"Jokainen ihminen on arvokas" - kuinka niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä ajattelen niin, että jokaisen elämä on lähtökohtaisesti yhtä arvokas. Tämähän ei käytännön elämässä aina toteudu, eikä ihmisillä ole samanlaisia mahdollisuuksia, mutta se ihminen joka maailmaan syntyy on lähtökohaisesti tasan samalla viivalla elämänsä kanssa kuin muutkin. 

Toinen asia miten tuon kysymyksen näen on, että todellinen arvo lähtee sisältäpäin. Tässä taas ollaan kohtalon armoilla- ihminen joka ei lapsena saa osakseen riittävästi huolenpitoa, rakkautta ja sitä arvostusta, ei opi yleensä arvostamaan itseään, vaan kohtelee itseään arvottomasti. Ja maailma on siitä kurja paikka, että aina on niitä jotka lyövät lyötyä ja arvottomuuden tunne sitten vain lisääntyy. Ja se heijastuu koko elämään isosti jos ei itse itseään arvosta. Silloin ei yleensä osaa pitää omia puoliaan ja noidankehä on valmis ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät. Ja ihminen joka ei arvosta itseään, useimmiten ei aidosti pysty arvostamaan muitakaan- ja hyvät ihmissuhteet jäävät muodostumatta ja yksinäisyys taas vaan lisää arvottomuuden kokemusta. 

Arvostetuksi tuleminen on psykologinen perustarve. Ja tosiaan sen suuri puute saa aikaan noidankehän. 

Uhriutuminen pahentaa tilannetta myös ja siksi kysynkin onko ap sulla mahdollisuutta hakeutua terapiaan? Sillä ei kukaan yksin pääse jaloilleen syvästä arvottomuuden kokemuksesta.  Kun hyvän terapian avulla omanarvontuntosi paranee- se alkaa vaikuttaa hyvinvoitina elämääsi. Ja mahdollisuudet nauttia ja tehdä elämässä mitä oikeasti haluat, paranevat.  Se, että odottaa arvostusta vain itsensä ulkopuolelta, ei varmasti tilannetta ratkaise. Se todellinen arvo on että sinä arvostat itseäsi ja elämääsi.  Ja vaikka ulkoinen elämäsi ei muuttuisikaan sellaiseksi kuin haluat, se, että arvostat elämääsi ja löydät elämääsi asioita joista pidät ja koet mielekkääksi, parantaa oloasi varmasti ja auttaa löytämään sen "paikan maailmassa". Ja vielä kerran- kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä. Etkä sinäkään todennäköisesti ilman tukea. 

Minulla oli mahtava lapsuus ja mukavasti meni muutenkin viisikymppiseksi asti. Kun työt loppuivat, vähitellen liukui käsistä kaikki, mikä oli tehnyt elämästä elämisen arvoista. Terapiaa en tarvitse, koska kysymys on vain rahasta, jolla pystyin pitämään yllä juuri sitä elämää, jota olin aina halunnut. En ole tarvinnut muiden arvostusta ennenkään, ja oman itseni arvostus on nollassa vain sen vuoksi, että en pysty elättämään itseäni.

Mainitset asiat, joista voisin pitää ja jotka kokisin mielekkäiksi. Ne ovat juuri ne asiat, jotka pitkittynyt työttömyys minulta vei: oma koti, työ ja liikkumisvapaus, välillisesti myös terveys. Niitä ei teekupposia ja lumihiutaleita ihastelemalla korvata - jos sallit näin kyynisen mielipiteen. Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi. Työn puolesta ilmaistuja mielipiteitä en oikein ota tosissani, mutta vapaaehtoisesti omistettu aika on kiittämisen arvoista.

Ap

Ok. Et kai sitten muuta voi kuin hyväksyä tilanteen ja pyrkiä löytämään elämääs uusia ilonsiheita. Itse olfn kokenut esim vapaaehtoistyön tosi mielekkäänä. Raha tuo tosiaan itsenäisyyttä ja vapautta, mut todellinen arvo elämässä on mielestäni se, mitä on itselle ja toisille. Jos et pysty hyväksymään tilannettasi tuskin pääset eteenpäin. Ja sit on jäljellä katkeruus. Ja se on satavarma alamäki kaikessa. Ja esim se terapia vois auttaajuuri siihen hyväksymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisarvo.

