♥ Marraskuiset 2014 ♥

Heippa taas, ja ihanaa lukea muiden kuulumisia ja jaksamisia!

Lil E, onnea poikalisäyksestänne :) Ja voimia ja jaksamisia, jos olo heikkonee. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan mistään vakavasta vaan ihan "normaalista" raskaudenkulusta. Ikävää toki kun oireilee, ja olo vaikuttaa jaksamiseen. Mä pelkään tota turvotusta ihan sikana, vaikka siihen voi olla varmaan tuhat ja yksi syytä, eikä aina se pahin mahdollinen (syytän tästä googlea, kun piti mennä lukemaan juttua turvotuksesta, verenpaineen noususta ja kilojen lisääntymisestä = mulla oli joku valasvaihe tuossa muutama viikko sitten ja olin ihan varma että nyt on tullut kiloja liian nopeasti ja liikaa, lisäksi verenpaine oli alussa matala, niinkuin mulla aina, mutta sitten seuraavilla kerroilla lähtenyt nousuun.. ja kaaos oli valmis). Mutta kaikki on hyvin, eikä ole ollut turvotusta, vaikka helle on kova täällä Etelä-Euroopassa. Lääkärikin sanoi, että biitsiä kantsii välttää, eikä tänä vuonna ole käyty vielä kertaakaan siellä rannalla. Kotona partsilla vähän ottanut aurinkoa, mutta siihen se sitten onkin jäänyt. Mutta haaveilen mä silti vielä jostain ihanan raikkaasta meripulahtamisesta joku päivä kun on tukala olo.

Hei, ja mikäs tuo bebbiksen raskausarpivoide on? Ihan sillä nimelläkö kulkee? Vaikka mulla edelleen on niitä arpia jo omasta takaa, niin on sitä masua kiva rasvata ja öljytä. Välillä pyydän miestä hieromaan voidetta vatsalle, kun musta se on niin kivaa ja rentouttavaa. Voiteet toimii siis jossain sohvalla paremmin kyllä kun öljyt :)

Ja Jenn88 myös onnea tytön johdosta! Mäkin yritän malttaa vielä niitä prinsessamekkoja ja odottaa vähän tuonne lähemmäs itse h-hetkeen, vaikka tuolla aleissa vois olla jotain kivaa. Ei ole helppoa. Meiltä myös puuttuu vielä kokonaan se tytön vaatekaappi, ja hoitohuoneeseen pitäis kaikennäköistä vielä rempata, joten en siksikään varmaan vielä viitti ostaa mitään kun ei ole paikkaa minne ripustaa.

Ja kyllä, nälkä on kova ja koko ajan. En tiedä mitä sitä oikeen tekis, kun mulla on joskus kyllä ollut oikeasti hyvä itsekuri, mutta siitä ei ole enää jälkeäkään. Hiilarit, aah, niitä on saatava, vaikka ennen niitä välteltiin kaikin tavoin. Proteiini on myös sellainen, että kanaa ja kalkkunaa vaikka joka ruoalla, muuta lihaa en syö. Herkut on ihan omaa luokkaansa - irtokarkit! Mä niin odotan meidän Suomen reissua! Myös soft icea on saatava, kun sellaista ei tässä maassa vaan ole kertakaikkiaan. Suklaata ei ole kauheasti tehnyt mieli, ei oikeastaan ollenkaan. Ja ennen tuli syötyä paljon salaattia ja vihanneksia, joita kyllä syödään edelleen päivittäin, mutta ei ihan samalla innolla :) Mutta parhaamme yritetään ja mieskin on liian kiltti, vaikka jarrutteleekin menoa aina välillä.

Musta on nyt viime päivinä tuntunu, että kaikki kattoo mun mahaa. Töissä en ole siis vielä kertonut, enkä mä itse oikein osaa sanoa että näyttääkö mun maha vielä siltä että olen raskaana vai ihan siltä että paino noussut. Mutta taitaa nää työkaverit olla sellaisia, että ei kukaan tule huomauttamaan vielä pitkään aikaan, ja itse en halua kertoa, ainakaan vielä.

Mä puhun aina bebbiksestä, tarkoitan siis bepanthenia :) oli lipsahtanut..

Mulla edelleen supistelee ja tuntuu, että vatsa kasvaa hurjaa vauhtia. Sektiohaavaa on kutittanut tänään hurjasti. Rasvaa, rasvaa ja rasvaa on kulunut..

Mulla turvotukset on hieman tulleet takaisin, muttei niin pahana kuin viikonloppuna. Täytyy varmaan alkaa pitää ruokapäiväkirjaa ja löytää niitä turvotusta lisääviä ruoka-aineita sitä kautta. Mulle on nyt helteillä maistunut ruoka aika hyvin. Mulla ei ole oikeastaan mitään mielitekoja, alussa olisin voinut syödä tonnikalaaöljyssä vaikka miten paljon. Mulla epäiltiin raskausajandiabetestä ekassa raskaudessa ja se peruttiin sittemmin. Neuvolasta sanoivat, ettei tässä tehovalvo mua sokereitten kanssa, ellei ala tulla oireita. Maanantaina meinasin siirtyä kesän herkuttelujen jälkeen tarkkailemaan enemmän mitä pistän suuhuni. En meinannut rajoittaa mitään pois, mutta pitää kohtuuden.. Katsotaan jääköhän mulla vaan kivaksi suunnitelmaksi.

Noi verenpaineet on ikävät, jos on korkeet. Mulla auttoi laskemaan esikoisen kohdalla rannalla istuskelu ja metsässä kävely ja suolan välttäminen. Mulla oli verenpaineet esikoisen kohdalla pahimmillaan 155/105. Oli mustia pisteitä silmissä ja paha turvotus. Ei silti ollut raskausmyrkytystä ja 2 päivässä laski 135/85, eikä nousseet siitä. Nyt on 110/60, välillä ylemmät välillä alemmat.

