Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ärsyttää kun isovanhemmat eivät auta lastenhoidossa

Vierailija
02.03.2014 |

Siis koskaan. Tiedän että hoitoapu ei ole mikään velvollisuus mutta silti ärsyttää ja varsinkin suhtautuminen meidän ongelmiin.

 

Meillä on ollut monesta syystä raskasta, esimerkisi sen takia että kolme pientä lastamme ovat sairastelleet todella paljon ja en ole sen takia nukkunut moneen kuukauteen enemmän kuin tunnin pätkän.

 

Vanhempani asuvat lähellä ja heillä on kaikki hyvin, ovat eläkkeellä, nuorehkoja, hyvässä kunnossa, varakkaita. Jos joskus kerron että meillä on ollut raskas kuukausi niin vastaus on vaan että voi kun en käsitä miksi teillä on niin vaikeaa, kun te olitte tuon ikäisiä veljesi kanssa miellä oli hauskaa!  Olen pari kertaa sanonut että olen liian väsynyt että pelkään esimerkiksi ajaa autoa kun olen nukahtahtamaisillaan rattiin, että voisiko heittää pojan lätkäharrastukseen ja isä sitten hakisi, no ei koskaan sovi, on sitä ja tätä tapaamista. Olen kerran pyytänyt hoitoapua yhdeksi illaksi ja vastaus oli että olemme jo lapsemme hoitaneet.

 

Sitten vielä ihmettelevät miksi ei ole lämpimiä välejä lapsiimme. No, koska ette koskaan vietä heidän kanssa aikaa! Tuskin tulevat synttäreille kun kutsutaan. Oma on valintansa laittaa matkustelu ja ystävien tapaaminen lasten edelle mutta ei ole oikeutta sitten odottaa että lapset kokevat heidät läheisiksi ihmisiksi.

 

Sori, piti vaan vuodattaa.

Kommentit (256)

Vierailija
101/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Vierailija
102/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äiti ja isi - auttakaa vaikka olen kohta keski-ikäinen! En jaksa hoitaa mieheni kanssa lapsiani! Tarvitsen akateemisena ihmisenä rajattomasti tukea vanhemmuuteeni! Vapaa-aikaa! Apua! Olen uusavuton!

Koska jokainen meistä tarvitsee joskus apua - uliuliuli!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Vierailija
104/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vanha aloitus, mutta yhä ajankohtainen. Toivoisin, ettei suuria ikäluokkia yleistettäisi yhdeksi suureksi massaksi. Esimerkiksi anoppini on syntynyt vuonna 47, enkä tiedä ketään, joka auttaisi niin paljon muita kuin hän. Ja tekee sen oikeasti ilolla ja täydestä sydämestä. Ei kuitenkaan ole mikään uhrautuja tai marttyyri vaan osaa sanoa tarvittaessa ei. Siksi häneltä on helppo pyytää hoitoapua, koska tiedän, ettei hän suostu silloin, kun se ei hänelle sovi. Omat vanhempani ovat nuorempia ja ovat vielä työelämässä mutta myös he viihtyvät oikeasti lastemme seurassa. 

Koen olevani etuoikeutettu, kun meillä on näin hyvä isovanhempiverkosto tukenamme. 

Vierailija
105/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsenlapsia. Minun isovanhemmat hoitivat minua paljon pienenä, mutta en silti ole koskaan olettanut samaa omilta vanhemmiltani. Isovanhemmat voi kutsua kylään tai heidän luonaan voi vierailla koko perheenä, niin heihin muodostuu hyvät välit. Ei läheisen suhteen muodostuminen edellytä sitä, että lapset nakitetaan heidän hoidettavikseen. Toki on ihana, jos ja kun monet isovanhemmat haluavat viettää lastenlasten kanssa paljon aikaa, mutta ihan oikeasti, varsinkin jos on monilapsinen perhe, niin ei vanhat ihmiset jaksa niitä riehuvia purjopettereitä jatkuvasti. Jotain huonosti käyttäytyvää kakaraa on vaikea jaksaa ikinä.

Jos on niin väsynyt, ettei pysy ratissa hereillä, voi lapsen harrastuksen perua yhden kerran. Toki voi kysyä, voisiko joku auttaa, mutta jos kukaan ei ennätä/kykene, ei siitä voi hermostua.

