Lue keskustelun säännöt.
Kaveri pilasi jälleen kerran kaveriaikamme ottamalla lapsen mukaan
12.11.2020 |
5-vuotiaiden seura kiinnosti viimeksi 30-vuotta sitten ollessani 5-vuotias. Mikä saa ihmisen kuvittelemaan, että jokin olisi muuttunut tuon asian suhteen? Kyllä ärsyttää! Koettakaa nyt tajuta te lisääntyneet, että niillä teidän vela-kavereillakin on tunteet!
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten paikalla ollessa voi puhua niistä asioista, joista ystävän kanssa yleensä puhutaan. En todellakaan tapaa ystävääni sen takia, että voisin jauhaa säästä ja muusta liibalaabasta pienten korvien ollessa jatkuvasti kuulolla. Lisäksi ystävän huomio on jatkuvasti lapsessaan eikä meidän keskustelussa. Todennäköisesti lapsi myös keskeyttää jatkuvasti keskustelun. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä minä saan tuollaiselta kaveritapaamiselta?
Tämä! Minä, minä, minä.
Mitä minä saan....
Lapset on pieniä hetken, isommat voi helposti jättää pois tapaamisilta. Mutta ethän SINÄ voi hetkeä sietää tätä. Tämä kertoo vain sen kuinka tärkeä tämä ystävä sinulle todellisuudessa on. Elämässä kannaltakin ajatella jokaisessa asiassa vain sitä mitä siitä itse saa, olet upea ihminen ja ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten paikalla ollessa voi puhua niistä asioista, joista ystävän kanssa yleensä puhutaan. En todellakaan tapaa ystävääni sen takia, että voisin jauhaa säästä ja muusta liibalaabasta pienten korvien ollessa jatkuvasti kuulolla. Lisäksi ystävän huomio on jatkuvasti lapsessaan eikä meidän keskustelussa. Todennäköisesti lapsi myös keskeyttää jatkuvasti keskustelun. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä minä saan tuollaiselta kaveritapaamiselta?
Tämä! Minä, minä, minä.
Mitä minä saan....
Lapset on pieniä hetken, isommat voi helposti jättää pois tapaamisilta. Mutta ethän SINÄ voi hetkeä sietää tätä. Tämä kertoo vain sen kuinka tärkeä tämä ystävä sinulle todellisuudessa on. Elämässä kannaltakin ajatella jokaisessa asiassa vain sitä mitä siitä itse saa, olet upea ihminen ja ystävä.
No mitä se lastensa kanssa tuleva kaverikaan tapaamisesta saa, jos jauhetaan vain säästä ja muusta liibalaabasta? Ka eikös lapsia ole helpompi hoitaa kotona tai vaikka leikkipuistossa kuin kahvilassa?
- eri -
Mua ärsyttää kun käyn kaverin luona kahvilla ja sen koira on kokoajan jotain vailla!
Syliin, rapsuta, silitä, heitä palloa, anna pullaa. Sitä ei voi lukita minnekkään kun sitten se huutaa kokoajan. Miks sille ei voi hankkia hoitajaa meidän kahvittelun ajaks?
Taidan pistää välit poikki.
Kaveri ei ilmoita että ottaa 4lk tyttönsä mukaan milloin minnekin. Viimeksi salille! Tämä tyttö tuntuu olevan varsinainen iilimato ikäisekseen. Ei voi keskustella kun yks kiehnää äitinsä kimpussa. Olen monesti maininnut että tule yksin, mutta pitääkö se joka kerta erikseen mainita?! Jos tämä on mukana niin tapaamiset on aina sitä, että höpisevät keskenään ja minä mulkkaan muksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten paikalla ollessa voi puhua niistä asioista, joista ystävän kanssa yleensä puhutaan. En todellakaan tapaa ystävääni sen takia, että voisin jauhaa säästä ja muusta liibalaabasta pienten korvien ollessa jatkuvasti kuulolla. Lisäksi ystävän huomio on jatkuvasti lapsessaan eikä meidän keskustelussa. Todennäköisesti lapsi myös keskeyttää jatkuvasti keskustelun. Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä minä saan tuollaiselta kaveritapaamiselta?
Tämä! Minä, minä, minä.
Mitä minä saan....
Lapset on pieniä hetken, isommat voi helposti jättää pois tapaamisilta. Mutta ethän SINÄ voi hetkeä sietää tätä. Tämä kertoo vain sen kuinka tärkeä tämä ystävä sinulle todellisuudessa on. Elämässä kannaltakin ajatella jokaisessa asiassa vain sitä mitä siitä itse saa, olet upea ihminen ja ystävä.