Heippa! Täällä lomaviikko kulunut rennoissa merkeissä. Vauvan huone alkaa olla äitiyspakkausta vaille valmis. Pikku vaatteita olen jo pyykännyt ja laittanut koon mukaan lipastoon valmiiksi..näkee myös samalla mitä tarttee hommata lisää ja mitä ei enää tarvitse. Pyllynpesua varten täytyi hommata kokonaan uusi allas ja hana wc:hen kun aikaisemmin oli tuollainen korkea malja-allas mihin ei olisi lasta mitenkään päin saanut:D 

Supistuksia on tullut parina iltana pari jopa voimakkaitakin.. ekan kerran lenkillä ollessa täytyi lähes pysähtyä! Huomenna olisi neuvola jonka jälkeen käsittääkseni saadaan laittaa kelalle hakemukset äitiyspakkauksesta ja äitiysrahasta..? Painoa tullut ekasta neuvola kerrasta kohta 5 kg :O apua... no stressataan niitä kiloja sitten synnytyksen jälkeen;D

Katsottiin äsken miehen kanssa Paul Walkerin leffa Hours. Todella koskettava ja itkuksihan se meni kuten tiesin jo leffaa valitessa. Kertoo miehestä jonka vaimo kuolee synnytyksessä ja tyttövauva jää hengityslaitteeseen. Kaupungista menee sähköt ja Paulin pitää sinnitellä pitääkseen generaattorilla vauva hengissä. Kannattaa katsoa! :,(

Heippa, aikaa on taas kulunu viime kirjoittelusta, mutta töissä ollu niin stressaavaa ja mieli jotenkin alla päin, ettei ole huvittanutkaan... Mutta nyt olen ehkä vähän tunteitani käsitellyt ja elämä jatkuu taas ja loma alkaa huomenna! Suunnataan siis viikoksi Suomeen miehen kanssa, ja en malta odottaa vanhempien lettuja, mökillä käyntiä, kavereiden näkemistä, Helsingissä hengailua, irtokarkkien syömistä, pehmistäkin on saatava ja käydään myös Tukholmassa yhtenä päivänä pyörähtämässä. Vielä siis yksi yö kotona, työpäivä huomenna ja illalla kohti kenttää. Noi nyt jos mitkä vetää mielen jo ylöspäin :)

Enää ei ole mitään epäilyksiä pienokaisen liikkeistä ja aktiivinen tyttö onkin. Liikkeet näkyy jopa masun ulkopuolelle ja usein miehen kanssa iltaisin maataan sohvalla tai sängyllä ja ihmetellään pikkuista. Aina välillä katellaan nimiä ja mietitään niitä yhdessä - nimen tulisi kääntyä ainakin kolmelle kielelle, tai siis ei kääntyä mutta kuulostaa hyvältä, sillä vanhempani eivät ole suomalaisia, vaikka Suomessa olen kasvanut, asumme täällä toisessa maassa ja eihän sitä tiedä vaikka tyttö joskus lähtee itse maailmaan valloittamaan. Synnyinmaassa tyttäremme saa isän ja minun sukunimen, ja nekin on jo niin hassunkuuluisia yhdessä... Onko muilla jo nimi tiedossa vai vielä hakusessa? 

Kotia on rempattu minkä helteiltä on keretty, ja pikkuhiljaa ollaan saatu jo kaksi huonetta melkein valmiiksi, vielä kolme siis jäljellä ja parvekkeen maalaus, joka ollaan myös aloitettu jo. Kyllä se tästä pikkuhiljaa, ja voi sitä onnea kun voi sisustella ja pieniä tilpehööreä ostella alesta.

Masu on kanssa jo kasvanut sellaiseksi, että ihmiset osaa arvata että on raskaana. Viime viikolla sitten tuli kerrottua töissä kun toimistolla vieraillut yhteistyökumppani kysyi suoraan ja kovaan ääneen että olenko raskaana, että ei jäänyt keneltäkään kyllä huomaamatta tai kuulematta :) Lähin työpari on ollut ihan innoissan, itsekin kahden lapsen äitinä. Harmikseni tj ei ole sitten suhtautunut niin hyvin asiaan, ja tämä on aiheuttanut mulle sitä stressiä ja mielipahaa... Omat tyttökaverit eivät vielä tiedä asiasta, joten mielenkiintoinen viikonloppu tulossa kun uutisia kerrottavana. Saa nähdä arvaavatko itse vai miten homma sujuu. Mä varmaan itken, hahaha.

Toivottavasti muut olette kanssa jakselleet hyvin!

 Viikolla 27+0 mennään täällä. Onneksi helteet ovat helpottaneet, tai siis on alkanut tuulla, lämpötilat edelleenkin ennallaan :)

Töissä on oltu loman jälkeen parisen viikkoa ja aika koville ottaa. Mulla on viimeiset kuukaudet ennen äitiyslomaa työvuorojen suhteen aika haasteelliset kun juuri eilen lopettelin kahdeksan päivän työputken, joka tietenkin päättyi kamalaan iltavuoro-aamuvuoro-yhdistelmään, jossa vuorojen välissä ei ehdi millään nukkumaan kunnon yöunia. Eilen aamulla bussi sitten tuli etuajassa pysäkille enkä ehtinyt siihen vaikka juoksin. Juokseminen äkkiseltään taas aiheutti vatsaan inhottavat repäisykivut ja itkuhan siitä pääsi. Taksilla menin sitten töihin kun seuraava bussi olisi tullut puolen tunnin päästä ja olisin myöhästynyt reilusti. 

