"Jokainen ihminen on arvokas" - kuinka niin?
Olen kuullut aika monta kertaa otsikon väitteen siitä, että jokainen ihminen on arvokas. Sitä, mitä se tarkoittaa, ei ole kukaan selittänyt pyynnöistäni huolimatta. Reaktio on ollut yleensä kiusaantuneisuus.
Olen pitkäaikaistyötön, siinä iässä, että minua ei koskaan tulla palkkaamaan enää. Olen rahaton ja jonkin aikaa olen ollut myös asunnoton, ja pahemmaksi vain menee. Kaverit ovat häipyneet, koska kukaan ei halua katsella vierestä tällaista alamäkeä, ja sen toki ymmärrän hyvin. Olen loppuikäni pelkkä menoerä ja monenlainen vaiva yhteiskunnalle, en yhtään mitään muuta. Edes sosiaalialan työllistäjänä en ole hyödyllinen, koska sillä saralla työtä riittää muutenkin.
Viimeksi olen kuullut olevani arvokas ihminen, kun sosiaalityöntekijä yritti lohduttaa minua. Arvostan toki hänen yritystään, mutta en millään hahmota sitä, millä tavalla minä olisin arvokas kenellekään. Voisiko joku, joka joskus on päästänyt tuon väitteen suustaan, kertoa, mitä se tarkalleen tarkoittaa?
Kommentit (117)
Eikö toi 1900-luku sano sinulle mitään? Ajatus siitä, että kaikki eivät ole arvokkaita, johti miljoonien massamurhaamiseen hyvin nopeasti.
Minulla ei ole koskaan ollut normaalia ihmisarvoa. Rakkautta en ole saanut itsenäni lainkaan, ja se huomio, jota minulle on suotu, on ollut sääliä - ei välittämistä. Ei ihminen ole (toisille ihmisille) pelkällä olemassaolollaan arvokas, vielä vähemmän yhteiskunnalle.
Kuolinvuoteella sen huomaa parhaiten. Olemme kaikki samalla viivalla. Kaikki kuolemme, eikä meistä kukaan vie mitään mukanaan, ja 99,99 % ihmisistä unohtuu.
Emme ole sen huonompia tai parempia kuin kukaaan muukaan. Rikkinäisempi voimme olla, tai sairaampia. Mutta emme huonompia.
Ihmisarvo.
Kuuntele kappale "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".
Av-mammaoletetut saavat kyllä hetkessä tuntemaan itsesi arvottomaksi. Ihmisarvoa ei kannata ajatella ainakaan rahan kautta, ennemmin siinä miten kohtelet muita ihmisiä ja ympäristöä esim.
Ihmisen arvoa ei mitata rahassa tai tuottavuudessa, vaikka näin yhteiskuntamme yrittää uskotella. Yksikään ihminen ei ole toista arvokkaampi tai arvottomampi: elämäsi on yhtä arvokas kuin vaikka Suomen kovatuloisimman ihmisen.
Me emme elä tyhjiössä, kaikki ympärillämme vaikuttaa meihin. Emme ole myöskään tasa-arvoisia, vaikka niinkin meille yritetään uskotella. Voi saada jo syntymässä huonot kortit - ja vaikka sieltä jotkut pystyvät ponnistamaan ylös, osa ei pysty. Elämänjanallemme tulee myös erilaisia vaikeuksia ja miten niistä pääsemme eteenpäin, riippuu mm. taustastamme ja millaista tukea saamme. Ihan kuka tahansa voi joutua sinun tilanteeseesi eikä se vaadi useimpien elämässä montaakaan sattumusta. Osalla pudotus on tietysti pitempi, jos omaisuutta on kertynyt.
Sinun arvoasi ei pidä määrittelemän ulkopuolelta, mutta jos sitäkin näkökulmaa haluaa sivuta, niin elämäsi aikana olet vaikuttanut jokaiseen ihmiseen, joka elämässäsi on ollut. Aina emme pääse näkemään, millainen vaikutus teoillamme on toisiin ihmisiin, mutta toisinaan se voi olla käänteentekevä. Olet varmasti ollut tärkeä vanhemmillesi, miten kykeneväisiä he sitten ovatkaan olleet. Elämäsi varrella sinulla on varmasti ollut ystäviä, tuttavia, ehkä tuntemattomiakin, satunnaisia kohtaamisia.
Ennen kaikkea elämän arvo mittaantuu siinä, mitä se sinulle itsellesi on. Tämä on sinun ainoa, ainutlaatuinen elämäsi. Se on arvokas, se on sinun.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi kuvakseen ja puhalsi häneen elämänhenkäyksensä. Kun ihminen oli langennut syntiin, Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen lunastamaan ihmiset ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Terveydenhuollossa on hyvin nähtävissä tuon toteamuksen olevan pelkkää sanahelinää. Muut kuin työikäiset eniten veroja maksavat nähdään vain ylimääräisinä menoerinä, joista olisi mukavinta päästä eroon. Tämä näkyy mm. hoitoonpääsymahdollisuuksina ja hoidon laatuna, minkä lisäksi vähintäänkin passiivista eutanasiaa kohdistetaan esim. puolustuskyvyttömiin vanhuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi 1900-luku sano sinulle mitään? Ajatus siitä, että kaikki eivät ole arvokkaita, johti miljoonien massamurhaamiseen hyvin nopeasti.
Ja tämän pisti alulle ihminen. Onko siis kaikki ihmiset arvokkaita? On todella helppo listata pitkä lista todella arvottomia ihmisiä, joita ilman maailma olisi ollut, tai olisi tänään, paljon parempi paikka.
Masentuneena näen asian samoin, tosin vielä laajemmassa vinkkelissä. Maailma voisi paremmin ilman valtaosaa ihmisiä, mutta sanotaan nyt korrektisti tai suorastaan lipevän imelästi, että kaikki ollaan ihan hirmusen arvokkaita.
