Lue keskustelun säännöt.
Alkaisin perhe-elämään milloin vain, jos saisin miehen roolin
08.11.2020 |
Kotona huutaisi kaksi alle kouluikäistä, eli painuisin pakoon omaan rauhaan piha-aittaan neulomaan ja juomaan viiniä. Ei ne lapset kuole, kun niillä on vanhempi siellä seurana. Töistä kotiintullessa kotona odottaisi aina valmis ja monipuolinen ruoka, ja tiskitkit hoituisivat itsestään. Ja kun laittaa likapyykit pyykkikoriin tai ihan vaan sohvalle, ja ne ilmestyvät jonkin ajan päästä takaisin kaappiin puhtaina ja viikattuna! Koti puhdistuisi itsestään, lapset kasvattuvat ilman sen merkittävämpää omaa panostusta. Ehkä kouluikäisten kanssa voisi mennä joskus potkimaan palloa jos itseä huvittaa.
Skippaisin päiväkodin ja koulun vanhempainvartit, lasten lääkärikäynnit, ja kura-asujen/suksien/luistimien/sisäpelikenkien uusimisen, kun ne hoituu muutenkin ihan ilman omaa vaivautumista. Pari kertaa viikossa tietty omat harrastukset, kun ei pidä menettää itseään perhe-elämään, ja pari kertaa vuodessa joku kaverireissu ulkomaille.
Kuulostaa aika hyvältä elämältä, eikö?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä sen rinnalla että joudut raatamaan itsesi sekä henkisesti että fyysisesti loppuun , kun elät ruuhkavuosia.
Miehen suurin asia/murhe elämässä on "markkina-arvo" kun taas naisilla se, miten paljon he kuormittuvat perhe-elämästä. Miehen ei tällaisia asioita tarvitse miettiä, voi vaan keskittyä tuohon elämän "tärkeimpään" asiaan, eli markkina-arvoon.
Huh heijaa, jos tuo olisin se perhe-elämän suurin murhe /huoli/rasitus, niin vähällä pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus ei kaunista. Eikä katkeruus.
Mikään pakko ei ole hoitaa miehen puolikasta. Miksi jotkut naiset tekevät niin? Yleensä varmaan se ukko tienaa paremmin ja mahdollistaa asumisen kivassa kodissa. Silti valitetaan.
Meillä on lapsia ja täysin tasan huolehdimme lasten asiat. Ihan voin skipata itsekin neuvolat jos on mielestäni miehen vuoro. Raskaus, synnytys ja imetys nyt oli sellaisia yksinomaan minun vastuita, mutta sainpa valtion tukeakin siihen. Tällä hetkellä asumme kahdessa asunnossa, toinen on minun ja toinen miehen. Eletään perheenä molemmissa, mutta yhteistä kotia minulla ja miehellä ei ole. On ehkä harvinaista? Tietysti oltaisiin voitu ostaa yksi iso talo, jonka rempat ei koskaan valmistuisi ja jossa minä saisin yksin tiskata, pyykätä ja nahistua. Se on se rooli, johon jotkut naiset aivan vapaaehtoisesti ajautuu. Jos sen yhteisen kodin haluaa niin pitää olla oikeasti osata pitää puolensa aina kaikessa. Itse tykkään huolehtia oman kodin asiat, harrastaa liikuntaa, musiikkia ja taidetta, tässä järjestelyssä ei pala hermot lasten kanssa ja sivussa paeisuhdekin vielä toimii.
En todellakaan haluaisi olla perheenisä, jolla on vihainen ja laiminlyöty nainen kotona.
Kuka sen miehen osuuden sitten hoitaa? Kun lapsia on hankittu, tietyt asiat nyt on PAKKO hoitaa.
Joidenkin mielestä asiat on PAKKO hoitaa tietyllä tavalla. Asiat voi hoitaa monella tavalla. Mieluummin kannattaisi ns. pakottaa mies hoitamaan oma osuus olemalla tekemättä miehen puolesta kuin tehdä kaikki yksin koska on "pakko"/mikään muu kuin itsetehty ei kelpaa. Totuus. T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä sen rinnalla että joudut raatamaan itsesi sekä henkisesti että fyysisesti loppuun , kun elät ruuhkavuosia.