Työni on pitkälti istumista, joten nilkkaturvotus on tullut tutuksi vaikka olen laittanut pöydän alle roskiksen jonka päälle voin nostaa jalat ja pyörittelen nilkkoja jatkuvasti. Tukisukkia olen pitänyt, mutta eivät kohdallani auta, koska olen aika kapeanilkkainen eli 35-37 kokoiset sukat eivät ole yhtään kireät nilkasta. Mittatilaussukat taas maksaisivat n. 200€, ja se on hieman liikaa. Viime päivinä olen ottanut tehtäväksen autella muita "seisomahommissa", mutta kun omat työt pitää myös tehdä niin en voi niitäkään tehdä muutamaa tuntia enempää. Vähän ekstrahommaa pitää kuitenkin tehdä että saan tunteja kasaan perhevalmennuksia ja sairaalaan tutustumista varten, kun ne ovat tietenkin työajalla.

Vauvalle on ostettu kaikenlaista vaatetta ja äiti sekä serkku virkkaavat ja neulovat vielä lisää. Pesuhommiin en ole vielä lähtenyt, pitää täydentää pesupähkinävarastoa ensin. Meillä on muutto syyskuun lopussa, joten sitä ennen ei varmaan huonekaluja tai muuta suurempaa osteta. Asunnosta löytyy jo nyt ylimääräisiä pahvilootia lattioilla täynnä vauvan juttuja eivätkä ne mahdu kaappeihin. Hirveästi jo haluaisin uuteen asuntoon joka on ollut jo ihan valmiina odottamassa kesäkuusta, kävin tekemässä tarkastuksenkin. Taloon rakennetaan vielä kellari ja vinttitiloja, joten siksi emme vielä pääse muuttamaan.

Potkut ovat alkaneet tuntumaan voimakkaamilta mutta niitä on ehkä harvemmin. Päivärytmiä on vaikea tunnistaa, ehkä oman epäsäännöllisen rytmini takia. Heinäkuun puolessa välissä kävin neuvolassa ja hoitaja sanoi että mulla on kohtu jo aika korkealla. Nyt potkuja tuntuu jo kylkiluiden kohdalla ja kyljissä. Jotenkin noita potkuja on alkanut tulkitsemaan, esim. kun potkii iltapäivällä aamuvuoron loppupuolella ajattelen, että nyt se kertoo että pitäis lähtä kotiin tai jos pidän kylmää jyväpussia vatsan päällä ajattelen että potkii kun palelee :)

Hauskaa tässä raskaudessa on ollut se, miten harvat ovat sen huomanneet vaikka itselläni on ollut tosi raskaus jo pitkään. Mulla loppuu eräs työprojekti just ennen äitiysvapaata ja nyt alkaa olla sen viimeiset kuukaudet meneillään ja valmistelen raportteja, yhteenvetoja sun muita. Monet ilmeisesti olettavat, että olen vaan lähdossä muihin hommiin ja kysyvät että mihin olen lähdössä. Vastaan sitten tietenkin että äitiyshommiin ja monet on yllättyneitä että olen raskaana.  Työvaatteeni ovat kuitenkin ihan tyköistuvat...Monet, varsinkin miehet kyllä sanovat, ettei ole tapana tuijotella toisen mahaa, mikä on tietenkin mukavaa tai ainakin parempi kuin se, että joku tokaisisi että "Olenkin katsonut että mahasi ja rintasi ovat kasvaneet". Ilmeisesti olen myös onnistunut kätkemään väsymyksen ja pahoinvoinnin alkuraskaudessa aika hyvin kun viime päivinä on tullut kommenttia että "eikö ole kiva että olet pysynyt noin hyvässä kunnossa koko ajan" tms. Oikeasti mulla oli ekat kuukaudet todella paha olo ja olin ehkä vain puolittain tajuissani :)

Nimeäkin ollaan jonkin verran mietitty, haluaisin itse aika perinteisen nimen, sellaisen, jota on annettu ehkä  40-50-luvuilla. Miehen ehdotukset on olleet aika tavallisia ja en haluaisi mitään kovin yleistä nimeä. Omat nimeni ovat aika harvinaisia ja haluaisin kuitenkin että lapsen ei tarvitsisi taistella nimen kirjoittamisen kanssa. Itse en ainakaan pidä siitä, että esim. jotkut työkaverit eivät sano koskaan nimeäni oikein vaikka olen useaan kertaan siitä huomauttanut. Nimeni on kuitenkin ihan suomalainen, ei kuitenkaan mikään väännös tai ainutlaatuinen.

Mukavaa kesää (tää kesä jatkuu kai ikuisesti) ja ilosta odotusaikaa kaikille! Kertokaahan kuulumisia :)

Heippa taas aikoihin, mitä tänne kuuluu?

Palasimme Suomen lomilta viime viikon lopulla, ja viikonloppu meni täysin lomalta toipumiseen - hyvä niin, ennen töihin paluuta. Helsingissä oli ihana kesä, ja perhettä ja kavereita oli mahtava nähdä. Uutisetkin kerrottiin ja oli niin ihanaa nähdä miten aidosti iloisia lähimmät kaverit oli puolestamme. Heitä tuleekin ikävä, mutta onneksi yksi pariskunta lupasi tulla ensi vuoden puolella moikkamaan meitä edes pitkän viikonlopun ajan. Lakua tuli syötyä enemmän kuin laki sallii, ja porukoiden kotiruokaa syötyä niin että maha melkein halkes, mut ei kuitenkaan :D Heitäkin on ollut ikävä viime päivät, mutta kyllä tämä tästä taas.

