Kalorien laskeskelu on täysin turhaa
jos ihminen harrastaa liikuntaa ja omaa terveen ruokahalun. Sanon koska itse laskin vuosia, jolloin ruokasuhteeni oli perseestä. Jatkuva kalorien ajattelu on merkki syömishäiriöistä ja mielenterveysongelmista, ajattelen nyt.
Kommentit (77)
No ei ole turhaa, se on ainoa keino päästä läskistä eroon oikeesti.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:16"]
No ei ole turhaa, se on ainoa keino päästä läskistä eroon oikeesti.
[/quote]
Onko läski sitten välttämätön osa elämää, jota on hankittava?!
Kaloreista ja varsinkin huonoista hiilareista on hyvä olla tietoinen, mutta laskeminen ei välttämättä ole tarpeellista, jos katsoo mitä syö eli syö oikein.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:16"]
No ei ole turhaa, se on ainoa keino päästä läskistä eroon oikeesti.
[/quote]
Onko läski sitten välttämätön osa elämää, jota on hankittava?!
[/quote]
Hankipa aivot näin ihan ensialkuun.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:18"][quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:16"]
No ei ole turhaa, se on ainoa keino päästä läskistä eroon oikeesti.
[/quote]
Onko läski sitten välttämätön osa elämää, jota on hankittava?!
[/quote]
No mulla tuli läskiä kun hoidin käytännössä yksin vauvaa ja olin iltaisin niin poikki kun vauva nukahti, etten jaksanut helliä itseäni millään muulla kuin ruoalla. Nyt vuosia myöhemmin läskiä on edelleen jäljellä, vaikka juoksin eilen 10 km. Miten sen sais pois? No vain ja ainoastaan kaloreita laskemalla. Bmi lähes 25 ja kun tässäkin istun aamukahvilla, tuntuu miten röllykkä on renkailla sylissä.
Itse olen kokenu tosi hyödylliseks finelin ruokakorin, se laskee kalorit ja kaikki mahdolliset asiat sen päivän ruoasta. Siitä on nähnyt hyvin hiilareiden ja proteiinien jakauman, rasvan ja suolan määrän yms. On ollu helppo sitten muokata sitä ruokavalioo paremmaks. Mutta toisaalta miun tähtäys oliki se normaali 2000kcal päivään eikä mikään kitudieetti niinku monilla täällä tuntuu olevan syynä kalorien laskuun.
ap ainakin on lukenut Provo-oppaan. Pitää vain esittää väite, josta ihmisillä on todennäköisesti (tunneperäisiä ja kokemusperäisiä) erimielisyyksiä ja odottaa sitten miten pikkukivet alkavat lentää. Vastuu jää kuulijalle: hermostunko, reagoinko lainkaan. Yritänkö alkaa käännyttää väittäjää omalle kannalleni. -En.
Hohhoijaa! Pirun huonoja tekosyitä lihoamiselle kyllä riittää. Tänä päivänä on niin paljon tietoa saatavilla terveellistä elämäntavoista jne. Kaupoissa riitttää vaihtoehtoja, joista valita jne. Mutta kyllä se karu totuus näkyy ostokärryissä.
Ja se loputon kiire ja väsymys. Huoh!
ps. olen hoitanut kaksi lasta yksin
mulla kalorien laskeminen paransi syömishäiriöstä. opettelin kolmen kuukauden aikana taulukoiden avulla, kuinka paljon mun kokoiseni pitää syödä voidakseen hyvin. siitä sain vakiinnutettua kelvollisen ruokarytmin, josta oon nyt kolmatta vuotta pitänyt kiinni ja hyvin edelleen menee.
Hohhoijaa. Kyllä on väsynyttä yrittää jaksaa provoilla vieläkin lihavuusaiheella. Ettekö voisi palata vaikka parkettiin ja laminaattiin tai tapetteihin. Tuo kevyempi ja pinnallisempi viihde kuten sisustus ja meikkaaminen sopii paljon paremmin sivistystasollenne.
Äiti opetti aikoinaa lautasmallin ja säännöllisen ateria rytmin, ohjasi liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Sitä noudattamalla olen pysynyt normaalipainossa koko pienen ikäni.
Perus AV-aloitus, jossa asiaa on ajateltu vain omalta kantilta. Kalorien laskeminen ainakin laihdutuksen tai elämäntapamuutoksen alkuvaiheessa on useille ihmisille erittäinkin hyödyllistä. Ihminen arvioi usein syömänsä ruoan energiatiheyden ja määrän väärin. Kaloreja laskemalla saa osviittaa siihen minkälaista ruokaa ja kuinka paljon tulisi syödä. Monilla on esimerkiksi sellainen kuvitelma, että leipää saa syödä niin paljon kun haluaa, kunhan ei laita voita päälle. Kalorien laskenta osoittaa, että näin ei ole ja leivän syöntiä on jossain määrin mahdollisesti rajoitettava. Toinen yleinen virhe on se, että juomien kalorimäärä arvioidaan väärin ja esimerkiksi tuoremehuja pidetään kevyinä. Ihminen tarvitsee konkreettisia esimerkkejä ja se helpottaa päätösten tekoa, kun pohjalla on tietoa.