En ajattele joka asiassa vain sitä mitä itse saan, mutta en ala käyttämään vapaa-aikaani asioihin, joista en nauti pätkääkään. Valitsen kahviseurakseni mieluummin sellaisen kaverin, jonka kanssa voin keskustella. En kutsu sitä, joka tuo mukanaan kolme tenavaansa, jotka mylläävät koko talon ympäri ja käyvät kurkkimassa pyykkikoriinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota ikinä lasta mukaan tapaamisiin varmistamatta ja kysymättä ensin onko se ok. Mielestäni ainoastaan pienen vauvan tai pikkutaaperon kanssa tämä on ok, siis sellaisen lapsen, joka ei ymmärrä aikuisten puheita. Joku 5-vuotias on pahin mahdollinen kaveritapaamiseen.
Vielä kamalampaa on, jos koko tapaaminen keskittyy siihen kuinka mahtava, muita edellä, fiksu ja loistava puhuja lapsi on. Näitä äitejä valitettavasti on, joiden mielestä lapsensa on uniikki lumihiutale, ja kaikilla kiinnostaa kuunnella äidin monologia siitä kuinka kertakaikkisen ihmeellinen ja taitava juuri hänen geenien jatkeensa on.
Mulla nää kaverit, jotka ei koskaan muka pääse ilman lasta on jääneet aika tehokkaasti entisiksi kavereiksi. Samoin on jäänyt kyläilyt nissää paikoissa, jossa muksu vetää kovaäänisen shown vierailun alusta loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota ikinä lasta mukaan tapaamisiin varmistamatta ja kysymättä ensin onko se ok. Mielestäni ainoastaan pienen vauvan tai pikkutaaperon kanssa tämä on ok, siis sellaisen lapsen, joka ei ymmärrä aikuisten puheita. Joku 5-vuotias on pahin mahdollinen kaveritapaamiseen.
Vielä kamalampaa on, jos koko tapaaminen keskittyy siihen kuinka mahtava, muita edellä, fiksu ja loistava puhuja lapsi on. Näitä äitejä valitettavasti on, joiden mielestä lapsensa on uniikki lumihiutale, ja kaikilla kiinnostaa kuunnella äidin monologia siitä kuinka kertakaikkisen ihmeellinen ja taitava juuri hänen geenien jatkeensa on.
Mä olen eri mieltä pikkutaaperosta, koska juuri taaperon kanssa vanhemmalla täytyy olla silmät selässäkin. Eli vanhemman huomion on oltava koko ajan lapsessa, jotta lapsi ei koske mihinkään muuhun kuin omiin leluihinsa, jotka on otettu mukaan. Taaperot ovat uteliaita tutkimaan paikkoja ja jos vanhempi pitää lasta väkisin sylissä, syntyy hirveä huuto. Pahimpia ovat sellaiset vanhemmat, jotka jättävät taaperonsa vahtimisen kokonaan kylään kutsuneelle kaverilleen. Eli sitten äiti istuu tyytyväisenä kahvipöydässä ja hänet kotiinsa kutsunut kaveri juoksee pitkin asuntoa taaperon perässä. Rentouttavaa varmaan taaperon äidille, kun saa juoda kahvinsa yksin ja rauhassa, mutta se ei ole ollut tämän kylään kutsujan tarkoitus.
Apua, mulla kaksi pientä lasta ja sen kerran kun saan järkättyä että nään ystäviä pusuu lapset kyllä kotona. Se on minun aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?
Niin säkin olit, et vain muista sitä.
No en varmasti ollut 60-luvulla eikä kukaan muukaan lapsi. Tämä ilmiö on tullut vasta paljon myöhemmin.
Itse olen ysärin lapsi, mutta mut kasvatettiin kyllä vanhan kansan tyyliin olemaan näkymätön aikuisten seurassa. Ei ollut hyvä idea. Tässä voi mennä mönkään myös toiseen äärilaitaan, mutta ei sitä lasta voi jättää huomiotta. Se on vasta lapsi. Jos haluaa olla aikuisten kesken ottamatta lasta huomioon, niin hoitaja varmaan parempi vaihtoehto.
