Miten suhtautuisi kehitysvammaisen raskauteen?

Jos tosiaan hyväksikäyttö tai raiskaus on läheisten siitä ilmoitettava myös poliisille. Tai viimeistään neuvolan. Tyttö ja läheiset pitää lapsen jos niin haluaa tai antaa sen adobtioon.

lapsen huoltajuus voidaan antaa lähiomaiselle ihan vain huoltajuuspäätöksellä. Paljon kevyempi prosessi. Sukulaisuussuhde saa olla sellainen kuin onkin, eli lapsi on biovanhempiensa lapsi ja huoltajiensa lapsenlapsi tai sisarenlapsi tai mitä sitten onkin.



Ja tähän ratkaisuun epäilemättä pyritään, koska se antaa myös bioäidille mahdollisuuden olla osa lapsensa kasvatusta, vaikkei yksin pystykään siitäh uolehtimaan. Oleellinen kysymys kuuluu tietysti, että miten suuri laiminlyönti tai peräti rikos lähipiirillä on kontollaan kun raskaus on syntynyt, vai onko mitään? Se voi vaikuttaa huoltajapäätökseen.

Asiaa varmasti tietenkin tutkitaan. Raskaanaoleva tyttö (tai nainen, onhan hän jo lähemmäs 30v.) asuu asuntolassa, missä on muita hänen kaltaisiaan.

Teoriassa mahdollinen syyllinen voi löytyä asuntolasta (asukkaat, henkilökunta), tytön työpaikasta tai lähipiiristäkin.



Surullinen ja järkyttävä tapaus. Ei tahdo oikein todeksi ymmärtää.



ap

tiedetään, että kyseessä on hyväksikäyttö? Kyllä kehitysvammaisetkin voi harrastaa seksiä ja haaveilla perheestä. Eri asia sitten, miten käytäntö onnistuisi, mutta ei kehitysvammaiselle seksuaalisuus ole mitenkään epäluonnollista.

niin ei oikein ole muita vaihtoehtoja...



ap

Tuo on aika harvinainen tilanne. Tavallisempaa on, että lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sukulaiselle. Tällöin huoltajuus säilyy vanhemmalla.

Minulla itselläni lievää kehitysvammaa ja voi se olla että kyseinen henkilö itse on unohtanut ottaa pilerin ja ei ole osannut ja uskaltanut kertoa jos pelkää ja ei tiijä mitä sanoa. Minulla itselläni tullut vahinko ja tosi loukkaavaa oli kun omat vanhemmat sanoo että minut pitäisi leikata. Kyllä lievästikehitysvammaisella täytyy olla oikeus synnyttää lapsi ja pitää se jos haluaa. Minusta kehitysvammaisten asuntolat pitäisi ola sellaisia että voi kehitysvvammaiset perustaa pergheen jos sitä haluaa mutta on apu ja tuki lähellä. Minä olen itse alkanut haaveilemaan kehitysvammaisen poikakaverin kanssa että kyllä men halutaan yksi lapsi ja olen pohtinut vaikka tiijän että voi tulla kummallakin jaksaminen eteen muita vaihto ehtoja siihen sitten antaisin oman lapsen siinä tapauksessa adoptoitavaksi jos nyt 6 vuoden päästä teen poikakaverin kanssa ,muytta ei sitä voi tietää kuinka kehitysvammainen pärjää vaikka ei osaiskaan mitään sen tietää vasta sitten kun se on sillä sylissä että osako ruokkia ja vaihtaa kuiviin ja mikään muu ei ole tärkeimpää kuin rakkaus ja huomio lapselle. Ehkä se on halunnut pitää lapsen ja ei ole siksi kellekkään kertonut kun jos on pelännyt että se pakotetaan sterilisaatioon jota minä en itse ainakaan halua mistään hinnasta vaikka olen vammainen,. Kehitysvammaisten lakiin ja asuntola juttuihin se muutos täytyy tulla.

rakkautta ja huomiota on hoitaa lasta oikein. Ei lapsi pelkästä rakkaudesta elä vaan lapsella on perustarpeita, joiden tyydyttäminen on ihan yhtä tärkeää kuin se rakkauden antaminen!



