Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa! Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.
Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.
Sori, piti vaan vuodattaa.
Kommentit (256)
iki kirjoitti:
Siis kyllä Suomi on niin ankea maa. Miten joku ei halua edes joskus auttaa omia lapsiaan jos nämä ovat aivan loppu? Miten sitä voi olla niin tunnekylmä? Olen asunut monessa muussa maassa,missä sukulaiset auttavat toisiaan. Omatkin isovanhemmat hoisivat meitä mielellään ja minulla on heihin vieläkin erittäin lämmin suhde. Myös omat vanhempani pyytävät usein lapsiani hoitoon. Haluavat antaa lapselleen vähän omaa aikaa,mutta ennen kaikkea heitä kiinnostaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ei ihme,että täällä Suomessa on niin paljon pahoinvointia kun jopa omat lapset ja lapsenlapset ovat joillekin kova taakka.
Samaa mieltä siitä, että on outoa, jos ei ollenkaan halua olla mukana lastenlasten elämässä. Ja auttaa omia lapsiaan.
Mutta aikuisena se on kaksisuuntainen suhde. Annatko itse apua takaisin pyydettäessä?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi sanoa että ovat lapsensa jo kasvattaneet? Eihän pidä sitten hankkia lapsia, jos ei halua lapsenlapsia. Niitähän voi tulla. Niin mistä tämä uskomus ettei omien lasten hyväksi tarvitse tehdä enää mitään sitten kun ovat 18v.
Samalla periaatteella niitä omia vanhempia ei tarvitse auttaa, eikä edes tavata sen jälkeen kun on täyttänyt 18. Kaikki olkoon omillaan.
Perhe ja sukulaisuus on kadonnut tästä maailmasta missä some-seuraajat ja face-kaveritkin tärkeämpiä.
No onhan tämäkin palsta täynnä avauksia, missä ei jaksettaisi "aina" olla kuuntelemassa vanhan äidin "marinoita" ja halutaan elää omaa elämää korostetusti jne. Tai ollaan niin närkästyneitä vanhempien neuvoista vaikkapa lasten suhteen. Tai ettei jakseta rampata kylässä. Jnejne. Kyllä se yhteisöllisyys on asia, joka syntyy vain jos kaikki osapuolet sitä haluavat ja siihen sitoutuvat.
Se syy miksi ihmiset elävät pitkään vielä lisääntymisiän jälkeenkin on ollut se että ihminen hyötyy siitä, että vanhemmat sukupolvet auttavat lastenhoidossa. Evolutiivinen juttu siis. Ydinperhe taas on hyvin nuori keksintö. Ennen vanhaan lapset hoiti koko kylä.
Vierailija kirjoitti:
Se syy miksi ihmiset elävät pitkään vielä lisääntymisiän jälkeenkin on ollut se että ihminen hyötyy siitä, että vanhemmat sukupolvet auttavat lastenhoidossa. Evolutiivinen juttu siis. Ydinperhe taas on hyvin nuori keksintö. Ennen vanhaan lapset hoiti koko kylä.
Aiemmin kyllä ihmisen keski-ikä oli luokkaa 30-40v eli sen lisääntymisiän verran. Ei se evoluutio ole muutamassa sadassa vuodessa tätä muuttanut vaan elintason, hygienian ja lääketieteen kehitys.
Hei oikeesti ihmiset, palkatkaa lastenhoitaja edes satunnaisesti niin vältytään tältä ylitsevuotavalta katkeruudelta. Jos ei paikkakunnalla ole MLL tms. niin kysykää vaikka facebookissa tutuilta. Meillä käy miehen työkaverin kaksikymppinen tytär nyt jo kolmatta vuotta noin 2-4 kertaa kuussa. Toimii loistavasti. Hän on tosi energinen ja jaksaa ulkoilla vaikka pulkkamäessä tai lähipuistossa muksujen kanssa säällä kun säällä.
On itsekkäitä isovanhempia ja on kiittämättömiä, vaativia nuoria vanhempia. Suurin osa isovanhemmista edes jossain määrin osallistuu kyllä lastenlasten elämään ja auttaa voimiensa mukaan. Ja suurin osa nuorista vanhemmista varmasti arvostaa tätä ja auttaa myös osaltaan takaisin. Ja useimmissa sukupolvien välisissä suhteissa on omia mutkiaan, joita pitää vaan oppia sietämään.