Jos joku ajaa ylini autolla, minusta saa saman tuomion kuin naapurin pekastakin.
Ajatus on ylevä ja hieno, mutta käytännössä ei toteudu. Ei sitte sinnepäinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi 1900-luku sano sinulle mitään? Ajatus siitä, että kaikki eivät ole arvokkaita, johti miljoonien massamurhaamiseen hyvin nopeasti.
Ja tämän pisti alulle ihminen. Onko siis kaikki ihmiset arvokkaita? On todella helppo listata pitkä lista todella arvottomia ihmisiä, joita ilman maailma olisi ollut, tai olisi tänään, paljon parempi paikka.
Ja kuinkas monta onnelaa sillä massamurhaamisella luotiin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen arvoa ei mitata rahassa tai tuottavuudessa, vaikka näin yhteiskuntamme yrittää uskotella. Yksikään ihminen ei ole toista arvokkaampi tai arvottomampi: elämäsi on yhtä arvokas kuin vaikka Suomen kovatuloisimman ihmisen.
Me emme elä tyhjiössä, kaikki ympärillämme vaikuttaa meihin. Emme ole myöskään tasa-arvoisia, vaikka niinkin meille yritetään uskotella. Voi saada jo syntymässä huonot kortit - ja vaikka sieltä jotkut pystyvät ponnistamaan ylös, osa ei pysty. Elämänjanallemme tulee myös erilaisia vaikeuksia ja miten niistä pääsemme eteenpäin, riippuu mm. taustastamme ja millaista tukea saamme. Ihan kuka tahansa voi joutua sinun tilanteeseesi eikä se vaadi useimpien elämässä montaakaan sattumusta. Osalla pudotus on tietysti pitempi, jos omaisuutta on kertynyt.
Sinun arvoasi ei pidä määrittelemän ulkopuolelta, mutta jos sitäkin näkökulmaa haluaa sivuta, niin elämäsi aikana olet vaikuttanut jokaiseen ihmiseen, joka elämässäsi on ollut. Aina emme pääse näkemään, millainen vaikutus teoillamme on toisiin ihmisiin, mutta toisinaan se voi olla käänteentekevä. Olet varmasti ollut tärkeä vanhemmillesi, miten kykeneväisiä he sitten ovatkaan olleet. Elämäsi varrella sinulla on varmasti ollut ystäviä, tuttavia, ehkä tuntemattomiakin, satunnaisia kohtaamisia.
Ennen kaikkea elämän arvo mittaantuu siinä, mitä se sinulle itsellesi on. Tämä on sinun ainoa, ainutlaatuinen elämäsi. Se on arvokas, se on sinun.
En oikein osaa mittailla asiaa siltä kannalta, että minulla olisi ollut jonkinlaista vaikutusta muihin ihmisiin ja olisin sillä tavalla arvokas. Jos olisin, minulla saattaisi olla vielä joitakin tuttuja jäljellä, vai mitä?
Viimeinen kappaleesi on pöhkö. Minä haluaisin ennen kaikkea olla olematta olemassa. Huomaa, että en halua varsinaisesti kuolla, vaan haluan olla poissa elämästä. Elämälläni oli minulle suurtakin arvoa silloin, kun minulla oli työtä, koti ja mielekästä tekemistä. Ei ole enää, eikä tule.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajatus on ylevä ja hieno, mutta käytännössä ei toteudu. Ei sitte sinnepäinkään.
Toisaalta, haluaisitko elää maailmassa, jossa tuota ajatusta ei ylläpidettäisi?
Vierailija kirjoitti:
Eikö toi 1900-luku sano sinulle mitään? Ajatus siitä, että kaikki eivät ole arvokkaita, johti miljoonien massamurhaamiseen hyvin nopeasti.
Tottahan se sanoo vaikka mitä. Olikin kysymys siitä, mitä ihmiset tarkoittavat sillä, että jokainen ihminen on arvokas.
Ap
Faith kirjoitti:
Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksi kuvakseen ja puhalsi häneen elämänhenkäyksensä. Kun ihminen oli langennut syntiin, Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen lunastamaan ihmiset ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta.
Ulkoa oppimiesi sanakäänteiden sijaan olisi kiva kuulla sinun omilla sanoillasi se, mitä tuossa tarkoitetaan, vaikkei se aloitukseeni kuulukaan.
Kerro ihan ensiksi se, mikä juju tuossa Jeesusparan kuolemassa oli. "Minä loin teistä ihmisistä niin huonoja, että nyt saatte huonoutenne anteeksi vain, jos rääkkäätte tämän syyttömän kuoliaaksi. Minä katselen täältä kauempaa!" huudahti Jumala.
Kommenttisi ei koske millään tavalla aloitukseni kysymystä. Ei koskisi edes siinä tapauksessa, että mielikuvituskaverisi olisivat tosia. Etenkään siinä tapauksessa, kuten litaniastasi näkyy.
Ap
Se on sellaista sanahelinää, mikä ei ainakaan yhteiskunnassa näy millään lailla.
Voimia.
Samaa mietin itsekin. Olen hyvästä perheestä mutta viime vuosina vajonnut alas ja nyt vaan oleilen kotona. Jonain päivinä masentaa. Joskus mietin, että olen olemassa että joku muu työllistyy, eli kun minulla menee huonosti, joku saa työkseen "auttaa" minunlaisia, eli hänellä on työpaikka. Jos Suomesta hävitettäisi kaikki masentuneet, sairaat, vammaiset, vanhat ja muut, lähtisi monelta myös työpaikka.
Mulla on ihan samat fiilikset. Ei tietenkään auta sinua yhtään.