Muistaakseni 50-luvulla joku saksalainen psykiatri teki tutkimuksen siitä, kun lapsia hoidettiin täysin vailla rakkautta. Eli ruuat tuli ajallaan, vaatteet asialliset jne., mutta mitään rakkautta ei annettu. Lapset suunnilleen kuoli rakkaudenpuutteeseen. Tästä syntyi käsitys, että rakkaus on "se tärkein". Tuo tutkimus vääristi joidenkin ihmisten ajatusmaailmaa. Ei pelkkä rakkaus riitä vaan rinnalla on kuljettava tuo mekaaninen huolenpito. Tykkäähän vaikka narkkarit lapsistaan, mutteivat pysty pitämään huolta.



Lasta ei kannata tehdä, jos ei tiedä, pystyykö huolehtimaan siitä. Sinun kohdallasi uskon johonkin mahdollisuuteen, koska osaat kirjoittaa noinkin hyvin. Silti lähtökohta on kyky huolehtia lapsesta, ei halu.

Henkisesti juuri tuon 6-7 vuotta. Häneltä on "leikattu piuhat" - kuten joku asian ilmaisi - jotta ei voi tulla raskaaksi. Kuitenkin hän halutessaan kykenisi harrastamaan seksiä (ja voi olla harrastanutkin, enhän minä sitä tiedä). Ruumis on hänellä kuitenkin ihan aikuisen naisen, vaikka onkin henkisesti lapsi.



Hänelle on annettu myös seksuaalista valistusta, jotta halutessaan kokeilla, voi sen tehdä ja tietää, miten. Kuitenkin ilman raskautumisen mahdollisuutta, koska ei ikinä kykenisi lapsesta huolehtimaan. Vaikka rakastaisikin sitä varmasti, mutta ei vain osaisi muuten huolehtia.



19 vielä. Pahoittelen että sanon näin, mutta sinun pitää ajatella myös sitä lasta! Et voi tehdä lasta sillä periaatteella, että ainahan sen voi antaa adopoitavaksi, jos en itse jaksa. Vanhempasi ovat oikeassa. Ymmärrän, että se asia on sinulle kipeä ja satuttaa, mutta niin se vain on. Eikä olisi lasta kohtaan oikein kasvaa asuntolassa, jossa joku muu kasvattaisi hänet, koska oma äiti ja isä ei kykene. Sellainen vaatisi aivan uskomattoman paljon rahaa, työntekijöitä ja vaikka mitä muuta, mitä sun on ehkä vaikea kuvitella. Sellainen olisi niin vaikea toteuttaa, että se olisi jo lähes mahdotonta. Vaikka teistä ajatus lapsesta on kiva ja ihana (haave) niin sitten kun se lapsi on siinä, niin se on kuule niin kamalan paljon rankempaa, kuin nyt teidän haaveissanne. Lasta ei voi tehdä kokeilumielessä, että katsotaan, jaksetaanko. Jos ei jakseta, niin annetaan pois. Miltä se mahtaisi tuntua lapsesta? Miltä sinusta tuntuisi, jos äiti sanoisi sulle, että en jaksa sua enää, annan sut pois? Pahalta. Yhtä pahalta se tuntuisi siitä lapsesta.



Vanhempasi ovat luultavasti oikeassa siinä, että sinulle tehtäisiin sterilisaatio. Voisit ainakin nauttia seksistä poikaystäväsi kanssa. Ilman, että maailmaan syntyisi lapsi, joka joskus lähetettäisiin pois siksi, että äiti ei nyt jaksa.



Pahoittelen vielä, että sanoin mitä sanoin. Tiedän, että sulle tuli tästä paha mieli, mutta koin kuitenkin, että jonkun on sanottava. =(

Tuo on aika harvinainen tilanne. Tavallisempaa on, että lapsi huostaanotetaan ja sijoitetaan sukulaiselle. Tällöin huoltajuus säilyy vanhemmalla.

sen vanhemmanhan täytyy itse olla edunvalvonnassa, eikä se silloin voi olla kenenkään huoltaja.

henkisesti ovat lapsia, mutta hormonit hyrrää kuin aikuisella. Pahimmillaan lopputulos on juuri tuo. Minusta on käsittämätöntä, että jotkut puolustavat kehitysvammaisten oikeutta saada halutessaan lapsia. Jos kehitysvammainen pystyy huolehtimaan itsestään, tilanne on ihan toinen. Jos ei pysty huolehtimaan itsestään, niin ei ole syytä tehdä lapsiakaan.



