Miksi suomalainen nainen ei osaa pukeutua?

Mä olen perinyt tyylitajuni äidiltäni. Valitettavasti.

On se kirjoitti:

Kynähame,yök. Jakkupuku yök. Piikkarit yök. Silkkipusero, eei. Lörttöhousut, eei. Kauniita lensuja, farkkuja, farkkutakkeja, pitsipuseroita, kauniita teepaitoja, balleriinoja, nilkkureita. Siistit puhtaat hiukset. Näillä nätisti alkuun. Kuitenkin jokaisella olkoon oma tapa pukeutua. Taaplatkaamme tyylillämme. Sitä päälle, missä olo tuntuu omalta. Ei luulis muille kuuluvan miten pukeutuu.Makujakin on monenlaisia.

Silti yökit kynahameelle, jakkupuvulle, piikkareille (mitä ne uuten ovat?)... Oletpas suvaitsevainen.

Mä pukeudun hunosti. Vaatteissa on nukkaa, karvoja, joskus jopa pieni reikäkin voi löytyä. Yritän kyllä tarralla karvat poistaa, mutta silitysrautaa en edes omista.

Lapsena sain aina veljen vanhat vaatteet ja ei mua kiinnostanu miltä näytän. Kahdet käyttökelpoiset housut oli koko seiskaluokan ja tästä sain kyllä kuulla. Silloin alkoi harmittamaan, mutta en kehdannut pyytää rahaa vaatteisiin kun tiesin että on tiukkaa.

Tästä syntynyt ajattelumalli on päällä vieläkin. Kyllä mua tympäsee aika usein se minkälaisissa vaatteissa kuljen, mutta koen tärkeämmäksi ostaa kerran kuussa esim. keikkaliput kuin uudet housut.

Oon kyllä ajatellut, että haastaisin itseni menemään vaatekauppaan edes joka toinen kk tekemään jonkun hankinnan.

Vierailija kirjoitti:

Mä pukeudun hunosti. Vaatteissa on nukkaa, karvoja, joskus jopa pieni reikäkin voi löytyä. Yritän kyllä tarralla karvat poistaa, mutta silitysrautaa en edes omista.

Lapsena sain aina veljen vanhat vaatteet ja ei mua kiinnostanu miltä näytän. Kahdet käyttökelpoiset housut oli koko seiskaluokan ja tästä sain kyllä kuulla. Silloin alkoi harmittamaan, mutta en kehdannut pyytää rahaa vaatteisiin kun tiesin että on tiukkaa.

Tästä syntynyt ajattelumalli on päällä vieläkin. Kyllä mua tympäsee aika usein se minkälaisissa vaatteissa kuljen, mutta koen tärkeämmäksi ostaa kerran kuussa esim. keikkaliput kuin uudet housut.

Oon kyllä ajatellut, että haastaisin itseni menemään vaatekauppaan edes joka toinen kk tekemään jonkun hankinnan.

70-luvun lopussa suurimmalla osalla oli vain ne yhdet farkut, jotka sai syksyllä ja niillä pärjättiin koko vuosi. 

Tuskin tuntemattomat tulevat kysymään "minne juhliin sitä ollaan menossa". Jos joku puolituttu naapuri yrittää sillä smalltalkia, niin sehän tarkoittaa, että sen hetkinen pukeutuminen eroaa jotenkin ennen nähdystä. 

Miksi suomalaiset yleensäkin nälvivät halveksisvasti toisia? Niin kuin minä tässä? 

Vierailija kirjoitti:

Mä asun ulkomailla ja olen kiertänyt maailman suur- ja muotikaupungit läpi, mutta aina kun tulen Helsinkiin niin hämmästyn miten kauniita ja tyylikkäitä naiset siellä ovat. Varsinkin nuoret. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei toki pukeutumiseen panosteta yhtä paljoa, mutta saman huomaa hyvin vaikka Pariisin lähiöissä ja New Yorkin osavaltion pikkupaikoissa. Suomalaiset ovat toki myös aika vaatimattomuuden taipuvaisia eikä Suomessa onneksi tarvitse käyttää ulkonäköään päästäkseen uralla eteenpäin.

