Kaveri pilasi jälleen kerran kaveriaikamme ottamalla lapsen mukaan

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?

Niin säkin olit, et vain muista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsettomat ovat sitten lapsellisia ja kypsymättömiä. Tuota samaa olen nähnyt kaikissa lapsettomissa.

Siinäkö sitten samalla hetkellä "kypsyy", kun sen penskan punkee maailmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?

Niin säkin olit, et vain muista sitä.

No en varmasti ollut 60-luvulla eikä kukaan muukaan lapsi. Tämä ilmiö on tullut vasta paljon myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Onkin todella hyvä asia ettei aloittaja ikinä tee omia lapsia, sama pätee tämän ketjun kommentoijiin! Olette itsekkäitä ja kypsymättömiä, joten olisi vain hyvä,jos apn ystävä ei olisi enää tekemisissä tällaisten infantiilien kanssa, omassa viisi vuotiaassa lienee kylliksi hoitamista.

Ei kai se nyt automaattisesti ole vielä itsekkyyttä, onhan ystävyydessäkin aina kaksi osapuolta. Ihan samalla tavalla kumpikin, sekä ap että kaveri, voisivat keskustella asiasta, onhan mahdollista ettei kumpikaan edes ymmärrä toisen fiiliksiä. Ymmärrän siinä mielessä ap:tä että hän tietysti kaipaa entistä kaveriaikaa, mutta valitettavasti se aika on mennyttä, koska kaverin elämä on muuttunut lapsen myötä, helpompaa olisi yrittää hyväksyä tuo asia. Tietysti voi olla että kaverukset ovat vain kasvamassa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapsettomat ovat sitten lapsellisia ja kypsymättömiä. Tuota samaa olen nähnyt kaikissa lapsettomissa.

Siinäkö sitten samalla hetkellä "kypsyy", kun sen penskan punkee maailmaan?

Katso kyllä sitä heti kokee suuren valaistumisen ja nousee muiden yläpuolelle kun harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, pamahtaa paksuksi ja sit repii römpsänsä pusertaessaan sitä lopputulosta ulos.

Jos aikuiset tapaavat ravintolassa, terassilla tai muussa vastaavassa tilanteessa, on täysin selvää, ettei lapsia oteta mukaan.

Minä olen laittanut pari kaverisuhdetta tämän takia jäähylle. Tai ei minua haitannut että lapset oli mukana tapaamisissa, mutta se haittasi että mistään muusta ei voinut puhua kuin niistä lapsista. Minullakin on elämää ja olisin halunnut kertoa myös omat kuulumiseni vastavuoroisesti niinkuin ennen kaverien lisääntymistäkin.

Jos aloin esim. kertoa kahdesta työtarjouksesta ja olisin kaivannut kaverilta pohdinta-apua kumman niistä valita, niin keskustelu kääntyi äkkiä johonkin lapsiasiaan. Tai jos olin juuri palannut kuukauden reililtä Japanista olisin toivonut että kaveri olisi kysynyt miten siellä meni. Niin ei käynyt, mutta tiesin kyllä tapaamisen päätteeksi kuinka monta hammasta Jani-Petteriltä oli pudonnut tuon kuukauden aikana.

Otin tietoisesti etäisyyttä näihin muutamiin lapsikuplassa eläviin ja ehkä palataan taas asiaan kunhan heillä on taas muutakin elämää kuin lapset.

Olin juuri tapaamassa kaveria, jolla on 4-vuotias lapsi. Kun lapsi tuli pyytämään äitiään leikkimään, niin lapselle sanottiin, että äitillä on nyt kaveri kylässä ja lapsen pitää leikkiä yksin. Ja siinä se. Toki lapsi välillä kommentoi ja kysyi jotain, mutta se on vaan normaalia.

Lapsen kasvattaminen kannattaa. Aloituksessakaan ei puhuttu enää mistään taaperosta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?

Ja lasten annetaan keskeyttää! Eskari-ikäisellekin vaan todetaan "no mitä kulta?", kun lapsi alkaa puhua päälle.

Vau. Mä olen lapseton, ja ymmärrän erittäin hyvin, jos kaveri ottaa lapsensa mukaan. Ei minua haittaa, että kaverini on jo äiti ja hänellä on äidin vastuu.

Ihan kuin ihmiset ois mustasukkaisia kaveristaan, tai itsekkäästi haluaisivat pitää kiinni jostain entisestä. Joo, mäkin haluaisin käydä parhaan ystäväni kanssa entiseen malliin yöelämässä, mutta ymmärrän hyvin, että äitinä ei ole aina mahdollista lähteä, kun mulla on viinifiilis. Ja sitä lapsenvahtia ei aina saa, ja on isälläkin (jos on kuvioissa) välillä iltamenoja. Mistä minä tiedän, montako iltaa äiti on ollut sillä viikolla menossa niin, että isä on ollut kotona lapsen kanssa. Ei ole minun asiani arvostella.