Matkustelu meni hyvin, vaikka lentoaika olikin neljää ja puolta tuntia. Tukisukissa ei jalat turvonnu, vaikka oli syöty sitten suolaista ja tulista ja kaikkea mitä ei sais. Istuminen otti vähän koville, ja oli vaikea löytää mitään mukavaa asentoa meidän yölennolle - onko muilla lanne tai häntäluun alue ollut kipeänä? Mulla särkee välillä todella paljon. Paluulennolla viereemme ei istahtanut ketään, niin sain sitten enemmän tilaa levittäytyä ja nukkua koneessa, mikä oli tosi jees, vaikka edelleen se lanne kipeytyy myös sivumakuullakin. Mutta ei näistä enempää.

Äidin kanssa kierreltiin Helsingin kauppoja ja lastenvaateliikkeitä ja voi kuinka sitä haluis sitä ja tätä ja tota. Mutta en vieläkään ostanut mitään, ajattelin aiemmin että siellä reissussa tosiaan tulisi ostettua ekat vaatteet tai tarvikkeet vauvalle. En vaan pysty jotenkin näin ajoissa vielä. Oli tarkoitus kanssa katsella ja mahdollisesti hankkia ensimmäinen lelu, tuo hypetetty Sofie kirahvi purulelu, mutta sekin jäi kauppaan. Mutta kirahvi kotiutettiin sittenkin hyvän ystäväni puolesta, kun hän halusi ostaa pikkuiselle jotain. Joten win-win tilanne :)

Tyttö on ollut nyt tosi aktiivinen viimeiset päivät masussa. Aiemmin huomasin että liikehtii melkein joka ilta kello 19-20 maissa, ja nykyään liikehditään silloin, ennen nukkamaan menoa, aamulla töihin mentäessä ja töissä myös. Ja liikkeet on kyllä paljon voimakkaampia kuin aiemmin. Mies aina ihmettelee, että miten voin nukahtaa kun toinen potkii sisällä - hän jää aina ihmettelemään minun nukahdettuani tytön liikkeitä kun ne näkyvät mahan läpi. Huomenna mennään taas kätilöä tapaamaan, mutta en usko että on mikään ihme visiitti tulossa. Sitä seuraava visiitti on myös jo buukattu syyskuun 8. päivälle, joten näyttäisi tämä tahti tiheytyvän hieman. Elokuun lopussa pitäisi mennä paikalliseen suurempaan terveyskeskukseen kirjautumaan synnytysvalmennukseen. Täällä muuten kaikki valmennukset ja lääkärin käynnit jotka liittyy raskauteen voi hoitaa työajalla, eikä siitä voida palkkaa vähentää.

Mutta tällaista tänne taas, kirjoitelkaa jaksamisia kun joudatte :)

Hei, mun piti tulla jo taikaisin heti kyselemään kun viimeksi jäi Pomplemousselta noista pesupähkinöistä! Saatiin vanhemmilta kanssa mukaan, ja pitäisi testata. Onko sulla käytännön vinkkejä antaa tai neuvoja? En ole vielä uskaltanut kokeilla ja ohjeissa oli ties mitä jos ei tapahdu sitä ja tätä ja sen verran ja sinne jne. Vinkkejä otetaan siis vastaan :)

Kätilöllä käytiin eilen ja kaikki ok. Paino on nyt noussut viime kerrasta (juhannus) kolme kiloa ja ihan alusta 6 kg on tullut yhteensä - tällä kertaa jopa kommentoivat ja sanoivat että ihan ok. Mulla tämä ja edellinen punnitus on osunut just lomien jälkeen, viimeks oli Berliini ja nyt Suomen matka, niin mä oon varma että siellä on nyt jotain ylimääräisiä Fazer-suklaita mukana, mutta minkäs teet :) Verenpaine oli laskenut ja ok, en tiedä mikä siis mulla viimeksi oli kun sekin oli koholla. Ensi viikolla mennään verikokeisiin ja sokerirasitukseen - näitä olenkin jo odotellut jonkin aikaa, vaikka viimeinen voi olla kuulemma epämukava kokemus mutta onhan se tehtävä. Oli ihan hauskaa kun tyttöä doplerilla kuunteli ja sieltä tuli potkua vastaukseksi :)

Mä oon laittanut noita pesupähkinöitä sellaiseen pieneen kangasnyssykkään jotan 3-5 kokonaista koneelliseen ja yhtä pussukallista olen käyttänyt kolmisen kertaa. Hyvin lähtee pyykki puhtaaksi eikä tule mitään ihme hajuja.

Mulla oli tänään neuvola ja puoli kiloa oli tullut lisää viime kerrasta (heinäkuun alkupuolella), mikä oli kuulemma ok. Nyt sitten painonnousu on ollut kokonaisuudessaan n. 6,5kg. Hemoglobiinikin oli noussut 90-> 117, joten ei ihmekään että on reippaampi olo.  Vauvalla oli vahvat sydänäänet . Oma verenpaine oli noussut, mutta oli vielä sellaisella tasolla ettei tehdä muuta kuin seurailla. Normaalistihan olen lääkityksellä korkean verenpaineen takia, mutta raskaanaoloaikana en ole lääkkeitä tarvinnut.