Kuuntele kappale "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".

Minusta ainakin saisi hyvän laulun. Pilkkalaulun.

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi 1900-luku sano sinulle mitään? Ajatus siitä, että kaikki eivät ole arvokkaita, johti miljoonien massamurhaamiseen hyvin nopeasti.

No itseni lisäksi esim isäni on täysin arvoton narsisti hapenkuluttaja. Murhaisinko hänet? En missään nimessä, murhaamiseen tarvitsee aivan erityisen sairaan mielen, ei kohteen arvottomuus yksin vielä mitään merkitse.

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

En ole ollenkaan kova v*ttuilemaan uskonnollisille ihmisille. Useimmiten annan heidän olla ihan rauhassa. Jos uskovainen kuitenkin tulee minun aloittamaani ketjuun silkkaa ulkolukua suoltamaan, hän saa luvan selittää minulle ihan omin sanoin "ristinkuoleman"  mekanismin ynnä muut käyttämänsä käsitteet. Kuten näet, tuon ensimmäisen sivun suoltajalta jäi selittämättä. En muista kenenkään muunkaan edes yrittäneen, on nimittäin omalle uskolle aika tukala pala ajatella.

Hengellisyyteen olen tutustunut teini-iästä lähtien suurella mielenkiinnolla. Minua nimittäin kiinnostaa kovasti se, millä tavalla ihmisiä johdatellaan ja hallitaan ja miten ihminen saadaan uskomaan jotakin, jota hän ei näe ja jota hän ei välttämättä edes halua uskoa. Siksi tämän arvokkuuden käsittäminen kunkin yksilön ikiomasta näkövinkkelistä kiinnostaa minua. Olen lukenut monta "alan" perusteosta, mutta ihan jokaiselle suosittelen kokonaiskuvan hankkimista vaikka seuraavan tietopläjäyksen avulla:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/maailman-myytit-ja-tarut-9789510171028

Ap

P.S. Haluatko sinä selittää minulle, miten ristinkuoleman mekanismi toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MInä ajattelen niin, että jokaisen elämä on lähtökohtaisesti yhtä arvokas. Tämähän ei käytännön elämässä aina toteudu, eikä ihmisillä ole samanlaisia mahdollisuuksia, mutta se ihminen joka maailmaan syntyy on lähtökohaisesti tasan samalla viivalla elämänsä kanssa kuin muutkin. 

Toinen asia miten tuon kysymyksen näen on, että todellinen arvo lähtee sisältäpäin. Tässä taas ollaan kohtalon armoilla- ihminen joka ei lapsena saa osakseen riittävästi huolenpitoa, rakkautta ja sitä arvostusta, ei opi yleensä arvostamaan itseään, vaan kohtelee itseään arvottomasti. Ja maailma on siitä kurja paikka, että aina on niitä jotka lyövät lyötyä ja arvottomuuden tunne sitten vain lisääntyy. Ja se heijastuu koko elämään isosti jos ei itse itseään arvosta. Silloin ei yleensä osaa pitää omia puoliaan ja noidankehä on valmis ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät. Ja ihminen joka ei arvosta itseään, useimmiten ei aidosti pysty arvostamaan muitakaan- ja hyvät ihmissuhteet jäävät muodostumatta ja yksinäisyys taas vaan lisää arvottomuuden kokemusta. 

Arvostetuksi tuleminen on psykologinen perustarve. Ja tosiaan sen suuri puute saa aikaan noidankehän. 

