Lue keskustelun säännöt.
Alkaisin perhe-elämään milloin vain, jos saisin miehen roolin
08.11.2020 |
Kotona huutaisi kaksi alle kouluikäistä, eli painuisin pakoon omaan rauhaan piha-aittaan neulomaan ja juomaan viiniä. Ei ne lapset kuole, kun niillä on vanhempi siellä seurana. Töistä kotiintullessa kotona odottaisi aina valmis ja monipuolinen ruoka, ja tiskitkit hoituisivat itsestään. Ja kun laittaa likapyykit pyykkikoriin tai ihan vaan sohvalle, ja ne ilmestyvät jonkin ajan päästä takaisin kaappiin puhtaina ja viikattuna! Koti puhdistuisi itsestään, lapset kasvattuvat ilman sen merkittävämpää omaa panostusta. Ehkä kouluikäisten kanssa voisi mennä joskus potkimaan palloa jos itseä huvittaa.
Skippaisin päiväkodin ja koulun vanhempainvartit, lasten lääkärikäynnit, ja kura-asujen/suksien/luistimien/sisäpelikenkien uusimisen, kun ne hoituu muutenkin ihan ilman omaa vaivautumista. Pari kertaa viikossa tietty omat harrastukset, kun ei pidä menettää itseään perhe-elämään, ja pari kertaa vuodessa joku kaverireissu ulkomaille.
Kuulostaa aika hyvältä elämältä, eikö?
Kommentit (167)
Tahtooko ap lopultakin sanoa, että: hyvää isänpäivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
En usko että tällaisten kirjoittaminen nettiin ainakaan parantaa naisten asemaa ja vakavastiotettavuutta työmarkkinoilla. Et kuulosta sellaiselta joka haluaisi itsekin maksaa menonsa.
Miehethän ne täällä aina haikailevat perinteisten arvojen perään, mutta he eivät ota huomioon, mitä se käytännössä tarkoittaa. Heille se tarkoittaa sitä, että nainen tekee kaiken kotona, mutta käy kokopäivätöissä ja maksaa kaikesta puolet.
Suomalainen moderni mies on juuri tuollainen "rusinat pullasta"- tyyppi. Nainen saa hoitaa oman työnsä, kodin ja lapset itse. Luonnollisesti naisen pitää maksaa puolet kaikesta. Mies käy vain töissä ja puuhastelee kotona jotain, jos haluaa.
En itsekään tiedä yhtään perhettä, jossa mies ottaisi tasavertaisesti osaa perheestä huolehtimiseen. Saati, että mies olisi päävastuussa perheen pyörittämisestä. Toki heitäkin on, mutta hyvin vähän. Lähipiiriini kuuluu lukuisia perheitä eri koulutustaustoilla ym, mutta silti asetelma on kaikilla tämä.
Juurihan joku kommentoi että "Toki, onhan se ihan asiallista, jos mies ei tee puolia kotitöistä. " kommenttiin että miehet edelleen maksavat yli puolet menoista.
Molemmat vanhemmista käyvät täysipäiväisesti työssä, mutta suurempituloisen ei tarvitse osallistua kotitöihin, koska tienaa enemmän? Mitä järkeä tällaisessa diilissä on sen pienituloisemman kannalta? Eron jälkeen pienituloisemman kotityön määrä vähenee ja jos on oikeasti pienet tulos, saa esimerkiksi asumistukea. En myöskään usko, että sillä pienempituloisella olisi sanavaltaa suurempituloisen tapaan käyttää rahaa.
Niinno eihän se naisia kannusta opiskelemaan kovapalkkaisille aloille, kärsimään ja raatamaan rankempien opiskelujen ja työelämän takia, jos lopputulos on kuitenkin sama minkä saa siivooja miehen palkkalistoilla. Toisaalta jos naiset alkaisivat tätä tehdä, ei tarvitsisi tyytyä yhden lisälapsen elättämiseen. Ei myöskään ole ketjussa vouhotetun naisten tasa-arvon mukaista, että hakeudutaan aggressiivisesti nimenomaan niille miehiä matalapalkkaisimmille aloille, jotka joskus ovat jopa kuormittavia palkkaan nähden eivätkä edes sovellu henkilölle. Onko tasa-arvon nimissä tärkeää juuri se miestä vähemmän tienaaminen?
Mikset tee lapsia samantuloisen kanssa joka osallistuu kotitöihin saman verran? Ai koska tunsit selittämätöntä kiimaa sitä s i k a a kohtaan joka pyyhkii p*rseensä olohuoneen mattoon ja sitten ripuloi lipaston laatikkoon? Olitko pakotettu synnyttämään ja synnyttämään juuri hänelle lisää lapsia, vaikkei niihin ole varaa, mies on s i k a eikä ihmisistä tosiaan voi sanoa olevan pulaa ihan ilman apuasikaan?
Missä on naisten ja miesten vastuu omasta elämästään ja lapsistaan? Ei asiat muutu paremmaksi vain vauvapalstalla ulisemalla. Ei kukaan sinulle tiskaa sitä kippoa jos et itse sitä tiskaa, ei kukaan sinulle sitä autoa tai taloa maksa jos et itse sitä maksa tai kortsua asettele pilisi päälle jos et itse osaa 🙄
Tämä loistava kirjoitus netistä, josta olen naisena ja äitinä samaa mieltä:
Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina 21.10.2019 ison jutun kotitöiden jakautumisesta parisuhteissa[i]. Jutussa esikuvaksi nostettiin pariskunta, joka laskee Excel-taulukko-ohjelmalla tarkalleen, kuinka paljon kumpikin puoliso on kotitöitä tehnyt. Perheen vaimon vaatimuksesta näihin laskelmiin on otettu mukaan mm. sukulaisten kanssa käytyyn yhteydenpitoon, lapsen hankintojen koordinointiin ja yhteisten kavereiden tapaamisten suunnitteluun käytetty aika.