Enemmän sitten huolestuttikin poikkeuksellisen suuri sf-mitta, 28cm. Sille taas ei voi myöskään oikeastaan tehdä mitään, mutta voi kai johtua suuresta määrästä lapsivettä, suurikokoisesta sikiöstä tms.  Siinä mielessä kuitenkin hyvä, ettei virtsassa ole ollut proteiinia, turvotukset jäivät muutamaan päivään (johtuivat ilmeisesti työtuolista joka haittasi nestekiertoa tms)ja sitä oli vain nilkoissa, paino ei ole noussut jyrkästi, ei ole päänsärkyä, ylävatsakipua. Ainoana oireena korkeahko verenpaine, mutta toisaalta se on mulla jo perussairautena. Mutta kuitenkin tuo raskausmyrkytys voi olla niinkin että oireet ovat epätyypilliset tai vajavaiset. Toivotaan kuitenkin että sitä mulla ei olisi ja kai tuo oireiden puuttuminen vähentää mahdollisuuksia myös. Pissatestitiukkuja sain vielä kotiin mukaan, joten voi testailla tuleeko ilammntuuko proteiinia.

Muuten menee ihan hyvin, vatsa on vaan vähän tiellä, mutta kai sen jo kuuluukin olla :) Helleputkesta selvitty. Poppanna: varaudu, että se sokerirasitus on aika epämiellyttävää... Mä ainakin kärsin :( Tsemppiä siis siihen!

Täällä käynnistyy rv 27! Ensiviikolla ensimmäinen neuvolalääkäri. Supistelu on alkanut olla päivittäistä.. ja lenkkeilystä meinaa tulla tuskaisaa kun menohaluja olisi mutta viimeistään kilometrin kohdalla on vauhti hiljennettävä lähes pysähdyksiin. Olenkin miettinyt voikohan olla hallaa siitä jos tuntee että supistaa mutta jatkaa lenkin loppuun hammasta purren ja tahtia hidastellen..? (lenkeillä on muuten ollut paras apu tukivyöstä!)

Yöt ovat välillä vähän tuskaisia useiden suonenvetojen ja vessa käyntien vuoksi.. 

Painoa tullut tänne jo 7,5kg:( 

Tytsy potkii jo todella kovaa ja viihdyttääkin meitä tasaisesti muutaman tunnin välein:) Kun saisi ja naperon tuohon syliin! <3

Hankinnat alkavat olla kohta jo tehty, enää puuttuu pinnasängyn patja+ petari, kylpyamme ja muut vaipanvaihtoon liittyvät hygienia härpäkkeet. Leikkimatto ja leluja ostettiin babyland.fi sivustolta. Saatiin ystävältä myös medelan käsikäyttöinen rintapumppu johon ostettiin medelan syöttöratkaisu uutena (tämän pitäisi olla lapselle samankaltainen kokemus kuin rintaruokinnassa, joten voi huoletta antaa välillä pulloa.)

Viime viikolla ilahdutin myös tulevaa isukkia antamalla tälle isyyspakkauksen. Kokosin laatikkoon leijonatutteja, muumimukin, energiajuomaa, sikareita, apina-kylpytakin vauvalle ja kylpysaippuaa, sorminukke- kirjan, suklaata ja muuta pientä. Laatikon jätin ulkoportaille töihin lähdettyäni ja laatikon päälle jätin kirjeen "kelalta" jossa oli täysin samat tekstit kuin äitiyspakkauksessa, mutta muutin tietty tekstit "isyyspakkauksen" mukaiseksi. Jymäytys taisi mennä täydestä ja kovin oli iloinen isukki:D

Heips!

Täällä mennään vkolla 26. Ihanaa tosiaan että helteet alkaa väistymään ja kääntymään syksyyn..:)

Voi että, tavaraa vauvalle on nyt tosiaan alkanut tulla ovista ja ikkunoista. Ihan kaikkein pienintä kokoa vaatteita on nyt kaikki mitä vauva tulee tarvitsemaan. Isompiakin kokoja on jo mukavasti varastossa.

Sitterikin löytyy jo. Vaunut on tilattu ja päädyttiin siis brion go - yhdistelmiin ja maastopyörillä että pääsee talvellakin kulkemaan..:) Hirveästi ei enää tavaraa meidän pikkukotiin mahdu ja isompaan ei olla kyllä ihan vielä vaihtamassa(vasta kun vauvakin on niin iso että tarvitsee oman huoneen.) Pinnasänky on vielä hankkimatta mutta valmiiksi jo katsottu.

Mitäs muuta? Masu kasvaa hullun lailla ja paino on noussut tähän mennessä 4kg. Huomenna mulla on kontrolliaika lääkärille runsaiden harjoitussuppareiden takia. Toivon mukaan kaikki on ok.  Lenkeily ym liikunta on mullakin jäänyt vähemmälle juurikin suppareiden ja selkäkipujen takia. Vähän harmittaa..:/

Muuten mennyt kivasti ja tuntuu että mieskin alkaa tajuta että joku asuu mun masussa kun tuntee itsekin potkut ja liikkeet kunnolla. Jotain isyysjutskia olen ajatellut miehelle hommata mutten oikein vielä tiedä että mitä.  Isoveljetkin jo kyselee koska sisko tulee ulos äidin masusta ja toivat tuossa taannoin mummolasta omia vanhoja vauvaleluja vauvalle..:)

Ei kai tässä ihmeempiä. Voikaa hyvin ja hyvää syksyä :)

Heippa taas! Mitä muille kuuluu?

Täällä kaikki ollut ok, ja loma alkaa ensi viikolla joten sen myötäkin mieli korkeammalla! Pari viikkoa lomaa tiedossa ja vielä viimeinen ulkomaanmatka. 

