Lue keskustelun säännöt.
Alkaisin perhe-elämään milloin vain, jos saisin miehen roolin
08.11.2020 |
Kotona huutaisi kaksi alle kouluikäistä, eli painuisin pakoon omaan rauhaan piha-aittaan neulomaan ja juomaan viiniä. Ei ne lapset kuole, kun niillä on vanhempi siellä seurana. Töistä kotiintullessa kotona odottaisi aina valmis ja monipuolinen ruoka, ja tiskitkit hoituisivat itsestään. Ja kun laittaa likapyykit pyykkikoriin tai ihan vaan sohvalle, ja ne ilmestyvät jonkin ajan päästä takaisin kaappiin puhtaina ja viikattuna! Koti puhdistuisi itsestään, lapset kasvattuvat ilman sen merkittävämpää omaa panostusta. Ehkä kouluikäisten kanssa voisi mennä joskus potkimaan palloa jos itseä huvittaa.
Skippaisin päiväkodin ja koulun vanhempainvartit, lasten lääkärikäynnit, ja kura-asujen/suksien/luistimien/sisäpelikenkien uusimisen, kun ne hoituu muutenkin ihan ilman omaa vaivautumista. Pari kertaa viikossa tietty omat harrastukset, kun ei pidä menettää itseään perhe-elämään, ja pari kertaa vuodessa joku kaverireissu ulkomaille.
Kuulostaa aika hyvältä elämältä, eikö?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katsoin lapsuuden vierestä kun äiti oli töissä ja teki kotona kotityöt ja hoiti lapset. Isäkin kävi töissä, mutta työttömyysaikanaan jota kesti pari vuotta istui vain sohvalla tai juoksi omissa menoissaan. Äitini tienasi aina isääni enemmän, mutta isäni hoiti laskut ja kauppakäynnit.
Todistin usein kun äiti kerjäsi isältäni rahaa esimerkiksi ripsiväriin. Koskaan isäni ei vienyt äitiäni vaikka syömään romanttisesti vaan paiskasi ruokaa pöytään ja käski tekemään. Kerran haukkui rumin sanoin kesken aterian ja paiskasi äitini pään ruokalautaseen.
Isäni käytti noin 1000 euroa kuussa uhkapeleihin. Kun joskus lapsena sain kaupasta isältäni jonkun asian äiti kadehti sitä. Jotain pikkutyttöjen lehteä siis. Isä vei uimarannalle ja osti minulle hyvää ruokaa, taas kateus.
Eivät he mitään pahaa tarkoittaneet. Tuossa sukupolvessa vain kohtasi feminismi ja traditionalismi toksisella tavalla. Jopa näinä päivinä näin kun eläköitynyt isäni raivosi siitä kun yhä töitä tekevä äitini pyysi tekemään hieman kotitöitä. Yli 60-vuotias mies.
Enkä nyt maininnut paljonko lapsuudenkodissani juotiin ja riidat olivat sitä kun isäni hiljensi äitini huutamalla.
Minusta tuli laiska ja väkivaltainen feministi. Ei kiinnosta mikään passaaminen, teen vain välttämättömän. Mieheni myös tietää tämän. Kaikki arvoni ovat aivan pielessä, no mitäpä odotat ihmiseltä joka on jatkuvasti katsonut alistamista, riitoja, riehumista, pilkkaa ja kännäämistä. Eivät he tarkoittaneet sitä ja se siinä pahinta onkin.
Tämä tarina euroineen ja ikineen ei kyllä täsmää muualla kuin Porvoossa, mutta saitpa isänpäivän kunniaksi suollettua paskaasi palstalle.
Huoh, tässä puhutaan kyllä euroista koska nykyraha. Ennen vuotta 2001 puhuttiin markoista. Iätkin ovat ihan loogiset. - Se kaikennähnyt feministi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse katsoin lapsuuden vierestä kun äiti oli töissä ja teki kotona kotityöt ja hoiti lapset. Isäkin kävi töissä, mutta työttömyysaikanaan jota kesti pari vuotta istui vain sohvalla tai juoksi omissa menoissaan. Äitini tienasi aina isääni enemmän, mutta isäni hoiti laskut ja kauppakäynnit.
