+30v. miehet, oletteko tekin yh-magneetteja nettideiteissä?

Vierailija kirjoitti:

Vastuullinen aikuinen ja yhden lapsen äiti kirjoitti:

Miten se kenenkään tasoa määrittelee, että onko edellisessä suhteessa tullut lapsia?

Jos haluaa tehdä lapset nuorena ja on siihen sopiva kumppani löytynyt, niin siinä ei ole mitään huonoa tasoa. Jos suhde ei kestä loppuelämää, se ei kestä. Olennaisempaa on, miten hoitaa välit lapsensa toiseen vanhempaan.

Yhtä hyvin jokainen jonka suhde ei ole kestänyt, olisi jotenkin huonoa tasoa. Aivan pöljä ajatus.

Jos tapaa lapsettoman eronneen, eksä jää yleensä taa ja et voi yhtään tiedä tekikö tämä eronnut uusi kumppanisi erossa jotain ikävää.

Mutta jos tapaat yksinhuoltajan, joka on hyvissä tai edes aikuismaisen rakentavissa väleissä lapsensa toisen vanhemman kanssa, voit olla aika turvallisin mielin, että tämä ihminen on kykenevä kommunikointiin, parisuhteeseen ja sivistyneeseen eroon.

Vanhemmuus ylipäätään kasvattaa aikuista. Lapsen ja vanhemman suhteesta voi myös päätellä paljon.

Joskus mies haluaa vakituisessa suhteessaan perustaa perheen, mutta toteaakin lapsen syntymän jälkeen ettei hänestä olekaan siihen. Yhtä hyvin naisella voi olla kriisi vanhemmaksi kasvaessaan. Tasoton on se, joka ei kestä sitä kriisiä ja häipyy, eikä se joka jää ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta.

Olen törmännyt myös yh-miehiin, joita pidetään sankareina. On silkkaa naisvihaa parjata yh-naisia.

Itse olen yksinhuoltaja ja uudessa suhteessa alunperin lapsettoman miehen kanssa. Tavattiin normaalisti enkä tosiaankaan etsinyt mitään uutta isää lapselle. Ollaan oltu jo vuosia yhdessä. Ollaan samanikäisiä, reilu 30 vee.

Aluksi molempia pelotti. Nykyään eletään hyvää arkea, ja aiemmin mies joka ei olisi alunperin lapsiperhe-elämästä haaveillut, on onnellinen että sai perheen tällä tavalla rakastumisen takia, koska muuten ei olisi ehkä ikinä tullut ryhdyttyä.

Ei ole kyse mistään tasosta, vaan elämäntavoista. Jos olisin sinkku, en helposti lähtisi suhteeseen 30+ lapsettoman miehen kanssa. Miettisin, että hän saattaa olla epäkypsä.

Kyse on elämäntavoista. Jos 30+ mies haluaa seukata lapsettomien naisten kanssa ja bilettää yms, niin ok. Itse haluan elää perheessä, jossa tehdään kaikkea kivaa kuten retkeillään ja kotoillaan.

Eipähän tarvitse herätä siihen, että on yhtäkkiä 40v ja ei löydä kumppania eikä perhettä. Samanikäisillä kavereilla monella aika menee perheen kanssa. 40v mies ei ehkä kiinnostakaan lisääntymisikäistä naista.

Onnea vain naurettavan nirsoilun tielle.

Onko sinusta sekin naurettavaa nirsoilua, että naiselle ei kelpaa työtön mies? Kyllä toisen lapset ovat aika iso este suhteessa eikä ole ollenkaan nirsoa olla haluamatta naista, jolla on lapsia.

On, sekin on mielestäni naurettavaa nirsoilua. Mun mies on työtön, ja mä olen töissä oleva yksinhuoltaja. Mies siis on päivät harrastustensa parissa kun lapsi on päiväkodissa ja minä töissä. Kaikille sopii tämä järjestely. Vastaavasti teen vähemmän kotitöitä ja saan levätä iltaisin.

Kaikki ulkokohtainen on naurettavaa nirsoilua. Jos oikeasti kemiat kohtaa ja rakastuu, ei siinä millään muulla ole merkitystä. Elämä on.

Me ei olla koettu, että lapsi olisi este suhteessa. Ok, meillä ei ole niin usein kahdenkeskistä aikaa, mutta sitten kun sitä on, sitä osaa arvostaa enemmän. Ja meidän suhde on olemassa silloinkin kun ollaan kolmistaan.

