Kaveri pilasi jälleen kerran kaveriaikamme ottamalla lapsen mukaan

Mun kaveri ottaa aina lapsensa mukaan joka paikkaan, koska on yksinhuoltaja. Ymmärrän sen. Mutta lapsi on niin käsittämättömän rasittava ja huonokäytöksinen, etten suostu ottamaan häntä visiitille uuteen kotiini. Kaveri haluaisi tulla kylään ja mielelläni kutsuisin hänet yökyläänkin (asutaan eri kaupungeissa), mutta aion vain näyttää kotini pikaisesti ovelta ja sen jälkeen mennään johonkin kahvilaan, ja kaveri ja lapsensa yöpyvät hotellissa. En ota sitä pentua kotiini riehumaan, sotkemaan ja hajottamaan paikkoja.

totta joka sana kirjoitti:

Muistaakseni Riku Rantala kertoi joskus, että on vieraillut yli 200ssa maassa ja Suomi on kaikkein lapsivihamielisin maa, missä on vieraillut.

Olen tästä asiasta kyllä Rikun kanssa samaa mieltä.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_itsenäisistä_valtioista

Joku ei pidä paikkansa.

Olin 25 v, olin just ostanut asunnon Helsingistä.

Pidin tosi usein kekkereitä ja yks meidän porukasta halusi aina tulla lapsien kanssa.

Yhden kerran tuli, sanoi ei raaskinut jättää lapsia isälle.

Lisäksi hän kuvitteli joku valvoo hänen lapsia, kun hänellä oli vapaailta.

Lopputulos oli sohvaan jäi mustikkapiirakasta ikuiset jäljet ja heitin heidät pihalle.

Tämän jälkeen kun kysyi kutsua, kysyin oletko ajatellut siivota jäljet sohvasta tai edes korvaamaan.

On yrittänyt tulla mun luo salaa. On kysynyt yhteisiltä ystäviltä milloin on seuraavan kerran kekkerit.

Kaikki on sanonut voin kertoa vain, jos lupaat tulla ilman lapsia. Ja kaikki muistuttaa sohvasta.

Vuosia sanoi kyllä mieli muuttuu, kun me muut saadaan omia lapsia. Nyt meillä on lapsia ja meistä kukaan ei ota lapsia mukaan. Kyseisen lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Mutta meidän porukasta ystävät ovat toisissa piireissä.

Mekin nähtiin max kerran kk.

Jos äiti ei voi olla pari krt ilman lapsia, hänellä on mies, lapsilla isä, sitten ei mahdu meidän ystäväpiiriin. Eikä mahtunut.

Up

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Samalla tavalla minä jätin muutaman velaystävän jäähylle, kun eivät ymmärtäneet, että en lastenteon jälkeen voinut liehua ilman lapsia joka paikassa.

Kummatkin voittaa. Aina löytyy uusia kavereita ja ystäviä, joiden elämän tilanne on sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Samalla tavalla minä jätin muutaman velaystävän jäähylle, kun eivät ymmärtäneet, että en lastenteon jälkeen voinut liehua ilman lapsia joka paikassa.

Kummatkin voittaa. Aina löytyy uusia kavereita ja ystäviä, joiden elämän tilanne on sama

Tämä on kyllä surullista. Hyvien ystäväsuhteiden saaminen aikuisiällä on todella vaikeaa. Ehkä lapsia hankkineet saa helposti ns ystäviä, eli ihmisiä joilla on myös lapsia, joiden kanssa voi puhua siitä ainoasta asiasta joka enää kiinnostaa eli niistä lapsista. Siksi on varmaan helppoa jättää ne lapsettomat ystävät kun lapsikupla on se ainoa millä on mitään väliä.

Vierailija kirjoitti:

Voitko AP käsittää yhtään että aina ei ole kyse sinusta. On normaalia että elämäntilanteet muuttuu. Kun lapsi on pieni, hän tarvii äitiä. Katso nyt, menet itse kuin lapsen tasolle kun koet pienokaisen kilpailijana.