Todistin usein kun äiti kerjäsi isältäni rahaa esimerkiksi ripsiväriin. Koskaan isäni ei vienyt äitiäni vaikka syömään romanttisesti vaan paiskasi ruokaa pöytään ja käski tekemään. Kerran haukkui rumin sanoin kesken aterian ja paiskasi äitini pään ruokalautaseen.
Isäni käytti noin 1000 euroa kuussa uhkapeleihin. Kun joskus lapsena sain kaupasta isältäni jonkun asian äiti kadehti sitä. Jotain pikkutyttöjen lehteä siis. Isä vei uimarannalle ja osti minulle hyvää ruokaa, taas kateus.
Eivät he mitään pahaa tarkoittaneet. Tuossa sukupolvessa vain kohtasi feminismi ja traditionalismi toksisella tavalla. Jopa näinä päivinä näin kun eläköitynyt isäni raivosi siitä kun yhä töitä tekevä äitini pyysi tekemään hieman kotitöitä. Yli 60-vuotias mies.
Enkä nyt maininnut paljonko lapsuudenkodissani juotiin ja riidat olivat sitä kun isäni hiljensi äitini huutamalla.
Minusta tuli laiska ja väkivaltainen feministi. Ei kiinnosta mikään passaaminen, teen vain välttämättömän. Mieheni myös tietää tämän. Kaikki arvoni ovat aivan pielessä, no mitäpä odotat ihmiseltä joka on jatkuvasti katsonut alistamista, riitoja, riehumista, pilkkaa ja kännäämistä. Eivät he tarkoittaneet sitä ja se siinä pahinta onkin.
Miksi tuot tänne tuollaisen typerän valheen jota et edes viitsinyt kirjoittaa uskottavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä ne lapset on ollut lähinnä naisen toive ja mies on suostunut pitkin hampain, koska kieltäytymisestä todenäköisesti alkaa lähtölaskenta? Tai ainakin alkaa seksin pihtaaminen. Sitten ihmetellään kun mies ei halua laittaa tikkua ristiin perheen eteen. Vasta käskyttämisen ja raivoamisen jälkeen mies alkaa laahustaa rauhoittelemaan sitä huutavaa vauvaa ja ehkä vaihtaa vaipankin naama vihreänä ja oksua kurkussa. Sama on monesti lemmikkien kohdalla. Jos mies ostaisi moottoripyörän ja nainen ei tykkää ajatuksesta yhtään, niin varmaan näkisitte punaista jos mies sanoisi teille että käy nyt sinäkin pesemässä sitä pyörää välillä.
Sitä lasta ei pidä hankkia naisen mieliksi! Ihan kohtuutonta sekä lapselle että äidille eikä se kyllä nosta miehenkään elämänlaatua.
Jos arvot ja tavoitteet eivät käy yksiin, kannattaa hajaantua ja etsiä parempi eikä tehdä typeriä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
AP unohti sen parhaan: Kaiken tuon kun tekee, niin lisäksi isä on lasten silmissä se rento ja hauska tyyppi ja äiti se motkottava ja kaikenlaista (=lue: edes joskus jotain kotitöiden tekemistä) vaativa nipo. Se, että äiti on lasten selän takana käytännössä pakottanut isän joskus hengailemaan lasten kanssa, ostanut lahjat molempien nimissä ja parhaimmillaan vielä ollut puskurina kun isä suuttuu ja tasoitellut välit, niin siitä saa kiitokseksi ..ei mitään. Kaikki irtautumiskapina kohdistetaan äitiin ja isä on se kiva tyyppi, joka antaa vähän ylimääräistä rahaa kun osaa oikein pyytää, vaikka se raha tulisi äidin tililtä.
Ja kyllä, olen katkera..
No ei kyllä kannata toimia kulisseissa nukkemestarina, koska sillä mahdollistit tuon kaiken. Sinuun ne lapset silti turvaavat, siitä kertoo sekin, että sait kaiken epämiellyttävän niskaasi. Isä on vaan kiva kaveri, sinä olet turva ja perusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Et vain oikeasti koskaan voi tiedää, että miten hän tulee olemaan lasten kanssa. Vaikka mitä sovittaisiin etukäteen, niin usein asiat luisivat äidin vastuulle. Näin on käynyt siskollani, serkullani, parhaalla ystävälläni ja myös äidilläni. Siksi en itse aio ottaa riskiä, kun hirveä hinku ei ole muutenkaan synnyttämään.