Vierailija
106/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ollut 4-vuotias, kun vanhempani erosivat. Muistan kaiken. Olin isin tyttö ja olihan niin raskas kokemus, joka on ollut läsnä koko elämän.

Ja vielä ikävämmäksi homma kävi, kun äitini alkoi metsästää uutta miestä itselleen. Olin milloin mummolassa, milloin hänen siskonsa luona, ja ihan tuoreeltaan eron jälkeen. Olin turvaton ja yksinäinen, ainoa lapsi kun olin.

Huomasin, kuinka vastenmielistä itse kullekin oli ottaa minut varavaatteineni vastaan yökylään, vaikka olin maailman kiltein ja hiljaisin pikkutyttö. Ainoa ääni lähti varmaan askartelusaksistani, kun äidille kortteja väsäsin lehdistä leikkaamistani kuvista.

Eipä jääneet mukavat muistot.

Nykyään olen mummi. Mulla on ollut lapsenlapset useinkin hoidossa ja heistä tykkään niin paljon, mutta se tyrkyttäminen ja "vaatimukset" ottaa hoitoon ihan yllättäen (ei siis suunniteltua, vaan on taas joku pyytänyt mamia kaljalle) ovat todella raskasta kestää.

Lasten kanssa olisi muuten aivan mahtavaa (huumorintajuisia ja kivaa juttuseuraa ym.), mutta kun ei ole tapoja, vaan tehdään kuten tykätään.

Sohvat olisivat jo mennyttä ilman paksuja suojapeittoja, kun sotketaan ja liataan ihan surutta, pissaillaan pytyn viereen, kaadetaan mehut lattioille ja matoille ja roskakori on täysin tuntematon käsite.

Nukkumaan ihmisten aikaan? No ei, vaan saa jatkuvasti tapella noiden hemmetin luurien ja kannettavien kanssa ja selittää miksi ei ja takavarikoida, vaikka lapset ovat jo aika vanhoja. Kauhea jankutus  asiasta. Kun ei ole meikäläisen tehtävä kasvattaa. (Muistan, kun aikoinaan mua pyydettiin vieroittamaan heitä näistä laitteista ja sitä aiemmin myös telkun katselusta!)

Ruuan syönti ilman hanskaamista? No ei, kun ei maistu, kun pitää päästä pelaamaan. Ja eihän se maistu, kun kotona syödään kermaista ja juustokuorrutteista (ranskis, majoneesi, lasagne, pitsa, hamppari, nuggetit ym.) ja mummi suosii terveellistä ( nakkisoosi, muusi, kalakeitto, jauhelihamakaronilaatikko, lihapullat ym. vaikka totta kai myös herkutellaan, kun ovat kylässä!!!)

Ulkoilua? No ei, kun ei jaksa ja on peli kesken, väsyttää ja mun kaveri just soittaa.

Lisäksi kokkaaminen ja säännöllinen välipalojen tarjoaminen, SEKÄ tuo raivaaminen ja siivoaminen on todella rankkaa ja kuntoa vaativaa.

Kyse on siis aika usein jaksamisesta, ei rakkauden puutteesta.

Jos ei jaksa, niin silloin pitää siitä sanoa. Eihän se ole lapsenkaan etu, että on mummulla hoidossa, joka ei jaksa hoitaa.

Tuossa tapauksessa vika on kyllä lapsissa, eikä mummossa. Riiviöitä ei kukaan omaan kotiinsa halua sotkemaan, olivatpa he vaikka lastenlapsia. Tavallisesti lapsenlapset kunnioittavat isovanhempiaan ja siksi haluavat käyttäytyä hyvin mummolassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Vierailija
108/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä, miksi isovanhempien pitäisi HOITAA lapsenlapsia. Minun isovanhemmat hoitivat minua paljon pienenä, mutta en silti ole koskaan olettanut samaa omilta vanhemmiltani. Isovanhemmat voi kutsua kylään tai heidän luonaan voi vierailla koko perheenä, niin heihin muodostuu hyvät välit. Ei läheisen suhteen muodostuminen edellytä sitä, että lapset nakitetaan heidän hoidettavikseen. Toki on ihana, jos ja kun monet isovanhemmat haluavat viettää lastenlasten kanssa paljon aikaa, mutta ihan oikeasti, varsinkin jos on monilapsinen perhe, niin ei vanhat ihmiset jaksa niitä riehuvia purjopettereitä jatkuvasti. Jotain huonosti käyttäytyvää kakaraa on vaikea jaksaa ikinä.