Näissä keskusteluissa vaan aina ääripäät tuppaavat korostumaan.
Joillain vaan on rakkauden puute. Omat vanhempani eivät rakastaneet omialapsiaan, joten eivät rakasta lapsenlapsiakaan. Ovat täysin piittaamattomia, tasapuolisesti minun ja veljeni lapsille. Eivät koskaan ole hoitaneet tai auttaneet eivätkä viitsi pitää yhteyttä tai edes kyläillä. Kerta kahteen vuoteen nähdään 30 min.
Appivanhemmat ei rakasta poikaansa, ainoastaan tytärtään. Kuvio oli jo lapsena, joten tämä ei ole miniän syy. Auttavat koko ajan tytärtään ja pojan perhe yhdentekevä.
Kummatkaan isovanhemmat ei ole koskaan hoitaneet tai auttaneet lasten kanssa. Muttase johtuu siitä että ne ei rakasta. Ja ovat itsekkäitä.
Tämä ei harmita koska en halua rakkaudettomia ja tylyjä ihmisiä lasteni elämään, ja noin v***umaisille ihmisille en hoitoon antaisi. Ilman tukiverkkoakin pärjää!
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti ihmiset, palkatkaa lastenhoitaja edes satunnaisesti niin vältytään tältä ylitsevuotavalta katkeruudelta. Jos ei paikkakunnalla ole MLL tms. niin kysykää vaikka facebookissa tutuilta. Meillä käy miehen työkaverin kaksikymppinen tytär nyt jo kolmatta vuotta noin 2-4 kertaa kuussa. Toimii loistavasti. Hän on tosi energinen ja jaksaa ulkoilla vaikka pulkkamäessä tai lähipuistossa muksujen kanssa säällä kun säällä.
Luuletko ettei ihmiset palkkaa apua? Me on palkattu ja työllistetty, verkostoiduttu ja keploteltu.
Kyllä se silti katkeroittaa.
Kummallakin puolella kusipäävanhemmat (no, isäni kuoli kun olin lapsi), jotka ei koskaan ole kantaneet lapsistaan vastuuta. Nyt pelkkä kiviriippa.
Sitten kun katsoo perheitä, joissa vanhemmat on aina auttaneet lapsiaan, tukeneet, kannustaneet jne. Ja jättävät jopa perintöä!
Kannattaa ajatella se niin, että kun itse on hoitanut lapsensa itsenäisiksi teineiksi, niin saa nauttia elämästään ilman vastuuta ikääntyneistä vanhemmista. Antaa itselleen luvan elää itselleen, kuten omat vanhemmat ovat tehneet.
Monet kuormittuvat valtavasti siinä vaiheessa kun on työt, lapsien harrastuksia, ja sitten vielä vastuu ikääntyvistä vanhemmista, heidän lääkäri- , apteekki- ja kauppareissujaan, siivouksen ja kotihoidon järjestämistä jne.
On aika iso helpotus jos tuota vastuuta ei ole, ja jos vastavuoroisuus puuttuu, niin sitä ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ajatella se niin, että kun itse on hoitanut lapsensa itsenäisiksi teineiksi, niin saa nauttia elämästään ilman vastuuta ikääntyneistä vanhemmista. Antaa itselleen luvan elää itselleen, kuten omat vanhemmat ovat tehneet.
Monet kuormittuvat valtavasti siinä vaiheessa kun on työt, lapsien harrastuksia, ja sitten vielä vastuu ikääntyvistä vanhemmista, heidän lääkäri- , apteekki- ja kauppareissujaan, siivouksen ja kotihoidon järjestämistä jne.
On aika iso helpotus jos tuota vastuuta ei ole, ja jos vastavuoroisuus puuttuu, niin sitä ei ole!
Kas kun minulla on ollut se vastuu sekä äidistä että pikkusiskosta 14-vuotiaasta. Jatkuvaa syyllistämistä jos en anna rahaa jne.