No vaihtaa miestä niin kauan että löytyy mieleinen, eikä tuhlaa aikaa hetkeäkään mieheen joka vaikutttaa epämieluisalta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Ei ole olemassa miehiä jotka osaisivat pyörittää perheen arkea. Miehet osaavat huolehtia itsestään sinkkuina. Parisuhteessa taantuvat ja jättävät kaikki työt naiselle. Ei auta sanominen, käskeminen, kädestä pitäen neuvominen eikä odottaminen. Hukutaan paskaan ja kuollaan nälkään - ja se on miehelle ihan okei! Kunhan saa rauhassa harrastaa omiaan ja maata sohvalla, muulla ei ole väliä.
Naiselle on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko huolehdit yksin ihan kaikesta tai olet ikisinkku.
Sä oot pahempi ůlisia kuin insęlit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse katsoin lapsuuden vierestä kun äiti oli töissä ja teki kotona kotityöt ja hoiti lapset. Isäkin kävi töissä, mutta työttömyysaikanaan jota kesti pari vuotta istui vain sohvalla tai juoksi omissa menoissaan. Äitini tienasi aina isääni enemmän, mutta isäni hoiti laskut ja kauppakäynnit.
Todistin usein kun äiti kerjäsi isältäni rahaa esimerkiksi ripsiväriin. Koskaan isäni ei vienyt äitiäni vaikka syömään romanttisesti vaan paiskasi ruokaa pöytään ja käski tekemään. Kerran haukkui rumin sanoin kesken aterian ja paiskasi äitini pään ruokalautaseen.
Isäni käytti noin 1000 euroa kuussa uhkapeleihin. Kun joskus lapsena sain kaupasta isältäni jonkun asian äiti kadehti sitä. Jotain pikkutyttöjen lehteä siis. Isä vei uimarannalle ja osti minulle hyvää ruokaa, taas kateus.
Eivät he mitään pahaa tarkoittaneet. Tuossa sukupolvessa vain kohtasi feminismi ja traditionalismi toksisella tavalla. Jopa näinä päivinä näin kun eläköitynyt isäni raivosi siitä kun yhä töitä tekevä äitini pyysi tekemään hieman kotitöitä. Yli 60-vuotias mies.
Enkä nyt maininnut paljonko lapsuudenkodissani juotiin ja riidat olivat sitä kun isäni hiljensi äitini huutamalla.
Minusta tuli laiska ja väkivaltainen feministi. Ei kiinnosta mikään passaaminen, teen vain välttämättömän. Mieheni myös tietää tämän. Kaikki arvoni ovat aivan pielessä, no mitäpä odotat ihmiseltä joka on jatkuvasti katsonut alistamista, riitoja, riehumista, pilkkaa ja kännäämistä. Eivät he tarkoittaneet sitä ja se siinä pahinta onkin.
Miksi tuot tänne tuollaisen typerän valheen jota et edes viitsinyt kirjoittaa uskottavaksi?
Mikä tekee tarinasta epäuskottavan? Miksi halveksut toisten elämänkohtaloita? Miksi luulet hyvän elämän olevan joku perusoikeus?
Vierailija kirjoitti:
AP unohti sen parhaan: Kaiken tuon kun tekee, niin lisäksi isä on lasten silmissä se rento ja hauska tyyppi ja äiti se motkottava ja kaikenlaista (=lue: edes joskus jotain kotitöiden tekemistä) vaativa nipo. Se, että äiti on lasten selän takana käytännössä pakottanut isän joskus hengailemaan lasten kanssa, ostanut lahjat molempien nimissä ja parhaimmillaan vielä ollut puskurina kun isä suuttuu ja tasoitellut välit, niin siitä saa kiitokseksi ..ei mitään. Kaikki irtautumiskapina kohdistetaan äitiin ja isä on se kiva tyyppi, joka antaa vähän ylimääräistä rahaa kun osaa oikein pyytää, vaikka se raha tulisi äidin tililtä.