Jos on niin väsynyt, ettei pysy ratissa hereillä, voi lapsen harrastuksen perua yhden kerran. Toki voi kysyä, voisiko joku auttaa, mutta jos kukaan ei ennätä/kykene, ei siitä voi hermostua.

Juuri näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Puppua.

Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.

Muille jäi muruset.

En tiedä minkä ikäinen olet, itse olen 32 ja oma lapsuuteni on todellakin ollut erittäin paljon helpompi kuin vanhempieni lapsuus. On ollut mahdollisuudet harrastaa, matkustella, koulussa on kohdeltu inhimillisesti, vanhemmilla on ollut minulle aikaa (vaikka olivat töissä) jne. On täysin absurdia väittää, että vanhemmilla olisi ollut samanlaisia mahdollisuuksia lapsena.

Toki suuriin ikäluokkiin liittyy monia juttuja, jotka heijastuvat meidän aikuisuuteemme, mutta se on eri keskustelu.

Vierailija
110/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei pidäkään hoitaa,mutta turha myöskin sitten itselleen apua toivoa tulevaisuudessa .Yleensä perheissä välitetään molemmin puolin ja autetaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Mistähän johtuu, että nykyisten pari-kolmekymppisten keskuudessa uusavuttomuus rehottaa? Vastaan itse: Janipetterit ovat saaneet elää ihan omaa elämäänsä, ilman vaatimuksia kotitöistä, jolloin olisivat oppineet kantamaan vastuuta. (vanhempansa ehkä pelänneet syyttämistä lapsityövoimankäytöstä). Nämä ovat nyt sitten niitä vanhempia, jotka huutavat isovanhempia apuun, koska eivät ole tottuneet tekemään mitään, eivätkä kertakaikkiaan selviä perhearjesta.

Vierailija
112/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:04"]

Suuret ikäluokat ovat itsekkäitä, minkäs teet. Ovat tosiaan valinneet oman elämänsä, surullista mutta itse he siinä menettävät. Arvaan kuitenkin että on teidät omilla vanhemmillaan hoidattanut? :D

 

Kyllä ovat meidät omilla vanhemmillaan hoidattanut. Muistan kun isälläni oli kerran lapsuudessani mahdollisuus viettää meidän kanssa viikko kun äitini oli kavereiden kanssa matkalla ja vei meidät heti saman tien vanhempiensa mökille hoitoon. Miksi saada lapsia jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa?

 

ap

 

Aivan, kuten itse toteat: Miksi saada lapsia, jos ei halua viettää heidän kanssa aikaa? Vietäpä itse aikaa omien lastesi kanssa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin, miksipä sitä ylipäätään auttaa ketään, edes lähisukuaan? Itse on pärjättävä, prkl. 

Vierailija
114/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="02.03.2014 klo 16:36"]

Kun näitä juttuja lukee, en ihmettele että maa on masentuneita ihmisiä pullollaan. Jos edes oma perhe ei auta "kun ei minun ole pakko" , on kyllä arvomaailma ja asenteet todella vinkasallaan. Ei ole pakko, ei. Mutta olisiko inhimillistä ja ystävällistä auttaa läheistä ihmistä edes joskus kun on hätä? Ihmiset on ihan sikamaisen itsekkäitä nykyään. Suututtaa ap:n puolesta todella rankasti.

AP:lla ei ole hätä. AP vain ei jaksa hoitaa lapsiaan, jotka hän on vapaaehtoisesti saattanut tähän maailmaan. Miksi pitäisi raskauttaa muita ihmisiä, joilla on omakin elämä elettävänä. Miksi noilla muilla ihmisillä ole oikeutta tehdä vapaa-ajallaan ja rahoillaan mitä haluavat?