Jos et hyväksy toisen lasta, et hyväksy häntäkään, eikä sun kanssa tarvi olla.

Lapsella on usein isä. Lapsi voi jäädä isän kanssa jos sellainen on.

Outo tuo että jos ei hyväksy lasta ei hyväksy ystäväänsäkään. Jos olen valinnut yhteisymmärryksessä toisen ystäväkseni ja hän minut, ei kai se nyt tarkoita että yhtäkkiä pitää alkaa pitää tärkeinä kaiken maailman tätejä, setiä, puolisoita ja siskoja? Ja jos ei jaksa heitä joka tapaamisella kun haluaisi laatuaikaa ystävän kanssa , se on sitä ettei muka hyväksy?? Pitäisiköhän alkaa raahata vuorotellen miesystävää ja vuorotellen anoppia tapaamisiin kavereiden kanssa jotka myös raahaa lapsensa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Samalla tavalla minä jätin muutaman velaystävän jäähylle, kun eivät ymmärtäneet, että en lastenteon jälkeen voinut liehua ilman lapsia joka paikassa.

Kummatkin voittaa. Aina löytyy uusia kavereita ja ystäviä, joiden elämän tilanne on sama

Tämä on kyllä surullista. Hyvien ystäväsuhteiden saaminen aikuisiällä on todella vaikeaa. Ehkä lapsia hankkineet saa helposti ns ystäviä, eli ihmisiä joilla on myös lapsia, joiden kanssa voi puhua siitä ainoasta asiasta joka enää kiinnostaa eli niistä lapsista. Siksi on varmaan helppoa jättää ne lapsettomat ystävät kun lapsikupla on se ainoa millä on mitään väliä.

Miksi väkusin pitää ystävyyttä yllä, mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja ärtymystä kummallekkin. Vela haukkuu, kun ei voi treffailla ilman lapsia ja olen mennyt pilalle lapsikuplassa.

Minua ärsyttää, kun koko ajan syyllistetään, etten jätä lapsia hoitoon koko ajan ja lähde ilman lapsia jonnekkin.

Sellainen ystävyys on tullut tien päähän ja kun ärtymystä aiheuttava suhde loppuu, kumpikin voittaa

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hommaa lapsettomia kavereita äläkä kitise. Toiset menee elämässä eteenpäin, eikä jää junnamaan samaan moodiin ikiajoiksi.

Siksi se lapsi on hyvä jättää kotiin ja olla välillä aikuinen eikä käyttää koko elämäänsä aivoja sulattavaan lässytykseen. Nainen on muutakin kuin äiti. Hyvä säilyttää se ihminen itsessään ja keskittyä välillä aikuisten seuraan.

Naisella ( tai miehellä ) jolla on lapsi ei ole rajattomasti lapsetonta vapaa- aikaa.

Joillakin sitä on syystä X vain hyvinkin vähän.

Ehkä Apn kaveri ei kertakaikkiaan olisi voinut tulla kahville ollenkaan jos ei olisi ottanut lasta mukaan. Olisiko se ollut parempi?

Tai sitten hän ei pitänyt kahvilla käyntiä sen väärtinä että olisi palkannut lastenhoitajaa siksi ajaksi tai ei halunnut jättää lasta isän hoitoon kun oli sen tehnyt jo kolmesti samalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko AP käsittää yhtään että aina ei ole kyse sinusta. On normaalia että elämäntilanteet muuttuu. Kun lapsi on pieni, hän tarvii äitiä. Katso nyt, menet itse kuin lapsen tasolle kun koet pienokaisen kilpailijana.

Jos et hyväksy toisen lasta, et hyväksy häntäkään, eikä sun kanssa tarvi olla.

Lapsella on usein isä. Lapsi voi jäädä isän kanssa jos sellainen on.