Jos sulle toisen lapset on este, sitten olis varmaan ne omatkin. Lapsi on lapsi. Mun mies viettää myös kaksin paljon aikaa mun lapsen kanssa. Heillä on hauskaa, touhuavat kaikenlaista yhdessä. Sä ajattelet, että lapsi vie jotain pois etkä niin, että joku lapsi vois olla hauska tyyppi johon tutustuisit ja jonka seura vois olla mukavaa.

Kuten sanottua, kyse on siitä millaista elämää haluaa viettää. Itse en esim. ole kiinnostunut ravaamaan baareissa. Tykätään käydä retkillä, lastentapahtumissa ym. Mies tykkää pelata lapsen kanssa palloa ja opettaa kaikenlaista hänelle, kokkailla ja piirtää.

On ihan ok todeta, että ei ole sun juttu. Mutta ei se tee yksinhuoltajasta tasotonta tai huonoa. Sä et vain halua viettää sellaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

30+ kyllä alkaa jo niin olemaan. Olen itse 38 vee eli en pidä itseäni edes vanhana, mutta silti jo 29-vuotiaalle naiselle olen ikäloppu. Jäljelle jäävät siis 30+ yh:t tai ne sekopäät, joista kyllä huomaa miksi ovat sinkkuja (voimaantuneet, arvonsa tuntevat aikuiset naiset).

Perinteet näemmä kiinnostaa. Voimaantunut kannattelee omaa taloutta ja uskaltaa puhua kuuluvalla äänellä. Tällainen nähdään huonona, koska vieläkin ajatellaan naisen roolin olevan miehen rinnalla palvelemassa.

Voimaantuneet ovat niitä viddusaatanaa huutavia Riittoja, joille mies on vain este.

Voimaantunut, räiskyvä, temperamenttinen, oman arvonsa tunteva jne. kaikki menevät suoraan hylkyyn.

Mistä enää tahtoisi saada kaiken nieleviä naisia? Enoni vaimoke on lähellä tuota. Ikänä tosin 71v.

Palvellut enoa kokonaiset 40v

Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, että kannattaa ensin suunnata katse peiliin, ja miettiä minkälainen tyyppi sieltä katsoo takaisin. Miksi rajoittaa itseään ja muita?

Voi olla hyvä käydä vaikka jonkun terapeutin luona puhumassa. Kehittää itseään.

Sen jälkeen ei ehkä enää ole tarvetta keskittyä epäolennaisiin asioihin, kuten siihen onko joku yh, työtön tms.

Olennaisempaa on löytää kumppani, jonka kanssa synkkaa, voi puhua kaikesta. On hauskaa ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Sellaisen löytäminen on riittävän vaikeaa ilman turhia rajoitteitakin.

Tai sitten voi haukkua ihmisiä keskustelupalstoilla ja olla yksin. Katkeroitua.

Turvallinen kumppani, joka jää rinnalle vaikka vanhenet tai sairastut, on hyvä löytö. Sellainen johon voit luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Esim. Korkeakoulutettu, lapseton, nuori tai työssäkäyvä, eivät ole takeita hyvistä parisuhdetaidoista ja luotettavuudesta.

Suosittelen Väestöliiton Parisuhde sivuja. Sieltä löytyy vastauksia todennäköisemmin näihin teidän kipupisteisiin kuin täältä. En menis takuuseen, että tiedätte edes parisuhteen määritelmää tai toimivan suhteen kriteerejä. Vois helpottaa sen suhteen löytämistä lukea asiasta.

Me yksinhuoltajat emme muuksi muutu vaikka miten meitä haukkuisitte. Keskittyisitte omiin elämiinne.

T: 315

Entinen yh täällä. Nykyinen mieheni, suhteen alkaessa 30v ei ollut yh-magneetti mutta imi puoleensa 21-25v sinkkuja. Jostain syystä alkoi juoksemaan mun perässä. Joutui todellakin työskentelemään sen eteen että meistä tuli pari. Mentiin naimisiin tehtiin lisää lapsia. siitä on jo niin paljon aikaa ettua melkein kaikki lapset aikuisia nyt. On maailman onnellisin mies omasta mielestään. Muutaman miljoonan on myös tienannut tässä vuosien vieriessä. Mikä vika yyhoossa? 

Itse kävin nettitreffeillä, kun olin 38-40 v, ahkerin aika oli 39 vuotiaana.

