Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa
Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.
Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.
Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa! Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.
Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.
Sori, piti vaan vuodattaa.
Kommentit (256)
Ärsyyntynytkolmekymppinen kirjoitti:
...omat vanhempani ja minä olimme sitä mieltä, että autetaan tietenkin. Tuo ajatus on kuitenkin alkanut ainakin omalta osaltani muuttumaan, koska sisareni on käyttänyt meitä silmittömästi hyväksi ja kiitosta ei ole koskaan tullut, ainoastaan valitusta.
...
Itse puolestaan olen alkanut irtautua auttamisesta, koska itsellenikin iski väsymys. Myös viha on alkanut nostaa päätään.
...
Näin se valitettavasti monella menee, mitä enemän annat sitä enemän vaaditaan. Oma siskoni vaati aina itselleen etusijan, jos äitini pääsi hoitamaan toi välillä meille oman lapsensa ettei olisi jäänyt "hyötymättä". Kaiken ajatteli sen kautta mitä muiden tekemiset voi häntä hyödyntää.
Onnekseni ei tarvitse enää häntä tavata ja lapset ovat sen ikäisiä ettei enää hoitajia tarvi. Siskonpoika on kyllä onneksi jäänyt rakkaaksi sillä on hyvä ystävä lapsieni kanssa ja toivon että säilyvätkin niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut 4-vuotias, kun vanhempani erosivat. Muistan kaiken. Olin isin tyttö ja olihan niin raskas kokemus, joka on ollut läsnä koko elämän.
Ja vielä ikävämmäksi homma kävi, kun äitini alkoi metsästää uutta miestä itselleen. Olin milloin mummolassa, milloin hänen siskonsa luona, ja ihan tuoreeltaan eron jälkeen. Olin turvaton ja yksinäinen, ainoa lapsi kun olin.
Huomasin, kuinka vastenmielistä itse kullekin oli ottaa minut varavaatteineni vastaan yökylään, vaikka olin maailman kiltein ja hiljaisin pikkutyttö. Ainoa ääni lähti varmaan askartelusaksistani, kun äidille kortteja väsäsin lehdistä leikkaamistani kuvista.
Eipä jääneet mukavat muistot.
Nykyään olen mummi. Mulla on ollut lapsenlapset useinkin hoidossa ja heistä tykkään niin paljon, mutta se tyrkyttäminen ja "vaatimukset" ottaa hoitoon ihan yllättäen (ei siis suunniteltua, vaan on taas joku pyytänyt mamia kaljalle) ovat todella raskasta kestää.
Lasten kanssa olisi muuten aivan mahtavaa (huumorintajuisia ja kivaa juttuseuraa ym.), mutta kun ei ole tapoja, vaan tehdään kuten tykätään.
Sohvat olisivat jo mennyttä ilman paksuja suojapeittoja, kun sotketaan ja liataan ihan surutta, pissaillaan pytyn viereen, kaadetaan mehut lattioille ja matoille ja roskakori on täysin tuntematon käsite.
Nukkumaan ihmisten aikaan? No ei, vaan saa jatkuvasti tapella noiden hemmetin luurien ja kannettavien kanssa ja selittää miksi ei ja takavarikoida, vaikka lapset ovat jo aika vanhoja. Kauhea jankutus asiasta. Kun ei ole meikäläisen tehtävä kasvattaa. (Muistan, kun aikoinaan mua pyydettiin vieroittamaan heitä näistä laitteista ja sitä aiemmin myös telkun katselusta!)
Ruuan syönti ilman hanskaamista? No ei, kun ei maistu, kun pitää päästä pelaamaan. Ja eihän se maistu, kun kotona syödään kermaista ja juustokuorrutteista (ranskis, majoneesi, lasagne, pitsa, hamppari, nuggetit ym.) ja mummi suosii terveellistä ( nakkisoosi, muusi, kalakeitto, jauhelihamakaronilaatikko, lihapullat ym. vaikka totta kai myös herkutellaan, kun ovat kylässä!!!)
Ulkoilua? No ei, kun ei jaksa ja on peli kesken, väsyttää ja mun kaveri just soittaa.