Ja sulla oli koko tapaamisen naama kuin norsun v*****a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkaisi hommaamaan lastenvahtia pelkän kahvittelun takia. Jos en kelpaa ystävilleni lapsen kanssa, niin sit en. Itselläni on erilaisia menoja. Joihinkin en ota lasta mukaan. Mutta aika moni ystäväni haluaa nähdä myös lapsen. Ja omat ystäväni ovat esim.hommanneet meille konsertti lipun ja siihen lapsenvahdin. Eli valmiin paketin. Kahvilatapaamisilla on otettu lapsi huomioon. Olen siis onnekas, että ystäväni haluavat tutustua myös lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?
Niin säkin olit, et vain muista sitä.
No en varmasti ollut 60-luvulla eikä kukaan muukaan lapsi. Tämä ilmiö on tullut vasta paljon myöhemmin.
Itse olen ysärin lapsi, mutta mut kasvatettiin kyllä vanhan kansan tyyliin olemaan näkymätön aikuisten seurassa. Ei ollut hyvä idea. Tässä voi mennä mönkään myös toiseen äärilaitaan, mutta ei sitä lasta voi jättää huomiotta. Se on vasta lapsi. Jos haluaa olla aikuisten kesken ottamatta lasta huomioon, niin hoitaja varmaan parempi vaihtoehto.
Mä taas olen 60-luvun lapsi ja muistan ihan hyvin, miten tylsää oli istua kyläpaikassa hiljaa sohvannurkassa, kun aikuiset keskusteli. En mä aikuisten huomiota kaivannut vaan jotain tekemistä. Olin ikionnellinen, kun kasvoin sen verran isoksi, että sain jäädä pariksi tunniksi kotiin, kun vanhempani lähtivät käymään ystäviensä luona kahvilla. Ei siitä silti mulle mitään traumoja jäänyt,mutta omia lapsiani en ottanut kavereilleni mukaan, jos kavereillani ei myös ollut lapsia. Silloin on ihan ok, kun lapset voivat leikkiä keskenään aikuisten jutellessa ja juodessa kahvia, mutta lapselle on ihan älyttömän tylsää, jos pitää vain odottaa, milloin lähdetään kotiin. Ja siihen tylsyyteensä moni lapsi sitten hakee aikuisten huomiota, koska ei ole mitään muutakaan tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapset on nykyään suuna päänä vaatimassa huomiota, että ei pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken?
Niin säkin olit, et vain muista sitä.
No en varmasti ollut 60-luvulla eikä kukaan muukaan lapsi. Tämä ilmiö on tullut vasta paljon myöhemmin.
Itse olen ysärin lapsi, mutta mut kasvatettiin kyllä vanhan kansan tyyliin olemaan näkymätön aikuisten seurassa. Ei ollut hyvä idea. Tässä voi mennä mönkään myös toiseen äärilaitaan, mutta ei sitä lasta voi jättää huomiotta. Se on vasta lapsi. Jos haluaa olla aikuisten kesken ottamatta lasta huomioon, niin hoitaja varmaan parempi vaihtoehto.
Sinähän niitä äärilaitoja asettelet; on muutakin, kuin olla "näkymätön" tai totaalisen pitelemätön. "Vanhan kansan tyyli" olisi nykypäivänäkin monessa asiassa parempi. Minua ei kasvatettu näkymättömäksi vaan hyväkäytöksiseksi ja olen sinua varmasti puolet vanhempi. Eikä siihen tarvittu piiskaa eikä tukkapöllyjä.
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi hommaamaan lastenvahtia pelkän kahvittelun takia. Jos en kelpaa ystävilleni lapsen kanssa, niin sit en. Itselläni on erilaisia menoja. Joihinkin en ota lasta mukaan. Mutta aika moni ystäväni haluaa nähdä myös lapsen. Ja omat ystäväni ovat esim.hommanneet meille konsertti lipun ja siihen lapsenvahdin. Eli valmiin paketin. Kahvilatapaamisilla on otettu lapsi huomioon. Olen siis onnekas, että ystäväni haluavat tutustua myös lapseni.
Olet siis onnekas, kun ystäväsi joutuvat valikoimaan, mitä voivat milloinkin kanssasi puhua ja mitä ei. Tai ehkä ystävilläsi on muitakin ystäviä, joiden kanssa voi jutella sellaisistakin asioista, joille ei kaivata ylimääräisiä korvia.