Outo tuo että jos ei hyväksy lasta ei hyväksy ystäväänsäkään. Jos olen valinnut yhteisymmärryksessä toisen ystäväkseni ja hän minut, ei kai se nyt tarkoita että yhtäkkiä pitää alkaa pitää tärkeinä kaiken maailman tätejä, setiä, puolisoita ja siskoja? Ja jos ei jaksa heitä joka tapaamisella kun haluaisi laatuaikaa ystävän kanssa , se on sitä ettei muka hyväksy?? Pitäisiköhän alkaa raahata vuorotellen miesystävää ja vuorotellen anoppia tapaamisiin kavereiden kanssa jotka myös raahaa lapsensa...

Ihmisillä on usein muitakin ystäviä kuin vain se yksi.

Ja muitakin menoja ja ehkä harrastuksia jolloin sitä isää tarvitaan lapsenvahdiksi muulloinkin kuin vain sinun tapaamista varten

Lisäksi isillä on omat menonsa ja kaverinsa.

Ei niitä kaikkia ole niin helppoa yhteensovittaa .

Minun kaveripiirissäni hyväksytään lapset ja miehet/ miesystävät ja välillä jopa anopit tapaamisiin.

Paljon hauskempaa ja toki joskus käydään jossain kahdestaan tai pienessä naisporukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitko AP käsittää yhtään että aina ei ole kyse sinusta. On normaalia että elämäntilanteet muuttuu. Kun lapsi on pieni, hän tarvii äitiä. Katso nyt, menet itse kuin lapsen tasolle kun koet pienokaisen kilpailijana.

Jos et hyväksy toisen lasta, et hyväksy häntäkään, eikä sun kanssa tarvi olla.

Lapsella on usein isä. Lapsi voi jäädä isän kanssa jos sellainen on.

Outo tuo että jos ei hyväksy lasta ei hyväksy ystäväänsäkään. Jos olen valinnut yhteisymmärryksessä toisen ystäväkseni ja hän minut, ei kai se nyt tarkoita että yhtäkkiä pitää alkaa pitää tärkeinä kaiken maailman tätejä, setiä, puolisoita ja siskoja? Ja jos ei jaksa heitä joka tapaamisella kun haluaisi laatuaikaa ystävän kanssa , se on sitä ettei muka hyväksy?? Pitäisiköhän alkaa raahata vuorotellen miesystävää ja vuorotellen anoppia tapaamisiin kavereiden kanssa jotka myös raahaa lapsensa...

Ihmisillä on usein muitakin ystäviä kuin vain se yksi.

Ja muitakin menoja ja ehkä harrastuksia jolloin sitä isää tarvitaan lapsenvahdiksi muulloinkin kuin vain sinun tapaamista varten

Lisäksi isillä on omat menonsa ja kaverinsa.

Ei niitä kaikkia ole niin helppoa yhteensovittaa .

Minun kaveripiirissäni hyväksytään lapset ja miehet/ miesystävät ja välillä jopa anopit tapaamisiin.

Paljon hauskempaa ja toki joskus käydään jossain kahdestaan tai pienessä naisporukassa.

Juuri näin. Meidän lasten ollessa pieniä, jäi aika moni kaveri pois elämästä. Heillä ei ollut halua, eikä joustoa ymmärtää elämäntilannettamme.

Mies teki kaksvuorotyötä ja päivysti joka neljäs viikko. Itse tein kolmivuoroa.

Päivystysviikolla ei voinut jättää lapsia isälle, koska mihin hän olisi ne tunkenut, kun hälysoitto tuli.

Ja oli se niinkin, että kun harvoin oli yhteinen vapaapäivä, ei kumpikaan halunnut lähteä tapaamaan sinkkukaveria, vaan halusimme viettää päivän yhdessä.

Matkassa pysyi ne ihmiset, jotka hyväksyivät, että jos halusivat tavata, niin joskus oli tiltava meilke, vaikja lapset oli paikalla tai sitten tavata minua lasten kanssa.