Ja kyllä, olen katkera..
Tämä on niin täyttä totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon paskaa suollatte, yleistätte kokemuksianne, nauran teidän kärsimyksille, olette ansainneet ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä ne lapset on ollut lähinnä naisen toive ja mies on suostunut pitkin hampain, koska kieltäytymisestä todenäköisesti alkaa lähtölaskenta? Tai ainakin alkaa seksin pihtaaminen. Sitten ihmetellään kun mies ei halua laittaa tikkua ristiin perheen eteen. Vasta käskyttämisen ja raivoamisen jälkeen mies alkaa laahustaa rauhoittelemaan sitä huutavaa vauvaa ja ehkä vaihtaa vaipankin naama vihreänä ja oksua kurkussa. Sama on monesti lemmikkien kohdalla. Jos mies ostaisi moottoripyörän ja nainen ei tykkää ajatuksesta yhtään, niin varmaan näkisitte punaista jos mies sanoisi teille että käy nyt sinäkin pesemässä sitä pyörää välillä.
Sitä lasta ei pidä hankkia naisen mieliksi! Ihan kohtuutonta sekä lapselle että äidille eikä se kyllä nosta miehenkään elämänlaatua.
Jos arvot ja tavoitteet eivät käy yksiin, kannattaa hajaantua ja etsiä parempi eikä tehdä typeriä kompromisseja.
Useimpien miesten vaihtoehdot ovat valitettavasti joko yrittää mennä naisen mielen mukaan huonolla menestyksellä tai olla yksin. Mies on pakotettu valehtelemaan naiselle, koska tämä ei kestäisi totuutta eikä halua sitä kuulla. Voitte moraalisaarnata asiasta ja vaatia vastuuta miehiltä, muttei se asiaa miksikään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä ne lapset on ollut lähinnä naisen toive ja mies on suostunut pitkin hampain, koska kieltäytymisestä todenäköisesti alkaa lähtölaskenta? Tai ainakin alkaa seksin pihtaaminen. Sitten ihmetellään kun mies ei halua laittaa tikkua ristiin perheen eteen. Vasta käskyttämisen ja raivoamisen jälkeen mies alkaa laahustaa rauhoittelemaan sitä huutavaa vauvaa ja ehkä vaihtaa vaipankin naama vihreänä ja oksua kurkussa. Sama on monesti lemmikkien kohdalla. Jos mies ostaisi moottoripyörän ja nainen ei tykkää ajatuksesta yhtään, niin varmaan näkisitte punaista jos mies sanoisi teille että käy nyt sinäkin pesemässä sitä pyörää välillä.
Sitä lasta ei pidä hankkia naisen mieliksi! Ihan kohtuutonta sekä lapselle että äidille eikä se kyllä nosta miehenkään elämänlaatua.
Jos arvot ja tavoitteet eivät käy yksiin, kannattaa hajaantua ja etsiä parempi eikä tehdä typeriä kompromisseja.
Useimpien miesten vaihtoehdot ovat valitettavasti joko yrittää mennä naisen mielen mukaan huonolla menestyksellä tai olla yksin. Mies on pakotettu valehtelemaan naiselle, koska tämä ei kestäisi totuutta eikä halua sitä kuulla. Voitte moraalisaarnata asiasta ja vaatia vastuuta miehiltä, muttei se asiaa miksikään muuta.
Ei kyllä ainakaan pisteitä ropise kun kehtaattekin vedota vellihousuilullenne syyksi jonkun naisten yksipuolisen tahdon saada lapsia :D watun mikkihiiret samalla kuitenkin muistaa aina syyllistää naisten itsekkyyttä nykyisestä lapsikadosta. En kestä mitä kakkoslaatua nää isänkuvatukset onkaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus ei kaunista. Eikä katkeruus.
Mikään pakko ei ole hoitaa miehen puolikasta. Miksi jotkut naiset tekevät niin? Yleensä varmaan se ukko tienaa paremmin ja mahdollistaa asumisen kivassa kodissa. Silti valitetaan.