Jutun taustalla ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset, joiden mukaan naiset käyttävät kotitöihin ja lastenhoitoon keskimäärin 221 minuuttia päivässä, miehet taas 153 minuuttia[ii]. Näitä tuloksia pidetään jutussa todisteena kotitöiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta parisuhteissa. Miesten tasa-arvo ry kuitenkin huomauttaa, että ajankäyttötutkimuksen kaltaisen tutkimuksen käyttöön tasa-arvokeskustelussa liittyy useita ongelmia:
Siinä ei huomioida riittävässä määrin sellaisia kotitöitä, joita on perinteisesti pidetty ns. miesten töinä, kuten vaikkapa perheen kuljetustehtäviä.Siinä lasketaan mukaan myös sinkkuina elävien kotitöihin käyttämä aika, joka ei liity parisuhteiden työnjakoon millään tavoin.Siinä ei huomioida ansiotyöhön käytettyä aikaa. Kun ansiotyöhön ja kotitöihin käytetty aika lasketaan yhteen, parisuhteessa elävät miehet tekevät vuorokaudessa keskimäärin 72 minuuttia enemmän kuin heidän naispuoliset kumppaninsa.[iii]Siinä on kyse perheiden sisäisistä asioista. Se, miten kotityöt kussakin parisuhteessa jaetaan, on yksinomaan parisuhteen osapuolten välinen asia. Olennaista on lopulta vain se, että he itse ovat tyytyväisiä.
Jutussa viitataan myös THL:n teettämään kyselytutkimukseen kotitöiden jakautumisesta, jossa miehet arvioivat kotitöiden jakautuvan tasaisemmin kuin naiset. THL:n erityisasiantuntija Johanna Närvi kommentoi tätä kyselytutkimusta seuraavasti: ”Miesten arviot kotitöiden tasaisesta jakautumisesta voivat kertoa halusta kuvata omaa parisuhdetta tasa-arvoisempana kuin se onkaan.” Toisin sanoen, THL:ssä ajatellaan, että kyselytutkimuksen vastauksissa naiset kertovat totuuden ja miehet valehtelevat. Eikö kuitenkin voida yhtä hyvin väittää, että naiset kyselyssä liioittelevat kotitöiden tekemistään ja haluavat kuvata oman parisuhteensa epätasa-arvoisempana kuin se onkaan?
Miesten tasa-arvo ry vaatii THL:ltä selvitystä siitä, mihin tieteelliseen näyttöön tämä näkemys perustuu. Millä perusteella THL:n asiantuntija esittää julkisuudessa näin seksistisen väitteen? Mikä on THL:n uskottavuus tasa-arvoasioissa, jos siellä suhtaudutaan näin ennakkoluuloisesti miehiin ja näin kritiikittömästi naisiin?
[i] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279527.html
[ii] https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/ajankaytto-ja-vapaa-aika/index.html#ko…
[iii] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Sukulaisten kanssa juoruilu = kotityö
Voi elämä. On se rankkaa!
Olen 30v perheenäiti. Puolisoni ei ole yhtään aloituksenkaltainen. Tai, varmaan olisi, jos olisin sen antanut tapahtua... Hämmästellen katselen ja kuuntelen ystäväpariskuntien naisia, jotka kertovat ostavansa miehelle vaatteita, huolehtivansa kodista, lapsista, lapsen lääkäreistä ym. Enkä ymmärrä miksi ovat ITSE ottaneet itselleen tuon roolin. Meillä tehdään nuo edellä mainitsemani ja monet muutkin asiat yhteisymmärryksessä puoliksi, koska asiasta on sovittu jo seurustelun alkuaikoina. Sama koskee pihatöitä ja auton huoltoja. Jos auto tarvitsee huoltaa, voin ihan hyvin itse varata sille huollon, viedä sen sinne ja maksaa.
Heti seurustelumme alkuaikoina näytin miehelle miten tehdään ruokaa, miten pyykätään, miten siivotaan ja hän on myös aina halunnut olla katsomassa, jotta oppii, kun aiemmin ei näitä juurikaan osannut.
Missään perheen asiassa en ole ehdoton, että asiat pitää tehdä niin kuin minä naisena haluan. Mies saa tehdä mm. kotiasiat, lasten vaatettamiset ym. omalla tavallaan ja hyvin tekeekin. En koe tarvetta olla päällepäsmäröimässä, koska ennen lasten saamista keskustelimme kasvatusajatuksemme läpi miehen kanssa. Olimme ja olemme edelleen hyvin yksimielisiä kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.
On ihanaa, kun ihan missä tahansa perheen asiassa voin luottaa, että mies osaa asian hoitaa ihan yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin minä. Oli kyse sitten villavaatteiden pesemisestä oikein tai lapsen lääkärikäyntien varaamisesta.
Olen sitä mieltä, että usein näissä tapauksissa, joissa mies ei mukamas osallistu perheen arkeen, on kyse siitä, että nainen ottaa tämän kaikkitietävän ja -tekevän roolin itselleen omaehtoisesti, eikä pariskunta puhu asioiden jakamisesta. Kun vuosia jatkaa tiettyä linjaa, on aika selvää, että toinen olettaa asian olevan ok.