Uhriutuminen pahentaa tilannetta myös ja siksi kysynkin onko ap sulla mahdollisuutta hakeutua terapiaan? Sillä ei kukaan yksin pääse jaloilleen syvästä arvottomuuden kokemuksesta.  Kun hyvän terapian avulla omanarvontuntosi paranee- se alkaa vaikuttaa hyvinvoitina elämääsi. Ja mahdollisuudet nauttia ja tehdä elämässä mitä oikeasti haluat, paranevat.  Se, että odottaa arvostusta vain itsensä ulkopuolelta, ei varmasti tilannetta ratkaise. Se todellinen arvo on että sinä arvostat itseäsi ja elämääsi.  Ja vaikka ulkoinen elämäsi ei muuttuisikaan sellaiseksi kuin haluat, se, että arvostat elämääsi ja löydät elämääsi asioita joista pidät ja koet mielekkääksi, parantaa oloasi varmasti ja auttaa löytämään sen "paikan maailmassa". Ja vielä kerran- kukaan muu ei voi sitä sun puolesta tehdä. Etkä sinäkään todennäköisesti ilman tukea. 

Minulla oli mahtava lapsuus ja mukavasti meni muutenkin viisikymppiseksi asti. Kun työt loppuivat, vähitellen liukui käsistä kaikki, mikä oli tehnyt elämästä elämisen arvoista. Terapiaa en tarvitse, koska kysymys on vain rahasta, jolla pystyin pitämään yllä juuri sitä elämää, jota olin aina halunnut. En ole tarvinnut muiden arvostusta ennenkään, ja oman itseni arvostus on nollassa vain sen vuoksi, että en pysty elättämään itseäni.

Mainitset asiat, joista voisin pitää ja jotka kokisin mielekkäiksi. Ne ovat juuri ne asiat, jotka pitkittynyt työttömyys minulta vei: oma koti, työ ja liikkumisvapaus, välillisesti myös terveys. Niitä ei teekupposia ja lumihiutaleita ihastelemalla korvata - jos sallit näin kyynisen mielipiteen. Kiitos kuitenkin kirjoituksestasi. Työn puolesta ilmaistuja mielipiteitä en oikein ota tosissani, mutta vapaaehtoisesti omistettu aika on kiittämisen arvoista.

Ap

Ok. Et kai sitten muuta voi kuin hyväksyä tilanteen ja pyrkiä löytämään elämääs uusia ilonsiheita. Itse olfn kokenut esim vapaaehtoistyön tosi mielekkäänä. Raha tuo tosiaan itsenäisyyttä ja vapautta, mut todellinen arvo elämässä on mielestäni se, mitä on itselle ja toisille. Jos et pysty hyväksymään tilannettasi tuskin pääset eteenpäin. Ja sit on jäljellä katkeruus. Ja se on satavarma alamäki kaikessa. Ja esim se terapia vois auttaajuuri siihen hyväksymiseen.

Minä en kerta kaikkiaan koe elämää mielekkääksi ilman sitä elämän perustaa, minkä olen menettänyt, joten sinun neuvosi on hyväksyä tilanne? Ei neuvo parhaasta päästä, mutta kiitos yrittämisestä. :)

Ap

Mielipiteesi on tärkeä, kenties voit olla uranuurtaja jossain.  Olennaista on, uskotko itse olevasi arvokas.  En tarkoita kliseitä jotka valmiiksi opittuja.  Se on vain oivallus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

En ole ollenkaan kova v*ttuilemaan uskonnollisille ihmisille. Useimmiten annan heidän olla ihan rauhassa. Jos uskovainen kuitenkin tulee minun aloittamaani ketjuun silkkaa ulkolukua suoltamaan, hän saa luvan selittää minulle ihan omin sanoin "ristinkuoleman"  mekanismin ynnä muut käyttämänsä käsitteet. Kuten näet, tuon ensimmäisen sivun suoltajalta jäi selittämättä. En muista kenenkään muunkaan edes yrittäneen, on nimittäin omalle uskolle aika tukala pala ajatella.

Hengellisyyteen olen tutustunut teini-iästä lähtien suurella mielenkiinnolla. Minua nimittäin kiinnostaa kovasti se, millä tavalla ihmisiä johdatellaan ja hallitaan ja miten ihminen saadaan uskomaan jotakin, jota hän ei näe ja jota hän ei välttämättä edes halua uskoa. Siksi tämän arvokkuuden käsittäminen kunkin yksilön ikiomasta näkövinkkelistä kiinnostaa minua. Olen lukenut monta "alan" perusteosta, mutta ihan jokaiselle suosittelen kokonaiskuvan hankkimista vaikka seuraavan tietopläjäyksen avulla:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/maailman-myytit-ja-tarut-9789510171028

Ap

P.S. Haluatko sinä selittää minulle, miten ristinkuoleman mekanismi toimii?

