+30v. miehet, oletteko tekin yh-magneetteja nettideiteissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Ja kuitenkin kirjoittelet täällä ilman yhtään minkäänlaisen naisen seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja olen yh-magneetti sekä avioisämagneetti. Olen jopa 47, mutta se ei näytä haittaavan heitä. Miten niistä pääsee eroon?

Tuopa juuri. Aloitttaja valittaa olensa yh- magneetti. Ne naiset on vapaita naisia. Toisin on moni seuraa hakeva mies. Ovat olevinaan sinkkuja, lapsettomia tai eronneita vaikka ovat avo - tai avioliitossa ja lapsia vähän siellä täällä. Sitten esittelevät itsensä rehellisiksi.

Tai muuten vaan sitoutumiskammoisia.

Tarkkana saa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Ja kuitenkin kirjoittelet täällä ilman yhtään minkäänlaisen naisen seuraa.

Siitä puhe mistä puute.

Kyllä te naiset jaksatte. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te naiset jaksatte. 🙄

Niin... Tätä on reilu 6 vaiko 5 vuotta jauhettu yhtä soittoa erinäisillä foorumeilla ja somessa. Ratkaisua ei näy.

Seuraavan viiden vuoden kohdalla voisin ostaa kakun. Pitäähän pyöreitä juhlia 🎉

Vierailija kirjoitti:

Kyllä te naiset jaksatte. 🙄

Naisetko näitä täysin turhia aloituksia suoltaa vai sittenkin ne pariutumisasiansa sössineet 30++ miehet? Miten iso vaiva se voi olla kirjoittaa profiiliinsa ”vain lapsettomille” tai vain seuloa ei-toivotut yhteydenotot pois? Ilmeisesti mieskirjoittaminen ja miesseulominen on tuhottomasti työläämpää kuin naisvastaavat. Minusta näitä laiskojen miesten yhäriviha-aloituksia ei tarvita yhtään lisää, vanhoja on riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 30-35-vuotiaissa naisissa on liikaa äitejä, siirry deittailemaan 20-30-vuotiaita.

Tuossa ikäluokassa on niin paljon enemmän sinkkuja kuin kolmikymppisissä, että vaikka vain osa heistä on halukas seurustelemaan kolmikymppisen kanssa, näitä halukkaita on silti vähintään yhtä paljon kuin lapsettomia kolmikymppisiä.

Tinder tekee iän rajaamisesta helppoa, ja tosielämässä tutustuessa kukaan ei kysy ensimmäiseksi ikää.

18-40v. ON lapsettomia. Este? Ulkonäkö mieltymykset. Itseasiassa tapasin menneellä viikolla oikein vetreän 42v. lapsettoman naisen. Helmiä löytyy, mutta missä helmenkalastajat?

Ei kyse ole siitä, onko vanhemmissa ikäluokissa ei-vanhempia. Tietenkin on, sen kertovat tilastotkin. Tässä on kyse siitä, mikä on hyvä deittailustrategia miehelle. Törmääminen sattumalta hyvännäköiseen, yli 40-vuotiaaseen lapsettomaan naiseen on tietysti mukavaa, mutta siitä ei ole deittailun pohjaksi.

Mistä sitten? Kuulkaa, mäkin oon saanut varattuna osani epätoivoisista velojen hakijoista. Ei kiitos tuntuu kantautuvan kuuroille korville ja yhtä uhkasin poliisilla.

Halusin tulla avautumaan, vaikka mitäpä suotta. Naisia ei tarvitse kuunnella ja meitä voi vapaasti ahdistella.

Ikävää, että sinua on ahdisteltu. Se ei kuitenkaan liity oikeastaan mitenkään aloittajalle antamaani neuvoon, miten kohdata vähemmän yh-äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Ja kuitenkin kirjoittelet täällä ilman yhtään minkäänlaisen naisen seuraa.

Olen parisuhteessa lapsettoman naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Kumma kyllä valituksia tulvii ovista ja ikkunoista. Täähän postaus todistaa asian. Tuskin valitettaisiin ellei ongelmaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 30-35-vuotiaissa naisissa on liikaa äitejä, siirry deittailemaan 20-30-vuotiaita.

Tuossa ikäluokassa on niin paljon enemmän sinkkuja kuin kolmikymppisissä, että vaikka vain osa heistä on halukas seurustelemaan kolmikymppisen kanssa, näitä halukkaita on silti vähintään yhtä paljon kuin lapsettomia kolmikymppisiä.

Tinder tekee iän rajaamisesta helppoa, ja tosielämässä tutustuessa kukaan ei kysy ensimmäiseksi ikää.

18-40v. ON lapsettomia. Este? Ulkonäkö mieltymykset. Itseasiassa tapasin menneellä viikolla oikein vetreän 42v. lapsettoman naisen. Helmiä löytyy, mutta missä helmenkalastajat?

