Poppanna

Heippa taas! Mitä muille kuuluu?

Täällä kaikki ollut ok, ja loma alkaa ensi viikolla joten sen myötäkin mieli korkeammalla! Pari viikkoa lomaa tiedossa ja vielä viimeinen ulkomaanmatka. 

Sokeritesteissä kävin, ja yllätyin, sillä ei se ollutkaan niin äklöä kuin luulin. En ekaksi malttanu uskoa että litkua piti juoda tosiaan sen 2dl - mä olin niin varma kun sinne huoneeseen kävelin että ne kaataa mulle siitä pullosta jonkun shotin, hahaha. Niin väärässä olin, mutta ei se mitään. Tunti istuttiin siinä sitten koehuoneen edessä ja sen jälkeen ottivat verikokeet ja se oli siinä. Musta tuntuu, että kokeen jälkeen on tehnyt paljon enemmän mieli makeaa, ja sit siitä makeasta jää aina aivan ällö jälkimaku suuhun. Mutta on taas sellainen kausi, että ruoka mastuis, ja paljon ja aina pitäis olla jotain erilaista. Koskaan ei nappaa jääkaapissa oleva ruoka, mutta ei sitä nyt ihan aina voi ulkonakaan syödä. Kai tämä tästä.

Ruokailun, tai ihan vaan tän raskaudenkin, myötä maha on kasvanut, tuntuu että viime kuun aikana niin paljon. Huomaa jo tosiaan että joissain tilanteissa masu on tiellä. Mulle on iskenyt iskias, ja on ollut välillä tosi kipeä ja vaikea liikkua. Yritän venytellä kotona, mutta tuntuu etten löydä sitä asentoa tai liikettä joka auttaisi, vaikka mieskin jeesaa. Käydään myös kävelyillä kun jaksaa, sillä viime aikoina uni on maittanut taas ihan niinkuin alkuraskaudessa. Erona toki se, ettei ole heikko olo ja väsynyt, vaan ihan vaan se että nukuttaa. Siihen iskiakseen auttaa mulla kait pitkät kävelyt, mutta aina ei jaksa mennä, kun töistä pääsee pois, tulee kotiin ja syö niin mä aika usein simmahdan siihen sitten jopa 2-3 tunniksi. Kun herään niin onkin jo iltamyöhä ja pitäis taas syödä ja sen jälkeen voiski jo mennä nukkumaan. Istumatyötä teen siis, joten ei sekään ihan edesauta tilannetta, mutta tällä mennään nyt. Ensi viikolla on aika kätilölle, jossa varmaan kertovat nuo sokerirasitusten tulokset ja sen jälkeen olen varannut ajan myös omalle lääkärille, jos käyn hänen juttusillaan vielä tilanteesta.

Viikonloppuna maalattiin toinen makkari pirteällä keltaisella värillä ja siitä tuli niin kiva! Olen niin innoissani, enkä malta odottaa että pääsen sisustelemaan huonetta. Loman yli täytyy vielä odottaa ennen kuin lähdemme ostoksille Ikeaan uuden kaapin perässä ja sen jälkeen pitäisi laittaa tilaukseen myös rattaat, sitteri ja kehto. Toimistusajaksi ilmoittivat 40 päivää, joten marraskuun puoliväliin tulisi toimitus. Ja sitten kun on se Ikean kaappikin koottu niin sinne voi alkaa ostamaan vaatteita sisälle! Äitikin suunnittelee vielä mahdollisesti visiittiä ennen laskettua aikaa, jolloin pääsisin hänen kanssaa shoppailemaan. 

Ihanaa viikon ja syksyn alkua kaikille ja tulkaahan kirjoittelemaan vointeja ja uutisia!