En voi millään olla samaa mieltä vaikka haluaisin. Myöskin väite siitä että pitää olla hyvännäköinen tai "hyvin pukeutuva" voidaakseen menestyä naisena Suomen ulkopuolella kertoo että sinulla ei ole mitään tietoa asiasta.

Suomalaiset naiset käyttävät samoja vaatteita kuin muunkin maalaiset mutta ne puetaan väärin päälle. Suurin helmasynti on liian pienet, omalle kropalle muodoltaan sopimattomat vaatteet ja epäsiistit hiukset ja meikki. Jos jossakin vaiheessa lopetettaisiin hiusten valkaisu luonnottomaksi korpuksi ja opeteltaisiin meikkaamaan vähemmän tuhdisti silloin kuin meikataan niin se olis jo hyvä alku ja sitten on nää luonnonlapset jotka ei meikkaa kuin "ihan vähän jos ollenkaan" mutta muu tyyli on sitä samaa eli kettutyttökamaa kananpersetukan tai epämukavan polkkiksen kera.

Monesti näkee, että vaatteita on liian vähän, vaikka ulkona on kylmä. Eivät osaa pukeutua.

Suomessa ei ole sellaista yhteisön painostusta hyvään pukeutumiseen, kuin esim. Kongossa. Heillä vaatteet menevät kaiken muun edelle. Täällä ihmiset eivät arvosta ihmistä vaateiden vaan muiden arvojen mukaan. Koska ulkopuolinen paine puuttuu, se hyvä pukeutuminen lähtee yksilön sisältä. Siksi moni valitsee mukavat ja käytännölliset vaatteet jäykkien ja herkkien vaatteiden tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ihmetelly ihan samaa, kun nykyään kaikilla on napapaitoja ja persshortseja. Ilmeisesti ei osata pukeutua, kun vaatteet näyttää olevan heti liian pienet päälle :(

Ne tykkää kun miehet katselee.

Voi olla joo, tuollaisella setillä. Muuten kyllä kummastuttaa ajatus, että suomalaisten naisten ajateltaisiin pukeutuvan miehiä varten.

Menin suorastaan sanattomaksi, kun viime kesänä laitoin töihin a-linjaisen, polvipituisen hameen ja siistin t-paidan. T-paita on normaalilla kaula-aukolla eli ei mikään tissit tiskiin -paita. Kenkinä balleriinat. Naispuolinen työkaveri kommentoi, että onpas nätti asu, kyllä varmaan nyt miehet katsoo. Kommentti oli sikäli outo, ettei työpaikallammme edes ole paljon miehiä vaan enimmäkseen naisia, joista osa käyttää tosi usein hameita.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kaupungilla saa kyllä ihmetellä miksi nainen lähtee homssuisen näköisenä kotoa..Eniten kuitenkin ihmetyttää/huvittaa kun ei omaan tyyliin jakseta panostaa niin sitten kyllä arvostellaan ihmisiä, jotka niin tekee. Esim. tänään olin pukeutunut ihan normaali vaatteisiin, mustat suorat housut, valkoinen silkkipaita, jakku ja hiukset kauniisti kauniisti kiharalla/laineilla niin eiköhän joku keski-ikäinen rouvashenkilö tule kysymään, että minne juhliin sitä ollaan menossa..voi hohhoijaa sanon minä.

Taitaa olla joku pikkukaupunki siellä... Helsingissä ei ole vielä kertaakaan tullut naista vastaan, jolla ei olisi vaatteita päällä - enemmän tai vähemmän... Joten kyllä osaavat pukeutua. Ei tarvitse huolehtia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä pukeudun hunosti. Vaatteissa on nukkaa, karvoja, joskus jopa pieni reikäkin voi löytyä. Yritän kyllä tarralla karvat poistaa, mutta silitysrautaa en edes omista.

Lapsena sain aina veljen vanhat vaatteet ja ei mua kiinnostanu miltä näytän. Kahdet käyttökelpoiset housut oli koko seiskaluokan ja tästä sain kyllä kuulla. Silloin alkoi harmittamaan, mutta en kehdannut pyytää rahaa vaatteisiin kun tiesin että on tiukkaa.

Tästä syntynyt ajattelumalli on päällä vieläkin. Kyllä mua tympäsee aika usein se minkälaisissa vaatteissa kuljen, mutta koen tärkeämmäksi ostaa kerran kuussa esim. keikkaliput kuin uudet housut.