Miehen suurin asia/murhe elämässä on "markkina-arvo" kun taas naisilla se, miten paljon he kuormittuvat perhe-elämästä. Miehen ei tällaisia asioita tarvitse miettiä, voi vaan keskittyä tuohon elämän "tärkeimpään" asiaan, eli markkina-arvoon.
Huh heijaa, jos tuo olisin se perhe-elämän suurin murhe /huoli/rasitus, niin vähällä pääsisi.
Eli naisena sinä myönnät tasoteorioiden olemassaolon? niinkö? -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä sen rinnalla että joudut raatamaan itsesi sekä henkisesti että fyysisesti loppuun , kun elät ruuhkavuosia.
Miehen suurin asia/murhe elämässä on "markkina-arvo" kun taas naisilla se, miten paljon he kuormittuvat perhe-elämästä. Miehen ei tällaisia asioita tarvitse miettiä, voi vaan keskittyä tuohon elämän "tärkeimpään" asiaan, eli markkina-arvoon.
Huh heijaa, jos tuo olisin se perhe-elämän suurin murhe /huoli/rasitus, niin vähällä pääsisi.
Kyllä se markkina-arvo yksistäänkin jeesaa, mutta oli tuossa muutakin mainittu, mutta kana-aivona et pysty muuta siitä poimimaan. Kot kot
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän palstan naisilla on sitten surkeita miehiä, jotka ovat ihan itse valinneet.
Ja palstan sinkkumiesvihaajanaisilla vielä surkeampi elämä ja käsitys miehistä
On ihan typerää tulla aina pätemään sillä, että "ihan itse olet valinnut" mantralla.
Ihmiset muuttuu ja elämän tilanteet saattaa olla erit seurusteluaikana. Tottakai jokainen ymmärtää olla menemättä treffeille toista kertaa, jos jo heti ekella kerralla saa pataansa.
Mutta kun sitä parisuhdetta on ensin eletty kahdestaan ja hommat yleensä aika hyvin jaetaan, niin tilanne jostakin ihmeen syystä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi.
Eikä tästä asiasta aina pidä syyttää sitä lasta, tyyliin, mitäs hankitte lapsen, vaan pöydälle täytyy nostaa kysymys, miksi mies taantuu, kun lapsi syntyy ja alkaa liustamaan esim niistä kotitöistä.
joo , se nainen on monesti kotona ensin sen lapsen kanssa, mutta kun nainen lähtee töihin, ei tilanne yleensä enää muutukaan takaisin siihen, että molemmat tekee.
Ei tästä tarvitse syyttää aina sitä naista , että mitäs otit tuollaisen miehen. Eihän se nainen voi tietää, miten mies muuttuu . Miehen tässä on otettava oma vastuunsa ja tehtävä oma osuutensa, eikä se onnistu, jos aina kaikki kaadetaan naisen niskaan ja mies pääsee kuin koira veräjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä sen rinnalla että joudut raatamaan itsesi sekä henkisesti että fyysisesti loppuun , kun elät ruuhkavuosia.
Miehen suurin asia/murhe elämässä on "markkina-arvo" kun taas naisilla se, miten paljon he kuormittuvat perhe-elämästä. Miehen ei tällaisia asioita tarvitse miettiä, voi vaan keskittyä tuohon elämän "tärkeimpään" asiaan, eli markkina-arvoon.
Huh heijaa, jos tuo olisin se perhe-elämän suurin murhe /huoli/rasitus, niin vähällä pääsisi.
Niin raadan minäkin. vapaa-aikaa on vain nukkumisen muodossa. Ja en ole aina oikeassa, ihana ja ei ole korkeaa markkina-arvoa koska olen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän palstan naisilla on sitten surkeita miehiä, jotka ovat ihan itse valinneet.
Ja palstan sinkkumiesvihaajanaisilla vielä surkeampi elämä ja käsitys miehistä
On ihan typerää tulla aina pätemään sillä, että "ihan itse olet valinnut" mantralla.