Hei, mun piti tulla jo taikaisin heti kyselemään kun viimeksi jäi Pomplemousselta noista pesupähkinöistä! Saatiin vanhemmilta kanssa mukaan, ja pitäisi testata. Onko sulla käytännön vinkkejä antaa tai neuvoja? En ole vielä uskaltanut kokeilla ja ohjeissa oli ties mitä jos ei tapahdu sitä ja tätä ja sen verran ja sinne jne. Vinkkejä otetaan siis vastaan :)

Kätilöllä käytiin eilen ja kaikki ok. Paino on nyt noussut viime kerrasta (juhannus) kolme kiloa ja ihan alusta 6 kg on tullut yhteensä - tällä kertaa jopa kommentoivat ja sanoivat että ihan ok. Mulla tämä ja edellinen punnitus on osunut just lomien jälkeen, viimeks oli Berliini ja nyt Suomen matka, niin mä oon varma että siellä on nyt jotain ylimääräisiä Fazer-suklaita mukana, mutta minkäs teet :) Verenpaine oli laskenut ja ok, en tiedä mikä siis mulla viimeksi oli kun sekin oli koholla. Ensi viikolla mennään verikokeisiin ja sokerirasitukseen - näitä olenkin jo odotellut jonkin aikaa, vaikka viimeinen voi olla kuulemma epämukava kokemus mutta onhan se tehtävä. Oli ihan hauskaa kun tyttöä doplerilla kuunteli ja sieltä tuli potkua vastaukseksi :)

Heippa taas aikoihin, mitä tänne kuuluu?

Palasimme Suomen lomilta viime viikon lopulla, ja viikonloppu meni täysin lomalta toipumiseen - hyvä niin, ennen töihin paluuta. Helsingissä oli ihana kesä, ja perhettä ja kavereita oli mahtava nähdä. Uutisetkin kerrottiin ja oli niin ihanaa nähdä miten aidosti iloisia lähimmät kaverit oli puolestamme. Heitä tuleekin ikävä, mutta onneksi yksi pariskunta lupasi tulla ensi vuoden puolella moikkamaan meitä edes pitkän viikonlopun ajan. Lakua tuli syötyä enemmän kuin laki sallii, ja porukoiden kotiruokaa syötyä niin että maha melkein halkes, mut ei kuitenkaan :D Heitäkin on ollut ikävä viime päivät, mutta kyllä tämä tästä taas.

Matkustelu meni hyvin, vaikka lentoaika olikin neljää ja puolta tuntia. Tukisukissa ei jalat turvonnu, vaikka oli syöty sitten suolaista ja tulista ja kaikkea mitä ei sais. Istuminen otti vähän koville, ja oli vaikea löytää mitään mukavaa asentoa meidän yölennolle - onko muilla lanne tai häntäluun alue ollut kipeänä? Mulla särkee välillä todella paljon. Paluulennolla viereemme ei istahtanut ketään, niin sain sitten enemmän tilaa levittäytyä ja nukkua koneessa, mikä oli tosi jees, vaikka edelleen se lanne kipeytyy myös sivumakuullakin. Mutta ei näistä enempää.

Äidin kanssa kierreltiin Helsingin kauppoja ja lastenvaateliikkeitä ja voi kuinka sitä haluis sitä ja tätä ja tota. Mutta en vieläkään ostanut mitään, ajattelin aiemmin että siellä reissussa tosiaan tulisi ostettua ekat vaatteet tai tarvikkeet vauvalle. En vaan pysty jotenkin näin ajoissa vielä. Oli tarkoitus kanssa katsella ja mahdollisesti hankkia ensimmäinen lelu, tuo hypetetty Sofie kirahvi purulelu, mutta sekin jäi kauppaan. Mutta kirahvi kotiutettiin sittenkin hyvän ystäväni puolesta, kun hän halusi ostaa pikkuiselle jotain. Joten win-win tilanne :)