Meillä on lapsia ja täysin tasan huolehdimme lasten asiat. Ihan voin skipata itsekin neuvolat jos on mielestäni miehen vuoro. Raskaus, synnytys ja imetys nyt oli sellaisia yksinomaan minun vastuita, mutta sainpa valtion tukeakin siihen. Tällä hetkellä asumme kahdessa asunnossa, toinen on minun ja toinen miehen. Eletään perheenä molemmissa, mutta yhteistä kotia minulla ja miehellä ei ole. On ehkä harvinaista? Tietysti oltaisiin voitu ostaa yksi iso talo, jonka rempat ei koskaan valmistuisi ja jossa minä saisin yksin tiskata, pyykätä ja nahistua. Se on se rooli, johon jotkut naiset aivan vapaaehtoisesti ajautuu. Jos sen yhteisen kodin haluaa niin pitää olla oikeasti osata pitää puolensa aina kaikessa. Itse tykkään huolehtia oman kodin asiat, harrastaa liikuntaa, musiikkia ja taidetta, tässä järjestelyssä ei pala hermot lasten kanssa ja sivussa paeisuhdekin vielä toimii.
En todellakaan haluaisi olla perheenisä, jolla on vihainen ja laiminlyöty nainen kotona.
Kuka sen miehen osuuden sitten hoitaa? Kun lapsia on hankittu, tietyt asiat nyt on PAKKO hoitaa.
Joidenkin mielestä asiat on PAKKO hoitaa tietyllä tavalla. Asiat voi hoitaa monella tavalla. Mieluummin kannattaisi ns. pakottaa mies hoitamaan oma osuus olemalla tekemättä miehen puolesta kuin tehdä kaikki yksin koska on "pakko"/mikään muu kuin itsetehty ei kelpaa. Totuus. T. Sama
On asioita, joissa ei ole välimuotoa. Esimerkiksi lapsen lääkärikäynnit. Joko ne hoidetaan tai ei. Tai toki ne voi jättää väliin, mutta sitten asiaa saa selvitellä lastensuojelun kanssa. Milläs pakotat aikuista miestä, jos hän ei asiaa viitsi hoitaa?
Ok :'D
Oma isäni vei minut lääkäriin kun sain luistelutreeneissä aivotärähdyksen (iskä muuten oli se, jota minun harrastukset enemmän kiinnosti ja joka niihin vei) ja haki kesäleiriltä kun reväytin nivelsiteet, nuo nyt mitä ensimmäisenä muistan. Isä valvoi myös, että käytin sitä saakelin silikonimuottia kaksoispurentaani jokaikinen yö vuosien ajan ja nyt minulla onkin maailman ihanteellisin purenta. Isäni kaahasi pelastamaan minut myös kaverin kotibileistä kotiin selviämään, on vienyt vielä aikuisenakin lääkäriin vatsakipujen takia, sain yllättäen varhaisen keskenmenon... Vaikka oli sellainen hyvinkin miehekäs ja omista harrastuksista tykkäävä mies. Oma mieheni on hoitanut lääkärikäynnit täysin reilusti, mm. tämän syksyn aikana käyttänyt koronatesteissä ja ollut saman verran nuhanenien kanssa kotona.
Kuka jää parisuhteeseen miehen kanssa, joka ei suostu viemään sairasta lasta lääkäriin?! Ei taida omat muksut ja heidän paras näitä suhteeseen jääviä äitejäkään kiinnostaa? Muunlaisiakin miehiä on ihan riittämiin, jokainen jonka tiedän. Millaisiin luonnevikaisiin miehiin mieskuvanne oikein perustuu?
Me päädyttiin tähän kahden asunnon systeemiin ihan muista syistä kuin, ettei mies käytä lapsia lääkärissä. Suurimmaksi osaksi loputon yhdessäolo alkoi vähän tympiä. Saman katon alla ei saatu aikaan juurikaan ja lähteminen mihinkään oli vaivalloisempaa. Aina mietti, että toista/puolisoa pitää samalla huomioida, onko reilua lähteä kun toinen ei nyt pääse lähtemään... Omissa oloissa asioita voi tehdä aivan omalla tahdilla, on rauhallisempaa eikä jokaisella ovenavauksella tarvitse miettiä koska olenkaan tulossa takaisin. Tiedetään kyllä minä päivinä olemme yhdessä ja mitä silloin tehdään ja puheenaiheitakin on paljon enemmän kuin aiemmin. Varmasti useilla yhteiselo sujuu samassa osoitteessakin.