Aijaa. Olen vela ja rakastan lapsia. Ehdottomasti lapset mukaan tapaamisiin, ovat suloisia ja kiehtovia. Vaikuttaisko tosin se, etten asu lapsivihamielisessä Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Samalla tavalla minä jätin muutaman velaystävän jäähylle, kun eivät ymmärtäneet, että en lastenteon jälkeen voinut liehua ilman lapsia joka paikassa.

Kummatkin voittaa. Aina löytyy uusia kavereita ja ystäviä, joiden elämän tilanne on sama

Tämä on kyllä surullista. Hyvien ystäväsuhteiden saaminen aikuisiällä on todella vaikeaa. Ehkä lapsia hankkineet saa helposti ns ystäviä, eli ihmisiä joilla on myös lapsia, joiden kanssa voi puhua siitä ainoasta asiasta joka enää kiinnostaa eli niistä lapsista. Siksi on varmaan helppoa jättää ne lapsettomat ystävät kun lapsikupla on se ainoa millä on mitään väliä.

Miksi väkusin pitää ystävyyttä yllä, mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja ärtymystä kummallekkin. Vela haukkuu, kun ei voi treffailla ilman lapsia ja olen mennyt pilalle lapsikuplassa.

Minua ärsyttää, kun koko ajan syyllistetään, etten jätä lapsia hoitoon koko ajan ja lähde ilman lapsia jonnekkin.

Sellainen ystävyys on tullut tien päähän ja kun ärtymystä aiheuttava suhde loppuu, kumpikin voittaa

Olet oikeassa, kumpikin tavallaan voittaa. Ja ainoa ketä tässä tilanteessa voi harmittaa on se lapsivapaa ystävä, joka olisi halunnut pitää edes jossain määrin samanlaisen ystävyyssuhteen kuin ennenkin. Äiti-ihmistä ei enää kiinnosta mitkään ystävät, ainakaan jos niitä pitäisi joskus tavata ilman lapsia. Koska vain lapsi on enää tärkeä asia ja sitä pitää olla

esittelemässä ihan kaikkialla, myöntäkää että raahaatte ne mukaan kaikkialle koska haluatte tapaamisten olevan lähinnä äidin ja lapsen performanssi jossa kolmannen osapuolen on tarkoitus ihastella lasta ja välillisesti sitä mammaa.

Onneksi sitä pikkuhiljaa tajuaa aina raskausuutisen kuullessaan onnitella ääneen ja hiljaa mielessään sanoa jo hyvästit ystävälle. Muutama virkistävä poikkeus kyllä on, pari ystävää jäi jotka ei elä vain lastensa kautta ja kykenee joskus ilmaantumaan jonnekin ilman niitä ja jopa puhumaan myös muista asioista.

En todellakaan vihaa lapsia mutta haluaisin edes joskus tavata niitä ystäviä ilman lapsia, jolloin pystyy puhumaan samalla tavalla kuin ennenkin ja vailla jatkuvia keskeytyksiä. Lastenkutsut sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Samalla tavalla minä jätin muutaman velaystävän jäähylle, kun eivät ymmärtäneet, että en lastenteon jälkeen voinut liehua ilman lapsia joka paikassa.

Kummatkin voittaa. Aina löytyy uusia kavereita ja ystäviä, joiden elämän tilanne on sama

Tämä on kyllä surullista. Hyvien ystäväsuhteiden saaminen aikuisiällä on todella vaikeaa. Ehkä lapsia hankkineet saa helposti ns ystäviä, eli ihmisiä joilla on myös lapsia, joiden kanssa voi puhua siitä ainoasta asiasta joka enää kiinnostaa eli niistä lapsista. Siksi on varmaan helppoa jättää ne lapsettomat ystävät kun lapsikupla on se ainoa millä on mitään väliä.

Miksi väkusin pitää ystävyyttä yllä, mikä aiheuttaa pahaa mieltä ja ärtymystä kummallekkin. Vela haukkuu, kun ei voi treffailla ilman lapsia ja olen mennyt pilalle lapsikuplassa.