Tyttö on ollut nyt tosi aktiivinen viimeiset päivät masussa. Aiemmin huomasin että liikehtii melkein joka ilta kello 19-20 maissa, ja nykyään liikehditään silloin, ennen nukkamaan menoa, aamulla töihin mentäessä ja töissä myös. Ja liikkeet on kyllä paljon voimakkaampia kuin aiemmin. Mies aina ihmettelee, että miten voin nukahtaa kun toinen potkii sisällä - hän jää aina ihmettelemään minun nukahdettuani tytön liikkeitä kun ne näkyvät mahan läpi. Huomenna mennään taas kätilöä tapaamaan, mutta en usko että on mikään ihme visiitti tulossa. Sitä seuraava visiitti on myös jo buukattu syyskuun 8. päivälle, joten näyttäisi tämä tahti tiheytyvän hieman. Elokuun lopussa pitäisi mennä paikalliseen suurempaan terveyskeskukseen kirjautumaan synnytysvalmennukseen. Täällä muuten kaikki valmennukset ja lääkärin käynnit jotka liittyy raskauteen voi hoitaa työajalla, eikä siitä voida palkkaa vähentää.

Mutta tällaista tänne taas, kirjoitelkaa jaksamisia kun joudatte :)

Heippa, aikaa on taas kulunu viime kirjoittelusta, mutta töissä ollu niin stressaavaa ja mieli jotenkin alla päin, ettei ole huvittanutkaan... Mutta nyt olen ehkä vähän tunteitani käsitellyt ja elämä jatkuu taas ja loma alkaa huomenna! Suunnataan siis viikoksi Suomeen miehen kanssa, ja en malta odottaa vanhempien lettuja, mökillä käyntiä, kavereiden näkemistä, Helsingissä hengailua, irtokarkkien syömistä, pehmistäkin on saatava ja käydään myös Tukholmassa yhtenä päivänä pyörähtämässä. Vielä siis yksi yö kotona, työpäivä huomenna ja illalla kohti kenttää. Noi nyt jos mitkä vetää mielen jo ylöspäin :)

Enää ei ole mitään epäilyksiä pienokaisen liikkeistä ja aktiivinen tyttö onkin. Liikkeet näkyy jopa masun ulkopuolelle ja usein miehen kanssa iltaisin maataan sohvalla tai sängyllä ja ihmetellään pikkuista. Aina välillä katellaan nimiä ja mietitään niitä yhdessä - nimen tulisi kääntyä ainakin kolmelle kielelle, tai siis ei kääntyä mutta kuulostaa hyvältä, sillä vanhempani eivät ole suomalaisia, vaikka Suomessa olen kasvanut, asumme täällä toisessa maassa ja eihän sitä tiedä vaikka tyttö joskus lähtee itse maailmaan valloittamaan. Synnyinmaassa tyttäremme saa isän ja minun sukunimen, ja nekin on jo niin hassunkuuluisia yhdessä... Onko muilla jo nimi tiedossa vai vielä hakusessa? 

Kotia on rempattu minkä helteiltä on keretty, ja pikkuhiljaa ollaan saatu jo kaksi huonetta melkein valmiiksi, vielä kolme siis jäljellä ja parvekkeen maalaus, joka ollaan myös aloitettu jo. Kyllä se tästä pikkuhiljaa, ja voi sitä onnea kun voi sisustella ja pieniä tilpehööreä ostella alesta.

Masu on kanssa jo kasvanut sellaiseksi, että ihmiset osaa arvata että on raskaana. Viime viikolla sitten tuli kerrottua töissä kun toimistolla vieraillut yhteistyökumppani kysyi suoraan ja kovaan ääneen että olenko raskaana, että ei jäänyt keneltäkään kyllä huomaamatta tai kuulematta :) Lähin työpari on ollut ihan innoissan, itsekin kahden lapsen äitinä. Harmikseni tj ei ole sitten suhtautunut niin hyvin asiaan, ja tämä on aiheuttanut mulle sitä stressiä ja mielipahaa... Omat tyttökaverit eivät vielä tiedä asiasta, joten mielenkiintoinen viikonloppu tulossa kun uutisia kerrottavana. Saa nähdä arvaavatko itse vai miten homma sujuu. Mä varmaan itken, hahaha.

Toivottavasti muut olette kanssa jakselleet hyvin!

Heippa taas, ja ihanaa lukea muiden kuulumisia ja jaksamisia!