Varmasti on muitakin isiä, jotka käyttävät lapsia lääkärissä ja vähän muutakin. Taisin juuri perjantaina käydä kahvilla ajatusteni kanssa ja sielläkin oli joku mies noin 8-vuotiaan tytön kanssa harjoittelemassa saksaa. Tunnin olin siellä itse ja nuo olivat kauemmin. Aika varmaan se oli miehen oma tytär, mamma varmaan pakottanut sinne saksaa sparraamaan kun eihän isät itse mitään osaa ajatella... Ihan turha tällainen isänpäivä kun isät on ihan kakaroita itse....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi syntyvyys on laskussa. Naiset ymmärtävät arvonsa.
Miksi kunnioittaa vähääkään naista joka riemuiten julistaa oikeuttaan aiheuttaa länsimaisen ihmisen sukupuutto?
On vain ihmisiä.
Ja ihmiset eivät ole kuolemassa sukupuuttoon vaan jäävät kärsimään.
Väärin on yhteiskuntia joissa voidaan kehittää naisten asemaa ja sitten on yhteiskuntia joissa ne on toisarvoisia asioita tai täysi tabu. Mikäli suomalaiset ja ylipäätänsä länsimaiset naiset jättää lisääntymättä, niin ainoa seuraus siitä valinnasta on, ettei tule uutta sukupolvea naisten asioita ja tasa-arvoa ajavia ihmisiä.
Väärin. Niihin yhteiskuntiin riittää ihmisiä eikä ihmislaji ole kuolemassa sukupuuttoon, me paremmat isomassaisemmat arjalaisetkaan, joten sen kortin vetäminen tähän keskusteluun on täysin järjestä irroitautunutta.
Vierailija kirjoitti:
Miestä valitessa kannattaa katsoa niitä piirteitä jotka viestittävät että perhe on hänelle tärkeä. Oma mieheni rakastaa lapsia ja tykkää olla kotona, joten hän myös panostaa siisteyteen. Hän tykkää myös viettää lapsen kanssa aikaa leikkien tai ulkoillen.
Ei siis kannata valita sitä sohvalla istuvaa, Playstationia pelaavaa kaljamahaa. Ei niitä kiinnosta kukaan eikä mikään.
Me on tavattu mun miehen kanssa melkein kolmekymppisinä. Molemmilla oli omat kodit, mies oli siis hoitanut pyykkinsä ja tiskinsä jo vuosia itse. Kämppä oli aina siisti, eikä pelkästään minua varten järjestelty, vaan ihan oikeasti siisti. Elämänhallinta kaikin tavoin kunnossa.
Muutettiin yhteen ja sama meno jatkui. Pidettiin koti yhdessä kunnossa, suunniteltiin kauppalistat yhdessä, kokattiin yhdessä. Miehellä oli kummilapsia joiden kanssa touhusi innoissaan.
Sitten syntyi omat lapset (yhteisestä halusta ja päätöksestä) ja yhtäkkiä mulla oli lasten lisäksi hoidettavana tuo miesvauveli, jolle muutamassa vuodessa kasvoi peukalo keskelle kämmentä ja aivot kutistui joka kerta pähkinän kokoiseksi, kun astui kotiovesta sisään.
Mistähän tämä olisi pitänyt osata aavistaa?!? Kertokaa!
Siinä vaiheessa kun palasin takaisin töihin, pistin kovan kovaa vasten, että jos herra ei ala hoitaa osuuttaan minä alan huushollata eri osoitteessa. Pitkin hampain on päästy takaisin tilanteeseen, jossa jotakuinkin hommat menee puoliksi, mutta edelleenkin joudun olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pitämään huolen, että kaiken hoitaminen ei lipsu minun harteille. Se tapahtuu nimittäin todella helposti.