Minua ärsyttää, kun koko ajan syyllistetään, etten jätä lapsia hoitoon koko ajan ja lähde ilman lapsia jonnekkin.

Sellainen ystävyys on tullut tien päähän ja kun ärtymystä aiheuttava suhde loppuu, kumpikin voittaa

Olet oikeassa, kumpikin tavallaan voittaa. Ja ainoa ketä tässä tilanteessa voi harmittaa on se lapsivapaa ystävä, joka olisi halunnut pitää edes jossain määrin samanlaisen ystävyyssuhteen kuin ennenkin. Äiti-ihmistä ei enää kiinnosta mitkään ystävät, ainakaan jos niitä pitäisi joskus tavata ilman lapsia. Koska vain lapsi on enää tärkeä asia ja sitä pitää olla

esittelemässä ihan kaikkialla, myöntäkää että raahaatte ne mukaan kaikkialle koska haluatte tapaamisten olevan lähinnä äidin ja lapsen performanssi jossa kolmannen osapuolen on tarkoitus ihastella lasta ja välillisesti sitä mammaa.

Onneksi sitä pikkuhiljaa tajuaa aina raskausuutisen kuullessaan onnitella ääneen ja hiljaa mielessään sanoa jo hyvästit ystävälle. Muutama virkistävä poikkeus kyllä on, pari ystävää jäi jotka ei elä vain lastensa kautta ja kykenee joskus ilmaantumaan jonnekin ilman niitä ja jopa puhumaan myös muista asioista.

En todellakaan vihaa lapsia mutta haluaisin edes joskus tavata niitä ystäviä ilman lapsia, jolloin pystyy puhumaan samalla tavalla kuin ennenkin ja vailla jatkuvia keskeytyksiä. Lastenkutsut sitten erikseen.

Joillekkin kaikki on vaikeaa. Minulla oli nuorempana kaksi hyvää ystävää, jotka olivat totaali yksinhuoltajia. Toinen asui vielä kauempana. Lomilla matkustin tämän toisen luo ja minusta meillä oli kivaa, kun oli hänen taaperonsa elämässämme mukana. Minua ei haitannut, vaikka en saanut lapsivapaata ystävää viikoksi, vaan vietimme viikon yhdessä ja monesti hoisin hänen lastaan lomilla, että ystäväni sai lapsivapaata aikaa. Mukava mukelo oli. Nyt edelleen tämä mukelo (30v mies) pitää yhteyttä äitinsä ystävään, joka tuli tutuksi näillä käynneillä.

Toinen ystävä asui lähellä ja vietimme monet mukavat koti-illat hänen luonaan. Pistimme lapsen nukkumaa ja vuokrasimme leffan ja vietimme kivaa iltaa. Hänen lapsensa ei häirinnyt ystävyyttämme.

Kun sitten itse sain lapsia, ystävyytemme jatkui samalla tavalla. He kävivät luonamme ja minä kävin lasten kanssa heidän luonaan. 

Ystävyys säilyi lapsista huolimatta läpi vuosikymmenien ja nyt vanhempana meillä on aikaa kahvitella ilman lapsia, mutta joskus on jopa lapsenlapset matkassa jollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi kun kävin kahdestaan kahvilla velatuttavan kanssa hän puhui vain ja ainostaan itsestään. Kertaakaan ei kysynyt mitä minulle kuuluu. Huvittuneena seurasin parituntisen kun suu kävi ja kävi. Tapaaminen päättyi kireissä tunnelmissa kun hän kysyi jokavuotisen (ystäväporukka) lapinmatkamme ajankohtaa. Kerroin, hän ilmoitti tulevansa mukaan ja yöpyvänsä mökkimme vierashuoneessa. Meillä perheellisillä on kaikilla jonkinlainen mökki tai sukulaisten mökki Lapissa, siksi siellä usein aikaa vietämme. Ilmoitti samalla, että hänen takiaan Lapista lähtöä pitää aikaistaa. Totesin, että mökkiimme ei mahdu ja aikataulu on sovittu. Kahvittelu loppui siihen.