Lisäksi kokkaaminen ja säännöllinen välipalojen tarjoaminen, SEKÄ tuo raivaaminen ja siivoaminen on todella rankkaa ja kuntoa vaativaa.
Kyse on siis aika usein jaksamisesta, ei rakkauden puutteesta.
Jos ei jaksa, niin silloin pitää siitä sanoa. Eihän se ole lapsenkaan etu, että on mummulla hoidossa, joka ei jaksa hoitaa.
Luuletko etteivät mummot ole sanoneet?! Kyllä ovat. Mutta sitten sanotaan: "Et saa enää koskaan nähdä lapsenlapsiasi. Olet laiska ja itsekäs p*ska." Nuoret perheet ovat todella itsekkäitä omaan napaan tuijottajia.
Aika tylyt ja tunnekylmät isovanhemmat, jos eivät auta lainkaan lastenlasten hoidossa, ja ovat kuitenkin hyväkuntoisia ja lähellä.
Kautta aikain on isovanhemmat huolehtineen lapsista. Omat vanhempani kuolivat, kun olin pieni ja isovanhemmat ottivat hoteisiinsa. Missähän sitä olisin ollut, jos isovanhemmat olisivat todenneet, että ovat jo lapsensa hoitaneet? Heillä olikin kahdeksan lasta aikoinaan, mutta yksi lapsenlapsi mahtui vielä jonon jatkoksi.
Kun omat lapset olivat pieniä, niin ei sitä hoitoapua ollut, koska edellinen sukupolvi oli jo kuollut pois. Tiedän, mitä on olla rättiväsynyt, kun ei saa nukkkua kuin lyhyitä pätkiä yössä.
Mielestäni voisit sanoa suoraan vanhemmillesi, mitä mieltä olet siitä, etteivät he lainkaan auta. Yleensä ihmiset auttavat voimiensa mukaan, jos joku pyytää apua. Itse menisin jopa naapuriin lastenvahdiksi, jos pyydettäisiin. Ei se , että on omat lapset kasvattanut ole mikään selitys. Kyllä sitä rakkautta pitäisi aikuisellekin lapselle vielä riittää, että edes joskus ojentaisi auttavan kätensä, kun toinen apua pyytää. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
No helkatti, kun ne rahat on käytetty muihin tukitoimiin, asumistukiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin jne. eli teille muille!
Surullista ja katkeraa luettavaa. Meillä mummu ja pappa hoiti koko serkkukatrasta rakkaudella niin paljon, kuin mahdollista ja nyt me kaikki autamme heitä vuorostamme. Oma äitini hoitaa tytärtämme (vaatii ja haluaa itse) aina kun töiltään voi ja me maltamme tytön antaa. Me autamme äitiäni toki myös aina jos tarpeen. Appivanhemmat on ottanu pari kertaa lapsen luokseen pyynnöstä ja aina on seurannut monen päivän Facebook rutina, kun särkee ja flunssakin varmaan tuli lapsen takia. Töissä eivät ole. Eipä paljon huvita lasta sinne viedä ja kyllä varmaan myöhemmin metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Miksi ihmeessä ei haluta pitää yhtä? Itse olen varmaan riesaksi asti omien lapsieni apuna, jos se aika meille aikoinaan suodaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Mistähän johtuu, että nykyisten pari-kolmekymppisten keskuudessa uusavuttomuus rehottaa? Vastaan itse: Janipetterit ovat saaneet elää ihan omaa elämäänsä, ilman vaatimuksia kotitöistä, jolloin olisivat oppineet kantamaan vastuuta. (vanhempansa ehkä pelänneet syyttämistä lapsityövoimankäytöstä). Nämä ovat nyt sitten niitä vanhempia, jotka huutavat isovanhempia apuun, koska eivät ole tottuneet tekemään mitään, eivätkä kertakaikkiaan selviä perhearjesta.
Juuri näin. Oikeasti meidän vanhempiemme lapsuus oli todella paljon rankempaa ja vaativampaa kuin meidän. Ja osa ei opi sitten aikuisenakaan kantamaan sitä vastuuta.