Sokeritesteissä kävin, ja yllätyin, sillä ei se ollutkaan niin äklöä kuin luulin. En ekaksi malttanu uskoa että litkua piti juoda tosiaan sen 2dl - mä olin niin varma kun sinne huoneeseen kävelin että ne kaataa mulle siitä pullosta jonkun shotin, hahaha. Niin väärässä olin, mutta ei se mitään. Tunti istuttiin siinä sitten koehuoneen edessä ja sen jälkeen ottivat verikokeet ja se oli siinä. Musta tuntuu, että kokeen jälkeen on tehnyt paljon enemmän mieli makeaa, ja sit siitä makeasta jää aina aivan ällö jälkimaku suuhun. Mutta on taas sellainen kausi, että ruoka mastuis, ja paljon ja aina pitäis olla jotain erilaista. Koskaan ei nappaa jääkaapissa oleva ruoka, mutta ei sitä nyt ihan aina voi ulkonakaan syödä. Kai tämä tästä.

Ruokailun, tai ihan vaan tän raskaudenkin, myötä maha on kasvanut, tuntuu että viime kuun aikana niin paljon. Huomaa jo tosiaan että joissain tilanteissa masu on tiellä. Mulle on iskenyt iskias, ja on ollut välillä tosi kipeä ja vaikea liikkua. Yritän venytellä kotona, mutta tuntuu etten löydä sitä asentoa tai liikettä joka auttaisi, vaikka mieskin jeesaa. Käydään myös kävelyillä kun jaksaa, sillä viime aikoina uni on maittanut taas ihan niinkuin alkuraskaudessa. Erona toki se, ettei ole heikko olo ja väsynyt, vaan ihan vaan se että nukuttaa. Siihen iskiakseen auttaa mulla kait pitkät kävelyt, mutta aina ei jaksa mennä, kun töistä pääsee pois, tulee kotiin ja syö niin mä aika usein simmahdan siihen sitten jopa 2-3 tunniksi. Kun herään niin onkin jo iltamyöhä ja pitäis taas syödä ja sen jälkeen voiski jo mennä nukkumaan. Istumatyötä teen siis, joten ei sekään ihan edesauta tilannetta, mutta tällä mennään nyt. Ensi viikolla on aika kätilölle, jossa varmaan kertovat nuo sokerirasitusten tulokset ja sen jälkeen olen varannut ajan myös omalle lääkärille, jos käyn hänen juttusillaan vielä tilanteesta.

Viikonloppuna maalattiin toinen makkari pirteällä keltaisella värillä ja siitä tuli niin kiva! Olen niin innoissani, enkä malta odottaa että pääsen sisustelemaan huonetta. Loman yli täytyy vielä odottaa ennen kuin lähdemme ostoksille Ikeaan uuden kaapin perässä ja sen jälkeen pitäisi laittaa tilaukseen myös rattaat, sitteri ja kehto. Toimistusajaksi ilmoittivat 40 päivää, joten marraskuun puoliväliin tulisi toimitus. Ja sitten kun on se Ikean kaappikin koottu niin sinne voi alkaa ostamaan vaatteita sisälle! Äitikin suunnittelee vielä mahdollisesti visiittiä ennen laskettua aikaa, jolloin pääsisin hänen kanssaa shoppailemaan. 

Ihanaa viikon ja syksyn alkua kaikille ja tulkaahan kirjoittelemaan vointeja ja uutisia!

viikkoja kasassa 29+5 eli loppua kohti kääntyy tämä odotus:D Ensimmäinen valmennus takana: aiheena valmistautuminen synnytykseen ja rentoutuminen. Harjoiteltiin mm. a- äännettä:D oli mielestäni todella turha käynti. Kaikki mitä käytiin läpi oli jo ennestään tuttua tai jo neuvolassa kerrottua.. vielä olisi kaksi valmennusta edessä; synnytysvalmennus ja vauvanhoito. Niitä odotan innolla!

Fyysisiä oireita on uutena tullut todella kova pohkeiden jomotus ja nesteen pakkautuminen nilkkoihin. Todella inhottavaa! täytyy hankkia tukisukat kohta:) Kylkiä on myös alkanut särkeä iltaisin.

Töitä jäljellä vielä kuukausi jos vaan siis kroppa jaksaa niin yritän olla loppuun asti. Töissä ihanasti on työkaverit huolehtineet jaksamisesta ja asiakkaat kyselleet myös vointia<3 Maha herättää ihailua ja keskustelua joka tuntuu välillä hassulta. Täytyy nyt nauttia joka hetkestä ja niin olen koittanutkin. Iltaisin keretään miehen kanssa kunnolla istahtaa ja tutustua tyttöön: antaa mukavasti potkuja takaisin kun vähän mahaa hieroo ja juttelee. Tyttö majailee jo pää alaspäin ja välillä heiluttaakin päätään niin kovasti että tulee kiire veskiin:D

Kirjottakaahan kuulumisia, joko muita jännittää synnytys? Otatteko kivunlievitystä?

Heips taas! :)

Täällä mennään vkoilla 28+5. Aika tuntuu matelevan. :P Olo on aika kurja.. Olen todella kiukkuinen, itkuinen ja väsynyt kokoajan. Mitään syytä tälle ei ole muuta kuin nuo hormoonit varmaan. Mieskin on ollut pikkasen ihmeissään tästä käytöksestä mutta onneksi vielä ainakin jaksanut mua..:D

Vauva painaa jo kovasti sisäelimiä ja välillä tulee ihan oksennuskin jos tyty painelee kunnolla menemään. Kaikesta ei niin kivasta huolimatta odotan aivan innoissaan jo vauvan syntymää..:) Mua ehkä kuitenkin vähän se synnytys jännittää (vaikka kolmas onkin) koska tuo nuoremman pojan synnytys kesti kaikkineen 5 1/2 tuntia... Asutaan pk-seudulla ja kättärille tästä menee ruuhkasta riippuen 15 - 25 min joten kyllä sairaalaan pitäisi ehtiä. Kipuun otan spinaalin mikäli vaan ehdin lääkkeitä saamaan. Epiduraali  kun ei toimi mulla niin hyvin. Luomunakin voin mennä (ja on vähän pakkokin varmaan) jos synnytys etenee nopeasti. Turhaa kai sitä on etukäteen kamalasti stressailla menee omalla painollaan..:)

