"Jokainen ihminen on arvokas" - kuinka niin?
Olen kuullut aika monta kertaa otsikon väitteen siitä, että jokainen ihminen on arvokas. Sitä, mitä se tarkoittaa, ei ole kukaan selittänyt pyynnöistäni huolimatta. Reaktio on ollut yleensä kiusaantuneisuus.
Olen pitkäaikaistyötön, siinä iässä, että minua ei koskaan tulla palkkaamaan enää. Olen rahaton ja jonkin aikaa olen ollut myös asunnoton, ja pahemmaksi vain menee. Kaverit ovat häipyneet, koska kukaan ei halua katsella vierestä tällaista alamäkeä, ja sen toki ymmärrän hyvin. Olen loppuikäni pelkkä menoerä ja monenlainen vaiva yhteiskunnalle, en yhtään mitään muuta. Edes sosiaalialan työllistäjänä en ole hyödyllinen, koska sillä saralla työtä riittää muutenkin.
Viimeksi olen kuullut olevani arvokas ihminen, kun sosiaalityöntekijä yritti lohduttaa minua. Arvostan toki hänen yritystään, mutta en millään hahmota sitä, millä tavalla minä olisin arvokas kenellekään. Voisiko joku, joka joskus on päästänyt tuon väitteen suustaan, kertoa, mitä se tarkalleen tarkoittaa?
Kommentit (117)
Ihmisarvon loukkaamattomuus kuuluu Suomen perustuslakiin. Kautta historian on ollut ihmisiä jotka eivät arvosta tai anna kaikille samaa arvoa, pitävät itseään parempina ja se on melko yleistä. Kuitenkaan se ei poista IHMISARVOA, joka kuuluu perustuslakiin ja kansainväliseen ihmisoikeuksien julistukseen.
Ihmisarvo toki kaikilla on ja se perustuu ihan vain ihmisyyteen. Hyödytön toki olet, kai teet edes vapaaehtoistöitä, jotta voit jotenkin edesauttaa yhteiskuntaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei tavallinen suomalainen köyhä olekaan arvokas ainakaan nykyhallituksen silmissä, sun pitäisi olla tummaihoinen tai transsukupuolinen saadaksesi arvon. Kannattaa oikeasti miettiä mitä puoluetta äänestää tulevissa vaaleissa, kaikki puolueet eivät aja suomalaisten asiaa.
Seuraava hallitus on oikeistohallitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tavallinen suomalainen köyhä olekaan arvokas ainakaan nykyhallituksen silmissä, sun pitäisi olla tummaihoinen tai transsukupuolinen saadaksesi arvon. Kannattaa oikeasti miettiä mitä puoluetta äänestää tulevissa vaaleissa, kaikki puolueet eivät aja suomalaisten asiaa.
Seuraava hallitus on oikeistohallitus.
Jep. Ja ennen sitä holokaustihallitusta minä olen poissa. On helpompi niin. Nämä tulevat lahtarit ovat demoneja.
Tätä ketjua lukiessa tulee kyllä mieleen, miten paljon yhteiskunta haluaa meidän ajattelevan toisiamme pelkän välinearvon kautta. Se on sääli sillä se tuntuu tekevän meistä lähinnä onnettomia.
Minulla on serkku, joka on elämäntapatyötön ja myös alkoholisti. Erakko joka on masentunut eikä päästä aina luokseen käymään.
Hänellä on kuitenkin ollut iso vaikutus minun elämääni ja jos häntä ei olisi ollut, niin olisin aika erilainen ihminen.
Täällähän kummallisia ihmisarvon viejiä on. Ihmisarvo kuuluu perustuslakiin. Tai puhutaanko täällä kahdesta eri asiasta, toiset tarkoittavat ihmisarvolla ilmeisesti arvostamista, arvon antamista. Ainahan ihmiset ovat arvottaneet muita. Kuitenkin sana ihmisarvo on perustuslaissa ja sitä ei tule häväistä. Puhukaa mieluummin pelkällä arvo- sanalla.
No sinua on kuitenkin yritetty lohduttaa, olet saanut apua, mm. rahaa millä voit ostaa ruokaa ja tarvikkeita.
Toisenlaisessa yhteiskunnassa sinut voitaisiin jopa kompostoida ravinteiksi tai vaihtoehtoisesti siirtää orjatyöhön ja siis tarkoitan nyt jotain muuta kuin palkatonta harjoittelua.
Sinun ihmisoikeuksiasi on meidän yhteiskunnassamme kunnioitettu. Mistä sitten löydettäisiin joku superihminen, joka aidosti välittäisi kaikista pitkäaikaistyöttömistä ja vastaavista niin että heidän päivänsä kirkastuisivat, niin sitä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijäkin on loppujen lopuksi aika tekopyhä ammatti. Sille ihmiselle maksetaan rahaa siitä että se sanoo heikompiosaisille kivoja asioita. Tämäkin lähinnä vain siinä tarkoituksessa että niistä ihmisistä saataisiin kenties joskus taas yhteiskunnalle tuotteilijaita yksilöitä. Rahaa, rahaa ja rahaa. Millään muulla ei ole väliä.