En ole asiantuntija, mutta uskoisin, että kärsimystä on koska se opettaa meitä. Eikai hyviä asioita osaisi arvostaa, jos elämä olisi pelkästään sitä.

"Olet arvokas" voisi tarkoittaa esimerkiksi jotain tällaista:

"Toivon, että...

- ajattelet/tunnet itsestäsi paremmin / sinulla olisi parempi itsetunto/itsekunnioitus

- et tuntisi häpeää, syyllisyyttä tai muuta ikävää itsestäsi niin paljon

- olisit itsekkäämpi terveellä tavalla

...koska minusta tuntuu pahalta nähdä nykyinen tilanteesi. Toivoisin sen parantuvan, mutta en voi aina auttaa, joten toivon että autat itse itseäsi."

Haluat vastauksen tai näkemyksen kysymykseesi, mutta minä esitän sinulle vastakysymyksen. Voitko sanoa toiselle ihmiselle, että tämä ei ole arvokas? Jos et voi sanoa, miksi et voi sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

En ole ollenkaan kova v*ttuilemaan uskonnollisille ihmisille. Useimmiten annan heidän olla ihan rauhassa. Jos uskovainen kuitenkin tulee minun aloittamaani ketjuun silkkaa ulkolukua suoltamaan, hän saa luvan selittää minulle ihan omin sanoin "ristinkuoleman"  mekanismin ynnä muut käyttämänsä käsitteet. Kuten näet, tuon ensimmäisen sivun suoltajalta jäi selittämättä. En muista kenenkään muunkaan edes yrittäneen, on nimittäin omalle uskolle aika tukala pala ajatella.

Hengellisyyteen olen tutustunut teini-iästä lähtien suurella mielenkiinnolla. Minua nimittäin kiinnostaa kovasti se, millä tavalla ihmisiä johdatellaan ja hallitaan ja miten ihminen saadaan uskomaan jotakin, jota hän ei näe ja jota hän ei välttämättä edes halua uskoa. Siksi tämän arvokkuuden käsittäminen kunkin yksilön ikiomasta näkövinkkelistä kiinnostaa minua. Olen lukenut monta "alan" perusteosta, mutta ihan jokaiselle suosittelen kokonaiskuvan hankkimista vaikka seuraavan tietopläjäyksen avulla:

https://www.adlibris.com/fi/kirja/maailman-myytit-ja-tarut-9789510171028

Ap

P.S. Haluatko sinä selittää minulle, miten ristinkuoleman mekanismi toimii?

En ole asiantuntija, mutta uskoisin, että kärsimystä on koska se opettaa meitä. Eikai hyviä asioita osaisi arvostaa, jos elämä olisi pelkästään sitä.

Taidat olla ensimmäinen, joka on oikeasti yrittänyt selittää tuota omin sanoin. Tuosta kyllä lähtee melkoinen setti lisäkysymyksiä. Mutta kiva, että aloitit. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluat vastauksen tai näkemyksen kysymykseesi, mutta minä esitän sinulle vastakysymyksen. Voitko sanoa toiselle ihmiselle, että tämä ei ole arvokas? Jos et voi sanoa, miksi et voi sanoa?

Totta kai voisin sanoa, mutta en sanoisi, koska se olisi ruokottoman epäkohteliasta.