Kertokaahan muutkin tosiaan vointeja ja filliksiä. Haluan ainakin kuulla josko muillakin olisi tämmösiä hormoniheitteilyitä? :D

Moi pitkästä aikaa! Nyt ollaan viikon 33 lopuilla ja tosiaankin tuntuu että raskaana ollaan :) Painoa on tullut jo 9kg ja se vähän hirvittää. Pari viikkoa oli sairaslomalla kovien kipujen ja korkean verenpaineen takia. Kivut onneksi lähtivät ja nyt on verenpainelääkityskin kohdillaan ja olo on ihan hyvä.

Viimeinen työrutistus alkoi tänään ja jatkuu ensi viikon perjantaihin, jolloin alkaa kesälomaviikko ja sen myötä muuttokiireet.  Verenpaineen takia olen erityisseurannassa äitiyspolilla mikä on mukavaa, koska pääsen ylimääräisiin ultriin ja saanut kivoja lähikuvia pojasta. Kohdunkaulakin tutkittiin juuri tänään ja asiat oli siellä hyvällä mallilla eli ihan lähiaikoina ei aleta synnyttämään. Poika oli myös kokoarvio mukaan tasan keskikäyrällä, liikkuvainen ja sydämen sykekin ihan hyvä lukema. Pääkin oli pojalla jo alaspäin, toivottavasti pysyykin :)

Mulla on uutena raskaus oireena tuleet kuumat aallot ja vielä entistäkin runsaampi yöhikoilu. Närästys vaivaa aika lailla ja tietenkin itse vatsan koko. Myös reisistä ja pohkeista on lähteneet voimat lähes tyystin pois, pieni ylämäkikin tuntuu vuorikiipeilyltä.

Poppana: me asutaan ja tullaan asumaan noin kilometrin päässä Kättäriltä ja toivon tosiaan, että pääsen sinne synnyttämään. Nyt kun Naistenklinikka on osittain kiinni Kättärilläkin on kuulemma välillä sulkupäiviä ja eräs tutun tuttu oli joutunut synnyttämään Kättärin alueelta Porvooseen. Hyvä sairaala, mutta aika kaukana Helsingin kantakaupungista. 

Yhdistelmävaunut sain hommattua (tai siis vanhemmat kustantavat) ja valitsin Ora Saaga-vaunut, koska arvostelujen perusteella tuntuivat sopivilta, kohtuu hintaisilta ja sekään ei haittaa, että ovat osittain kotimaiset. Kankaat sai valita itse, en tosin ottanut mitään kovin ihmeellisiä vaan ulkoa harmaat ja sisältä tummanharmaat. Niitä voi sitten "sisustaa" kivoilla värikkäillä tekstiileillä. 

Heips Marrasmammat!

Tulin nostelemaan meitä tuolta pohjamudista kun olis tosi kiva kuulla miten muut voi näin loppumetreillä ja kuinka moni on jo vauvansa ehtinyt saada??

Itsellä vielä 2vkoa laskettuun aikaan. Olo on kamalan väsynyt muttei kuitenkaan tunnu että lähtö tulisi anytime soon.. Olishan sitä jo vauvakin valmis, äidistä puhumattakaan..;) Kovasti oon tarkaillut kaikkia synnytyksen merkkejä mutta pyh, ei niitä ole..:D Kaikki ajallaan.

Olisi kiva tietää tosiaan miten muilla menee  joten kirjotelkaas tänne kunhan ehditte.

LA oli mulla maanantaina ja täällä vielä ollaan kotona. Huomenna on yliaikaistarkastus äitiyspolilla, viimeksi kävin siellä maanantaina verenpaineen takia. Lääkitys on jo tuplattu ja paineet edelleenkin liian kohollaan ja raskausmyrkytystä epäillään koko ajan. Proteiinia ei kuitenkaan ole virtsasta löytynyt, ei turvotuksia, näköhäiriöitä eikä muutakaan. Painoa tullut lisää raskauden aikana 10-12kg, riippuu ihan päivästä, koska olen huomannut että hiilarit turvottavat älyttömästi.

Pojalla kuitenkin kaikki hyvin kuten ennenkin, pääkin kiinnittynyt. Touhottaa ja liikkuu edelleen paljon. Mulla ei vaan maanantaihin mennessä oikeastaan mitään merkkejä synnytyksestä, lääkäri oli jopa merkinnyt kohdunkaulan pidemmäksi kuin viime käynnillä ja aiemmin pehmennyt kohdunsuu oli merkitty vain puoliksi pehmenneeksi.

Tähän raskaanaoloon on kyllä ihmeesti tottunut. Vatsa ei ole kasvanut enää yli kuukauteen, närästys lähes poissa, huimaa vähemmän jne. Eilen kiipesin portaat neljänteen kerrokseen ensimmäisen kerran useaan viikkoon eikä tuntunut missään (aiemmin jalat tunutuivat heikoilta). Tuntuu, että en synnytä koskaan :) 

Pojalle on kaikki täällä jotakuinkin valmiina, nimikin päätetty. Mulla on vielä sairaalakassi pakkaamatta...

Mites muut? Kirjoitelkaa ihmeessä :)

Huomenta!

