Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa! Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.
Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.
Sori, piti vaan vuodattaa.
Kommentit (256)
Omat vanhempani ovat jo yli 70v ja huonossa kunnossa, joten ymmärrettävistä syistä lastenhoitoapua ei ole tarjolla. Eivät millään pärjää neljän vilkkaan lapsen kanssa. Varmasti olisi eri asia, jos olisivat parikymmentä vuotta nuorempia.
Raskausaikana kuulin järjettömän määrän lupauksia avun saannista.
Ei ole näkynyt minkäänlaista apua keneltäkään. Kaikki hävisivät kuin pieru saharaan lapsen synnyttyä.....
Tein päätöksen että kun minua ei auteta niin ei ole minunkaan pakko auttaa ketään. Ei ole mun homma.......
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat itsekkäitä, minkäs teet. Ovat tosiaan valinneet oman elämänsä, surullista mutta itse he siinä menettävät. Arvaan kuitenkin että on teidät omilla vanhemmillaan hoidattanut? :D
Tämä on hyvin tavallista. On erittäin ITSEKÄSTÄ hoidattaa ensin omat lapsensa omilla vanhemmilla ja appivanhemmilla ja mahdollisesti jopa omilla isovanhemmilla! Omat vanhemmat ja appivanhemmat on kuskattu hoitolaitoksiin virumaan - pois silmistä, pois mielestä! Ja sitten nämä hyväkuntoiset eläkeläiset kieltäytyvät auttamasta omia lapsia ja lapsenlapsia! Mahtavatko nämä nykyajan itsekkäät isovanhemmat olla kaupunkiasunnollaan, kesämökillään, kuntosalilla, harrastuksissa, etelänmatkoilla vai Lapin lomilla? Eläkeläisten kova kunto ei kuitenkaan riitä heidän omien vanhempiensa ja appivanhempiensa (vanhukset riutuvat laitoksissa) hoitamiseen, omien lasten auttamiseen ja lastenlasten hyvin satunnaiseen hoitamiseen!
Juu tällaista se on. Meikäläinen vietti viikkotolkulla aikaa mummulassa lapsena ja nyt kun itselläni on lapsia niin aina saa anella hoitoapua. Nytkin väännön takana, saisinko äidin katsomaan tunniksi lasta jotta pääsisin salilla käymään.
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Se on tiedostettava jo ennen lasten hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Se on tiedostettava jo ennen lasten hankintaa.
Et osaa suomea? Se että auttaa ei ole hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Kun näitä juttuja lukee, en ihmettele että maa on masentuneita ihmisiä pullollaan. Jos edes oma perhe ei auta "kun ei minun ole pakko" , on kyllä arvomaailma ja asenteet todella vinkasallaan. Ei ole pakko, ei. Mutta olisiko inhimillistä ja ystävällistä auttaa läheistä ihmistä edes joskus kun on hätä? Ihmiset on ihan sikamaisen itsekkäitä nykyään. Suututtaa ap:n puolesta todella rankasti.
Nimeomaan. Monessa muussa kulttuurissa ei tulisi kuulonkaan. Vaan ihan ehdottomasti koko suku hoitaa lapsia.
Suomessa lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Se on tiedostettava jo ennen lasten hankintaa.
Ei, mutta jos on itse lapsena ollut paljon mummulassa hoidossa, niin sitä jotenkin kuvittelee että sama jatkuu. Että seuraavakin sukupolvi on tervetullut heidän mummulaansa.
Nyky mummot ja papat pvat ihan erilaisia kuin sukupolvikin sitten. Työikä pidentynyt. Kunto parantunut- mummot käyvät harrastuksissaan ja papat ajelee moottoripyörällä. Digiaika vie keskittymisen vanhemmiltakin ihmisiltä. Netflixiä on hauskempi katsoa kun ei ole perästäseurattavaa lasta vahdittavana. Lisäksi lapset saattavat olla huonokäytösisiä jos vanhemmat eivät ole opettaneet kunnioittamaan ja ymmärtämään ei- sanaa.
Sama juttu. Oma vanhempani on aina haluamassa jotain mutta ei itse teemitään, ja suuttuu jos kerron että lapset sairaina ja olen väsynyt. Aika kullannut omat muistot. Sitten ihmettelee, kun en jaksa pitää yhteyttä. Suuret ikäluokat, huh...
Mun yks tuttu on aina viemässä lapset mummolaan, kun mummolla vaan on vapaata. Tämä mummo ei enää kerro kaikkia vapaitaan miniälle, kun ei jaksa viikoittain hoitaa niitä lapsia ja haluaa rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Juu tällaista se on. Meikäläinen vietti viikkotolkulla aikaa mummulassa lapsena ja nyt kun itselläni on lapsia niin aina saa anella hoitoapua. Nytkin väännön takana, saisinko äidin katsomaan tunniksi lasta jotta pääsisin salilla käymään.
Missä on miehet - lapsen isä ja isoisät?
Vai onko lastenhoito ja kotityöt vain naisille kuuluvia tehtäviä?