Sen suhteen olen kauan sitten luovuttanut että mies osallistuisi lasten kasvattamiseen. Mies siis hoitaa kotia ja lapsia ( =puuhaa kivoja asioita lasten kanssa), mutta kyllä se varsinainen kasvatus, rajojen asetus ym "ikävä" on jäänyt minun niskoille. Mies kerää ns. rusinat pullasta, kuten täälläkin on sanottu.
Mutta tähän olen tyytynyt ja yritän iloita siitä, sillä asiat voisi olla paljon pahemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä valitessa kannattaa katsoa niitä piirteitä jotka viestittävät että perhe on hänelle tärkeä. Oma mieheni rakastaa lapsia ja tykkää olla kotona, joten hän myös panostaa siisteyteen. Hän tykkää myös viettää lapsen kanssa aikaa leikkien tai ulkoillen.
Ei siis kannata valita sitä sohvalla istuvaa, Playstationia pelaavaa kaljamahaa. Ei niitä kiinnosta kukaan eikä mikään.
Me on tavattu mun miehen kanssa melkein kolmekymppisinä. Molemmilla oli omat kodit, mies oli siis hoitanut pyykkinsä ja tiskinsä jo vuosia itse. Kämppä oli aina siisti, eikä pelkästään minua varten järjestelty, vaan ihan oikeasti siisti. Elämänhallinta kaikin tavoin kunnossa.
Muutettiin yhteen ja sama meno jatkui. Pidettiin koti yhdessä kunnossa, suunniteltiin kauppalistat yhdessä, kokattiin yhdessä. Miehellä oli kummilapsia joiden kanssa touhusi innoissaan.
Sitten syntyi omat lapset (yhteisestä halusta ja päätöksestä) ja yhtäkkiä mulla oli lasten lisäksi hoidettavana tuo miesvauveli, jolle muutamassa vuodessa kasvoi peukalo keskelle kämmentä ja aivot kutistui joka kerta pähkinän kokoiseksi, kun astui kotiovesta sisään.
Mistähän tämä olisi pitänyt osata aavistaa?!? Kertokaa!
Siinä vaiheessa kun palasin takaisin töihin, pistin kovan kovaa vasten, että jos herra ei ala hoitaa osuuttaan minä alan huushollata eri osoitteessa. Pitkin hampain on päästy takaisin tilanteeseen, jossa jotakuinkin hommat menee puoliksi, mutta edelleenkin joudun olemaan jatkuvasti varpaillaan ja pitämään huolen, että kaiken hoitaminen ei lipsu minun harteille. Se tapahtuu nimittäin todella helposti.
Sen suhteen olen kauan sitten luovuttanut että mies osallistuisi lasten kasvattamiseen. Mies siis hoitaa kotia ja lapsia ( =puuhaa kivoja asioita lasten kanssa), mutta kyllä se varsinainen kasvatus, rajojen asetus ym "ikävä" on jäänyt minun niskoille. Mies kerää ns. rusinat pullasta, kuten täälläkin on sanottu.
Mutta tähän olen tyytynyt ja yritän iloita siitä, sillä asiat voisi olla paljon pahemmin.
Erot on yleistyneet hirveästi lapsiperheissäkin, monet tutut ovat ihan avoimesti myöntäneet että ero oli ainut tapa saada mies ottamaan vastuuta lastenhoidosta, vaikkei muuta katastrofia sinänsä parisuhteessa olisi ollutkaan. Viikko-viikko systeemi tai vastaava turvaa äidillekin säännölliset hengähdystauot. Surullista miten vaikeaa työnjako voi ollakaan ydinperheenä, kun joutuu turvautumaan näin äärimmäisiin keinoihin.
Teillä ei oikeasti ole isänpäivänä muuta tekemistä kuin haukkua miehiä ja miehiänne? Jumalauta että olette säälittävää sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Päässäsi taitaa olla paljon vialla, jos olet tuollaista katsellut 7 vuotta. Olihan edes jännittävä mies, jonka pienimmästäkin kosketuksesta sait lähes orgasmin.
Kyseessä on liian kiltti ja luottavainen nainen, joka ei luovuttanut helpolla vaan yritti kaiken viimeiseen asti. Miksi sinä hyökkäät naisen kimppuun, koska mieshän tuossa on lapamato?
