helposti, en jaksa leikkiä enkä puuhailla.
En tiedä, miten voisin saada elämänilon takaisin. Tarvitsisin lottovoiton, että voisin lopettaa töissä ja laittaa talon kuntoon, hommata lastenhoitajan ja nukkua noin viikon.
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämänilo on ihan ok, mutta elämäni on pettymys ja huonommaksi menee. Parasta aikaa on perhe-elämä, joka ei enää ole tysin tyydyttävää, koska olen eronnut ja uutta miestä en edes harkitse, uusperheet evvk. Niinpä vietän elämäni yksihuoltajana, joka sujuu ihan moitteetta jne., mutta ei ollut unelmani.
On työ ja terveet lapset. Siitä olen iloinen. Mutta ainoa asia, mitä halusin, oli perhe. En odota tippaakaan sitä, että lapset lähtevät. Sitten elämäniloni on kokonaan poissa.
Ja en ole masentunut. Tilanne on ollut tämä jo vuosia. Kaikki meistä eivät nauti samoista asioista. Minulle tärkeintä olisi ollut perhe-elämä ja paikoilleen asettuminen, koska olen itse juureton, mitä elämää pystyn tarjoamaan lapsilleni.