Muutama tällainen 30 v M tuli vastaan.

Suoraan sanoivat oot sä ihan ok, voin mä sua panna.

Oudoimmat tyypit ovat just lapsettomat miehet. Pitävät itseään jumalasta seuraavana.

Nykyinen miesystävä on 4 v vanhempi, lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Kumma kyllä valituksia tulvii ovista ja ikkunoista. Täähän postaus todistaa asian. Tuskin valitettaisiin ellei ongelmaa olisi.

OK: Minä vastaan vain omista viesteistäni.

Pullantuoksuinen yyhoomamma kirjoitti:

Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean, että kannattaa ensin suunnata katse peiliin, ja miettiä minkälainen tyyppi sieltä katsoo takaisin. Miksi rajoittaa itseään ja muita?

Voi olla hyvä käydä vaikka jonkun terapeutin luona puhumassa. Kehittää itseään.

Sen jälkeen ei ehkä enää ole tarvetta keskittyä epäolennaisiin asioihin, kuten siihen onko joku yh, työtön tms.

Olennaisempaa on löytää kumppani, jonka kanssa synkkaa, voi puhua kaikesta. On hauskaa ja yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Sellaisen löytäminen on riittävän vaikeaa ilman turhia rajoitteitakin.

Tai sitten voi haukkua ihmisiä keskustelupalstoilla ja olla yksin. Katkeroitua.

Turvallinen kumppani, joka jää rinnalle vaikka vanhenet tai sairastut, on hyvä löytö. Sellainen johon voit luottaa tilanteessa kuin tilanteessa.

Esim. Korkeakoulutettu, lapseton, nuori tai työssäkäyvä, eivät ole takeita hyvistä parisuhdetaidoista ja luotettavuudesta.

Suosittelen Väestöliiton Parisuhde sivuja. Sieltä löytyy vastauksia todennäköisemmin näihin teidän kipupisteisiin kuin täältä. En menis takuuseen, että tiedätte edes parisuhteen määritelmää tai toimivan suhteen kriteerejä. Vois helpottaa sen suhteen löytämistä lukea asiasta.

Me yksinhuoltajat emme muuksi muutu vaikka miten meitä haukkuisitte. Keskittyisitte omiin elämiinne.

T: 315

Lisääntyjä ei vain ole parisuhdeainesta. Ette te kelpaa, vaikka kuinka uikuttaisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 30-35-vuotiaissa naisissa on liikaa äitejä, siirry deittailemaan 20-30-vuotiaita.

Tuossa ikäluokassa on niin paljon enemmän sinkkuja kuin kolmikymppisissä, että vaikka vain osa heistä on halukas seurustelemaan kolmikymppisen kanssa, näitä halukkaita on silti vähintään yhtä paljon kuin lapsettomia kolmikymppisiä.

Tinder tekee iän rajaamisesta helppoa, ja tosielämässä tutustuessa kukaan ei kysy ensimmäiseksi ikää.

18-40v. ON lapsettomia. Este? Ulkonäkö mieltymykset. Itseasiassa tapasin menneellä viikolla oikein vetreän 42v. lapsettoman naisen. Helmiä löytyy, mutta missä helmenkalastajat?

Ei kyse ole siitä, onko vanhemmissa ikäluokissa ei-vanhempia. Tietenkin on, sen kertovat tilastotkin. Tässä on kyse siitä, mikä on hyvä deittailustrategia miehelle. Törmääminen sattumalta hyvännäköiseen, yli 40-vuotiaaseen lapsettomaan naiseen on tietysti mukavaa, mutta siitä ei ole deittailun pohjaksi.

Ulkomailla on lisää nuoria, kauniita ja lapsettomia naisia. Onko niissä jotain vikaa?

Eipä kiinnosta postimyyntimorsiamen elättäminen.

Onko meillä nyt tässä palstamies, joka on sitä mieltä, että suomalainen nainen ei ole lómpàkkølòinèn vaan elättää ihan itse itsensä? Herranen aika, maailmankirjat sekaisin!

Sinun täytyy viettää vähemmän aikaa palstalla, jos tämä aiheuttaa ihmetystä. Ja olen ihan tosissasni.

t. edellinen mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Ei noissa deittipalveluissa muita olekaan kuin yh:oita. Siksi lopetinkin noiden palvelujen käytön. Etsin pidempää suhdetta, mutta en kaipaa toisten lapsia elätettäväksi. Ei ole minulle sopivaa materiaalia deittipalveluissa. Yhdenillansuhteita hakeville nuo deittipalvelut ja yh:t sopivat varmaankin hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 30-35-vuotiaissa naisissa on liikaa äitejä, siirry deittailemaan 20-30-vuotiaita.