Miksi nainen alkaa muistuttelemaan hammaslääkäriajoista ja huolehtii kaikesta? Voisin itsekin muistuttaa, mutta ellei itse pidä siitä tai kokee kohtuuttomana? Toisen ongelmahan hänen omat asiansa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi syntyvyys on laskussa. Naiset ymmärtävät arvonsa.
Miksi kunnioittaa vähääkään naista joka riemuiten julistaa oikeuttaan aiheuttaa länsimaisen ihmisen sukupuutto?
Miehethän ne ei lapsia halua. Tästä on nytkin monikymmensivuinen ketju,
Relaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Päässäsi taitaa olla paljon vialla, jos olet tuollaista katsellut 7 vuotta. Olihan edes jännittävä mies, jonka pienimmästäkin kosketuksesta sait lähes orgasmin.
Kyseessä on liian kiltti ja luottavainen nainen, joka ei luovuttanut helpolla vaan yritti kaiken viimeiseen asti. Miksi sinä hyökkäät naisen kimppuun, koska mieshän tuossa on lapamato?
Miksi nainen alkaa muistuttelemaan hammaslääkäriajoista ja huolehtii kaikesta? Voisin itsekin muistuttaa, mutta ellei itse pidä siitä tai kokee kohtuuttomana? Toisen ongelmahan hänen omat asiansa ovat.
Totta, tuon suhteen olet oikeassa. Kommentin kirjoittaja olisi voinut mainita, että mies oli niin varakas ettei isotkaan summat hukkaan heitettyinä ei merkinneet mitään. Peruuttamattomasta ajasta tulee aina monen kymmenen euron lasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä ne lapset on ollut lähinnä naisen toive ja mies on suostunut pitkin hampain, koska kieltäytymisestä todenäköisesti alkaa lähtölaskenta? Tai ainakin alkaa seksin pihtaaminen. Sitten ihmetellään kun mies ei halua laittaa tikkua ristiin perheen eteen. Vasta käskyttämisen ja raivoamisen jälkeen mies alkaa laahustaa rauhoittelemaan sitä huutavaa vauvaa ja ehkä vaihtaa vaipankin naama vihreänä ja oksua kurkussa. Sama on monesti lemmikkien kohdalla. Jos mies ostaisi moottoripyörän ja nainen ei tykkää ajatuksesta yhtään, niin varmaan näkisitte punaista jos mies sanoisi teille että käy nyt sinäkin pesemässä sitä pyörää välillä.
Sitä lasta ei pidä hankkia naisen mieliksi! Ihan kohtuutonta sekä lapselle että äidille eikä se kyllä nosta miehenkään elämänlaatua.
Jos arvot ja tavoitteet eivät käy yksiin, kannattaa hajaantua ja etsiä parempi eikä tehdä typeriä kompromisseja.
Useimpien miesten vaihtoehdot ovat valitettavasti joko yrittää mennä naisen mielen mukaan huonolla menestyksellä tai olla yksin. Mies on pakotettu valehtelemaan naiselle, koska tämä ei kestäisi totuutta eikä halua sitä kuulla. Voitte moraalisaarnata asiasta ja vaatia vastuuta miehiltä, muttei se asiaa miksikään muuta.
Mitä vikaa yksinolossa on? On se ainakin parempaa kuin olla parisuhteessa, jossa voi huonosti ja tekee kaiken muka pakotettuna.
AP unohti sen parhaan: Kaiken tuon kun tekee, niin lisäksi isä on lasten silmissä se rento ja hauska tyyppi ja äiti se motkottava ja kaikenlaista (=lue: edes joskus jotain kotitöiden tekemistä) vaativa nipo. Se, että äiti on lasten selän takana käytännössä pakottanut isän joskus hengailemaan lasten kanssa, ostanut lahjat molempien nimissä ja parhaimmillaan vielä ollut puskurina kun isä suuttuu ja tasoitellut välit, niin siitä saa kiitokseksi ..ei mitään. Kaikki irtautumiskapina kohdistetaan äitiin ja isä on se kiva tyyppi, joka antaa vähän ylimääräistä rahaa kun osaa oikein pyytää, vaikka se raha tulisi äidin tililtä.
Ja kyllä, olen katkera..