Ihmiset muuttuu ja elämän tilanteet saattaa olla erit seurusteluaikana. Tottakai jokainen ymmärtää olla menemättä treffeille toista kertaa, jos jo heti ekella kerralla saa pataansa.
Mutta kun sitä parisuhdetta on ensin eletty kahdestaan ja hommat yleensä aika hyvin jaetaan, niin tilanne jostakin ihmeen syystä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi.
Eikä tästä asiasta aina pidä syyttää sitä lasta, tyyliin, mitäs hankitte lapsen, vaan pöydälle täytyy nostaa kysymys, miksi mies taantuu, kun lapsi syntyy ja alkaa liustamaan esim niistä kotitöistä.
joo , se nainen on monesti kotona ensin sen lapsen kanssa, mutta kun nainen lähtee töihin, ei tilanne yleensä enää muutukaan takaisin siihen, että molemmat tekee.
Ei tästä tarvitse syyttää aina sitä naista , että mitäs otit tuollaisen miehen. Eihän se nainen voi tietää, miten mies muuttuu . Miehen tässä on otettava oma vastuunsa ja tehtävä oma osuutensa, eikä se onnistu, jos aina kaikki kaadetaan naisen niskaan ja mies pääsee kuin koira veräjästä.
Montaakos koti-isää sinä olet elättänyt vuosikausia? Se kun on ihan sallittua sekin.
Mutta sehän ei teille naisille sovi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessakohan perheessä ne lapset on ollut lähinnä naisen toive ja mies on suostunut pitkin hampain, koska kieltäytymisestä todenäköisesti alkaa lähtölaskenta? Tai ainakin alkaa seksin pihtaaminen. Sitten ihmetellään kun mies ei halua laittaa tikkua ristiin perheen eteen. Vasta käskyttämisen ja raivoamisen jälkeen mies alkaa laahustaa rauhoittelemaan sitä huutavaa vauvaa ja ehkä vaihtaa vaipankin naama vihreänä ja oksua kurkussa. Sama on monesti lemmikkien kohdalla. Jos mies ostaisi moottoripyörän ja nainen ei tykkää ajatuksesta yhtään, niin varmaan näkisitte punaista jos mies sanoisi teille että käy nyt sinäkin pesemässä sitä pyörää välillä.
Ei tarvitse ensin tulla syrjityksi siksi, että ehkä saattaa tehdä lapsen, olla raskaana ja synnyttää, hoitaa lasta kotona vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämän palstan naisilla on sitten surkeita miehiä, jotka ovat ihan itse valinneet.
Ja palstan sinkkumiesvihaajanaisilla vielä surkeampi elämä ja käsitys miehistä
On ihan typerää tulla aina pätemään sillä, että "ihan itse olet valinnut" mantralla.
Ihmiset muuttuu ja elämän tilanteet saattaa olla erit seurusteluaikana. Tottakai jokainen ymmärtää olla menemättä treffeille toista kertaa, jos jo heti ekella kerralla saa pataansa.
Mutta kun sitä parisuhdetta on ensin eletty kahdestaan ja hommat yleensä aika hyvin jaetaan, niin tilanne jostakin ihmeen syystä muuttuu, kun perheeseen syntyy lapsi.
Eikä tästä asiasta aina pidä syyttää sitä lasta, tyyliin, mitäs hankitte lapsen, vaan pöydälle täytyy nostaa kysymys, miksi mies taantuu, kun lapsi syntyy ja alkaa liustamaan esim niistä kotitöistä.
joo , se nainen on monesti kotona ensin sen lapsen kanssa, mutta kun nainen lähtee töihin, ei tilanne yleensä enää muutukaan takaisin siihen, että molemmat tekee.
Ei tästä tarvitse syyttää aina sitä naista , että mitäs otit tuollaisen miehen. Eihän se nainen voi tietää, miten mies muuttuu . Miehen tässä on otettava oma vastuunsa ja tehtävä oma osuutensa, eikä se onnistu, jos aina kaikki kaadetaan naisen niskaan ja mies pääsee kuin koira veräjästä.