Tuossa ikäluokassa on niin paljon enemmän sinkkuja kuin kolmikymppisissä, että vaikka vain osa heistä on halukas seurustelemaan kolmikymppisen kanssa, näitä halukkaita on silti vähintään yhtä paljon kuin lapsettomia kolmikymppisiä.

Tinder tekee iän rajaamisesta helppoa, ja tosielämässä tutustuessa kukaan ei kysy ensimmäiseksi ikää.

18-40v. ON lapsettomia. Este? Ulkonäkö mieltymykset. Itseasiassa tapasin menneellä viikolla oikein vetreän 42v. lapsettoman naisen. Helmiä löytyy, mutta missä helmenkalastajat?

Ei kyse ole siitä, onko vanhemmissa ikäluokissa ei-vanhempia. Tietenkin on, sen kertovat tilastotkin. Tässä on kyse siitä, mikä on hyvä deittailustrategia miehelle. Törmääminen sattumalta hyvännäköiseen, yli 40-vuotiaaseen lapsettomaan naiseen on tietysti mukavaa, mutta siitä ei ole deittailun pohjaksi.

Ulkomailla on lisää nuoria, kauniita ja lapsettomia naisia. Onko niissä jotain vikaa?

Eipä kiinnosta postimyyntimorsiamen elättäminen.

Onko meillä nyt tässä palstamies, joka on sitä mieltä, että suomalainen nainen ei ole lómpàkkølòinèn vaan elättää ihan itse itsensä? Herranen aika, maailmankirjat sekaisin!

Sinun täytyy viettää vähemmän aikaa palstalla, jos tämä aiheuttaa ihmetystä. Ja olen ihan tosissasni.

t. edellinen mies

Mitenköhän vähän olisi tarpeeksi vähän? Itse käyn täällä ehkä kerran, pari kuussa, ja olisin voinut hämmästellä samaa kuin tuo edellinen. Miten paljon itse täällä roikuskelet naisia haukkumassa?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Sinun väärinkäsityksillesi minä en voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos n. 30-35-vuotiaissa naisissa on liikaa äitejä, siirry deittailemaan 20-30-vuotiaita.

Tuossa ikäluokassa on niin paljon enemmän sinkkuja kuin kolmikymppisissä, että vaikka vain osa heistä on halukas seurustelemaan kolmikymppisen kanssa, näitä halukkaita on silti vähintään yhtä paljon kuin lapsettomia kolmikymppisiä.

Tinder tekee iän rajaamisesta helppoa, ja tosielämässä tutustuessa kukaan ei kysy ensimmäiseksi ikää.

18-40v. ON lapsettomia. Este? Ulkonäkö mieltymykset. Itseasiassa tapasin menneellä viikolla oikein vetreän 42v. lapsettoman naisen. Helmiä löytyy, mutta missä helmenkalastajat?

Ei kyse ole siitä, onko vanhemmissa ikäluokissa ei-vanhempia. Tietenkin on, sen kertovat tilastotkin. Tässä on kyse siitä, mikä on hyvä deittailustrategia miehelle. Törmääminen sattumalta hyvännäköiseen, yli 40-vuotiaaseen lapsettomaan naiseen on tietysti mukavaa, mutta siitä ei ole deittailun pohjaksi.

Ulkomailla on lisää nuoria, kauniita ja lapsettomia naisia. Onko niissä jotain vikaa?

Eipä kiinnosta postimyyntimorsiamen elättäminen.

Onko meillä nyt tässä palstamies, joka on sitä mieltä, että suomalainen nainen ei ole lómpàkkølòinèn vaan elättää ihan itse itsensä? Herranen aika, maailmankirjat sekaisin!

Sinun täytyy viettää vähemmän aikaa palstalla, jos tämä aiheuttaa ihmetystä. Ja olen ihan tosissasni.

t. edellinen mies

Mitenköhän vähän olisi tarpeeksi vähän? Itse käyn täällä ehkä kerran, pari kuussa, ja olisin voinut hämmästellä samaa kuin tuo edellinen. Miten paljon itse täällä roikuskelet naisia haukkumassa?