Tästä oli kerran niin hyvä kirjoitus yleisönosastolla, jossa juuri kehitysvammaisen naisen äiti ihmetteli joidenkin intoa rohkaista kehitysvammaisia saamaan lapsia. Kirjoitti siinä siitä, että vaikka tytär on rakas lapsi, niin hän on todellakin lapsi henkisesti ja ei ikinä kykenisi huolehtimaan lapsesta.

miksei vammaisilta voi katkaisita "piuhoja" ettei ne voi saada lapsia. Kauheeta.

miksei vammaisilta voi katkaisita "piuhoja" ettei ne voi saada lapsia. Kauheeta.

monet kehitysvammaiset eivät useinkaan pysty lisääntymään, ts. ovat hedelmättömiä. Korjatkaa jos olen väärässä. Mutta sen sijaan he voivat seurustella kuten me muutkin.

Vai onko tällaista tapahtunut jossakin lestaperheessä,missä lapsia pidetään pimennossa, ettei kukaan tiedä?

En ole ollut "kriisikokouksissa" kuulemassa kaikkea. Mutta siis asia on jo viranomaishoidossa. Kaikki kun vain ei selviä heti. Siksi kyselen täällä.



ap

seksuaalisuus ei sammu mihinkään!! Kyllä vammaistyössä olevia hoitajia on koulutettu näiden asioiden tiimoilta. Tiedän yhden kehitysvammaisen (älyllisesti) naisen, jota kävivät miehet naiskentelemassa. Lapset annattiin adotioon ja yksi oli kehitysvammainen, joutui laitokseen.

Itselläni lievästi kehitysvammainen poika ja haluan hänet joskus leikkaukseen, ettei tee ketään kehitysvammaista tyttöä raskaaksi.

Eivät kehitysvammaiset saa pitää lastansa. Se otetaan heiltä pois ja siksi en katso hyvällä heidän raskauttaan. Liian rankka juttu.

Kehitysvamma ei tarkoita sitä, ettei tajua, ymmärrä tai tunne.

Toivon oman poikani saavan tyttöystävän joskus ja se on suuri ja hyvä juttu.

Nykyään valmeutuneet vanhemmat hankkivat kehitysvammaiselle lapselleen seksuuaalikasvatusta ja itsekkin sitä tavallaan annan jo omalle 8v. pojalleni. Ohjaan omaan huoneeseen, jos räplää pippeli ja sanon, että omassa huoneessa ja yksin.

Kehitysvammaisilla on oikeus nauttia seksistä, mutta eivät voi tehdä lapsia, koska sossu korjaa talteen ja kyllä monesti lievästi vammaiset kokee hirvittävän trauman lapsensa menttämisestä , niin raskaus on pakko ehkäistä.

Suomessa tehtiin vielä 50-luvulla paljon pakkosterilisaatioita esim. vammaisille, mielenterveysongelmaisille ja epilepsiaa sairastaville. Nykyisin pakkosterilisaatio on laissa kielletty.



Kenenkään kehitysvammaisen on siis turha pelätä pakkosterilisaatiota. Vaikka vanhempanne tai muut ihmiset sitä kuinka vaatisivat, niin kukaan ei sitä voi tehdä ilman teidän lupaanne.



Toinen asia on sitten vanhemmuus. Kuten joku aiemmin kirjoittikin, niin valtaosa kehitysvammaisista ei kykene lasta asianmukaisesti hoitamaan. Kehitysvamman pitää olla todella lievä, että lapsen hoitaminen edes tuettuna onnistuu. Siitä syystä näille lievästikin kehitysvammaisille on asioista syytä vakavasti puhua.



Jos henkinen ikä on alle murrosiän, niin silloinhan raskauden alkaminen yleensä tarkoittaa hyväksikäyttöä tai raiskausta, elleivät kyseessä sitten ole kehitysvammaisten keskinäiset seksikokeilut. Tällaiset pitää tietenkin selvittää asianmukaisesti. Vaikeasti kehitysvammainen ei myöskään missään tapauksessa kykene vanhemmuuteen, joten lapsesta on huolehdittava joko omaisten tai lapsi on annettava sijoitettavaksi tai ehkä mieluummin adoptioon.

ole ottanut tyttöystäväkseen lievästi kehitysvammaisen naisen.