Eikös silloin ole jo korkea aika alkaa katsella uutta miestä kun vanha muuttuu liikaa?
Itse katsoin lapsuuden vierestä kun äiti oli töissä ja teki kotona kotityöt ja hoiti lapset. Isäkin kävi töissä, mutta työttömyysaikanaan jota kesti pari vuotta istui vain sohvalla tai juoksi omissa menoissaan. Äitini tienasi aina isääni enemmän, mutta isäni hoiti laskut ja kauppakäynnit.
Todistin usein kun äiti kerjäsi isältäni rahaa esimerkiksi ripsiväriin. Koskaan isäni ei vienyt äitiäni vaikka syömään romanttisesti vaan paiskasi ruokaa pöytään ja käski tekemään. Kerran haukkui rumin sanoin kesken aterian ja paiskasi äitini pään ruokalautaseen.
Isäni käytti noin 1000 euroa kuussa uhkapeleihin. Kun joskus lapsena sain kaupasta isältäni jonkun asian äiti kadehti sitä. Jotain pikkutyttöjen lehteä siis. Isä vei uimarannalle ja osti minulle hyvää ruokaa, taas kateus.
Eivät he mitään pahaa tarkoittaneet. Tuossa sukupolvessa vain kohtasi feminismi ja traditionalismi toksisella tavalla. Jopa näinä päivinä näin kun eläköitynyt isäni raivosi siitä kun yhä töitä tekevä äitini pyysi tekemään hieman kotitöitä. Yli 60-vuotias mies.
Enkä nyt maininnut paljonko lapsuudenkodissani juotiin ja riidat olivat sitä kun isäni hiljensi äitini huutamalla.
Minusta tuli laiska ja väkivaltainen feministi. Ei kiinnosta mikään passaaminen, teen vain välttämättömän. Mieheni myös tietää tämän. Kaikki arvoni ovat aivan pielessä, no mitäpä odotat ihmiseltä joka on jatkuvasti katsonut alistamista, riitoja, riehumista, pilkkaa ja kännäämistä. Eivät he tarkoittaneet sitä ja se siinä pahinta onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvoisat naiset. Entä jos se unelmienne mies onkin satuolento siinä missä joulupukki tai yksisarvinen, eikä sellaista ole missään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
En usko että tällaisten kirjoittaminen nettiin ainakaan parantaa naisten asemaa ja vakavastiotettavuutta työmarkkinoilla. Et kuulosta sellaiselta joka haluaisi itsekin maksaa menonsa.
Miehethän ne täällä aina haikailevat perinteisten arvojen perään, mutta he eivät ota huomioon, mitä se käytännössä tarkoittaa. Heille se tarkoittaa sitä, että nainen tekee kaiken kotona, mutta käy kokopäivätöissä ja maksaa kaikesta puolet.
Suomalainen moderni mies on juuri tuollainen "rusinat pullasta"- tyyppi. Nainen saa hoitaa oman työnsä, kodin ja lapset itse. Luonnollisesti naisen pitää maksaa puolet kaikesta. Mies käy vain töissä ja puuhastelee kotona jotain, jos haluaa.
En itsekään tiedä yhtään perhettä, jossa mies ottaisi tasavertaisesti osaa perheestä huolehtimiseen. Saati, että mies olisi päävastuussa perheen pyörittämisestä. Toki heitäkin on, mutta hyvin vähän. Lähipiiriini kuuluu lukuisia perheitä eri koulutustaustoilla ym, mutta silti asetelma on kaikilla tämä.
Juurihan joku kommentoi että "Toki, onhan se ihan asiallista, jos mies ei tee puolia kotitöistä. " kommenttiin että miehet edelleen maksavat yli puolet menoista.
Molemmat vanhemmista käyvät täysipäiväisesti työssä, mutta suurempituloisen ei tarvitse osallistua kotitöihin, koska tienaa enemmän? Mitä järkeä tällaisessa diilissä on sen pienituloisemman kannalta? Eron jälkeen pienituloisemman kotityön määrä vähenee ja jos on oikeasti pienet tulos, saa esimerkiksi asumistukea. En myöskään usko, että sillä pienempituloisella olisi sanavaltaa suurempituloisen tapaan käyttää rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse katsoin lapsuuden vierestä kun äiti oli töissä ja teki kotona kotityöt ja hoiti lapset. Isäkin kävi töissä, mutta työttömyysaikanaan jota kesti pari vuotta istui vain sohvalla tai juoksi omissa menoissaan. Äitini tienasi aina isääni enemmän, mutta isäni hoiti laskut ja kauppakäynnit.