En koe lastenlasten hoitamista minään "raskautuksena". Päinvastoin. Läheiset ja hyvät ihmissuhteet tuovat elämään syvää tyydystä ja onnea. Vaikka minulla on tosi ihana, luova työ, en ikinä luopuisi ihmissuhteista työn tai harrastusten vuoksi. Ihmiset ovat elämän suola. Lasten seura tekee ainakin meille mieheni kanssa valtavan hyvää. 

Minusta on luonnollista, että isovanhemmat osallistuvat lastenlasten hoitoon. Sillä on ollut ja on yhä suuri merkitys ihmislajin selviytymisessä. Huumorintajuisessa ja lämpimässä ystäväpiirissämme ei taida olla ketään, joka ei nauttisi lastenlastensa seurasta. Tämä ei estä matkustamista tai muuta elämää. En koe, että olisin joutunut luopumaan mistään lastenlasten vuoksi. Päinvastoin, perheemme on laajentunut ihanasti myös lasten puolisoiden ja heidän läheistensä kautta. On ihan tutkittu juttu, että isovanhempien osallistuminen tukee vanhempien parisuhdetta ja perheen jaksamista. Ei kaikkea tarvitse tehdä yksin, eikä itse! 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika kuultaa muistot. Minäkin muistin kuinka minun vanhemmat vei minut ja siskoni isovanhemmille joka kesä ja oltiin siellä tosi kauan. Kun näitä muistelin minun äidin kanssa, hän vähän tuhahti ja näytti minulle hänen päiväkirjat. Eli oltiin lapsena iso vanhemmilla hoidossa korkeintaan viikon kesäisin. Ei sen pidempään, kun kyselin lisää, niin oltiin oikeasti vaan oltu pari iltaa hoidossa. Eli silloin kuin äiti oli synnyttämässä ja sitten kun äiti valmistui. Muuten hän ja meidän isä hoiti, ja nyt kun oikein muistan, niin he vaihtoivat hoitovuoroja ovessa. Eli äiti lähti yötöihin ja isä tuli kotiin, ja aamulla äiti tuli töistä ja isä lähti töihin.

Itselläni kaksi lasta ja minulla on ollut appivanhemmat ja omat vanhemmat läsnä. Mutta en ole ikinä olettanut, että he hoitaisivat. Anoppi menehtyi pari vuotta sitten ja oli todella sairas ennen sitä. Appiukko on hyvässä kunnossa, mutta hänellä on oikeus omaan elämän. Me tavataan usein ja joskus lähdetään yhdessä mökille, mutta en edes kysy voiko hoitaa. Isäni kuoli 10 vuotta sitten ja äitini oli omaishoitaja minun isälle, hänelle todella raskasta aikaa ja silloin ei olisi tullut kysymykseen edes pyytää. Kun isäni kuoli, äiti meni töihin ja on työssä käyminen raskasta. Nyt on eläkkeellä ja viettää kyllä meidän kanssa aikaa, mutta eihän hänen yksiöön monta lasta mahdu.

AP, ymmärrän että haluat apua, mutta sinunkin vanhemmat voi oikeasti olla väsyneitä. Jos lähestyy 70 vuoden ikään, niin voi olla monta vaivaa jota he ei vaan kerro sinulle. Jos sinä olet väsynyt, niin lapsi voi jäädä harrastuksesta pois. Menette sitten kun jaksatte taas. Sinä voit olla itsellesi armollinen ja päättää, että tänään ei mennä. Jos lapset ovat valvottanut, niin silloin ollaan kipeitä ja harrastuksista voi jäädä pois. Omaa aikaa puolison kanssa, no me ratkaistiin homma silleen, että kun lapset menivät nukkumaan, meillä oli herkkuja tai lasi viiniä ja vietettiin se aika yhdessä. Ei siihen aina tarvita hotelliyötä. Onhan se tylsää, mutta ne lapset kasvavat ja kohta huomaat, että ne jo muuttaa kotoa pois. Sitten taas on aikaa.

Se, että vanhemmat eivät auta arkisessa asiassa, ei tarkoita, että jos tulee iso ongelma niin he ei tulisi apuun. Kun mieheni joutui auto-onnettomuuteen ja oli sairaalassa, niin äitini oli auttamassa, vaikka kävikin töissä.