Olen pahoillani ap jos masensin entisestään.
T. 38
Et sinä minua onnistu masentamaan, joten huoli pois.
Minun kohdalleni on osunut yksinomaan oikein hyviä sosiaalialan ammattilaisia, kovaa työtä tekeviä empaattisia ihmisiä. Minua pitempään tarkkailleet osaavat olla käyttämättä tyhjiä hokemia, koska joutuvat selittämään ne. Jos joutuisin ulkomailla onnettomuuteen ja auttaja toistelisi minulle "it's OK", vaatisin varmaan vielä ambulanssin ovenraosta huutelemalla tietää, millä perusteella it's OK ja mitä auttaja OK:lla kirjaimellisesti tarkoittaa.
Olisin mielelläni taas yhteiskunnan tuottava ja tuotoilla arvioitavissa oleva yksilö ja asuisin kotona, kävisin töissä ja tekisin rahoillani kaikenlaista mukavaa. Nyt en ole, ja minulla on aikaa miettiä muun muassa näitä kieliasioita - sivumennen sanoen tämä on kyllä ammattinikin. Entinen ammatti siis.
Tämä ketju on siitäkin mielenkiintoinen, että siitä näkee, miten erilaisista lähtökohdista ja erilaisissa tarkoituksissa keskusteluun osallistutaan. Pysyn hetkisen pois hämmentämästä soppaa ja palaan sitten katsomaan, millainen kokonaisuus on saatu aikaan.
Ap
Sosiaalityöntekijöissä on se vika, että he vain lohduttavat ja säälivät, vaikka valtaosa kaipaisi ihan kunnon potkua perseelle. Miten olet joutunut tuohon tilanteeseen? Millainen suunnitelma siunalla on pois? Nyt pois pää sieltä pensaasta ja ota vastuu itse omasta elämästä. Työkokeilu, työharjoittelu, sitä kautta opiskelemaan ja työhön ja oikeaan elämään kiinni. Valitettavasti koko sosiaalityön opiskelu tähtää vaan ymmärtämiseen ja lohduttamiseen vaatimisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvo toki kaikilla on ja se perustuu ihan vain ihmisyyteen. Hyödytön toki olet, kai teet edes vapaaehtoistöitä, jotta voit jotenkin edesauttaa yhteiskuntaa?
"Ihmisarvo" ja "arvokas" eivät ole sama asia. Se - saati sitten pyydetty oma määritelmä - ei tainnut edes juolahtaa mieleesikään, kun oli niin kiire letkauttelemaan, vai mitä?
Ap
Ymmärrän aloittajan pointin, mutta on jokainen silti arvokas. Jos alettaisiin pitää jotain ihmistä turhana, niin aina menis tiukemmaks, ett kuka sit enää on arvokas. Ei sitä voi määritellä niin.
Mieti jotakin muuta kuin meidän kristilliseen arvopohjaamme perustuvaa kulttuuria. Ihmisarvo sinällään on siellä melkoisen olematon. Ihmisillä on vain asemaan tai hyödyllisyyteen perustuva arvo.
Meillä kristityissä maissa ihmisellä on arvo ihan sinällään, vain koska olemme olemassa. Koska Jumala antoi meille arvon rakastamalla meitä.
Sanotaanko näin päin: jokaisen ihmisen pitäisi olla arvokas sekä itselleen että muille.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Asiat voivat olla arvokkaita, jos niillä on itseisarvoa, tai välinearvoa. Esimerkiksi jos siisteydellä on itseisarvoa, on imurilla välinearvoa, koska sitä voi käyttää siivoamiseen. Kaikki ihmiset voivat olla arvokkaita joko itseisarvoltaan, tai välinearvoltaan.
Ihmisiä itseisarvona pitämiseen liittyy usein esimerkiksi ajatus sielusta, tai tietoisuuden itseisarvosta.
Kaikille ihmisille välinearvon antamiseen liittyy esimerkiksi ajatus siitä, että ihmisten positiivinen utilitäärinen potentiaali on suuri, eikä ole mahdollista tai kannattavaa tehdä selvityksiä siitä, onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tuota paljoakaan hyvää kenellekkään. Toinen tapa antaa kaikille välinearvoa olisi antaa korkea arvo "ketään ei jätetä"-tyylisen politiikan hyödyille, jolloin jokainen ihminen olisi arvokas tilaisuutena toteuttaa tätä politiikkaa.
Sitä, mitä kukin yksilöllisesti tarkoittaa otsikon väitteen sanoessaan heidän perustelujaan kuulematta on hankala sanoa, mutta se, että sinuun on sijoitettu, ja yhä sijoitetaan, yhteiskunnan resursseja tarkoittaa sitä, että olet ainakin jossain mielessä arvokas.
Mutta mitä sinä tarkoitat, kun sanot jollekulle, että hän on arvokas? Vai sanoisitko niin?