Suosittelen asioiden keskustelemista etukäteen, yhdessä tekemistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista.
Hyvää isänpäivää isät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä loistava kirjoitus netistä, josta olen naisena ja äitinä samaa mieltä:
Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina 21.10.2019 ison jutun kotitöiden jakautumisesta parisuhteissa[i]. Jutussa esikuvaksi nostettiin pariskunta, joka laskee Excel-taulukko-ohjelmalla tarkalleen, kuinka paljon kumpikin puoliso on kotitöitä tehnyt. Perheen vaimon vaatimuksesta näihin laskelmiin on otettu mukaan mm. sukulaisten kanssa käytyyn yhteydenpitoon, lapsen hankintojen koordinointiin ja yhteisten kavereiden tapaamisten suunnitteluun käytetty aika.
Jutun taustalla ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset, joiden mukaan naiset käyttävät kotitöihin ja lastenhoitoon keskimäärin 221 minuuttia päivässä, miehet taas 153 minuuttia[ii]. Näitä tuloksia pidetään jutussa todisteena kotitöiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta parisuhteissa. Miesten tasa-arvo ry kuitenkin huomauttaa, että ajankäyttötutkimuksen kaltaisen tutkimuksen käyttöön tasa-arvokeskustelussa liittyy useita ongelmia:
Siinä ei huomioida riittävässä määrin sellaisia kotitöitä, joita on perinteisesti pidetty ns. miesten töinä, kuten vaikkapa perheen kuljetustehtäviä.Siinä lasketaan mukaan myös sinkkuina elävien kotitöihin käyttämä aika, joka ei liity parisuhteiden työnjakoon millään tavoin.Siinä ei huomioida ansiotyöhön käytettyä aikaa. Kun ansiotyöhön ja kotitöihin käytetty aika lasketaan yhteen, parisuhteessa elävät miehet tekevät vuorokaudessa keskimäärin 72 minuuttia enemmän kuin heidän naispuoliset kumppaninsa.[iii]Siinä on kyse perheiden sisäisistä asioista. Se, miten kotityöt kussakin parisuhteessa jaetaan, on yksinomaan parisuhteen osapuolten välinen asia. Olennaista on lopulta vain se, että he itse ovat tyytyväisiä.
Jutussa viitataan myös THL:n teettämään kyselytutkimukseen kotitöiden jakautumisesta, jossa miehet arvioivat kotitöiden jakautuvan tasaisemmin kuin naiset. THL:n erityisasiantuntija Johanna Närvi kommentoi tätä kyselytutkimusta seuraavasti: ”Miesten arviot kotitöiden tasaisesta jakautumisesta voivat kertoa halusta kuvata omaa parisuhdetta tasa-arvoisempana kuin se onkaan.” Toisin sanoen, THL:ssä ajatellaan, että kyselytutkimuksen vastauksissa naiset kertovat totuuden ja miehet valehtelevat. Eikö kuitenkin voida yhtä hyvin väittää, että naiset kyselyssä liioittelevat kotitöiden tekemistään ja haluavat kuvata oman parisuhteensa epätasa-arvoisempana kuin se onkaan?
Miesten tasa-arvo ry vaatii THL:ltä selvitystä siitä, mihin tieteelliseen näyttöön tämä näkemys perustuu. Millä perusteella THL:n asiantuntija esittää julkisuudessa näin seksistisen väitteen? Mikä on THL:n uskottavuus tasa-arvoasioissa, jos siellä suhtaudutaan näin ennakkoluuloisesti miehiin ja näin kritiikittömästi naisiin?
[i] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279527.html
[ii] https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/ajankaytto-ja-vapaa-aika/index.html#ko…
[iii] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Hienoa, että asiasta löytyy tilastoja, niin ei täydy väitellä pelkällä tuntumalla. Kotitöiden jakautumista käsitellessä olisi hyvä myös miettiä sitä miten nämä työt määrittyvät parisuhteessa. Kuka esimerkiksi määrittelee sen mikä on kodin riittävä siisteystaso, ja sen kuinka usein on siivottava?
Ainakin omissa parisuhteissani minulle olisi ihan hyvin riittänyt vähempikin kuuraaminen, mutta suoraan sanoen avovoimoni päättivät asiasta täydellisen yksinvaltiaan elkein, ja sitten sanelivat mitä minun on tehtävä milloinkin ja kuinka paljon. Toisaalta kun yritin käydä keskustelua näiden samojen "pelisääntöjen" laajentamisesta koskemaan myös meidän yhteistä autoa (auton pesu ja imurointi pari kertaa viikossa), niin lopputuloksena oli valtava riita jonka jälkeen hoidin edelleen automme yksin.
Myös se, että miehiä pidetään ennemmin valehtelijoina kuin uskotaan tutkimustuloksia, kertoo mielestäni aika surullista tarinaa nykyhetkestä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri sanottiin radiossa että Suomessa miehet viettää eniten aikaa lastensa kanssa koko MAAILMASSA? Silti valitetaan ettei ole tarpeeksi? Toiveenne on täysin utopistinen ja teidän tulisi olla iloisia, että miehet viettävät edes vähän aikaa lastensa kanssa.
Tätä jaksan aina ihmetellä. Suomi on edelläkäviä monessa muussakin Tasa-arvo asiassa, niille sille ei anneta yhtään arvoa. Ei riitä, ei edes alkuunkaan, vaikkei muualla ole läheskään yhtähyvin. Suomessa vielä tuetaan lastenhankkimista enemmän kuin missään muualla samoin vanhmpien kotona oloa. Sanokaa missä on asiat paremmin? Jotenkin tuntuu että perinteisten arvojen maissa naiset on tyytyväisempiä ja vähemmän stressaantuneita?