Aikoinaan, kun jouduin juoksemaan lääkärissä leukemiaepäilyn vuoksi, oli ihanaa, kun mulla oli hyvä ystävä, jolle saatoin puhua asiasta. Puhua huolistani ja peloistani. Varsinkin, kun olin yksinhuoltaja ja tottakai - jos epäily olisi osoittautunut oikeaksi - vakava sairaus olisi mullistanut myös lasteni elämän. Jos mun olisi pitänyt hankkia lapsenvahti vielä ystävällenikin sen lisäksi, että hankisen sellaisen omilleni, jotta ystäväni olisi viitsinyt vaivautua kuuntelemaan mua, olisi ollut entinen ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on kyllä ärsyttävä ilmiö. Harmitti sama asia itseänikin ennen omaa lasta. Nykyään varmistan kaverilta, että onhan varmasti ok jos lapsi tulee mukaan ja pyrin ensisijaisesti näkemään kavereita ilman lasta. Eihän siinä pysty mitään juttelemaan kun lapsi vaatii huomiota.
Pitää olla tosi hyvä kaveri että kehtaa vastata "ei" tuohon onko ok-kysymykseen.
No mutta, kivempihan se on paskapalstalla roikkua kiroilemassa kuin käyttäytyä kuin aikuinen ja puhua suoraan. Mikä näitä veloja vaivaa?
Jos joku kysyy niin vastatkaa, asia on sillä selvä, jos lapsetonta aikaa ei pysty järjestämään eikä lapsettoman hermot riitä niin kaveruus paketoidaan ja jatketaan matkaa. Molemmille löytyy kyllä uutta seuraa.
Jos ei kaverilleen saa turpaansa auki, niinsitten pitää kyllä kärsiä itse nahoissaan.
T. Lapseton (tahattomasti) minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi hommaamaan lastenvahtia pelkän kahvittelun takia. Jos en kelpaa ystävilleni lapsen kanssa, niin sit en. Itselläni on erilaisia menoja. Joihinkin en ota lasta mukaan. Mutta aika moni ystäväni haluaa nähdä myös lapsen. Ja omat ystäväni ovat esim.hommanneet meille konsertti lipun ja siihen lapsenvahdin. Eli valmiin paketin. Kahvilatapaamisilla on otettu lapsi huomioon. Olen siis onnekas, että ystäväni haluavat tutustua myös lapseni.
Olet siis onnekas, kun ystäväsi joutuvat valikoimaan, mitä voivat milloinkin kanssasi puhua ja mitä ei. Tai ehkä ystävilläsi on muitakin ystäviä, joiden kanssa voi jutella sellaisistakin asioista, joille ei kaivata ylimääräisiä korvia.
Aikoinaan, kun jouduin juoksemaan lääkärissä leukemiaepäilyn vuoksi, oli ihanaa, kun mulla oli hyvä ystävä, jolle saatoin puhua asiasta. Puhua huolistani ja peloistani. Varsinkin, kun olin yksinhuoltaja ja tottakai - jos epäily olisi osoittautunut oikeaksi - vakava sairaus olisi mullistanut myös lasteni elämän. Jos mun olisi pitänyt hankkia lapsenvahti vielä ystävällenikin sen lisäksi, että hankisen sellaisen omilleni, jotta ystäväni olisi viitsinyt vaivautua kuuntelemaan mua, olisi ollut entinen ystävä.
Enpä lainkaan ihmettele, että olet yksinhuoltaja. Kuka tuollaista lässyn rinnallaan jaksaisi. Minä, minä, minä ja minä.
Mene terapiaan puhumaan, kukaan jaksa sinun myrkkyäsi kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Mulla nää kaverit, jotka ei koskaan muka pääse ilman lasta on jääneet aika tehokkaasti entisiksi kavereiksi. Samoin on jäänyt kyläilyt nissää paikoissa, jossa muksu vetää kovaäänisen shown vierailun alusta loppuun.
Ja me perheelliset kiitämme sinua siitä, että pysyt poissa. Sinua nimittäin oli raskasta sietää, edes sen vierailun ajan.
Kiitos kun pysyt poissa katkeruuttasi kuuluttamasta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on lapsia ja todellakin nään ystäviä mielummin yksin, ne lapset vie kaiken ajan ja huomion.
Minne jätät lapset siksi aikaa? Yleensä luonnollista jos on lapsia että kulkevat mukana.
60-luvusta en tiedä, mutta kokemukseni mukaan nykyäänkään kaikki lapset eivät vaadi huomiota. Ainakin tuttujeni lapset yleensä antavat olla rauhassa. Silti, on ne treffit lasten läsäollessa silti aika hankalat, kun pitää miettiä, mistä asioista voi kaverin kanssa puhua.