En sanoisi kenellekään, että tämä on arvokas, koska koko ilmaus on niin tyhjää täynnä. Keksisin jotain muuta sanottavaa kuhunkin tilanteeseen, jotakin henkilökohtaista. "Sinä olet minulle arvokas" olisi jo ihan toinen juttu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

Ja kaksinaismoralismi loistaa. Huomasitko edes itse painavasi ei-hengellisiä ihmisiä alas? Miten hengellisyys liittyy sanahelinään?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

Ja kaksinaismoralismi loistaa. Huomasitko edes itse painavasi ei-hengellisiä ihmisiä alas? Miten hengellisyys liittyy sanahelinään?

eri

Ikävää, jos loukkaannuit mutta minä kyllä pidän kaikkia ihmisiä arvokkaina, myös sinua  : D

Vierailija kirjoitti:

Haluat vastauksen tai näkemyksen kysymykseesi, mutta minä esitän sinulle vastakysymyksen. Voitko sanoa toiselle ihmiselle, että tämä ei ole arvokas? Jos et voi sanoa, miksi et voi sanoa?

En ole ap, mutta esitän sinulle vastakysymyksen. Voisitko rehellisesti ja vilpittömästi katsoa silmiin lasten kiduttajaa ja hyväksikäyttäjää ja sanoa tälle, että olet arvokas? Jos et voi sanoa, miksi et voi sanoa? 

Minä ainakin ymmärrän ap:n pointin. Sana arvokas menettää merkityksensä, jos kaikki ovat arvokkaita eikä sitä millään pysty mittaamaan. Onhan se kaunis ajatus, mutta eihän se tarkoita yhtään mitään. Jos vain päätetään, että kaikki ovat arvokkaita, eihän siitä ole mitään iloa kenellekään, kun on vain yksi mitäänsanomaton nobody muiden joukossa. 

Pystyttekö oikeasti lukemaan esimerkiksi tämän uutisen ja sanoa, että siinäpä arvokas ihminen? 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/7f8d6ed7-5665-46bf-8fa8-9411de63dbd3 . 

No niin, hyvät keskustelijar ja lukijat, keskusteluketju on palannut.

Juuri ennen palstan sulkeutumista eilisiltana huomasin, että keskustelu on kadonnut. Ehdin kirjoittaa moitteen (https://www.vauva.fi/keskustelu/3964037/jokainen-ihminen-arvokas-kuinka…) viimeisellä minuutilla. Sen jälkeen kirjoitin ylläpidolle palautetta siitä, että ketju, jossa ei ollut asiattomuuksia ja jossa oli monen ihmisen pohdintoja ja vaivannäköä, oli poistettu. Siis poistatettu jonkun lukijan satunnaisen päähänpiston vuoksi. Pyysin ketjun palauttamista - omalla nimelläni ja sähköpostiosoitteellani, joten ainakin ylläpidon suuntaan seison sanojeni takana - ja ketju onkin palannut. Tiesin, että näin voidaan tehdä, koska näin on tehty ennenkin. Asiallinen ajatustenvaihto toimii ylläpidon suuntaan.

Voisiko nyt se, joka keskustelun poistatti, tulla kertomaan tekonsa syyn? Mikä oli se viimeinen pisara, joka mielestäsi oikeutti sinut tuhoamaan muiden ihmisten mielipidekirjoituksia? Se, mistä sinä hermostuit, voisi olla mielenkiintoinen lisä keskusteluun. Aihe on vaikea ja monitahoinen, ja siksikin siihen on hyvä osallistua keskustelemalla, ei tuhoamalla keskustelua.

Ap

En tiedä tämän ketjun poistosta, mutta olen muutaman kerran huomannut tällä palstalla, että ihan oikeasti asialliset ja kiinnostavat ketjut yhtäkkiä vain voivat kadota. Ja kyse on nimenomaan sellaisista ketjuista, joissa kukaan ei ihan oikeasti länkytä eikä kukaan tule sinne jauhamaan lapsellisuuksia tai haukkumaan. Usein tämä tapahtuu sellaisella hetkellä, kun jollekulle esitetään kysymyksiä, joihin hän ei osaa vastata. Olen päätellyt, että keskustelu ilmiannetaan, että se poistuisi, koska ei vain itsekään ole enää mitään perusteita omille väitteille. Pari kertaa olen itse avannut uuden ketjun ja jatkanut siitä, mihin edellinen ketju jäi ja aloitan niillä samoilla kysymyksillä, joiden jälkeen ketju katosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tuntuu olevan aika kova v*ttuilemaan ainakin uskonnollisille ihmisille :D Itse en miellä itseäni ehkä kristityksi, mutta olen hengellisistä asioista kiinnostunut. Ap:n on vaikea ymmärtää ihmisten arvokkuutta, koska torjuu ja halveksuu hengellisyyttä. Sen kautta voisit ymmärtää.