Perinteisten arvojen maissa miehet elättävät vaimonsa ja lapsensa mukisematta eivätkä itke, miten naisen pitää maksaa kaikista menoista puolet. Siellä nainen voi mennä vaikka viikottain kampaajalle ja kauneushoitolaan eikä mies valita yhtään laskusta. Nainen saa vinguttaa miehen luottokorttia miten paljon haluaa, on miehen asia saada sille riittävästi katetta.
En usko että tällaisten kirjoittaminen nettiin ainakaan parantaa naisten asemaa ja vakavastiotettavuutta työmarkkinoilla. Et kuulosta sellaiselta joka haluaisi itsekin maksaa menonsa.
Miehethän ne täällä aina haikailevat perinteisten arvojen perään, mutta he eivät ota huomioon, mitä se käytännössä tarkoittaa. Heille se tarkoittaa sitä, että nainen tekee kaiken kotona, mutta käy kokopäivätöissä ja maksaa kaikesta puolet.
Kyllä miehet edelleen maksavat yli puolet.
Toki, onhan se ihan asiallista, jos mies ei tee puolia kotitöistä.
Kuka maksaa sinkuille kotitöistä? Miksi niistä pitää maksaa? Kun sinä valitset vaihtaa kausiverhoja 4 kertaa vuodessa, ja kampaat maton hapsut, kenen valinta se on? Mieskö näihin naiset pakottaa? -eri
Kausiverhomies iski jälleen :D
Voi hyvä kausiverhomies , kun se verhojen vaihto taitaa olla äitisi ikäisten naisten hommaa, eikä nekään varmaan enää viitsi verhoja vaihdella. En tiedä oikeastaan ketään, joka vaihtaa verhoja jouluksi tai pääsiäiseksi tai ylleensä noin muutenkaan useamman kerran vuodessa.
Joskus nuorena vielä jaksoi sitäkin hommaa tehdä (30 vuotta sitten) ja itse asiassa nyrkin vaihdan kyllä keittiöön joulukapan, mutta muuten keittiö saattaa olla sitten verhoitta puolikin vuotta, ennen kuin laitan uudet.
Ja ainoa ihminen jonka olen tiennyt kampaavan maton hapsuja oli eräs vanha mies. Hänkin jo mananmajoille mennyt. kaatui muuten siihen mattoon ja mursi lonkkansa. Siitä se lähtölaskenta sitten alkoikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä loistava kirjoitus netistä, josta olen naisena ja äitinä samaa mieltä:
Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina 21.10.2019 ison jutun kotitöiden jakautumisesta parisuhteissa[i]. Jutussa esikuvaksi nostettiin pariskunta, joka laskee Excel-taulukko-ohjelmalla tarkalleen, kuinka paljon kumpikin puoliso on kotitöitä tehnyt. Perheen vaimon vaatimuksesta näihin laskelmiin on otettu mukaan mm. sukulaisten kanssa käytyyn yhteydenpitoon, lapsen hankintojen koordinointiin ja yhteisten kavereiden tapaamisten suunnitteluun käytetty aika.
Jutun taustalla ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset, joiden mukaan naiset käyttävät kotitöihin ja lastenhoitoon keskimäärin 221 minuuttia päivässä, miehet taas 153 minuuttia[ii]. Näitä tuloksia pidetään jutussa todisteena kotitöiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta parisuhteissa. Miesten tasa-arvo ry kuitenkin huomauttaa, että ajankäyttötutkimuksen kaltaisen tutkimuksen käyttöön tasa-arvokeskustelussa liittyy useita ongelmia:
Siinä ei huomioida riittävässä määrin sellaisia kotitöitä, joita on perinteisesti pidetty ns. miesten töinä, kuten vaikkapa perheen kuljetustehtäviä.Siinä lasketaan mukaan myös sinkkuina elävien kotitöihin käyttämä aika, joka ei liity parisuhteiden työnjakoon millään tavoin.Siinä ei huomioida ansiotyöhön käytettyä aikaa. Kun ansiotyöhön ja kotitöihin käytetty aika lasketaan yhteen, parisuhteessa elävät miehet tekevät vuorokaudessa keskimäärin 72 minuuttia enemmän kuin heidän naispuoliset kumppaninsa.[iii]Siinä on kyse perheiden sisäisistä asioista. Se, miten kotityöt kussakin parisuhteessa jaetaan, on yksinomaan parisuhteen osapuolten välinen asia. Olennaista on lopulta vain se, että he itse ovat tyytyväisiä.
Jutussa viitataan myös THL:n teettämään kyselytutkimukseen kotitöiden jakautumisesta, jossa miehet arvioivat kotitöiden jakautuvan tasaisemmin kuin naiset. THL:n erityisasiantuntija Johanna Närvi kommentoi tätä kyselytutkimusta seuraavasti: ”Miesten arviot kotitöiden tasaisesta jakautumisesta voivat kertoa halusta kuvata omaa parisuhdetta tasa-arvoisempana kuin se onkaan.” Toisin sanoen, THL:ssä ajatellaan, että kyselytutkimuksen vastauksissa naiset kertovat totuuden ja miehet valehtelevat. Eikö kuitenkin voida yhtä hyvin väittää, että naiset kyselyssä liioittelevat kotitöiden tekemistään ja haluavat kuvata oman parisuhteensa epätasa-arvoisempana kuin se onkaan?
