pampeli

Dori, niin tutulta kuulostaa tuo tunteiden heittely. Itse kanssa toisaalta pelkään np-ultraa kun sieltä viimeksi paljastui niskaturvotus, toisaalta välillä jaksan uskoa että siellä tällä kertaa paljastuu että kaikki on hyvin.

Ja en meinannu uskoa kun kirjoitit että ensi kuun lopussa sen aika jo on. Piti oikein kalenterista tarkistaa että tosiaan... En ole vielä ollut yhteydessä edes neuvolaan, mulle joskus neuvottiin että vasta viikolla 6 kannattaa soitella. Varhaisultraan todennäköisesti suuntaan Naistenklinikalle kun on tuo aikaisempi kromosomihäiriö taustalla. Ja se tulisikin sitten eteen vielä aikaisemmin, jo ensi kuun alussa.

Päivä kerrallaan tämän salaisuuden kanssa mennään (tai ainakin kovasti yritän). Aikaisemmat epäonniset raskaudet tekivät sen ettei kovin varhaisessa vaiheessa haluaisi kertoa. Täällä on siksi ihana avata sydäntään, kun ollaan kaikki enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa. Ja jos haluat päivittää listaa niin minulla ikää 34 ja toiveissa myös KOS.

Pää on kovin sekaisin, eilen testasin plussan kp 27/28. Laskettu aika olisi 8.11. Lapsi on erittäin toivottu mutta niin paljon on epäonnea mahtunut matkan varrelle että ihan vapaasti en uskalla tästä plussastakaan vielä iloita.

Omasta taustasta sen verran että viiden keskenmenon jälkeen onnistui, ja esikoinen syntyi 2010. Viime vuonna toisen lapsen odotus päättyi sikiöseulannassa löydettyyn vakavaan kromosomihäiriöön ja keskeytykseen viikolla 15. Tuon suuren surun ja syyllisyyden jälkeen tuntuu uskomattomalta että nyt olisi vielä uusi mahdollisuus käsillä. Ja toisaalta ei uskalla iloita kun ajattelee että se voi vielä suruksi muuttua. 

Ei ennakkoon sureminen tietenkään pienennä mahdollista pettymystä jos tämä raskaus ei päättyisikään onnellisesti. Sitä koitan itselleni päivittäin toistella jotta voisin nauttia raskausajasta.

Nyt katseet kevääseen, onpahan upea päivä ulkona. Syytä hymyillä taas. :)