Vaikka eletään v. 2022 edelleen naisten oletetaan hoitavan lastenlapset, iäkkäät vanhemmat ja appivanhemmat, järjestävän suvulle joulut ja juhannukset, tekevän hyväntekeväisyyttä ja hoitavan naapurin mummot ja ukot.
Milloin nainen saa omaa aikaa, harrastaa omia juttuja ja elää omaa elämäänsä, ilman jatkuvaa toisten auttamista, jota ei koskaan ole riittävästi ja kylliksi, vaan saa jatkuvaa syyllistämistä ja haukkumista.
Ja tämä lähtee jo tytöillä lapsuudesta, olet äidin pikkupiika, hoidat nuoremmat sisaret ja kun muodostat parisuhteen, passaat miehen ja lapset, annat kaikkesi työelämässä, kasvatat lapset, passaat puolisoa, hoidat iäkkäät vanhemmat ja lastenlapset. Ja mikään ei riitä ja rauhassa saa korkeintaan haudassa.
Ja tätä vielä naiset itse ylläpitävät ja vaativat, sukupolvelta toiselle.
Millaisen mallin ja esimerkin me jätämme lapsillemme ja lastenlapsille, jossa naisen asema ei ole kummoinen, puhumattakaan perheen tasa-arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Juu tällaista se on. Meikäläinen vietti viikkotolkulla aikaa mummulassa lapsena ja nyt kun itselläni on lapsia niin aina saa anella hoitoapua. Nytkin väännön takana, saisinko äidin katsomaan tunniksi lasta jotta pääsisin salilla käymään.
Idiootti nostaa ikivanhan aloituksen esiin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia. Se on tiedostettava jo ennen lasten hankintaa.
Älkää sitten ikinä mankuko lapsenlapsia, jos se lapsi ei siiten kiinnosta kun on syntynyt saatana!
Vierailija kirjoitti:
Nyky mummot ja papat pvat ihan erilaisia kuin sukupolvikin sitten. Työikä pidentynyt. Kunto parantunut- mummot käyvät harrastuksissaan ja papat ajelee moottoripyörällä. Digiaika vie keskittymisen vanhemmiltakin ihmisiltä. Netflixiä on hauskempi katsoa kun ei ole perästäseurattavaa lasta vahdittavana. Lisäksi lapset saattavat olla huonokäytösisiä jos vanhemmat eivät ole opettaneet kunnioittamaan ja ymmärtämään ei- sanaa.
Eikä ne mummot ennenkään hoitaneet lastenlapsiaan riemusta kiljuen, mutta elämässä ei ollut vaihtoehtoja, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut. Moni mummo oli jaksamisen äärirajoilla, kun raadettiin aamuvarhaisesta iltamyöhään ja meni oma terveys. Ja hoideksi riitti, kun pari kertaa päivässä huusi, nyt lapset syömään. Ei ennen lapsia tarvinnut viihdyttää, mutta silti lasten onnettomuudet ja tapaturmat oli yleisiä.
Ja nyt moni mummo itkee hoivakodissa, kun oma elämä jäi elämättä tai kirja lukematta tai mieluisa käsityö tekemättä, kun omaa aika ei ollut, vaan sen veivät muut.
Toisaalta ihmetyttää, miten korkean elintason ja lapsen oikeuksien aikana, lapsen hoitovastuu ollaan sysäämässä vanhoille ihmisille, vaikka jo lääketiett. heidän voimat voi vaihdella jopa tunneittain, reagointikyky ja tarkkaivaisuus alentunut, liikkeet hidastuneet ja voimat vähentyneet, samoin kuulo ja näkö ja heidän hoidettavaksi ollaan antamassa puolustuskyvytön lapsi, kun samaan aikaan he ovat suurin riski esim. liikenteessä.
Ja tätä vielä naiset jaksavat itse ihannoida ja haikailla.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:59"]8 on oikeassa. Kaikille teille, jotka tykkäätte aina inttää, että miksi pitää tehdä lapsia jos niitä ei halua hoitaa: tässä, niin kuin poikkeuksitta kaikissa muissakin vastaavissa "isovanhemmat eivät auta"-tapauksissa vanhemmat hoitavat ja ovat lastensa kanssa, mutta silloin joskus kun jeesaamista tarvitsisi, se ei ikinä sovi isovanhemmille milloin mistäkin syystä, perussyyn ollessa se, että ei kiinnosta eikä huvita eikä haluta nähdä vaivaa. Suuret ikäluokat on kyllä loistavia, itse ovat hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan ja nyt kun joskus harvoin pitäisi omia lapsenlapsia jeesata, se ei käykään. Vielä viimeisillä voimillaan ne varmaan tosiaan vääntävät vielä senkin lain, että lasten pitää hoitaa omat vanhempansa, ja sitten livistävät käänteisen asuntolainan voimin tuhoamaan loputkin siitä kolmen sukupolven rahamäärästä, jotka he ovat itselleen haalineet. En ole uskovainen mutta toivoisin, että näille ihmisille tosiaan olisi joku kiirastuli, jossa tyypit joutuvat viettämään satatuhatta vuotta parkuvan lapsilauman keskellä ja joku pikkupiru tulisella atraimella törkkii persauksiin. Omat vanhempani ja appivanhempani ovat auttaneet meitä aina silloin tällöin, kiitos heille. Mutta he ovatkin vanhempaa ikäpolvea kuin tuo itsekäs suurten ikäluokkien väki.