Oon kyllä ajatellut, että haastaisin itseni menemään vaatekauppaan edes joka toinen kk tekemään jonkun hankinnan.

Tee mieluummin niin, että varaat ajan pukeutumisneuvojalta ja ostat kerralla useita, yhteensopivia vaatteita. Kun et ole tottunut vaateshoppailija, sinulla voi olla vaikeaa hahmottaa mikä sopii jo hankkimiesi vaatteiden kanssa. Tyylitajuisesta kaveristakin voi tietysti olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kaupungilla saa kyllä ihmetellä miksi nainen lähtee homssuisen näköisenä kotoa..Eniten kuitenkin ihmetyttää/huvittaa kun ei omaan tyyliin jakseta panostaa niin sitten kyllä arvostellaan ihmisiä, jotka niin tekee. Esim. tänään olin pukeutunut ihan normaali vaatteisiin, mustat suorat housut, valkoinen silkkipaita, jakku ja hiukset kauniisti kauniisti kiharalla/laineilla niin eiköhän joku keski-ikäinen rouvashenkilö tule kysymään, että minne juhliin sitä ollaan menossa..voi hohhoijaa sanon minä.

Sinunkin tyylisi kaipaisi päivitystä pois sieltä kultaiselta 80-luvulta...

Vierailija kirjoitti:

On se kirjoitti:

Kynähame,yök. Jakkupuku yök. Piikkarit yök. Silkkipusero, eei. Lörttöhousut, eei. Kauniita lensuja, farkkuja, farkkutakkeja, pitsipuseroita, kauniita teepaitoja, balleriinoja, nilkkureita. Siistit puhtaat hiukset. Näillä nätisti alkuun. Kuitenkin jokaisella olkoon oma tapa pukeutua. Taaplatkaamme tyylillämme. Sitä päälle, missä olo tuntuu omalta. Ei luulis muille kuuluvan miten pukeutuu.Makujakin on monenlaisia.

Silti yökit kynahameelle, jakkupuvulle, piikkareille (mitä ne uuten ovat?)... Oletpas suvaitsevainen.

Monella on tuo ristiriitaisuus: sitä päälle mikä tuntuu hyvältä - mutta EI klassista tyyliä, tylsäää! Taitaa kertoa meidän suomalaisten fiiniyden keskimääräisestä tasosta. Jenkit pukeutuu myös nykyään paljon katutyyliin.

Jos minä pyöräilisin töihin noissa ketjuun laitetuissa "tyylikkäissä talvivaatteissa", jäätyisin kuoliaaksi ennen kuin olisin perillä :D. Pöljää ehdottaa 20 asteen, tai edes kymmenen, pelkkiä farkkuja ja tavallisia saappaita, ja "villakangastakin alle toinen mekko", lol!!!

Huomaa ettei nämä ihmiset ole itse ikinä polkeneet talvisäässä, pakkasessa ja viimassa, kilometriäkään. Se kun vaatii tasan varmasti toppahousut, paksun toppatakin (urheilumallia, ettei tule hirveä hikikään) ja päähän hupun, pipon ja huivin naamalle. Kengätkin pitää olla toppamallia jos haluaa että varpaissa on vielä perillä tuntoa. Ole siinä sitten tyylikäs ja naisellinen! (itse olen mieluummin lämmin ja ilman paleltumia)

Ehkäpä tuo jakkupuku/kynähamonen tyyli sopii jollekin toimistotätsylle, joka kipittää audistaan korkeintaan pihan poikki töihin. Sitten on niitä, jotka kulkevat jalan paikasta toiseen tuulessa ja sateessa elementtien armoilla... Voi hyvää päivää jos siinä pitäisi sitten itkeä poskille valuvaa maskaraa ja lainekiharoiden latistumista korkkarit jaloissa. Ei kiitos!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 20:43"]