-eri

Hyvänen aika. Miksi minun pitäisi haukkua naisia ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei noissa deittipalveluissa muita olekaan kuin yh:oita. Siksi lopetinkin noiden palvelujen käytön. Etsin pidempää suhdetta, mutta en kaipaa toisten lapsia elätettäväksi. Ei ole minulle sopivaa materiaalia deittipalveluissa. Yhdenillansuhteita hakeville nuo deittipalvelut ja yh:t sopivat varmaankin hyvin

Kokeile Tinderiä. Siellä normaalit ihmiset ovat nykyisin.

Alan päästä jyvälle tasoteoriasta. Korkeatasoisinta elämää on naiselle mahdollisimman velvoitukseton ja sisällötön elämä. Nuori, kaunis, lapseton nainen voi näin olla täysin miestä varten ja tehdä miehestä elämänsä sisällön. Se on parasta mitä voi olla asteikolla 1-10. Miehelle korkeatasoisinta elämää on päästä nuorten naisten elämän sisällöksi. Mitä useamman, toimettoman, kauniin, lapsettoman 10. tason naisen elämää mies sivuaa, sitä tasokkaampaa on miehen oleminen. Tasoteoria siis mittaa sitä kuinka hyvin yksilöt onnistuvat toteuttamaan tätä kyseistä parinmuodostussysteemiä. Kuinka hyvin naiset palvelevat miehiä ja kuinka monta naista miehellä on varaa hyödyntää. Kuten muissakin kulttuureissa 15-kesäisestä, terveestä neitsyestä 10 kamelia, 30-vuotiaasta yh:sta 2 kamelia. Se, joka saa eniten neitsyitä on 10 pisteen alfa. Kenenkään arvokkuudesta tasolaskenta ei kerro mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Sinun väärinkäsityksillesi minä en voi mitään.

Parikymppinen = noin 20-vuotias

Kolmekymppinen = noin 30-vuotias

Nelikymppinen = noin 40-vuotias

Jne.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/Nelikymppinen?order=e…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Sinun väärinkäsityksillesi minä en voi mitään.

Parikymppinen = noin 20-vuotias

Kolmekymppinen = noin 30-vuotias

Nelikymppinen = noin 40-vuotias

Jne.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/Nelikymppinen?order=e…

Puhekielessä nuo ovat laajempia ilmaisuja ja yleensä asiayhteydestä voidaan päätellä suunnilleen minkä ikäistä tarkoitetaan. Jos puhutaan vaikka parikymppisistä vanhemmista, ei välttämättä puhuta tasan 20-vuotiaista vaan ehkä kuitenkin vanhemmista, jotka ovat saaneet lapsensa 20-25-vuotiaina tai ovat ainakin alle 30.

Sitä paitsi tämä on ainoa ilmaisu, joka tuo lohdutusta ikäkriisistä kärsiville. Itse ainakin viittaan itseeni parikymppisenä, olen 26-vuotias. Ikävuosina 30-39 aion mieltää itseni kolmekymppisiksi.

Teini-ikä vastaa useita ikävuosia, 13-19 tarkemmin sanottuna. Parikymppisestä puhuttaessa on mielestäni epäloogista viitata n. 20-vuotiaisiin eli oikeasti 19-vuotiaisiin teineihin.

Lisäksi näiden sanojen merkitys ei ole puhe- eikä kirjakielessä vakiintunut tarkoittamaan tasalukuja vaan esiintyy paljon vaihtelua. Varsin yleisesti niillä viitataan ikään paljon suurpiirteisemmin.

Kätevää koska on hyvin vaikeaa arvioida onko vieras henkilö esim. n. 30 v vai n. 36 v. Kannattaako n.30-36-vuotiaasta sanoa "kolmekymppinen" vai "yli kolmekymppinen" vai "lähes nelikymppinen". Voisi olla jopa viisaampaa käsittää sana "kolmekymppinen" tarkoittamaan arviolta 30-39-vuotiasta kuin 30-vuotiasta. Koska jos tässä tilanteessa käytetään ilmaisua "yli kolmekymppinen" ymmärtää puolet kuulijoista kuitenkin tarkoitettavan jo nelikymppistä...