Nykyperheiden isovanhemmat eivät välttämättä edes kuulu suuriin ikäluokkiin! Vuosina 1945 - 1949 syntyneet saivat lapsensa suunnilleen 1969 - 1983 (toki poikkeuksia on suuntaan ja toiseen, mutta tuossa keskimääräiset luvut, Lähde: Tilastokeskus), joten heidän lapsensa ovat jo noin 31 - 45 v ikäisiä. Läheskään kaikilla suurten ikäluokkien lapsilla ei ole enää pieniä lapsia, joten olisiko aika kääntää katse suurten ikäluokkien jälkeen syntyneen sukupolven isovanhemmuuteen?
Kyllä olisi, hyvä pointti. Nämä suurten ikäluokkien jälkeläiset tai ainakin osa heistä ovat usein äärimmäisen katkeran oloisia, ja ajatuksena heillä on kai että kun omatkin vanhemmat oli aina niin itsekkäitä niin laitetaanpa vahinko kiertämään. Epäilen että isommassa mittakaavassa nämä ongelmat tulevat korjaantumaan vasta tulevina vuosikymmeninä. Itse ainakin aion tulevaisuudessa auttaa omia lapsiani niin paljon kun pystyn, iäkkäämpiä sukulaisia taas korkeintaan satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyky mummot ja papat pvat ihan erilaisia kuin sukupolvikin sitten. Työikä pidentynyt. Kunto parantunut- mummot käyvät harrastuksissaan ja papat ajelee moottoripyörällä. Digiaika vie keskittymisen vanhemmiltakin ihmisiltä. Netflixiä on hauskempi katsoa kun ei ole perästäseurattavaa lasta vahdittavana. Lisäksi lapset saattavat olla huonokäytösisiä jos vanhemmat eivät ole opettaneet kunnioittamaan ja ymmärtämään ei- sanaa.
Eikä ne mummot ennenkään hoitaneet lastenlapsiaan riemusta kiljuen, mutta elämässä ei ollut vaihtoehtoja, kun kunnallista päivähoitoa ei ollut. Moni mummo oli jaksamisen äärirajoilla, kun raadettiin aamuvarhaisesta iltamyöhään ja meni oma terveys. Ja hoideksi riitti, kun pari kertaa päivässä huusi, nyt lapset syömään. Ei ennen lapsia tarvinnut viihdyttää, mutta silti lasten onnettomuudet ja tapaturmat oli yleisiä.
Ja nyt moni mummo itkee hoivakodissa, kun oma elämä jäi elämättä tai kirja lukematta tai mieluisa käsityö tekemättä, kun omaa aika ei ollut, vaan sen veivät muut.
Toisaalta ihmetyttää, miten korkean elintason ja lapsen oikeuksien aikana, lapsen hoitovastuu ollaan sysäämässä vanhoille ihmisille, vaikka jo lääketiett. heidän voimat voi vaihdella jopa tunneittain, reagointikyky ja tarkkaivaisuus alentunut, liikkeet hidastuneet ja voimat vähentyneet, samoin kuulo ja näkö ja heidän hoidettavaksi ollaan antamassa puolustuskyvytön lapsi, kun samaan aikaan he ovat suurin riski esim. liikenteessä.
Ja tätä vielä naiset jaksavat itse ihannoida ja haikailla.
Uskoisin että apua haikaillaan lähinnä sellaisilta isovanhemmilta, joilla oikeasti olisi resursseja auttaa. Monilla isovanhemmat kuitenkin on näitä hiljattain vielä työelämässäkin olleita, jotka jaksavat (ja on varaa) harrastaa, matkustaa, tavata ystäviään jne. Ne taitaa olla vähemmistö jotka haluaisi orjuuttaa hauraita muistisairaita mummeleita, useimmiten on niin että aikaa ja jaksamista isovanhemmilla kyllä olisi mutta kiinnostusta ei niinkään.
Mua taas ärsyttää toiseen suuntaan.
Mummon mielestä lapsi pitää antaa hoitoon kun kerran mummo on keksinyt sellaista haluta.
Yhtään ei mummo ajattele, ettei välttämättä pärjää vilkkaan taaperon/leikki-ikäisen kanssa, joka jo aloittelee tahtoikää. Ei osaa yhtään huomioida ettei sitä energiaa ole samallatavalla kuin nuorena, olisi silloin hoitanut omiaan, niin nyt riittäisi rauhallinen yhdessä vietetty aika ilman mitään äitileikkejä.
Anteeksi asian vierestä purnaaminen, ärsyttää vain niin kovin.