Osallistuvat isovanhemmat ovat toki hieno asia ja koen itsekin kummallisena, jos lapsenlapset eivät lainkaan kiinnosta, tai auttaminen edes akuutissa tilanteessa. Mutta silti koen myös, että nuoret vanhemmat ovat vaan liian tottuneet lapsuudessa saamaan kaiken, etteivät (kaikki) osaa olla aikuisia ja vanhempia itse.
Tämä paistaa monessa muussakin asiassa läpi. Oletetaan, että omilta vanhemmilta saa runsaasti taloudellista apua aikuisena, ollaan avoimesti katkeria, jos vanhemmat eivät ole säästäneet rahaa pienestä pitäen jne. Tämän hetken nuorissa ja nuorissa vanhemmissa on todella paljon sitä asennetta, että kaikki pitää saada ja vanhemmat ovat vain omien tarpeiden palvelemista varten, edelleen aikuisena.
Enkä sano, etteivätkö vanhemmat ikäluokat toimisi keskimäärin myös joissain asioissa omanapaisesti. Itse kuitenkin ajattelen, että jos lapset kasvattaa asiallisesti aikuisuuteen ja kenties vielä opintojen aikana auttaa mahdollisuuksien mukaan ainakin hätätilanteessa, velvollisuudet on hoidettu. Siinä vaiheessa suhde aikuisiin lapsiin on tasavertainen suhde, jota myös se aikuinen lapsi voi vaalia ja pitää yllä, eikä vain vaatia ja vaatia. Auttaminen kulkee kahteen suuntaan.
Minun lapsellani oli vain yksi isovanhempi eli isansa isa. Maalaispappa, joka ei ikina ollut lasta hoitanut, vaikka perheessa niita monta olikin.
Eka vuosi vauvan kanssa oli todella rankka, mutta parjattiin, kun oli pakko.
Ehdottaisin samaa ap:lle. Ap ei voi odottaa lastenhoitoapua vanhemmiltaan, kuten olivat sanoneetkin, ovat jo lapsensa hoitaneet.
Kysyn samalla ap:lta, miksi niita mukuloita pitaa vaantaa niin monta maailmaan, etta kokee ei-parjaavansa niiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
No helkatti, kun ne rahat on käytetty muihin tukitoimiin, asumistukiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin jne. eli teille muille!
Kyllä ne isovanhemmatkin om lapsilisänsä saaneet. Ja asumistukeahan maksetaan eniten juuri eläkeläisille.
Kun viimeinen lapsista muuttaa kotoa, minä ja mieheni muutamme lämpimään. Tämä on ollut haaveemme jo yli 10 vuotta. Taloudellisesti voimme tukea, meille saavat lapset mahdollisine lapsineen tulla kylään ja vähän isompina lähettää lapsenlapsia kylään pidemmäksikin aikaa, jos haluavat. Mutta Suomeen emme jää auttamaan, siinä kohdin on aika elää taas itselle.
Itse taas antaisin paljon, jos edes jommatkummat isovanhemmat olisivat vähemmän pakkomielteisiä lasten suhteen... rajoja saa olla vetämässä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Hoitoapua saa rahalla.
Tämä. Mutta kun nykyään isovanhempien pitäisi hoitaa ilmaiseksi, kustantaa lastenlasten vaatteet, lelut, harrastukset ja hyvä ettei ruokakin. Nämä 70-90-luvulla syntyneet vanhemmat ovat kyllä laiskin ja avuttomin sukupolvi, mitä ollaan tähän mennessä nähty.
Vierailija kirjoitti:
Kun viimeinen lapsista muuttaa kotoa, minä ja mieheni muutamme lämpimään. Tämä on ollut haaveemme jo yli 10 vuotta. Taloudellisesti voimme tukea, meille saavat lapset mahdollisine lapsineen tulla kylään ja vähän isompina lähettää lapsenlapsia kylään pidemmäksikin aikaa, jos haluavat. Mutta Suomeen emme jää auttamaan, siinä kohdin on aika elää taas itselle.