Silti minä en saa IKINÄ apua tai tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se syy miksi ihmiset elävät pitkään vielä lisääntymisiän jälkeenkin on ollut se että ihminen hyötyy siitä, että vanhemmat sukupolvet auttavat lastenhoidossa. Evolutiivinen juttu siis. Ydinperhe taas on hyvin nuori keksintö. Ennen vanhaan lapset hoiti koko kylä.
Aiemmin kyllä ihmisen keski-ikä oli luokkaa 30-40v eli sen lisääntymisiän verran. Ei se evoluutio ole muutamassa sadassa vuodessa tätä muuttanut vaan elintason, hygienian ja lääketieteen kehitys.
Osa tuosta keski-iästä selittyi voimakkaalla tapaturmiin ja sairauksiin kuolleisuutena. Oli ennenkin lisääntymisiän ohittaneita (ei tietenkään samoissa määrin), mutta jo lapsina ja nuorina kuolleet laskivat tilastollista keski-ikää melko voimakkaasti myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Ai, keneltä on otettu palkasta 30-40 % eläkerahastoon?? Vielä 90-luvun alussa työntekijät maksoivat vain 4 % palkastaan työeläkemaksua. Siihen työnantajan 15-20 % päälle (yksityinen). Julkisen puolen elökkeitä maksetaan valtion budjetista. Nykyisin työntekijät maksavat yli 6 % työeläkemaksuja.
Tuo on suurten ikäluokkien suurin kusetus, että ovat muka maksaneet omat eläkkeensä, eivät todellakaan ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
No helkatti, kun ne rahat on käytetty muihin tukitoimiin, asumistukiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin jne. eli teille muille!
Olet ilmeisesti tehnyt työurasi julkisella sektorilla? Koska yksityisen sektorin työeläkerahat ovat työeläkeyhtiöillä, ei sieltä asumistukia
Provo, 0/5. Ei sinulla ole lapsia. Ylä-asteikäinen.
Viesti 194: jos on taipumus katkeroitumiseen ja marttyyriuuteen, se on oma valinta. Jos haluaa kuluttaa energiaansa katkeroitumiseen, ole hyvä vaan. Itse en viitsisi moiseen aikaa kuluttaa, vaikkei elämä silkkihansikkain olekaan kohdellut, ei edes lastenhoidon suhteen. Älä siis yleistä, että kaikki katkeroituisivat, jos eivät saa isovanhemmilta hoitoapua. Typerää. Kun osaa asennoitua elämään oikein, ei tarvitse olla kateellinen ja katkera, kenellekään eikä mistään.
Vierailija kirjoitti:
Viesti 194: jos on taipumus katkeroitumiseen ja marttyyriuuteen, se on oma valinta. Jos haluaa kuluttaa energiaansa katkeroitumiseen, ole hyvä vaan. Itse en viitsisi moiseen aikaa kuluttaa, vaikkei elämä silkkihansikkain olekaan kohdellut, ei edes lastenhoidon suhteen. Älä siis yleistä, että kaikki katkeroituisivat, jos eivät saa isovanhemmilta hoitoapua. Typerää. Kun osaa asennoitua elämään oikein, ei tarvitse olla kateellinen ja katkera, kenellekään eikä mistään.
Lässynlässynlässynlää.
Lässynlässynlässynlää.
Katkeran ihmisen vastaus :-D Menehän kasvamaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Lässynlässynlässynlää.
Katkeran ihmisen vastaus :-D Menehän kasvamaan vielä.
Ainoa oikea vastaus lapselliselle idiootille.
Miten voi sanoa että ovat lapsensa jo kasvattaneet? Eihän pidä sitten hankkia lapsia, jos ei halua lapsenlapsia. Niitähän voi tulla. Niin mistä tämä uskomus ettei omien lasten hyväksi tarvitse tehdä enää mitään sitten kun ovat 18v.
Samalla periaatteella niitä omia vanhempia ei tarvitse auttaa, eikä edes tavata sen jälkeen kun on täyttänyt 18. Kaikki olkoon omillaan.
Perhe ja sukulaisuus on kadonnut tästä maailmasta missä some-seuraajat ja face-kaveritkin tärkeämpiä.