Kielipoliisit ovat päättäneet, että sanan "parikymppinen" -nen pääte ilmaisee sanan perustuvan arvioon. Arvioidaan jonkun olevan n. 20-vuotias. Puhekielessä, oikeassa elämässä, ihmiset usein tarkoittavat parikymppisestä puhuttaessa n. 20-29-vuotiaaksi arvioimaansa henkilöä koska todella harva ihminen ihan oikeasti alkaa arvioimaan muiden ikää vuoden tarkkuudella.

Nih! Ja t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Sinun väärinkäsityksillesi minä en voi mitään.

Parikymppinen = noin 20-vuotias

Kolmekymppinen = noin 30-vuotias

Nelikymppinen = noin 40-vuotias

Jne.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/Nelikymppinen?order=e…

Puhekielessä nuo ovat laajempia ilmaisuja ja yleensä asiayhteydestä voidaan päätellä suunnilleen minkä ikäistä tarkoitetaan. Jos puhutaan vaikka parikymppisistä vanhemmista, ei välttämättä puhuta tasan 20-vuotiaista vaan ehkä kuitenkin vanhemmista, jotka ovat saaneet lapsensa 20-25-vuotiaina tai ovat ainakin alle 30.

Sitä paitsi tämä on ainoa ilmaisu, joka tuo lohdutusta ikäkriisistä kärsiville. Itse ainakin viittaan itseeni parikymppisenä, olen 26-vuotias. Ikävuosina 30-39 aion mieltää itseni kolmekymppisiksi.

Teini-ikä vastaa useita ikävuosia, 13-19 tarkemmin sanottuna. Parikymppisestä puhuttaessa on mielestäni epäloogista viitata n. 20-vuotiaisiin eli oikeasti 19-vuotiaisiin teineihin.

Lisäksi näiden sanojen merkitys ei ole puhe- eikä kirjakielessä vakiintunut tarkoittamaan tasalukuja vaan esiintyy paljon vaihtelua. Varsin yleisesti niillä viitataan ikään paljon suurpiirteisemmin.

Kätevää koska on hyvin vaikeaa arvioida onko vieras henkilö esim. n. 30 v vai n. 36 v. Kannattaako n.30-36-vuotiaasta sanoa "kolmekymppinen" vai "yli kolmekymppinen" vai "lähes nelikymppinen". Voisi olla jopa viisaampaa käsittää sana "kolmekymppinen" tarkoittamaan arviolta 30-39-vuotiasta kuin 30-vuotiasta. Koska jos tässä tilanteessa käytetään ilmaisua "yli kolmekymppinen" ymmärtää puolet kuulijoista kuitenkin tarkoitettavan jo nelikymppistä...

Kielipoliisit ovat päättäneet, että sanan "parikymppinen" -nen pääte ilmaisee sanan perustuvan arvioon. Arvioidaan jonkun olevan n. 20-vuotias. Puhekielessä, oikeassa elämässä, ihmiset usein tarkoittavat parikymppisestä puhuttaessa n. 20-29-vuotiaaksi arvioimaansa henkilöä koska todella harva ihminen ihan oikeasti alkaa arvioimaan muiden ikää vuoden tarkkuudella.

Nih! Ja t. Eri

Koskaan ei ole oikeassa elämässä tullut vastaan noin älytöntä käsitystä. 20- ja 29- uotiaan välillä on lähes kymmenen vuoden ero. Onko mielestäsi 29 v 11 kk 3 vk ikäinen henkilö parikymppinen? Oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli 18-vuotiaana äiti ja olen nykyisin 25-vuotias 7-vuotiaan yh. En tajua miehiä tai naisia joille on ongelma että mahdollinen kumppani on yh, jos ovat itse kuitenkin selkeästi iältään aikuisia ja lapsirakkaita. Pitäisi ensisijaisesti kiinostua ulkonäöstä ja luonteesta ja jos ne sopii niin lähtee niiden perusteella suhdetta rakentamaan... En etsi isää lapselleni, vaan uusi kumppani olisi ensin äidin uusi ystävä ja toivon että myöhemmin ottaisi isäpuolen roolin. Ei tarvitse kuitenkaan elättää vierasta lasta jos ei halua, mutta on turvallinen aikuinen. Mua ei haittaa jos miehellä lapsia, toki uusperheen muodostamisessa on omat hankaluutensa, mutta oon lapsirakas ja ne lapset on osa miestä ja jos rakastan miestäni niin tottakai myös hänen jälkeläisiä.

Et sinä voi määritellä miesten kriteereitä ja sanoa, mistä kenenkin pitäisi naisessa kiinnostua.