Kyllä minulle ystävän lapset ovat tärkeitä ja heihin haluan tutustua.

Ystäväni ovat saaneet lapsia, minäkin olen halunnut, mutten saanut. Olen niin onnellinen ystävieni puolesta. He kasvattavat lapsistaan hyväkäytöksisiä, on ilo olla tekemisissä heidän kanssaan. Toisin on siskoni, joka ei osaa asettaa rajoja lapselleen, ja hän vielä 9 vuotiaanakin roikkuu kiinni äidissään ja vaatii jatkuvaa huomiota. Silloin koen itsekin tilanteen rasittavaksi. Huomaan välillä ajattelevani, että mukavempi tavata siskoani ilman hänen lastaan. Ihan ymmärrettävää, mutten tee siitä silti ongelmaa.

Me tapaamme ystäviemme/ siskoni kanssa toistemme kodeissa ja minun luokseni lapset ovat aina tervetulleita. Ei se perhe-elämä välttämättä ole aina niin helppoa, kun mitä itsekin välillä saattaa ajatella. Heillä on perhe, minä hyväksyn koko paketin ja otan lapsetkin huomioon tavatessamme, en sulje heitä pois. Helpompaa näin, kun yrittää sopia tapaamisia ravintolaan. Ja itseasiassa paljon mukavempaakin minusta. Ravintoloissa käyn sitten sellaisten kanssa, joilla ei ole lapsia tai ovat tarpeeksi isoja jäädäkseen yksin kotiin.

Kokeilkaa suoraan puhumista toiveistanne. Jos toivotte lapsivapaata näkemistä, sanokaa. Jos toinen loukkaantuu, siitäkin voi puhua, että miksi se loukkaa. Kuunnelkaa, puhukaa, yrittäkää ymmärtää toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on kyllä ärsyttävä ilmiö. Harmitti sama asia itseänikin ennen omaa lasta. Nykyään varmistan kaverilta, että onhan varmasti ok jos lapsi tulee mukaan ja pyrin ensisijaisesti näkemään kavereita ilman lasta. Eihän siinä pysty mitään juttelemaan kun lapsi vaatii huomiota.

Pitää olla tosi hyvä kaveri että kehtaa vastata "ei" tuohon onko ok-kysymykseen.

Ei tarvitse. Kyllä voi muillekin ihan hyvin sanoa, että  "mennään joku toinen kerta". Tai jos itseläkin on lapsia, voi ottaa omatkin lapsensa mukaan eikä tarvitse hommata lapsille lapsenvahtia, kun kaverikaan ei aio hommata. 

Muistaakseni Riku Rantala kertoi joskus, että on vieraillut yli 200ssa maassa ja Suomi on kaikkein lapsivihamielisin maa, missä on vieraillut.

Olen tästä asiasta kyllä Rikun kanssa samaa mieltä.

Minäkin näkisin kavereita mieluummin ilman lasta, haluaisin olla joskus jopa ihan yksin ilman lasta. Mutta valitettavasti olen lapsesta yksinhuoltajana vastuussa 24/7. Omat ystäväni ovat olleet ystäviäni yli 20v, ja tietävät tilanteeni, jos lapsen mukaan tulo siis haittaa ja ovat mieluummin näkemättä seuraavat 5v tämän takia. Eikai noita silloin ystäviksi voisi kutsuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Mä olen lapseton, ja ymmärrän erittäin hyvin, jos kaveri ottaa lapsensa mukaan. Ei minua haittaa, että kaverini on jo äiti ja hänellä on äidin vastuu.

Ihan kuin ihmiset ois mustasukkaisia kaveristaan, tai itsekkäästi haluaisivat pitää kiinni jostain entisestä. Joo, mäkin haluaisin käydä parhaan ystäväni kanssa entiseen malliin yöelämässä, mutta ymmärrän hyvin, että äitinä ei ole aina mahdollista lähteä, kun mulla on viinifiilis. Ja sitä lapsenvahtia ei aina saa, ja on isälläkin (jos on kuvioissa) välillä iltamenoja. Mistä minä tiedän, montako iltaa äiti on ollut sillä viikolla menossa niin, että isä on ollut kotona lapsen kanssa. Ei ole minun asiani arvostella.

Kyllä minulle ystävän lapset ovat tärkeitä ja heihin haluan tutustua.