Lil E, onnea poikalisäyksestänne :) Ja voimia ja jaksamisia, jos olo heikkonee. Toivottavasti kyse ei kuitenkaan mistään vakavasta vaan ihan "normaalista" raskaudenkulusta. Ikävää toki kun oireilee, ja olo vaikuttaa jaksamiseen. Mä pelkään tota turvotusta ihan sikana, vaikka siihen voi olla varmaan tuhat ja yksi syytä, eikä aina se pahin mahdollinen (syytän tästä googlea, kun piti mennä lukemaan juttua turvotuksesta, verenpaineen noususta ja kilojen lisääntymisestä = mulla oli joku valasvaihe tuossa muutama viikko sitten ja olin ihan varma että nyt on tullut kiloja liian nopeasti ja liikaa, lisäksi verenpaine oli alussa matala, niinkuin mulla aina, mutta sitten seuraavilla kerroilla lähtenyt nousuun.. ja kaaos oli valmis). Mutta kaikki on hyvin, eikä ole ollut turvotusta, vaikka helle on kova täällä Etelä-Euroopassa. Lääkärikin sanoi, että biitsiä kantsii välttää, eikä tänä vuonna ole käyty vielä kertaakaan siellä rannalla. Kotona partsilla vähän ottanut aurinkoa, mutta siihen se sitten onkin jäänyt. Mutta haaveilen mä silti vielä jostain ihanan raikkaasta meripulahtamisesta joku päivä kun on tukala olo.

Hei, ja mikäs tuo bebbiksen raskausarpivoide on? Ihan sillä nimelläkö kulkee? Vaikka mulla edelleen on niitä arpia jo omasta takaa, niin on sitä masua kiva rasvata ja öljytä. Välillä pyydän miestä hieromaan voidetta vatsalle, kun musta se on niin kivaa ja rentouttavaa. Voiteet toimii siis jossain sohvalla paremmin kyllä kun öljyt :)

Ja Jenn88 myös onnea tytön johdosta! Mäkin yritän malttaa vielä niitä prinsessamekkoja ja odottaa vähän tuonne lähemmäs itse h-hetkeen, vaikka tuolla aleissa vois olla jotain kivaa. Ei ole helppoa. Meiltä myös puuttuu vielä kokonaan se tytön vaatekaappi, ja hoitohuoneeseen pitäis kaikennäköistä vielä rempata, joten en siksikään varmaan vielä viitti ostaa mitään kun ei ole paikkaa minne ripustaa.

Ja kyllä, nälkä on kova ja koko ajan. En tiedä mitä sitä oikeen tekis, kun mulla on joskus kyllä ollut oikeasti hyvä itsekuri, mutta siitä ei ole enää jälkeäkään. Hiilarit, aah, niitä on saatava, vaikka ennen niitä välteltiin kaikin tavoin. Proteiini on myös sellainen, että kanaa ja kalkkunaa vaikka joka ruoalla, muuta lihaa en syö. Herkut on ihan omaa luokkaansa - irtokarkit! Mä niin odotan meidän Suomen reissua! Myös soft icea on saatava, kun sellaista ei tässä maassa vaan ole kertakaikkiaan. Suklaata ei ole kauheasti tehnyt mieli, ei oikeastaan ollenkaan. Ja ennen tuli syötyä paljon salaattia ja vihanneksia, joita kyllä syödään edelleen päivittäin, mutta ei ihan samalla innolla :) Mutta parhaamme yritetään ja mieskin on liian kiltti, vaikka jarrutteleekin menoa aina välillä.

Musta on nyt viime päivinä tuntunu, että kaikki kattoo mun mahaa. Töissä en ole siis vielä kertonut, enkä mä itse oikein osaa sanoa että näyttääkö mun maha vielä siltä että olen raskaana vai ihan siltä että paino noussut. Mutta taitaa nää työkaverit olla sellaisia, että ei kukaan tule huomauttamaan vielä pitkään aikaan, ja itse en halua kertoa, ainakaan vielä.