Eihän voikaan. Kuitenkin tuossa oli pointtia. Niin kauan kun yritetään tavoitella kuuta taivaalta pitäisi joko ottaa lista uudelleen tarkasteltavaksi tai lähteä rohkeasti tapaamaan toisenlaisia naisia.

Jos en oikeasti saisi deittejä kuin yhärien kanssa, tyytyisin suosiolla kertapanoihin. En kyllä pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa en löytäisi lapsetonta naista seurustelukumppaniksi.

Mistä sitten puristaa?

Kuten itsekin sanoit, ollaan ilman jos ei muuta ole eikä tule.

Ei purista mistään. Kommentoin vain väitteitä, joiden mukaan kolmikymppisen miehen pitäisi tyytyä yh-äiteihin, koska muuta ei olisi tarjolla. Lapsettomia naisia on vaikka kuinka paljon, etenkin nuoremmissa ikäluokissa, eikä lisääntyjien rajaaminen ulos ole oikeasti ongelma.

Anteeksi? Ihan vaan tiedoksi että useimmat 18-30v. etsii suunnilleen oman ikäistään eikä 40-50v. setiä.

Suurimmalla osalla 18-20v. lukee haussa alle 30v. tai saman ikäiset.

Parikymppinen tarkoittaa 20-29-vuotias.

Parikymppinen tarkoittaa 19-21 tai sitten se tarkoittaa 20. Missään tapauksessa parikymppinen ei tarkoita 29v

Sinun väärinkäsityksillesi minä en voi mitään.

Parikymppinen = noin 20-vuotias

Kolmekymppinen = noin 30-vuotias

Nelikymppinen = noin 40-vuotias

Jne.

https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/fulltext/Nelikymppinen?order=e…

Puhekielessä nuo ovat laajempia ilmaisuja ja yleensä asiayhteydestä voidaan päätellä suunnilleen minkä ikäistä tarkoitetaan. Jos puhutaan vaikka parikymppisistä vanhemmista, ei välttämättä puhuta tasan 20-vuotiaista vaan ehkä kuitenkin vanhemmista, jotka ovat saaneet lapsensa 20-25-vuotiaina tai ovat ainakin alle 30.

Sitä paitsi tämä on ainoa ilmaisu, joka tuo lohdutusta ikäkriisistä kärsiville. Itse ainakin viittaan itseeni parikymppisenä, olen 26-vuotias. Ikävuosina 30-39 aion mieltää itseni kolmekymppisiksi.

Teini-ikä vastaa useita ikävuosia, 13-19 tarkemmin sanottuna. Parikymppisestä puhuttaessa on mielestäni epäloogista viitata n. 20-vuotiaisiin eli oikeasti 19-vuotiaisiin teineihin.

Lisäksi näiden sanojen merkitys ei ole puhe- eikä kirjakielessä vakiintunut tarkoittamaan tasalukuja vaan esiintyy paljon vaihtelua. Varsin yleisesti niillä viitataan ikään paljon suurpiirteisemmin.

Kätevää koska on hyvin vaikeaa arvioida onko vieras henkilö esim. n. 30 v vai n. 36 v. Kannattaako n.30-36-vuotiaasta sanoa "kolmekymppinen" vai "yli kolmekymppinen" vai "lähes nelikymppinen". Voisi olla jopa viisaampaa käsittää sana "kolmekymppinen" tarkoittamaan arviolta 30-39-vuotiasta kuin 30-vuotiasta. Koska jos tässä tilanteessa käytetään ilmaisua "yli kolmekymppinen" ymmärtää puolet kuulijoista kuitenkin tarkoitettavan jo nelikymppistä...

Kielipoliisit ovat päättäneet, että sanan "parikymppinen" -nen pääte ilmaisee sanan perustuvan arvioon. Arvioidaan jonkun olevan n. 20-vuotias. Puhekielessä, oikeassa elämässä, ihmiset usein tarkoittavat parikymppisestä puhuttaessa n. 20-29-vuotiaaksi arvioimaansa henkilöä koska todella harva ihminen ihan oikeasti alkaa arvioimaan muiden ikää vuoden tarkkuudella.

Nih! Ja t. Eri

-kymppinen on +-3 vuotta täysistä kymmenistä. Kymmenluvun puolivälin tieonoilla olevat ovat sitten puolessa välissä seuraava kymmentä. Näin yksinkertaista.