Ei kyse ole siitä, onko vanhemmissa ikäluokissa ei-vanhempia. Tietenkin on, sen kertovat tilastotkin. Tässä on kyse siitä, mikä on hyvä deittailustrategia miehelle. Törmääminen sattumalta hyvännäköiseen, yli 40-vuotiaaseen lapsettomaan naiseen on tietysti mukavaa, mutta siitä ei ole deittailun pohjaksi.

Ulkomailla on lisää nuoria, kauniita ja lapsettomia naisia. Onko niissä jotain vikaa?

Eipä kiinnosta postimyyntimorsiamen elättäminen.

Onko meillä nyt tässä palstamies, joka on sitä mieltä, että suomalainen nainen ei ole lómpàkkølòinèn vaan elättää ihan itse itsensä? Herranen aika, maailmankirjat sekaisin!

Yh:ssa on se hyvä puoli että ainakin ovat jollekin kelvanneet, eli ei voi olla huono.

Voisin kelpuuttaa jonkun kolmekymppisen miehen lyhyeksi seuraksi.

T: Milf 45 v., naimisissa

Miten se kenenkään tasoa määrittelee, että onko edellisessä suhteessa tullut lapsia?

Jos haluaa tehdä lapset nuorena ja on siihen sopiva kumppani löytynyt, niin siinä ei ole mitään huonoa tasoa. Jos suhde ei kestä loppuelämää, se ei kestä. Olennaisempaa on, miten hoitaa välit lapsensa toiseen vanhempaan.

Yhtä hyvin jokainen jonka suhde ei ole kestänyt, olisi jotenkin huonoa tasoa. Aivan pöljä ajatus.

Jos tapaa lapsettoman eronneen, eksä jää yleensä taa ja et voi yhtään tiedä tekikö tämä eronnut uusi kumppanisi erossa jotain ikävää.

Mutta jos tapaat yksinhuoltajan, joka on hyvissä tai edes aikuismaisen rakentavissa väleissä lapsensa toisen vanhemman kanssa, voit olla aika turvallisin mielin, että tämä ihminen on kykenevä kommunikointiin, parisuhteeseen ja sivistyneeseen eroon.

Vanhemmuus ylipäätään kasvattaa aikuista. Lapsen ja vanhemman suhteesta voi myös päätellä paljon.

Joskus mies haluaa vakituisessa suhteessaan perustaa perheen, mutta toteaakin lapsen syntymän jälkeen ettei hänestä olekaan siihen. Yhtä hyvin naisella voi olla kriisi vanhemmaksi kasvaessaan. Tasoton on se, joka ei kestä sitä kriisiä ja häipyy, eikä se joka jää ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta.

Olen törmännyt myös yh-miehiin, joita pidetään sankareina. On silkkaa naisvihaa parjata yh-naisia.

Itse olen yksinhuoltaja ja uudessa suhteessa alunperin lapsettoman miehen kanssa. Tavattiin normaalisti enkä tosiaankaan etsinyt mitään uutta isää lapselle. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä. Ollaan samanikäisiä, reilu 30 vee.

Aluksi molempia pelotti. Nykyään eletään hyvää arkea, ja aiemmin mies joka ei olisi alunperin lapsiperhe-elämästä haaveillut, on onnellinen että sai perheen tällä tavalla rakastumisen takia, koska muuten ei olisi ehkä ikinä tullut ryhdyttyä.

Ei ole kyse mistään tasosta, vaan elämäntavoista. Jos olisin sinkku, en helposti lähtisi suhteeseen 30+ lapsettoman miehen kanssa. Miettisin, että hän saattaa olla epäkypsä.

Kyse on elämäntavoista. Jos 30+ mies haluaa seukata lapsettomien naisten kanssa ja bilettää yms, niin ok. Itse haluan elää perheessä, jossa tehdään kaikkea kivaa kuten retkeillään ja kotoillaan.

Eipähän tarvitse herätä siihen, että on yhtäkkiä 40v ja ei löydä kumppania eikä perhettä. Samanikäisillä kavereilla monella aika menee perheen kanssa. 40v mies ei ehkä kiinnostakaan lisääntymisikäistä naista.

Onnea vain naurettavan nirsoilun tielle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

30+ kyllä alkaa jo niin olemaan. Olen itse 38 vee eli en pidä itseäni edes vanhana, mutta silti jo 29-vuotiaalle naiselle olen ikäloppu. Jäljelle jäävät siis 30+ yh:t tai ne sekopäät, joista kyllä huomaa miksi ovat sinkkuja (voimaantuneet, arvonsa tuntevat aikuiset naiset).

Vastuullinen aikuinen ja yhden lapsen äiti kirjoitti:

Miten se kenenkään tasoa määrittelee, että onko edellisessä suhteessa tullut lapsia?

Jos haluaa tehdä lapset nuorena ja on siihen sopiva kumppani löytynyt, niin siinä ei ole mitään huonoa tasoa. Jos suhde ei kestä loppuelämää, se ei kestä. Olennaisempaa on, miten hoitaa välit lapsensa toiseen vanhempaan.

Yhtä hyvin jokainen jonka suhde ei ole kestänyt, olisi jotenkin huonoa tasoa. Aivan pöljä ajatus.