Miesten tasa-arvo ry vaatii THL:ltä selvitystä siitä, mihin tieteelliseen näyttöön tämä näkemys perustuu. Millä perusteella THL:n asiantuntija esittää julkisuudessa näin seksistisen väitteen? Mikä on THL:n uskottavuus tasa-arvoasioissa, jos siellä suhtaudutaan näin ennakkoluuloisesti miehiin ja näin kritiikittömästi naisiin?
[i] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279527.html
[ii] https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/ajankaytto-ja-vapaa-aika/index.html#ko…
[iii] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Hienoa, että asiasta löytyy tilastoja, niin ei täydy väitellä pelkällä tuntumalla. Kotitöiden jakautumista käsitellessä olisi hyvä myös miettiä sitä miten nämä työt määrittyvät parisuhteessa. Kuka esimerkiksi määrittelee sen mikä on kodin riittävä siisteystaso, ja sen kuinka usein on siivottava?
Ainakin omissa parisuhteissani minulle olisi ihan hyvin riittänyt vähempikin kuuraaminen, mutta suoraan sanoen avovoimoni päättivät asiasta täydellisen yksinvaltiaan elkein, ja sitten sanelivat mitä minun on tehtävä milloinkin ja kuinka paljon. Toisaalta kun yritin käydä keskustelua näiden samojen "pelisääntöjen" laajentamisesta koskemaan myös meidän yhteistä autoa (auton pesu ja imurointi pari kertaa viikossa), niin lopputuloksena oli valtava riita jonka jälkeen hoidin edelleen automme yksin.
Myös se, että miehiä pidetään ennemmin valehtelijoina kuin uskotaan tutkimustuloksia, kertoo mielestäni aika surullista tarinaa nykyhetkestä :(
Auton pesu ja imurointi pari kertaa viikossa?????????
Mitä siellä autossa tehdään, että se pitää imuroida 2x viikko?
Äiti ja vaimo 30v kirjoitti:
Olen 30v perheenäiti. Puolisoni ei ole yhtään aloituksenkaltainen. Tai, varmaan olisi, jos olisin sen antanut tapahtua... Hämmästellen katselen ja kuuntelen ystäväpariskuntien naisia, jotka kertovat ostavansa miehelle vaatteita, huolehtivansa kodista, lapsista, lapsen lääkäreistä ym. Enkä ymmärrä miksi ovat ITSE ottaneet itselleen tuon roolin. Meillä tehdään nuo edellä mainitsemani ja monet muutkin asiat yhteisymmärryksessä puoliksi, koska asiasta on sovittu jo seurustelun alkuaikoina. Sama koskee pihatöitä ja auton huoltoja. Jos auto tarvitsee huoltaa, voin ihan hyvin itse varata sille huollon, viedä sen sinne ja maksaa.
Heti seurustelumme alkuaikoina näytin miehelle miten tehdään ruokaa, miten pyykätään, miten siivotaan ja hän on myös aina halunnut olla katsomassa, jotta oppii, kun aiemmin ei näitä juurikaan osannut.
Missään perheen asiassa en ole ehdoton, että asiat pitää tehdä niin kuin minä naisena haluan. Mies saa tehdä mm. kotiasiat, lasten vaatettamiset ym. omalla tavallaan ja hyvin tekeekin. En koe tarvetta olla päällepäsmäröimässä, koska ennen lasten saamista keskustelimme kasvatusajatuksemme läpi miehen kanssa. Olimme ja olemme edelleen hyvin yksimielisiä kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.
On ihanaa, kun ihan missä tahansa perheen asiassa voin luottaa, että mies osaa asian hoitaa ihan yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin minä. Oli kyse sitten villavaatteiden pesemisestä oikein tai lapsen lääkärikäyntien varaamisesta.
Olen sitä mieltä, että usein näissä tapauksissa, joissa mies ei mukamas osallistu perheen arkeen, on kyse siitä, että nainen ottaa tämän kaikkitietävän ja -tekevän roolin itselleen omaehtoisesti, eikä pariskunta puhu asioiden jakamisesta. Kun vuosia jatkaa tiettyä linjaa, on aika selvää, että toinen olettaa asian olevan ok.
Suosittelen asioiden keskustelemista etukäteen, yhdessä tekemistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista.
Hyvää isänpäivää isät!
Annoin alapeukun, koska olet väitteistäsi huolimatta pirttihirmu. Joko sinun tapasi tai mies on paska.
Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on turha itkeä, jos suostuu kynnysmatoksi suhteessa. Ne lusikat voi laittaa jakoon. Ja mies hoitaa lasta ja lapsen asioita. Ja kummallakin on vapaata. T. Eronnut viisas nainen 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä loistava kirjoitus netistä, josta olen naisena ja äitinä samaa mieltä:
Helsingin Sanomat kirjoitti maanantaina 21.10.2019 ison jutun kotitöiden jakautumisesta parisuhteissa[i]. Jutussa esikuvaksi nostettiin pariskunta, joka laskee Excel-taulukko-ohjelmalla tarkalleen, kuinka paljon kumpikin puoliso on kotitöitä tehnyt. Perheen vaimon vaatimuksesta näihin laskelmiin on otettu mukaan mm. sukulaisten kanssa käytyyn yhteydenpitoon, lapsen hankintojen koordinointiin ja yhteisten kavereiden tapaamisten suunnitteluun käytetty aika.