Todistin usein kun äiti kerjäsi isältäni rahaa esimerkiksi ripsiväriin. Koskaan isäni ei vienyt äitiäni vaikka syömään romanttisesti vaan paiskasi ruokaa pöytään ja käski tekemään. Kerran haukkui rumin sanoin kesken aterian ja paiskasi äitini pään ruokalautaseen.
Isäni käytti noin 1000 euroa kuussa uhkapeleihin. Kun joskus lapsena sain kaupasta isältäni jonkun asian äiti kadehti sitä. Jotain pikkutyttöjen lehteä siis. Isä vei uimarannalle ja osti minulle hyvää ruokaa, taas kateus.
Eivät he mitään pahaa tarkoittaneet. Tuossa sukupolvessa vain kohtasi feminismi ja traditionalismi toksisella tavalla. Jopa näinä päivinä näin kun eläköitynyt isäni raivosi siitä kun yhä töitä tekevä äitini pyysi tekemään hieman kotitöitä. Yli 60-vuotias mies.
Enkä nyt maininnut paljonko lapsuudenkodissani juotiin ja riidat olivat sitä kun isäni hiljensi äitini huutamalla.
Minusta tuli laiska ja väkivaltainen feministi. Ei kiinnosta mikään passaaminen, teen vain välttämättömän. Mieheni myös tietää tämän. Kaikki arvoni ovat aivan pielessä, no mitäpä odotat ihmiseltä joka on jatkuvasti katsonut alistamista, riitoja, riehumista, pilkkaa ja kännäämistä. Eivät he tarkoittaneet sitä ja se siinä pahinta onkin.
Tämä tarina euroineen ja ikineen ei kyllä täsmää muualla kuin Porvoossa, mutta saitpa isänpäivän kunniaksi suollettua paskaasi palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Et vain oikeasti koskaan voi tiedää, että miten hän tulee olemaan lasten kanssa. Vaikka mitä sovittaisiin etukäteen, niin usein asiat luisivat äidin vastuulle. Näin on käynyt siskollani, serkullani, parhaalla ystävälläni ja myös äidilläni. Siksi en itse aio ottaa riskiä, kun hirveä hinku ei ole muutenkaan synnyttämään.
No vaihtaa miestä niin kauan että löytyy mieleinen, eikä tuhlaa aikaa hetkeäkään mieheen joka vaikutttaa epämieluisalta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Ei ole olemassa miehiä jotka osaisivat pyörittää perheen arkea. Miehet osaavat huolehtia itsestään sinkkuina. Parisuhteessa taantuvat ja jättävät kaikki työt naiselle. Ei auta sanominen, käskeminen, kädestä pitäen neuvominen eikä odottaminen. Hukutaan paskaan ja kuollaan nälkään - ja se on miehelle ihan okei! Kunhan saa rauhassa harrastaa omiaan ja maata sohvalla, muulla ei ole väliä.
Naiselle on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko huolehdit yksin ihan kaikesta tai olet ikisinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus ei kaunista. Eikä katkeruus.
Mikään pakko ei ole hoitaa miehen puolikasta. Miksi jotkut naiset tekevät niin? Yleensä varmaan se ukko tienaa paremmin ja mahdollistaa asumisen kivassa kodissa. Silti valitetaan.