Sen sija, että murehtisit ja olet vihainen, tee oma arkisi helpommaksi. Sillä on pidempi apu kuin odottaa, että joku tulee auttamaan.

tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija
116/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat ovat itsekkäitä, minkäs teet. Ovat tosiaan valinneet oman elämänsä, surullista mutta itse he siinä menettävät. Arvaan kuitenkin että on teidät omilla vanhemmillaan hoidattanut? :D

Mitä he siis siinä menettävät? Eläkevuosien vapaa-ajan? Eikäkun....

Vierailija
117/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos minä saisin lapsia, hoitaisin ne kyllä itse. En ymmärrä tuttujakaan, jotka sellaisen aarteen saa, kuin lapsen ja sitten itketään, kun sitä ei saada hoitoon jonnekin.

Miettisivät, miltä tuntuu, kun lasta ei saa ollenkaan.

Voi Jeesus, tämä ei nyt liity tähän asiaan mitenkään. Ja kaikki ruoka pitää syödä loppuun, kun toisilla ei ole ollenkaan. Pitää tehdä paljon töitä, kun toisilla ei ole ollenkaa, vai.

Vierailija
118/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Mistähän johtuu, että nykyisten pari-kolmekymppisten keskuudessa uusavuttomuus rehottaa? Vastaan itse: Janipetterit ovat saaneet elää ihan omaa elämäänsä, ilman vaatimuksia kotitöistä, jolloin olisivat oppineet kantamaan vastuuta. (vanhempansa ehkä pelänneet syyttämistä lapsityövoimankäytöstä). Nämä ovat nyt sitten niitä vanhempia, jotka huutavat isovanhempia apuun, koska eivät ole tottuneet tekemään mitään, eivätkä kertakaikkiaan selviä perhearjesta.

Juuri näin. Oikeasti meidän vanhempiemme lapsuus oli todella paljon rankempaa ja vaativampaa kuin meidän. Ja osa ei opi sitten aikuisenakaan kantamaan sitä vastuuta.

Osallistuvat isovanhemmat ovat toki hieno asia ja koen itsekin kummallisena, jos lapsenlapset eivät lainkaan kiinnosta, tai auttaminen edes akuutissa tilanteessa. Mutta silti koen myös, että nuoret vanhemmat ovat vaan liian tottuneet lapsuudessa saamaan kaiken, etteivät (kaikki) osaa olla aikuisia ja vanhempia itse.

Vierailija
119/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Puppua.

Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.

Muille jäi muruset.

Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen lapsuus on ollut suurilla ikäluokilla.

Vierailija
120/256 |
27.02.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä meidänkään lasten mummo hoida. Meidät kyllä hoidatti anopilla, päivät oltiin siellä hoidossa kun äiti töissä. Muistan että vanha isoisäni haki mua hevostallilta vielä viimeisenä iltanaan ennen kuolemaansa. Minulla on nyt kaksi pientä lasta, hyvin me pärjätään miehen kanssa, mutta kummalliselta tuntuu kun apua ei tarjota koskaan. Sitten vielä äitini haukkuu tätä edesmennyttä anoppia sietämättömäksi ihmiseksi jne. Mikä tuossa meidän vanhempien ikäluokassa on vikana?

Mikä teissä nuorissa aikuisissa on vikana, voisi kysyä. Olette saaneet keskimäärin aika lailla helpomman elämän kuin edeltäjänne ja silti jaksatte narista.

Kyllä se suurten ikäluokkien polvi on se helpolla päässyt. Juurikin nää nykyiset isovanhemmat.

Höpön, pöpön. Tämän hetken pari-kolmekymppisten lapsuus on millä tahansa mittarilla on keskimäärin turvatumpaa, onnellisempaa, taloudellisesti parempaa jne kuin vanhempiensa. On ollut kiintymysvanhemmuudet, lapset on huomioitu yksilöinä jne. Tottakai on poikkeuksia, mutta keskimäärin näin.

Puppua.

Suuri ikäluokka on rohmunnut kaiken. Koulutuksen, julkiset suojatyöpaikat, inflaatio maksoi asuntolainat. Ja edellen politiikassa sama paskakaarti jyrää.

Muille jäi muruset.

Tuolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen lapsuus on ollut suurilla ikäluokilla.

Ketjun puheenaihe ei ole lapsuus.

Vaan se millaisissa olosuhteissa kamppailee vanhempana.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kahdeksan kaksi