Jutun taustalla ovat Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimukset, joiden mukaan naiset käyttävät kotitöihin ja lastenhoitoon keskimäärin 221 minuuttia päivässä, miehet taas 153 minuuttia[ii]. Näitä tuloksia pidetään jutussa todisteena kotitöiden epätasa-arvoisesta jakautumisesta parisuhteissa. Miesten tasa-arvo ry kuitenkin huomauttaa, että ajankäyttötutkimuksen kaltaisen tutkimuksen käyttöön tasa-arvokeskustelussa liittyy useita ongelmia:
Siinä ei huomioida riittävässä määrin sellaisia kotitöitä, joita on perinteisesti pidetty ns. miesten töinä, kuten vaikkapa perheen kuljetustehtäviä.Siinä lasketaan mukaan myös sinkkuina elävien kotitöihin käyttämä aika, joka ei liity parisuhteiden työnjakoon millään tavoin.Siinä ei huomioida ansiotyöhön käytettyä aikaa. Kun ansiotyöhön ja kotitöihin käytetty aika lasketaan yhteen, parisuhteessa elävät miehet tekevät vuorokaudessa keskimäärin 72 minuuttia enemmän kuin heidän naispuoliset kumppaninsa.[iii]Siinä on kyse perheiden sisäisistä asioista. Se, miten kotityöt kussakin parisuhteessa jaetaan, on yksinomaan parisuhteen osapuolten välinen asia. Olennaista on lopulta vain se, että he itse ovat tyytyväisiä.
Jutussa viitataan myös THL:n teettämään kyselytutkimukseen kotitöiden jakautumisesta, jossa miehet arvioivat kotitöiden jakautuvan tasaisemmin kuin naiset. THL:n erityisasiantuntija Johanna Närvi kommentoi tätä kyselytutkimusta seuraavasti: ”Miesten arviot kotitöiden tasaisesta jakautumisesta voivat kertoa halusta kuvata omaa parisuhdetta tasa-arvoisempana kuin se onkaan.” Toisin sanoen, THL:ssä ajatellaan, että kyselytutkimuksen vastauksissa naiset kertovat totuuden ja miehet valehtelevat. Eikö kuitenkin voida yhtä hyvin väittää, että naiset kyselyssä liioittelevat kotitöiden tekemistään ja haluavat kuvata oman parisuhteensa epätasa-arvoisempana kuin se onkaan?
Miesten tasa-arvo ry vaatii THL:ltä selvitystä siitä, mihin tieteelliseen näyttöön tämä näkemys perustuu. Millä perusteella THL:n asiantuntija esittää julkisuudessa näin seksistisen väitteen? Mikä on THL:n uskottavuus tasa-arvoasioissa, jos siellä suhtaudutaan näin ennakkoluuloisesti miehiin ja näin kritiikittömästi naisiin?
[i] https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006279527.html
[ii] https://www.stat.fi/tup/tasaarvo/ajankaytto-ja-vapaa-aika/index.html#ko…
[iii] https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72776/Selv20…
Hienoa, että asiasta löytyy tilastoja, niin ei täydy väitellä pelkällä tuntumalla. Kotitöiden jakautumista käsitellessä olisi hyvä myös miettiä sitä miten nämä työt määrittyvät parisuhteessa. Kuka esimerkiksi määrittelee sen mikä on kodin riittävä siisteystaso, ja sen kuinka usein on siivottava?
Ainakin omissa parisuhteissani minulle olisi ihan hyvin riittänyt vähempikin kuuraaminen, mutta suoraan sanoen avovoimoni päättivät asiasta täydellisen yksinvaltiaan elkein, ja sitten sanelivat mitä minun on tehtävä milloinkin ja kuinka paljon. Toisaalta kun yritin käydä keskustelua näiden samojen "pelisääntöjen" laajentamisesta koskemaan myös meidän yhteistä autoa (auton pesu ja imurointi pari kertaa viikossa), niin lopputuloksena oli valtava riita jonka jälkeen hoidin edelleen automme yksin.
Myös se, että miehiä pidetään ennemmin valehtelijoina kuin uskotaan tutkimustuloksia, kertoo mielestäni aika surullista tarinaa nykyhetkestä :(
Auton pesu ja imurointi pari kertaa viikossa?????????
Mitä siellä autossa tehdään, että se pitää imuroida 2x viikko?
Niinpä, yritin tämän esimerkin avulla osoittaa avovaimolleni, että ehkä vähempikin kuuraus riittäisi. Ja selvittää onko hänen käsitys tasa-arvoisesta työnjaosta sama kuin minulla. Siisteys oli hänelle tärkeää, mutta vain niissä asioissa joita hän itse piti tärkeinä.
Autoa käytimme muuten useita tunteja joka ikinen päivä, joten kyllä se varsinkin talvisin oli selvästi likaisempi kuin esimerkiksi meidän vessamme tai keittiömme, joita oli kuurattava juurikin pari kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja vaimo 30v kirjoitti:
Olen 30v perheenäiti. Puolisoni ei ole yhtään aloituksenkaltainen. Tai, varmaan olisi, jos olisin sen antanut tapahtua... Hämmästellen katselen ja kuuntelen ystäväpariskuntien naisia, jotka kertovat ostavansa miehelle vaatteita, huolehtivansa kodista, lapsista, lapsen lääkäreistä ym. Enkä ymmärrä miksi ovat ITSE ottaneet itselleen tuon roolin. Meillä tehdään nuo edellä mainitsemani ja monet muutkin asiat yhteisymmärryksessä puoliksi, koska asiasta on sovittu jo seurustelun alkuaikoina. Sama koskee pihatöitä ja auton huoltoja. Jos auto tarvitsee huoltaa, voin ihan hyvin itse varata sille huollon, viedä sen sinne ja maksaa.