Hienoa. Itsekin toivon, että omat vanhemmat osaavat elämänsä hyvät ja terveet vuodet ensisijaisesti toteuttaa omia haaveitaan. Itsellä ei ole vielä lapsia eikä sisaruksillakaan, mutta meidän aikuisten lasten takia en halua, että vanhemmat tinkivät isoista unelmistaan, jos sellaisia on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
No helkatti, kun ne rahat on käytetty muihin tukitoimiin, asumistukiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin jne. eli teille muille!
Kyllä ne isovanhemmatkin om lapsilisänsä saaneet. Ja asumistukeahan maksetaan eniten juuri eläkeläisille.
Höpön löpön! Ei ollut lapsilisiä 40- ja 50-luvulla ja asumistuki tuli 1980-luvulla, joten kumpaakaan en ole saanut. Opintolainankin maksoin kaiken itse pois, mitään en saanut veronmakasajilta. Lapseni eivät olleet missään hoidossa, itse hoidin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?
Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.
Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.
Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.
Puppua.
Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.
Muille jäi muruset.
Suuret ikäluokat on jo eläkkeellä ja silti nuoremmista ei ole kantamaan samaa vastuuta, joka heillä on ollut. Voisiko tässä olla vikana se, että nyt noin kolmekymppisistä ei yksinkertaisesti ole tekemään samaa kuin vanhemmistaan oli aikanaan? Ei suuret ikäluokat aikanaan saaneet maksutonta opetusta tai asumistukea, joten miksi ihmeessä asuntolainoistaan jaksetaan itkeä vuosi toisensa perään. Paljon vähemmän tukea he aikanaan saivat kuin nykyperheet.
Suuret ikäluokat on räävitön möykkäporukka, joka rohmuaa kaiken.
Itsekäs, avuton, itsekeskeinen ja vastenmielinen porukka.
Jos he rohmuavat kaiken, niin miksi ihmeessä suurin osa yhteiskunnan tukieuroista valuu muille kuin heille?
Ei muuten valu. Jättisuuret eläkkeet ja suurin menoero yhteiskunnalle.
Työeläke on saatu siitä, että on itse tehty töitä ja siitä palkasta on otettu 30-40 % eläkerahastoon ja nyt sitä omaa eläkettä saa takaisin. Se on siis itse sinne työtä tekemällä saanut!
Miksi sitten jahetaan eläkepommista, jos kerta ne on jo tallessa?
No helkatti, kun ne rahat on käytetty muihin tukitoimiin, asumistukiin, lapsilisiin, työttömyyskorvauksiin jne. eli teille muille!
Kyllä ne isovanhemmatkin om lapsilisänsä saaneet. Ja asumistukeahan maksetaan eniten juuri eläkeläisille.
Höpön löpön! Ei ollut lapsilisiä 40- ja 50-luvulla ja asumistuki tuli 1980-luvulla, joten kumpaakaan en ole saanut. Opintolainankin maksoin kaiken itse pois, mitään en saanut veronmakasajilta. Lapseni eivät olleet missään hoidossa, itse hoidin.
Ja sinä et siis nostanut lapsillesi lapsilisiä? Etkä tiedä mikä on inflaatio? Ja jos olet ollut vuosia kotiäitinä, olet juurikin niitä eläkeläisiä, jotka on yhteiskunnan niskoilla.
Olen nyt saanut lapseni teineiksi.
Huomaan että olen ihan tolkuttoman väsynyt. Se tukiverkkojen puute aiheuttaa valtavan paineen, kun tietää, että aivan kaikki on aivan aina omilla harteilla. Eli on pakko skarpata ihan koko ajan ja pelätä, että jotain sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapsellani oli vain yksi isovanhempi eli isansa isa. Maalaispappa, joka ei ikina ollut lasta hoitanut, vaikka perheessa niita monta olikin.
Eka vuosi vauvan kanssa oli todella rankka, mutta parjattiin, kun oli pakko.
Ehdottaisin samaa ap:lle. Ap ei voi odottaa lastenhoitoapua vanhemmiltaan, kuten olivat sanoneetkin, ovat jo lapsensa hoitaneet.
Kysyn samalla ap:lta, miksi niita mukuloita pitaa vaantaa niin monta maailmaan, etta kokee ei-parjaavansa niiden kanssa?