Ja kaksinaismoralismi loistaa. Huomasitko edes itse painavasi ei-hengellisiä ihmisiä alas? Miten hengellisyys liittyy sanahelinään?

eri

Ikävää, jos loukkaannuit mutta minä kyllä pidän kaikkia ihmisiä arvokkaina, myös sinua  : D

Tässäpä oikein hyvä esimerkki siitä sanahelinästä. Ensin sanotaan, että pidetään kaikkia ihmisiä arvokkaina, mutta perään laitetaan nauruhymiö. Kai ymmärrät, että vaikka sanot toista arvokkaaksi, tuo pilkkasi mitätöi sanomasi. 

Jokainen voi olla arvokas, tai yhtälailla arvoton. Ei voi tietää millaisia vaikutuksia omalla elämällä on maailmanmenoon.

Turhuutta miettiä ihmisten arvoa.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi kuvakseen ja puhalsi häneen elämänhenkäyksensä. Kun ihminen oli langennut syntiin, Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen lunastamaan ihmiset ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta. 

Ulkoa oppimiesi sanakäänteiden sijaan olisi kiva kuulla sinun omilla sanoillasi se, mitä tuossa tarkoitetaan, vaikkei se aloitukseeni kuulukaan.

Kerro ihan ensiksi se, mikä juju tuossa Jeesusparan kuolemassa oli. "Minä loin teistä ihmisistä niin huonoja, että nyt saatte huonoutenne anteeksi vain, jos rääkkäätte tämän syyttömän kuoliaaksi. Minä katselen täältä kauempaa!" huudahti Jumala.

Kommenttisi ei koske millään tavalla aloitukseni kysymystä. Ei koskisi edes siinä tapauksessa, että mielikuvituskaverisi olisivat tosia. Etenkään siinä tapauksessa, kuten litaniastasi näkyy.

Ap

Ihmisen arvo perustuu Jumalaan. Se että ihminen on arvokas, on ihmisen ominaisuus, joka perustuu Jumalaan. Ihminen tai yhteisö ei anna ihmiselle arvoa kohtelullaan tai julistuksillaan, vaan se menee niin päin, että meidän tulee kohdella toisiamme hyvin, koska jo olemme arvokkaita. Myöskään oma kokemus arvottomuudesta ei muuta tätä.

Se että ihminen on arvokas, on siis ihmisten ja yhteisöjen päätäntävallan tavoittamattomissa. Muut ihmiset eivät voi kenenkään ihmisen arvoa mitätöidä vaikka kohtelemalla huonosti tai edes julistamalla laissa ihmisiä arvottomiksi ja sellaisiksi, jotka saa vaikka tap paa (kuten historiassa on tehty).

Yksi tapa arvioida kohteen arvoa, on katsoa hintaa, joka siitä on maksettu. Jeesuksen lunastus, eli se että Jumala lunasti syntiinlangenneet ja kadotukseen matkalla olevat ihmiset antamalla Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi, on osoitus siitä, että Jumalan silmissä olemme arvokkaita ja rakastettuja, vaikka olemme syntisiä. Jeesuksen sovitus otetaan vastaan uskossa Häneen, mutta vaikka joku (aika moni) ei usko, se ei silti poista sitä, että Jumala on antanut Jeesuksen koko maailman pelastukseksi.

Jeesus ei ole jokin "Jeesusparka" kuten sanoit, vaan Jeesus on Jumalan Poika ja itsekin Jumala. Jumala on kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus sanoi lähestyvästä ristinkuolemastaan:

»Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni – saadakseni sen jälleen takaisin. 18

Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä.» (Joh. 10:17-18)

En ole "oppinut ulkoa" joitain "sanankäänteitä", vaan uskon ja tunnustan näin.

Lääkkeet!