Heti seurustelumme alkuaikoina näytin miehelle miten tehdään ruokaa, miten pyykätään, miten siivotaan ja hän on myös aina halunnut olla katsomassa, jotta oppii, kun aiemmin ei näitä juurikaan osannut.
Missään perheen asiassa en ole ehdoton, että asiat pitää tehdä niin kuin minä naisena haluan. Mies saa tehdä mm. kotiasiat, lasten vaatettamiset ym. omalla tavallaan ja hyvin tekeekin. En koe tarvetta olla päällepäsmäröimässä, koska ennen lasten saamista keskustelimme kasvatusajatuksemme läpi miehen kanssa. Olimme ja olemme edelleen hyvin yksimielisiä kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.
On ihanaa, kun ihan missä tahansa perheen asiassa voin luottaa, että mies osaa asian hoitaa ihan yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin minä. Oli kyse sitten villavaatteiden pesemisestä oikein tai lapsen lääkärikäyntien varaamisesta.
Olen sitä mieltä, että usein näissä tapauksissa, joissa mies ei mukamas osallistu perheen arkeen, on kyse siitä, että nainen ottaa tämän kaikkitietävän ja -tekevän roolin itselleen omaehtoisesti, eikä pariskunta puhu asioiden jakamisesta. Kun vuosia jatkaa tiettyä linjaa, on aika selvää, että toinen olettaa asian olevan ok.
Suosittelen asioiden keskustelemista etukäteen, yhdessä tekemistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista.
Hyvää isänpäivää isät!
Annoin alapeukun, koska olet väitteistäsi huolimatta pirttihirmu. Joko sinun tapasi tai mies on paska.
Säälittävää.
Kyllä meilläkin parisuhteen alussa opetin miehelle juurikin nuo samat asiat, koska äitinsä ei sitä ollut tehnyt. Mitä siinä pitäisi sitten tehdä, kun toinen ei osaa? Haukkua, nalkuttaa, valittaa ja ottaa se meidän naisten passiivisagressiivinen rooli tekemällä asiat itse ja noitumalla miehen osaamattomuutta vauva-palstalla?
Naiset puhuvat kuin olisivat kotiorjia ja silti ehtivät olla täällä päätyökseen :D !! Liiaksihan tuota vapaa-aikaa teillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja vaimo 30v kirjoitti:
Olen 30v perheenäiti. Puolisoni ei ole yhtään aloituksenkaltainen. Tai, varmaan olisi, jos olisin sen antanut tapahtua... Hämmästellen katselen ja kuuntelen ystäväpariskuntien naisia, jotka kertovat ostavansa miehelle vaatteita, huolehtivansa kodista, lapsista, lapsen lääkäreistä ym. Enkä ymmärrä miksi ovat ITSE ottaneet itselleen tuon roolin. Meillä tehdään nuo edellä mainitsemani ja monet muutkin asiat yhteisymmärryksessä puoliksi, koska asiasta on sovittu jo seurustelun alkuaikoina. Sama koskee pihatöitä ja auton huoltoja. Jos auto tarvitsee huoltaa, voin ihan hyvin itse varata sille huollon, viedä sen sinne ja maksaa.
Heti seurustelumme alkuaikoina näytin miehelle miten tehdään ruokaa, miten pyykätään, miten siivotaan ja hän on myös aina halunnut olla katsomassa, jotta oppii, kun aiemmin ei näitä juurikaan osannut.
Missään perheen asiassa en ole ehdoton, että asiat pitää tehdä niin kuin minä naisena haluan. Mies saa tehdä mm. kotiasiat, lasten vaatettamiset ym. omalla tavallaan ja hyvin tekeekin. En koe tarvetta olla päällepäsmäröimässä, koska ennen lasten saamista keskustelimme kasvatusajatuksemme läpi miehen kanssa. Olimme ja olemme edelleen hyvin yksimielisiä kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.
On ihanaa, kun ihan missä tahansa perheen asiassa voin luottaa, että mies osaa asian hoitaa ihan yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin minä. Oli kyse sitten villavaatteiden pesemisestä oikein tai lapsen lääkärikäyntien varaamisesta.
Olen sitä mieltä, että usein näissä tapauksissa, joissa mies ei mukamas osallistu perheen arkeen, on kyse siitä, että nainen ottaa tämän kaikkitietävän ja -tekevän roolin itselleen omaehtoisesti, eikä pariskunta puhu asioiden jakamisesta. Kun vuosia jatkaa tiettyä linjaa, on aika selvää, että toinen olettaa asian olevan ok.
Suosittelen asioiden keskustelemista etukäteen, yhdessä tekemistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista.
Hyvää isänpäivää isät!
Annoin alapeukun, koska olet väitteistäsi huolimatta pirttihirmu. Joko sinun tapasi tai mies on paska.
Säälittävää.
Kyllä meilläkin parisuhteen alussa opetin miehelle juurikin nuo samat asiat, koska äitinsä ei sitä ollut tehnyt. Mitä siinä pitäisi sitten tehdä, kun toinen ei osaa? Haukkua, nalkuttaa, valittaa ja ottaa se meidän naisten passiivisagressiivinen rooli tekemällä asiat itse ja noitumalla miehen osaamattomuutta vauva-palstalla?
Entä hänen isänsä?