Asioilla on aina kaksi puolta, eivät kaikki velatkaan ole pelkkiä kullannuppuja.

Sitä olen usein miettinyt, että lapsettomat miehet, joita myös ystäväpiirissäni on, ovat mukavaa ja rentoa seuraa, eikä heitä häiritse vaikka lapsia mukana onkin. Asiasta on usein puhuttu, ovat mielissään kun kalastusreissulle lähteen nuoriakin sakkia. Tai laskettelemaan. Mistähän se johtuu?

Meillä on toisinpäin, eli meillä vela-pariskunnalla on iso mökki Saimaan rannalla ja joka helkkarin juhannus sinne on tulossa lapsiperheet kutsumatta. Pari kertaa ollaankin heidät mökille päästetty, mutta kummasti aina lasten vanhemmat heittäytyy totaalivapaalle eivätkä enää vahdi lapsiaan. En suostu enää lapsenvahdiksi enkä halua ottaa sitä riskiä että joku penska hukkuu meidän rantaan.

Näinpä se on, on niin monenlaisia ihmisiä, jotkut osaavat käyttäytyä jotkut eivät. Jotkut nimittää lapsia penskaksi, jotkut osaavat säilyttää myös provoillessaan malttinsa ja puhua lapsista.

Vihamielisyyttä ilmassa, hyvä kun pysytte vain velaporukassanne siellä ”Saimaalla”. Kaikille parempi niin.

Jotkut osaa kasvattaa lapsensa hyvinkäyttäytyviksi ihmisiksi, toiset kasvattavat lapsistaan kurittomia penskoja.

Kurittomia lapsia ei nimenomaan kasvata kukaan. Päiväkodilla olen töissä ja näitä ilman mitään rajoja kasvaneita lapsia yritetään työkavereiden kanssa saada toimimaan muiden lasten kanssa ja ymmärtämään sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ei ilmoita että ottaa 4lk tyttönsä mukaan milloin minnekin. Viimeksi salille! Tämä tyttö tuntuu olevan varsinainen iilimato ikäisekseen. Ei voi keskustella kun yks kiehnää äitinsä kimpussa. Olen monesti maininnut että tule yksin, mutta pitääkö se joka kerta erikseen mainita?! Jos tämä on mukana niin tapaamiset on aina sitä, että höpisevät keskenään ja minä mulkkaan muksua.

Miks mulkkaat? Kuinka lapsellinen olet? Ei ole tuon tytön vika ollenkaan ja sinä aikuinen kohdistat vihamielisyyttä häneen. Jestas sentään millasta porukkaa täällä oikein on...

On se sen vika kerta haluaa ängetä mukaan ja oli itse viime kerralla kuulemma kinunut oikeen, että lähdetään uudestaan. Sori, mutta ei kiitos. Sali ei oo lasten paikka.

Ei sama asia, mutta haluan silti avautua. Mun kaveri räpeltää puhelintaan koko ajan. Se on hänen lapsensa. Jos mennään vaikka kahvilaan, niin hän on luuri kädessä koko ajan. No viime aikoina ei ole koronan takia edes missään tehnyt mieli käydä.

Oon jättänyt kutsumatta lapsellisen kaverin. Ollaan kaveri porukan kanssa vähän nuorempia ja vain yhdellä on lapsi. Lapsi vaatii koko ajan huomiota ja ei siis jää aikaa aikuisten jutuille. Ei suostu jättämään lasta miehelleen ja lapsen isälle, joka on muuten vielä mielestäni loistava isä! Lapsella isää 5 vuotta, että olettaisin hänen pärjäävän ilman äitiä. Tämä kaveri sitten ihmettelee kun kukaan ei halua nähdä häntä.