Meillä on lapsia ja täysin tasan huolehdimme lasten asiat. Ihan voin skipata itsekin neuvolat jos on mielestäni miehen vuoro. Raskaus, synnytys ja imetys nyt oli sellaisia yksinomaan minun vastuita, mutta sainpa valtion tukeakin siihen. Tällä hetkellä asumme kahdessa asunnossa, toinen on minun ja toinen miehen. Eletään perheenä molemmissa, mutta yhteistä kotia minulla ja miehellä ei ole. On ehkä harvinaista? Tietysti oltaisiin voitu ostaa yksi iso talo, jonka rempat ei koskaan valmistuisi ja jossa minä saisin yksin tiskata, pyykätä ja nahistua. Se on se rooli, johon jotkut naiset aivan vapaaehtoisesti ajautuu. Jos sen yhteisen kodin haluaa niin pitää olla oikeasti osata pitää puolensa aina kaikessa. Itse tykkään huolehtia oman kodin asiat, harrastaa liikuntaa, musiikkia ja taidetta, tässä järjestelyssä ei pala hermot lasten kanssa ja sivussa paeisuhdekin vielä toimii.
En todellakaan haluaisi olla perheenisä, jolla on vihainen ja laiminlyöty nainen kotona.
Kuka sen miehen osuuden sitten hoitaa? Kun lapsia on hankittu, tietyt asiat nyt on PAKKO hoitaa.
Joidenkin mielestä asiat on PAKKO hoitaa tietyllä tavalla. Asiat voi hoitaa monella tavalla. Mieluummin kannattaisi ns. pakottaa mies hoitamaan oma osuus olemalla tekemättä miehen puolesta kuin tehdä kaikki yksin koska on "pakko"/mikään muu kuin itsetehty ei kelpaa. Totuus. T. Sama
On asioita, joissa ei ole välimuotoa. Esimerkiksi lapsen lääkärikäynnit. Joko ne hoidetaan tai ei. Tai toki ne voi jättää väliin, mutta sitten asiaa saa selvitellä lastensuojelun kanssa. Milläs pakotat aikuista miestä, jos hän ei asiaa viitsi hoitaa?
Ap ei siis osaa pitää puoliaan. Ei auta muu kuin odotella, että kasvat joskus aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisen ei halua kantaa yksin vastuuta lasten- ja kodinhoidosta niin ehkä kannattaisi valita mies jolta nämäkin asiat hoituu? Kyllä heitäkin on.
Et vain oikeasti koskaan voi tiedää, että miten hän tulee olemaan lasten kanssa. Vaikka mitä sovittaisiin etukäteen, niin usein asiat luisivat äidin vastuulle. Näin on käynyt siskollani, serkullani, parhaalla ystävälläni ja myös äidilläni. Siksi en itse aio ottaa riskiä, kun hirveä hinku ei ole muutenkaan synnyttämään.
No vaihtaa miestä niin kauan että löytyy mieleinen, eikä tuhlaa aikaa hetkeäkään mieheen joka vaikutttaa epämieluisalta. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Ei ole olemassa miehiä jotka osaisivat pyörittää perheen arkea. Miehet osaavat huolehtia itsestään sinkkuina. Parisuhteessa taantuvat ja jättävät kaikki työt naiselle. Ei auta sanominen, käskeminen, kädestä pitäen neuvominen eikä odottaminen. Hukutaan paskaan ja kuollaan nälkään - ja se on miehelle ihan okei! Kunhan saa rauhassa harrastaa omiaan ja maata sohvalla, muulla ei ole väliä.
Naiselle on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko huolehdit yksin ihan kaikesta tai olet ikisinkku.
Ja lisää paskayleistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Arvoisat naiset. Entä jos se unelmienne mies onkin satuolento siinä missä joulupukki tai yksisarvinen, eikä sellaista ole missään?
Olen sinkku. Ilmeisesti unelmieni mies on satuolento, joten parempi olla yksin. En ole niin munankipeä enkä koe parisuhdetta ehdottomaksi asiaksi, että katselisin mitä tahansa perseilyä.
Tämä kertoo kaiken siitä miten pihalla ollaan siitä tasa-arvosta jonka perään äidit tässä just haikailee. Kun nyt vaaditaan äideiltä samaa osallistumista työelämään kuin isiltäkin (koska tasa-arvo toteutunut siltä osin), niin sitten pitää toteutua myös tasa-arvoiset mahdollisuudet hoitaa työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen isien ja äitien välillä (ei toteudu= naisten asema heikompi).