Imuri
ei vaan Ap
Sain aloituksestasi sellaisen käsityksen, että esitit kysymyksesi enemmänkin yleisessä mielessä.
Se, mitä näkemystä itse painottaisin, riippuu hieman kontekstista. Elämällä on mielestäni käytännössä itseisarvo, mutta se ei ehkä ole niin relevanttia useimmissa sosiaalisissa kohtaamisissa. Yhteiskunnallista merkitystä elämän itseisarvolla olisi minun nähdäkseni esimerkiksi avaruuden asuttamiseen liittyvissä keskuteluissa. Vaikka jotkin tässä ketjussa näyttävät olevan sitä mieltä, että olisi hyvä, jos ihmiset olisivat vain arvokkaita sinänsä, niin esimerkiksi sosiaalityön kontekstissa taas ehkä itse korostaisin vaikka noita mainitsemiani välinearvonäkemyksiä. Ainakin sekulaarinen käsitys ihmisten itseisarvosta on ilmiönä melko uusi, ja perusteiltaan ehkä sellainen, että joku voisi periaatteessa sen helposti kieltää. Välinearvonäkemykset voisivat luoda nähdäkseni vakaamman kuvan ihmisten arvolle, joka ei olisi niin riippuvainen aatteellisista ailahteluista.
"Jokainen on arvokas" juontaa juurensa nimen omaan kristinuskosta. Se ei tarkoita kristinuskossa, että jokainen olisi täydellinen juuri sellaisena kuin on, vaan että jokainen on katuojaan nuijittu paska, jota Jumala etsii parantaakseen. Jokainen on Jumalalle arvokas, mutta Jumalalta kadonnut. Jokainen on "pilalle mennyt taideteos", jonka Jumala haluaa restauroida. Ihminen on juuri tässä mielessä arvokas: kadonnut aarre, jota valmistaja etsii.
Humanismi on ominut ajatuksen ihmisarvosta kristinuskolta, mutta poistaen siitä Jumalan. Niinpä heillä ei ole perusteita tälle väitteelleen... ihminen nyt vaan on tärkeä... siksi kun se on tärkeä... onko tässä mitään järkeä?
Minä ajattelen, että jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo, täysin ilman ansioita. Miksi? Koska, jokainen ihminen on täysin ainutlaatuinen, tunteva, tiedostava ja merkityksellinen. Paljon kehittyneempi kuin muut elävät olennot. Ei tosiaankaan ”eläin muiden joukossa”, vaan jotain paljon arvokkaampaa ja ainutlaatuisempaa. Ja koska jokaisessa ihmisessä on valtavasti potentiaalia ja lahjoja, kunhan ihminen saisi vaan hyvän kasvualustan elämälleen.
Ja koska kysyit henkilökohtaista mielipidettä, niin erityisesti siksi, että Jumala on luomalla luonut ja punonut jokaisen ihmisen. Niin kuin psalmissa 139 sanotaan ”äitini kohdussa olet minut punonut, minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua siitä”. Tällaisena tarkoituksella syntyneenä ihmisenä näen jokaisen. Ja ei sillä väliä, uskooko ihmiset Jumalaan. Minä uskon, että hän ON ja jokaisessa ihmisessä on arvo sen takia. Luomisihmeitä kaikki.
Poliitikoille ihminen on arvokas vain jos on töissä ja esim jonkun puolueen jäsen. Jos on työtön eikä jäsen missään on arvoton heille. Kirkolle ihminen on arvoton jos tämä ei kuulu kirkkoon tai usko jumalaan. Ääriliikkeille olet arvoton jos olet eri mieltä heidän kanssaan.
Jos on omalaatuinen oman tien kulkija niin tällainen ihminen koetaan haitaksi yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollossa on hyvin nähtävissä tuon toteamuksen olevan pelkkää sanahelinää. Muut kuin työikäiset eniten veroja maksavat nähdään vain ylimääräisinä menoerinä, joista olisi mukavinta päästä eroon. Tämä näkyy mm. hoitoonpääsymahdollisuuksina ja hoidon laatuna, minkä lisäksi vähintäänkin passiivista eutanasiaa kohdistetaan esim. puolustuskyvyttömiin vanhuksiin.
Tietyssä iän ja/tai sairauden vaiheessa ihmisen keho alkaa ns. sammutella järjestelmiä ja vaikka tehtäisiin mitä lääketieteellisiä toimenpiteitä, ne eivät välttämättä auta. Lääkärin ammattitaitoon kuuluu arvioida, mikä on järkevää ja tarpeen tehdä, ei tavallisen kadun tallaajan.
Ei tavallinen suomalainen köyhä olekaan arvokas ainakaan nykyhallituksen silmissä, sun pitäisi olla tummaihoinen tai transsukupuolinen saadaksesi arvon. Kannattaa oikeasti miettiä mitä puoluetta äänestää tulevissa vaaleissa, kaikki puolueet eivät aja suomalaisten asiaa.