Alkaisin perhe-elämään milloin vain, jos saisin miehen roolin
Kotona huutaisi kaksi alle kouluikäistä, eli painuisin pakoon omaan rauhaan piha-aittaan neulomaan ja juomaan viiniä. Ei ne lapset kuole, kun niillä on vanhempi siellä seurana. Töistä kotiintullessa kotona odottaisi aina valmis ja monipuolinen ruoka, ja tiskitkit hoituisivat itsestään. Ja kun laittaa likapyykit pyykkikoriin tai ihan vaan sohvalle, ja ne ilmestyvät jonkin ajan päästä takaisin kaappiin puhtaina ja viikattuna! Koti puhdistuisi itsestään, lapset kasvattuvat ilman sen merkittävämpää omaa panostusta. Ehkä kouluikäisten kanssa voisi mennä joskus potkimaan palloa jos itseä huvittaa.
Skippaisin päiväkodin ja koulun vanhempainvartit, lasten lääkärikäynnit, ja kura-asujen/suksien/luistimien/sisäpelikenkien uusimisen, kun ne hoituu muutenkin ihan ilman omaa vaivautumista. Pari kertaa viikossa tietty omat harrastukset, kun ei pidä menettää itseään perhe-elämään, ja pari kertaa vuodessa joku kaverireissu ulkomaille.
Kuulostaa aika hyvältä elämältä, eikö?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Olen nainen. Markkina-arvoni on niin matala etten ole koskaan saanut seksiä.
Kyllä. Lisäksi tienaisin enemmän jossain hanttihommissa peruskoulun 6 rivistöllä, kuin korkeakoulutettu vaimo, jonka pomo soittelee kotiinkin työvuorojen vaihdoista arkisin.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.
Sinulla taitaa olla aika vääristynyt käsitys "markkina-arvosta". Jos yrität viitata siihen, että haluaisit tinderin täyteen limaisia klähmäviestejä, niin suosittelen kokeilemaan feikkiprofiililla miltä tuollainen huomio tuntuu. Viime kerran poistin kaikki deittisovellukset joku joku uljas prinssi aloitti keskustelun sanoilla "hei tuutsä testaa mun uuden sohvan ja sitten voidaan ehkä jutella jälkikäteen"
Ja jos erehdyt hankkimaan lapsia ja eroamaan, olet yksinhuoltajaäitinä ihan pohjasakkaa. Eli mitä ihmettä tarkoitat tuolla markkina-arvolla?
Voisin minäkin ehkä harkita perhe-elämää jos saisi ottaa miehen roolin.
Ei kannata suostua kotiorjan rooliin.
Kyllä tämän palstan naisilla on sitten surkeita miehiä, jotka ovat ihan itse valinneet.
Ja palstan sinkkumiesvihaajanaisilla vielä surkeampi elämä ja käsitys miehistä
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata suostua kotiorjan rooliin.
Monet suostuvat, tai ehkä ajatuvat siihen huomaamattaan. On ihan onnetonta että miten taaperonsa kanssa kävellyllä käyvä mies saa suunnilleen aplodit, kun päivästä toiseen kotitöitä ja arjen rumbaa pyörittävä äiti usein unohdetaan täysin. Toimivia tasapuolisia perheitäkin on, mutta itselle ei ole vielä tullut vastaan.
-ap
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Voi jeesus mitä uhriutuvien uliämmien itkua taas kerran.
Muuten joo, mutta tuossa sinun ideaalielämän kuvauksessa oli mukana jotain ihan hirveää.... siis lapsia. Hyi yök, pahempi kuin pahin painajainen!
t. vela
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Eli yhdestä miehestä teet paskayleistyksiäsi. Läpyläpy.
Ei todellakaan kuulosta hyvältä elämältä. Olisi kauheaa olla isä. Aliarvioit vanhemmuuden surkeuden erittäin pahasti.
M35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Päässäsi taitaa olla paljon vialla, jos olet tuollaista katsellut 7 vuotta. Olihan edes jännittävä mies, jonka pienimmästäkin kosketuksesta sait lähes orgasmin.
Tänään on isänpäivä ja palstalla on kymmeniä raivopäisiä miehiä kiukuttelemassa. Mikäs nyt, eikö mamma keittänytkään kultapojalleen aamukahvia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin aloittaja perustaa väittämänsä? Vielä mitä ilmeisimmin koskaan miehen kanssa asumatta?
Seitsemän vuotta ehdin elää jonkun avovaimona. Noiden seitsemän vuoden aikana tuli tutuksi siivouksesta muistuttelu, rikotut lupaukset, kaiken yksin selvittely ja järjestely, miehen unohtelu aina omista hammaslääkäriajoistaan lähtien, ja miehen opiskeluiden ja valmistumisen tukeminen. Kotityövuorolistat, viikkoja hillotut tiskit, puudelin kokoiset pölymakkarat toisen siivousvuorolla. Kerran mies tilasi ja maksoi meille luottokortillani matkan Lontooseen....ja lähetti maksetut liput jonkun tuntemattoman sähköpostiin, kun kirjoitti sähköpostiosoitteensa väärin. En jaksanut tuollaista elämää, ja vielä vähemmän olisin jaksanut sitä jos meillä olisi ollut lapsia.
- ap
Päässäsi taitaa olla paljon vialla, jos olet tuollaista katsellut 7 vuotta. Olihan edes jännittävä mies, jonka pienimmästäkin kosketuksesta sait lähes orgasmin.
Kyseessä on liian kiltti ja luottavainen nainen, joka ei luovuttanut helpolla vaan yritti kaiken viimeiseen asti. Miksi sinä hyökkäät naisen kimppuun, koska mieshän tuossa on lapamato?
Vierailija kirjoitti:
Tänään on isänpäivä ja palstalla on kymmeniä raivopäisiä miehiä kiukuttelemassa. Mikäs nyt, eikö mamma keittänytkään kultapojalleen aamukahvia?
Käsittääkseni tämäKIN aloitus on naisen tekemä miesten ja isien vihaamisaloitus.
IsäinpäivänäKIN pitää lietsoa miesvihakiimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään on isänpäivä ja palstalla on kymmeniä raivopäisiä miehiä kiukuttelemassa. Mikäs nyt, eikö mamma keittänytkään kultapojalleen aamukahvia?
Käsittääkseni tämäKIN aloitus on naisen tekemä miesten ja isien vihaamisaloitus.
IsäinpäivänäKIN pitää lietsoa miesvihakiimaa.
Nainen kertoo, millaista miesten elämä lapsiperheessä usein on ja kertoo itsekin haluavan lapsia, jos saisi elää niin. Sen sijaan, että sinä rupesit rääkymään, niin kerro, miten sinulla ja vaimolla on perheen vastuut jaettu. Ole hyvä, sana on vapaa.
Minä taas ottaisin Suomessa naisen roolin. Olisin aina oikeassa ja ihana sekä olisi korkea markkina-arvo.