Mä en ole mustasukkainen kavereistani, mutta onhan se ihan eri asia, jutteleeko kaverinsa kanssa kahdestaan vai onko paikalla muita uteliaita korvia (lapsia, puolisoita, anoppeja, pomo, naapureita jne). Eli jos paikalla on muitakin, juttelu on lähinnä small talkia. Ei silloin mistään omista asioistaan puhu. . Kyllä kavereita voi tavata lastenkin kanssa, mutta olisi hyvä tietää etukäteen, minkä tyyppisestä tapaamisesta on kyse. Jos siis haluaisi jutella kaverin kanssa jostain itselleen tärkeästä asiasta, pyytääkin sillä kertaa jotain toista, jos yksi kaveri ei pysty tapaamaan ilman lapsiaan. Tai sitten vaikka tapaamisen sijasta jutellaan puhelimessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vau. Mä olen lapseton, ja ymmärrän erittäin hyvin, jos kaveri ottaa lapsensa mukaan. Ei minua haittaa, että kaverini on jo äiti ja hänellä on äidin vastuu.

Ihan kuin ihmiset ois mustasukkaisia kaveristaan, tai itsekkäästi haluaisivat pitää kiinni jostain entisestä. Joo, mäkin haluaisin käydä parhaan ystäväni kanssa entiseen malliin yöelämässä, mutta ymmärrän hyvin, että äitinä ei ole aina mahdollista lähteä, kun mulla on viinifiilis. Ja sitä lapsenvahtia ei aina saa, ja on isälläkin (jos on kuvioissa) välillä iltamenoja. Mistä minä tiedän, montako iltaa äiti on ollut sillä viikolla menossa niin, että isä on ollut kotona lapsen kanssa. Ei ole minun asiani arvostella.

Kyllä minulle ystävän lapset ovat tärkeitä ja heihin haluan tutustua.

Joo, minuakin kiinnostaa tutustua kaverini lapsiin ja ymmärrän että ne rajoittaa elämää. Mutta toivoisin myös että kaveri olisi vastavuoroisesti kiinnostunut myös minun elämästäni ja ymmärtäisi että myös minulla tapaamisia rajoittaa esim työ, eli en voi tulla kahvittelemaan silloin keskellä päivää kun äiti olisi sopivasti vaunulenkillä keskustassa. Eikä äiti taas pääse koskaan iltaisin tai viikonloppuisin kun ne on perheaikaa..

Vastavuoroisuus on se mitä kaikki toivoo, ei me lapsettomat voida elää kymmentä vuotta lapsiperheen menojen mukaan ja aina olla se osapuoli joka joustaa.

Lapselliset aina kehuu sitä miten heistä on tullut epäitsekkäitä lasten saannin myötä. Minun mielestäni he ovat epäitsekkäitä vain oman perheensä sisällä, muut ihmiset eivät enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Mä olen lapseton, ja ymmärrän erittäin hyvin, jos kaveri ottaa lapsensa mukaan. Ei minua haittaa, että kaverini on jo äiti ja hänellä on äidin vastuu.

Ihan kuin ihmiset ois mustasukkaisia kaveristaan, tai itsekkäästi haluaisivat pitää kiinni jostain entisestä. Joo, mäkin haluaisin käydä parhaan ystäväni kanssa entiseen malliin yöelämässä, mutta ymmärrän hyvin, että äitinä ei ole aina mahdollista lähteä, kun mulla on viinifiilis. Ja sitä lapsenvahtia ei aina saa, ja on isälläkin (jos on kuvioissa) välillä iltamenoja. Mistä minä tiedän, montako iltaa äiti on ollut sillä viikolla menossa niin, että isä on ollut kotona lapsen kanssa. Ei ole minun asiani arvostella.

Kyllä minulle ystävän lapset ovat tärkeitä ja heihin haluan tutustua.

Vai että oikein mustasukkainen kaverista 😂

Mä kävin kaverin kanssa kerran syömässä ja hänellä oli 5-vuotias mukana. Ihan hyvin meni, kun lapsi katsoi koko treffien ajan padilta jotain lastenohjelmia.

Ei lasten paikalla ollessa voi puhua niistä asioista, joista ystävän kanssa yleensä puhutaan. En todellakaan tapaa ystävääni sen takia, että voisin jauhaa säästä ja muusta liibalaabasta pienten korvien ollessa jatkuvasti kuulolla. Lisäksi ystävän huomio on jatkuvasti lapsessaan eikä meidän keskustelussa. Todennäköisesti lapsi myös keskeyttää jatkuvasti keskustelun. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä minä saan tuollaiselta kaveritapaamiselta?

totta joka sana kirjoitti:

Muistaakseni Riku Rantala kertoi joskus, että on vieraillut yli 200ssa maassa ja Suomi on kaikkein lapsivihamielisin maa, missä on vieraillut.

Olen tästä asiasta kyllä Rikun kanssa samaa mieltä.

Mistähän johtuu? Jospa muualla osataan kasvattaa lapset toiset huomioon ottaviksi eikä päällepäsmäreiksi kuten täällä.

Kukaan ei tykkää riiviölapsista. Paitsi niiden lepsut vanhemmat.