Uskaltaudun liittymään seuraan :). Itsellä haalea plussa jo kp29, mutta nyt kp34 näyttää jo vahvaa monella testillä. Itselleni tämä on kuudes raskaus ja 8yrityskierron aikana on ollu 4varhaista keskenmenoa. Yksi lapsi on meillä 30v. vanhemmilla entuudestaan ja 5v. tyttö saikin aikanaan alkunsa miltein ajatusesta ja ekasta yrityksestä:). Itsellä raskaana pysymistä on vaikeuttanut lievä kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisäksi viime kesänä minulta leikattiin kilpparista kasvain sekä puolet pois. Tiedän siis myös, että kaikki ei välttämättä suju ongelmitta.

Tämän hetken tilanne: Testit kirkuvat plussaa :). Nälkä vaivaa pissityksen lisäksi ja lievää kuvitusta ilmaantuu, jos en syö 3h välein. Iltaisin vaivaa lievä palelu ja hillitön väsymys. Thyroxini-annostustani nostin puolella lääkärin käskystä ja kahvin juonnin lopetin. Otin myös neuvolaan yhteyttä ja sain jo ekan ajankin :). Lisäksi aloitin syömään raskausmonivitaminia.

Meillä piti miehen kanssa pitää helmikuu taukoa yrityksestä ja harrastettiin sexiä tasan kerran kp16 ja siitä on nyt tämä plussa matkassa. Toivottavasti tälläkertaa pysyy kyydissä, jotenkin on luottavainen mieli :).

Onnittelut plussasta sinulle Dori ja tarrasukkia.

Lalaloo ja + rv.4+5, laskettu ehkä 3.11.2014

Moikka!

Mun oli pakko kirjoittaa tänne, kun jostakin syystä oon eksynyt tänne erilaisia keskusteluja seurailemaan viime päivinä ja kun luin teidän jutut, ni oli pakko vastata, vaikka olin ajatellut etten uskalla vielä tätä asiaa miettiä sen enempää :) Eli joo, taidan kuulua myös tän ketjun ihmisiin, torstaina tein plussatestin :) En oo uskaltanu ees laskeskella mitään tarkempia päiviä, kun tosiaan on jotenkin todella pelokas olo, sen suhteen, että kaikki on vielä niin alussa, että parempi ku ei miettis asiaa kauheesti, että jos menee kesken, ni ei haittais niin paljon (vaikka eihän se niin varmasti ole). Entuudestaan mulla on kaksi lasta (4 ja 7v ja itse oon tänä vuonna 30), mutta ollaan uusperhe ja mun miehelle tää on eka. Aina aiemmin kaikki on mennyt tosi hyvin raskauksissa, mutta silti nyt jotenkin pelottaa hurjasti, että joku menee pieleen. Ehkä sen takia, että on jo kaksi raskautta mennyt niin hyvin, että ajattelee ettei hyvä onni voi ikuisuutta jatkua...

Oireita ei vielä juurikaan ole, tosin viime viikolla tuli muutamia kertoja sellaisia hetkittäisiä pahoinvoinnin aaltoja, että niistä aavistelin, että saattaisin olla raskaana :) Ja väsyttää ja viluttaa iltaisin, kuten Lalaloota :)

Nyt lähden ulos auringosta nauttimaan lasten kanssa, mutta oli kiva löytää teidät! Toivottavasti kaikki menis hyvin meillä kaikilla! :)

Chocolate

Pää on kovin sekaisin, eilen testasin plussan kp 27/28. Laskettu aika olisi 8.11. Lapsi on erittäin toivottu mutta niin paljon on epäonnea mahtunut matkan varrelle että ihan vapaasti en uskalla tästä plussastakaan vielä iloita.

Omasta taustasta sen verran että viiden keskenmenon jälkeen onnistui, ja esikoinen syntyi 2010. Viime vuonna toisen lapsen odotus päättyi sikiöseulannassa löydettyyn vakavaan kromosomihäiriöön ja keskeytykseen viikolla 15. Tuon suuren surun ja syyllisyyden jälkeen tuntuu uskomattomalta että nyt olisi vielä uusi mahdollisuus käsillä. Ja toisaalta ei uskalla iloita kun ajattelee että se voi vielä suruksi muuttua. 

Ei ennakkoon sureminen tietenkään pienennä mahdollista pettymystä jos tämä raskaus ei päättyisikään onnellisesti. Sitä koitan itselleni päivittäin toistella jotta voisin nauttia raskausajasta.

Nyt katseet kevääseen, onpahan upea päivä ulkona. Syytä hymyillä taas. :)

Heippa kaikkille!

Ihanaa kun löytyi ketju marraskuisille. :)

Testasin plussan viikko sitten perjantaina ja oisko se nyt 5+0 tai jotain sinnepäin.

La 1.11 laskurin mukaan.

Meillä siis kolmas ollut toiveissa pitempään (lue:mulla). Tjottailtu jo puoltoista vuotta eikä mitään kuulunut. Nyt sitten kissa pöydälle, mieskin samalle kartalle ja päätettiin yrittämällä yrittää tämä kevät. Onneksi omaan kellontarkan kierron, silti tikuttelin ovikset varmuudeksi.

Aiempiin raskauksiin on mahtunut iloa ja surua. Nautin kuitenkin nyt joka hetkestä, ainakin kunnes toisin todistetaan. Tänään tuli huono olo aamumuroista ja hirveä hinku syödä sipsejä. Myöhemmin päivällä olisin maksanut omaisuuden voileipäkakusta. Itse asiassa maksaisin vieläkin. :) Pitäiskin olla raskausaikaan erikoistunut pikaruokapaikka jonne voisi soittaa toiveet etukäteen, että laita sinne sitte kaurapuuroa väliin... ;)

Tutustumisiin ja onnea matkaan kaikille!