Joku voisi sanoa tähän, että kaloreita ei tarvitse laskea, kunhan valitsee lautaselle pääasiassa erilaisia kasviksia, hyviä proteiininlähteitä ja sopivasti hyviä rasvoja. Tosiasia on kuitenkin se, että harva ihminen on valmis syömään tuolla tavalla lopun elämäänsä tai edes suurinta osaa aterioistaan. Aika pieni osa meistä ihmisistä on valmis luopumaan vaikkapa valkoisesta pastasta, eikä tarvitsekaan, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa minkälaisista energiamääristä minkäkin kokoisessa annoksessa on kyse. On tärkeää ymmärtää ravinnon energiapitoisuudesta muutakin kuin ne selkeät vähäkaloriset vaihtoehdot (kasvikset, broileri, raejuusto jne) ja herkut (suklaa, sipsi jne). Aika suuri osa ihmisen ruokavaliosta kuitenkin löytyy näiden kahden ryhmän välimaastosta.
No mä olen eri mieltä. Söin vuosikaudet väärin ja kiloja kertyi pikkuhiljaa noin 2 kg:n vuositahdilla. Sitten tuli herätys että on tehtävä jotain ja aloin merkata syömisiäni Kiloklubiin. Se auttoi ja sain pudotettua liikakilot pois, hitaasti mutta varmasti. Tässä painossa olen ollut nyt neljä vuotta joten koen että olen oppinut syömään oikein ja kultaisen keskitien, kohtuus kaikessa.
En pidä itseäni syömishäiriöisenä siksi että olen halunnut selvittää paljonko missäkin on kaloreita ja mitä kaikkia kannattaa lisätä ruokavalioon että se on hyvä ja terveellinen.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:35"]
Äiti opetti aikoinaa lautasmallin ja säännöllisen ateria rytmin, ohjasi liikkumaan ja nukkumaan tarpeeksi. Sitä noudattamalla olen pysynyt normaalipainossa koko pienen ikäni.
[/quote]
Kunhan olet keski-ikäinen, saattaa tulla yllätyksiä. Toivotaan toki, ettei niin käy.
Helpointa on kun ei syö itseään koskaan niin läskiksi tai syömättä jättämällä tee itsestään luuviulua.. Silloin ei tarvitse miettiä moisia, voi vaan keskittyä elämään.
Se myös auttaa jos hankkii tisetunnon.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:31"]
Hohhoijaa! Pirun huonoja tekosyitä lihoamiselle kyllä riittää. Tänä päivänä on niin paljon tietoa saatavilla terveellistä elämäntavoista jne. Kaupoissa riitttää vaihtoehtoja, joista valita jne. Mutta kyllä se karu totuus näkyy ostokärryissä.
Ja se loputon kiire ja väsymys. Huoh!
ps. olen hoitanut kaksi lasta yksin
[/quote]
Ai että oot oikein yksin hoitanut lapsesi. Tarviitko kruunun jota kiillottaa?
Niin, ehkäpä se kalorien laskeminen menee monille överiksi. Mutta tosiasia on myös se, että jos ylimääräistä massaa on kertynyt, niin kalorien laskeminen auttaa hahmottamaan sitä, kuinka paljon voi päivässä syödä "normaalisti". Tuntuu, että monella ylipainoisella nimenomaan on hukassa se, kuinka paljon normaaliin ruoka-annokseen mahtuu ja mitä ruoka-aineita kannattaisi suosia (piilosokerit jne.). Se laskeminen ei vaan saisi jäädä päälle, kun saavuttaa tavoitepainon, kunhan ei lipsu taas vanhaan mättömalliin.
On siitä laskemisesta ihan selkeää hyötyäkin, kunhan pitää huolta, että saa riittävästi energiaa ja hivenaineita ja sopivassa suhteessa. Monilla tuntuu menevän turhan paastoamisen puolelle, kun sen päiväkahvipullan pois jättäminen jo auttaisi pitkällä tähtäimellä.
Ei kai suurin osa ihmisistä kykene optimoimaan täydelliseksi syömisen ja kulutuksen suhdetta tuosta vaan, mistä toidisteena se että 99% ihmisistä lihoo pikkuhiljaa ja kyllä se on aina ollut noin eikä mikään nykyajan ilmiö. Kun ajattelen esim omaa lähipiiriä vaikka 70-luvulla, ei silloin mitään koikkeliineja oltu. Jostain luin kuinka paljon pystyy lihomaan vuodessa jos syö yhden ruisleivän päivässä liikaa, muistaakseni se oli viisi kiloa. Ihme ettei kaikki ole hirveitä läskejä. Ihmisen biologia ei vaan alunperin ole kehittynyt tällaiseen yltäkylläisyyteen, ei ole mikään ihme että ihmiset lihoo kun yhtäkkkiä on rajattomasti ruokaa tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2014 klo 09:22"]
No mulla tuli läskiä kun hoidin käytännössä yksin vauvaa ja olin iltaisin niin poikki kun vauva nukahti, etten jaksanut helliä itseäni millään muulla kuin ruoalla.
[/quote]
Nää on taas niin näitä "nyyh nyyh"-vastauksia. No kun vauva, mies, työ läpälää..Ite ootte ruuan suuhunne tunkenut, oma valinta. Ei ole miehen tai vauvan syy.
Jep. Ihmiset on vallannut ortoreksia-villitys.