Kysymys kuuluu teille ketjun "tyylitietoisille". Miten pukeudutte / pukeutuisitte töihin julkisilla kulkiessanne kaatosateessa tai -20 asteen pakkasessa. Korkokenkiin ja villakangastakkiinko? Töihin päiväkotiin päästessänne vaihtaisitteko sitten pukuhuoneessa korkokengät, hameen ja silkkipaidan lapsiryhmään ja päiväkotiin soveltuvaksi. Tai onko tullut mieleenne, että se ulkoilupukuun pukeutunut nainen voi siellä Helsingin keskustassa kävelessään työskennellä kotihoidossa tai lapsiperheiden kotipalvelussa, olla menossa salille jne. Ei luoja sanon minä, miten voi jollain olla aivoitus taas 10, ei ymmärretä, etteivät kaikki työskentele siistissä toimistotyössä, vaan tähän maahan mahtuu ammattikuntaa laidasta laitaan.

 

Kyllä sinne päiväkotiinkin voi pukea siistit, hyvin istuvat (!) farkut ja jonkun siistiin neuleen ja esim huntersin kumpparit ja kevyt toppiksen noin niinkun esimerkkinä. ;)

 

Sinne päiväkotiin pitää pukea sellaiset vaatteet, joista ei ole niin väliä vaikka olisivat tunnin töissä olon jälkeen räässä, oksennuksesta ja veressä. Niinkin voi käydä ja sitten harmittaa, että se kallis Ralph Laurenin neule meni pilalle. Joo, farkut jalassa ei ole kovin mukava ryömiä lattioilla. Eivätkä ne ole kovin mukavat ulkoiluhousujen alla. Päiväkoti ei ole mikään tyylitaivas. Siellä mennään lähinnä käytännöllisyys edellä.

Ihan periaatteesta vastustan tämän ketjun alkuasetelmaa, jossa joku on ylentänyt itsensä hyvän tyylin ja maun ylipapittareksi (ilman mitään näyttöä siitä..) ja sitten lähtee ruoskimaan muiden pukeutumista. Jokainen pukeutuu siten kuten haluaa. Toiset laittavat siihen enemmän energiaa kuin toiset. Kuitenkin jokaisen OMA asia.

tasa-arvo niin korkeel et naiset pukeutuu ku miehet. ja se on ok miehille. mä en kyl anna jos on rumat vaatteet. :D

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 18:57"]

Ja värejä ei uskalleta käyttää. Kaikilla harmaa tai musta takki ja vaatteet. Perus Anttila tai hennesmauritz kamaa. Arvostan naista joka panostaa itseensä. Olen siis munalla varustettu ihminen.

 

Mahtavaa, kerrankin löytyi mies, joka ei nalkuta vaimon vaateostoksiin kuluvaa aikaa eikä rahaa! Yleensä ne miehet on naama nyppyrällä, että taasko sitä ostettu vaatteita ja kylläpä on kallista.

 

Kyllä minunkin mieheni tykkää siitä, että pukeudun tyylikkäästi. Ainoastaan kotona heitän kotivaatteet päälle - samoin mieheni. Tuulihousuissa urheilen. Muuten asuni on aina loppuun asti harkittu väreineen. Mutta tämä on minun juttuni. Tykkään miettiä asukokonaisuuksia, ostan paljon vaatteita, kenkiä (mies bongailee myös niitä minulle) ja laukkuja. Se on minusta hauskaa. Joku tykkää ruoanlaitosta, minä taas olen visuaalinen.

En kuitenkaan arvostele tai huomauttele ikinä kenenkään vaatetusta - yhtä poikkeusta lukuunottamatta: juhlien pukukoodia ei kunnioiteta. Samoin ihmettelen - en arvostele - suomalaisten joukkohautajaisvaatetusta. Musta sopii harvalle.

Koska kävelen aamulla kilometrin bussipysäkille ja perillä toisen kilometrin

Töihin, vaatteiden pitää olla lämpimät ja kenkien mukavat!

Tarkoittaen yleensä reisipituista parkatakkia, farkkuja joiden alla legginsit ja tasapohjaisia nilkkureita/kumisaappaita. Päässä on pipo ja meikkiä ei kulmakynää enempää, olen krooninen nuhannenä ympäri vuoden ja niistän meikit samantien pois!

Kun menin naimisiin ja otettiin hääkuvat, minulla on parissa punakka nenänalus koska kävin kuvausten aikana niistämässä eikä minulla ollut meikkivoidetta mukana.. kampaamossa oli siis meikattu.