Jos tapaa lapsettoman eronneen, eksä jää yleensä taa ja et voi yhtään tiedä tekikö tämä eronnut uusi kumppanisi erossa jotain ikävää.

Mutta jos tapaat yksinhuoltajan, joka on hyvissä tai edes aikuismaisen rakentavissa väleissä lapsensa toisen vanhemman kanssa, voit olla aika turvallisin mielin, että tämä ihminen on kykenevä kommunikointiin, parisuhteeseen ja sivistyneeseen eroon.

Vanhemmuus ylipäätään kasvattaa aikuista. Lapsen ja vanhemman suhteesta voi myös päätellä paljon.

Joskus mies haluaa vakituisessa suhteessaan perustaa perheen, mutta toteaakin lapsen syntymän jälkeen ettei hänestä olekaan siihen. Yhtä hyvin naisella voi olla kriisi vanhemmaksi kasvaessaan. Tasoton on se, joka ei kestä sitä kriisiä ja häipyy, eikä se joka jää ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta.

Olen törmännyt myös yh-miehiin, joita pidetään sankareina. On silkkaa naisvihaa parjata yh-naisia.

Itse olen yksinhuoltaja ja uudessa suhteessa alunperin lapsettoman miehen kanssa. Tavattiin normaalisti enkä tosiaankaan etsinyt mitään uutta isää lapselle. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä. Ollaan samanikäisiä, reilu 30 vee.

Aluksi molempia pelotti. Nykyään eletään hyvää arkea, ja aiemmin mies joka ei olisi alunperin lapsiperhe-elämästä haaveillut, on onnellinen että sai perheen tällä tavalla rakastumisen takia, koska muuten ei olisi ehkä ikinä tullut ryhdyttyä.

Ei ole kyse mistään tasosta, vaan elämäntavoista. Jos olisin sinkku, en helposti lähtisi suhteeseen 30+ lapsettoman miehen kanssa. Miettisin, että hän saattaa olla epäkypsä.

Kyse on elämäntavoista. Jos 30+ mies haluaa seukata lapsettomien naisten kanssa ja bilettää yms, niin ok. Itse haluan elää perheessä, jossa tehdään kaikkea kivaa kuten retkeillään ja kotoillaan.

Eipähän tarvitse herätä siihen, että on yhtäkkiä 40v ja ei löydä kumppania eikä perhettä. Samanikäisillä kavereilla monella aika menee perheen kanssa. 40v mies ei ehkä kiinnostakaan lisääntymisikäistä naista.

Onnea vain naurettavan nirsoilun tielle.

Onko sinusta sekin naurettavaa nirsoilua, että naiselle ei kelpaa työtön mies? Kyllä toisen lapset ovat aika iso este suhteessa eikä ole ollenkaan nirsoa olla haluamatta naista, jolla on lapsia.

315 jatkaa, että miksi kukaan yh olisi edes vakavissaan kiinnostunut ihmisestä, joka ei pidä lapsista? Jos joku yh teitä on lähestynyt, eihän se tarkoita että hän olisi kiinnostunut pidemmän päälle. Todennäköisemmin on tarkkana sen suhteen, millaisen ihmisen ottaa elämäänsä. Itse, jos olisin sinkku yh, tod. näk. Hakisin vain seksisuhteita/kevytsuhteita koska haluaisin suojella lastani. Ei kannata luulla itsestään liikoja. Ei yksinhuoltaja ole synonyymi epätoivoiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

30+ kyllä alkaa jo niin olemaan. Olen itse 38 vee eli en pidä itseäni edes vanhana, mutta silti jo 29-vuotiaalle naiselle olen ikäloppu. Jäljelle jäävät siis 30+ yh:t tai ne sekopäät, joista kyllä huomaa miksi ovat sinkkuja (voimaantuneet, arvonsa tuntevat aikuiset naiset).

Perinteet näemmä kiinnostaa. Voimaantunut kannattelee omaa taloutta ja uskaltaa puhua kuuluvalla äänellä. Tällainen nähdään huonona, koska vieläkin ajatellaan naisen roolin olevan miehen rinnalla palvelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

30+ kyllä alkaa jo niin olemaan. Olen itse 38 vee eli en pidä itseäni edes vanhana, mutta silti jo 29-vuotiaalle naiselle olen ikäloppu. Jäljelle jäävät siis 30+ yh:t tai ne sekopäät, joista kyllä huomaa miksi ovat sinkkuja (voimaantuneet, arvonsa tuntevat aikuiset naiset).

Perinteet näemmä kiinnostaa. Voimaantunut kannattelee omaa taloutta ja uskaltaa puhua kuuluvalla äänellä. Tällainen nähdään huonona, koska vieläkin ajatellaan naisen roolin olevan miehen rinnalla palvelemassa.

Voimaantuneet ovat niitä viddusaatanaa huutavia Riittoja, joille mies on vain este.

Voimaantunut, räiskyvä, temperamenttinen, oman arvonsa tunteva jne. kaikki menevät suoraan hylkyyn.