En usko ap:n olevan vastaamassa, koska tämä hänen aloituksensa on neljä vuotta vanha.
Siis kyllä Suomi on niin ankea maa. Miten joku ei halua edes joskus auttaa omia lapsiaan jos nämä ovat aivan loppu? Miten sitä voi olla niin tunnekylmä? Olen asunut monessa muussa maassa,missä sukulaiset auttavat toisiaan. Omatkin isovanhemmat hoisivat meitä mielellään ja minulla on heihin vieläkin erittäin lämmin suhde. Myös omat vanhempani pyytävät usein lapsiani hoitoon. Haluavat antaa lapselleen vähän omaa aikaa,mutta ennen kaikkea heitä kiinnostaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa. Ei ihme,että täällä Suomessa on niin paljon pahoinvointia kun jopa omat lapset ja lapsenlapset ovat joillekin kova taakka.
Puhut tässä nyt jotenkin omituisesti itsesi pussiin. Sinulla oli huono isä, koska hän ei hoitanut sinua. Sinun miehesi on kuitenkin ilmeisesti mielestäsi kunnon isä, vaikka parut vanhempiasi hoitajiksi etkä miestäsi? Samalla mangut, että lapsia ei pitäisi tehdä, jos niiden kanssa ei jaksa olla, mutta juurihan itse sanot, ettet jaksaisi olla oman jälkikasvusi kanssa.
Jos lapsella on sellainen harrastus, että te ette voi ja jaksa ja ehdi lasta sinne kuljettaa eikä lapsi yksin voi sinne mennä, silloin se harrastus lopetetaan. Mikä siinä on niin vaikeaa? Lapsista tulee ihan normaaleja ihmisiä, vaikka he eivät harrastaisi yhtään mitään.
Isovanhempien tehtävä ei ole olla lapsenvahtina tai harrastuskuljettajana. Se on isän ja äidin tehtävä. Te olette itse hankkineet kolme lasta, joten teidän on myös hoidettava heidät.
________________________________________________________________________________________
En ole yllä olevan viestin kirjoittaja, mutta vastaan sinulle, joka vastasit näin:
"Sinä olet varmaan joko lapseton, 1 lapsen äiti tai se mummo joka ei auta."
Olen yllä olevan viestin kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä, vaikka minulla ja miehelläni on kolme lasta. Hah, ja ihan itse olemme ne hoitaneet, koska isovanhemmat asuvat niin kaukana. Joskus meillä oli MLL:stä lapsenvahti hoitamassa silloin kun lapset olivat niin pieniä. Tuolloin pääsimme mieheni kanssa esim. elokuviin kahdestaan. Muutoin olemme lapsemme itse hoitaneet ja töissä käyneet. Myös sairastelut on itse veivattu, tosin tässäkin kohdassa täytyy "tunnustaa", että muutaman kerran olemme turvautuneet MLL:n hoitoapuun. Mutta itse olemme kaiken maksaneet ja kustantaneet. Ja tilanne tämä, koska ihan itse olemme lapsemme hankkineet. Jos toinen on ollut väsynyt, toinen vanhemmista on silloin lasten kanssa. Hammaslääkäri- ym. käynnit, niin aikuisten kuin lastenkin, olemme aina saaneet sovitettua vanhempien kesken, tosin tiukkaa aikataulua se usein on vaatinut. Harrastuksista: jos ei kumpikaan meistä vanhemmista ehdi viemään harrastuksiin, kysytään muilta samaa lajia harrastavien lasten vanhemmilta apua ja toisinaan myös toisinpäin eli me viemme. Ei elämän järjestäminen ole mielestämme sen kummempaa kuin kunnollista organisointia ja puhumista puolison kanssa sekä sosiaalista verkostoitumista.
Sinä, joka noin kommentoit, että olet joko yhden lapsen äiti yms., tuollaisia ne "prinsessat" ovat aikuisina, ei kanneta vastuuta omista asioistaan. Elämä ei aina ole helppoa ja se pitää tiedostaa, ennenkuin ryhtyy lapsia hankkimaan.