Vierailija kirjoitti:
Naiset puhuvat kuin olisivat kotiorjia ja silti ehtivät olla täällä päätyökseen :D !! Liiaksihan tuota vapaa-aikaa teillä on.
Naiset laskevat tämän kotityöksi. Ilmeisesti jotain suunnittelua tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ja vaimo 30v kirjoitti:
Olen 30v perheenäiti. Puolisoni ei ole yhtään aloituksenkaltainen. Tai, varmaan olisi, jos olisin sen antanut tapahtua... Hämmästellen katselen ja kuuntelen ystäväpariskuntien naisia, jotka kertovat ostavansa miehelle vaatteita, huolehtivansa kodista, lapsista, lapsen lääkäreistä ym. Enkä ymmärrä miksi ovat ITSE ottaneet itselleen tuon roolin. Meillä tehdään nuo edellä mainitsemani ja monet muutkin asiat yhteisymmärryksessä puoliksi, koska asiasta on sovittu jo seurustelun alkuaikoina. Sama koskee pihatöitä ja auton huoltoja. Jos auto tarvitsee huoltaa, voin ihan hyvin itse varata sille huollon, viedä sen sinne ja maksaa.
Heti seurustelumme alkuaikoina näytin miehelle miten tehdään ruokaa, miten pyykätään, miten siivotaan ja hän on myös aina halunnut olla katsomassa, jotta oppii, kun aiemmin ei näitä juurikaan osannut.
Missään perheen asiassa en ole ehdoton, että asiat pitää tehdä niin kuin minä naisena haluan. Mies saa tehdä mm. kotiasiat, lasten vaatettamiset ym. omalla tavallaan ja hyvin tekeekin. En koe tarvetta olla päällepäsmäröimässä, koska ennen lasten saamista keskustelimme kasvatusajatuksemme läpi miehen kanssa. Olimme ja olemme edelleen hyvin yksimielisiä kodinhoidosta ja lasten kasvatuksesta.
On ihanaa, kun ihan missä tahansa perheen asiassa voin luottaa, että mies osaa asian hoitaa ihan yhtä hyvin ja toisinaan jopa paremmin kuin minä. Oli kyse sitten villavaatteiden pesemisestä oikein tai lapsen lääkärikäyntien varaamisesta.
Olen sitä mieltä, että usein näissä tapauksissa, joissa mies ei mukamas osallistu perheen arkeen, on kyse siitä, että nainen ottaa tämän kaikkitietävän ja -tekevän roolin itselleen omaehtoisesti, eikä pariskunta puhu asioiden jakamisesta. Kun vuosia jatkaa tiettyä linjaa, on aika selvää, että toinen olettaa asian olevan ok.
Suosittelen asioiden keskustelemista etukäteen, yhdessä tekemistä ja yhteisten pelisääntöjen sopimista.
Hyvää isänpäivää isät!
Annoin alapeukun, koska olet väitteistäsi huolimatta pirttihirmu. Joko sinun tapasi tai mies on paska.
Säälittävää.
Kyllä meilläkin parisuhteen alussa opetin miehelle juurikin nuo samat asiat, koska äitinsä ei sitä ollut tehnyt. Mitä siinä pitäisi sitten tehdä, kun toinen ei osaa? Haukkua, nalkuttaa, valittaa ja ottaa se meidän naisten passiivisagressiivinen rooli tekemällä asiat itse ja noitumalla miehen osaamattomuutta vauva-palstalla?
Entä hänen isänsä?
Kuoli miehen ollessa 10-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Naiset puhuvat kuin olisivat kotiorjia ja silti ehtivät olla täällä päätyökseen :D !! Liiaksihan tuota vapaa-aikaa teillä on.
Tyypillistä, naisille kaikki sekin on ”vapaa-aikaa” mitä onnistuvat lapsenhoidon ohella multitaskaamaan, miehille auton rassaaminen on auton rassaamista vasta ilman samanaikaista lastenhoitovastuuta.
Tunnistan tämän ketjun katkeroituneista muijista itseni. Olen mm.
- kirjallisesti sopinut kotitöistä yms (mies ei noudata tätä vaikka kerran vuodessa jättiriita aiheesta)
- jättänyt tekemättä miehen hommat (lopputulos: opettaja soittaa mulle, neuvolasta soitetaan mulle, anoppi ihmettelee asia MINULLE... jne)
- antanut miehen hoitaa asiat omalla tavallaan (lopputulos: ruokalasku miehen viikolla vähintään tupla ja laatu kärsii. lapset elää lähinnä noutoruualla ja valmisruaalla. tämän olen hyväksynyt, koska se on vain rahaa)
silti olen mieheni kanssa yhdessä. lähes kaikki riitamme koskevat perhe-elämään liittyvien töiden jakautumista vuodesta toiseen. esikoinen 12 vuotta.
Onneks ei ole olemassa mitään roolia, joka määräytyisi sukupuolen mukaan. Hommaa semmonen kundi, jolla on tunneälyä ja älliä, empatiaa, energiaa ja keskustelutaidot. Voitte valita miten jaatte kotityöt ja vanhemmuuden. Ite tein noin. Jos oon ihan poikki, sanon et mä en jaksa nyt ku köllöttää, hoida sä tänään pliis lasten iltarumba, ja sitte jonain päivänä toisin päin.
Kyllä haluavat mutteivät yleensä halua niitä hoitaa. Naisilla on hoivavietti miehillä lisääntymisvietti. Näitä biologisia faktoja vastaan taistelu vain johtaa onnettomaan suhteeseen.