Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vältä sektiota. Kivut ja rajoitteet leikkauksen jälkeen voi kestää monta viikkoa kuten minulla. Lisäksi sektio on vauvallekin 'epäluonnollinen' joten vauvalle tulee todennäköisemmin esim koliikkia ja vatsavaivoja

Lisäksi sektiossa suuremmat riskit äidille. Mutta jos oma kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse sektio.

Höpöhöpö. 😂 Sektio oli oikein leppoisa kokemus ja palauduin nopeasti. Lapsellakaan ei ollut mitään ongelmia.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: ota omia vaatteita synnärille. Ne sairaalakoltut alkaa tympiä parissa päivässä. Aina voi käydä niin, ettei sieltä pääsekään muutamassa päivässä kotiutumaan.

Ei se ole mikään höpöhöpö. Sinulla oli helppo, toisilla ei. Haavatulehdukset, verenvuodot, imettämisen aloittamisen vaikeus. jne.

Synnytys on vaan lähtölaukaus äitiydelle. Ei sitä kannata isommin stressailla, Suomessa on hyvä synnyttää ja susta ja lapsesta pidetään kyllä huoli. Mieti ja yritä valmistautua parhaan taitosi mukaan aikaan synnytyksen jälkeen, siinäpä riittää nimittäin puuhaa ja haastetta vuosikymmeniksi.

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan aloita ponnistelua liian aikaisin, anna vauvan valua itsestään ulospäin pikkuhiljaa. Kerro kätilölle tai hoitajalle kun tunnet vauvan liukuvan ulospäin ja kysy heidän neuvoaan että mitä missäkin vaiheessa pitäisi tehdä. Kun vauva tuntuu liukuvan ulospäin niin se saattaa sitten syntyä nopeastikin joten sairaalaan kipin kapin jos alkaa jo kotona tuntua. Voi toisaalta kestää 2-3 tuntiakin siitä ensimmäisestä liukumisen tunteesta ennen kuin syntyy. 

Jos tulee ponnistamisen tarve(=tulee sellainen olo että pitäidi päästä kakkoselle) niin silloin ei enää kerkeä sairaalaan vaan pitää soittaa ambulanssi.

Riippuu kuinka lähellä on sairaala, itsellä 20 min päässä, ponnistusvaihe kesti itsellä 40 min ja mistä sitä tietää kuinka nopeaan se lapsi laskeutuu kanavassa? Itse oli sairaalan synnytysosastolla 7h kokonaisuudessaan kotiolojen kanssa kesti n. 24h kun ensimmäiset kivuliaat supistukset alkoivat ennenkuin muuttuivat säännöllisinsi 5 min välein jolloin lähdin sairaalaan, olin 5cm auki joten loppu 5 cm tuli 6h + 40 min ponnistus.

No kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta kun päättää että perkele nyt tää lapsi tulee ulos, niin kyllä se tulee!

Käytä jakkaraa tai synnytä konttausasennossa, jolloin lantio on eniten auki. Kuvittele että väännät elämäsi suurinta kakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein neuvo mitä voin antaa: synnytys menee sillä lailla kun se menee, et ole yhtään huonompi äiti vaikka sinun synnytyksesi ei menisikään niin kuin toivot.

Itse uskoin synnytyspropagandaan kuinka naisen keho on suunniteltu synnyttämään ja kaikenmaailman puuttumiset siihen heikentävät synnytyksen kulkua. Muistan kuinka kammottavaa oli tajuta että ei, en pärjää tämän kivun kanssa (oksitosiinitipat täysillä käynnistyksessä, mutta lantio ei antanut periksi ennen kuin murtui) ja siinä vaiheessa muserruin niin kammottavalla tavalla henkisesti kun tajusin ettei minusta ollut luomusynnytykseen siinä synnytyksessä. Hätäsektioonhan se lopulta meni. Tunsin olevani epäonnistunut ja huono ja vaikka mitä. Keski monta vuotta nousta sieltä ylös ja pystyä iloitsemaan terveestä vauvasta ja siitä, että minä olin kantanut hänet ja synnyttänyt hänet onnistuneesti = vauva tuli ulos terveenä ja elävänä, minä jäin henkiin. Synnytys oli hurja kokemus ja uskon että se olisi mennyt huomattavasti paremmin oman psyykkeeni kannalta jos en olisi ollut niin jumissa synnytyspropagandassa, vaan osannut mennä tilanteen mukana ja todeta että hei, tämä synnytys nyt ei vain onnistu niin ja se ei ole kiinni siitä ettenkö minä tai minun vartaloni olisi osannut jotain tai että olisin ollut jotenkin huonompi.

Tsemppiä ja avointa mieltä! Kokemus se joka tapauksessa tulee olemaan <3

Synnytyksesi ei ollut luomusynnytys kos se oli käynnistetty ja oksitosiinit täysillä.

Ei todellakaan ollut sinun vika enkä syyllistä, mutta luomusynnytys on eri kuin oksitosiinilla tehty. Kaikille ei synnytys lähde itsekseen joten silloin oikea-aikainen keisarinleikkaus on tarpeen.

Mutta

Ei todellakaan ollut luomusynnytys. Olen siitä 100% samaa mieltä. Ei se 100% luomu ollut ikävä kyllä missään vaiheessa. Ballongilla käynnistettiin, kalvot puhkaistiin, ja supistuksia oli ennen oksitosiiniakin, mutta koska en auennut 2vrk aikana ollenkaan, laitettiin oksitosiinit. Kohtu kramppasi tuntikausia (10-16min supistukset 30sek välein) jonka jälkeen laitettiin epiduraali.

Lähdin kuitenkin liikkeelle siitä että pienen herättelyn jälkeen kroppani osaisi toimia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Ja näin käy joskus. Itselläni ilmeisesti on sen verran pieni ja jämerä sisälantio että vaikka se murtui, se ei antanut periksi ja vauva ei päässyt koskaan laskeutumaan. Kuopus sektioitiin elektiivisesti viikolla 39.

Kokemuksena synnytys oli käänteentekevä, maatamullista ja huikea. Toivon vain että olisin osannut suhtautua itseeni paljon armollisemmin.

Että ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. T. Hätäsektio ja toinen leikkaus viikon sisällä ja useita kuukausia täysin autettava.

Lue tämä

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Synnytyskivun hoito, itse käytin ilokaasua ja pudentaali tuohon ponnistuskipuun, kun pudrntaali oli niin tikkaus oli jo puudutettu. Älä suostu epiosotomiaan muuten kuin jos on lapsen vuoksi tarpeen(jotta tulee nopeammin) se ei auta repeämisen estoon vaan paranee hitaammin kuin omillaan tullut. Ja kaikki ei todellakaan repeä aina. Pysyy pystyasennossa, ponnistaa kyljellään ja välttää sitä puoli-istuvaa ponnistusta jos vain jaksaa muuten. puoli-istuva estää lantiota avautumasta kun istuu häntäluun päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitaan kiukkua siinä ponnistamisvaiheessa. Siihen saakka se on vain kärvistelyä, mutta ponnistamisesta selviät kiukulla.

Tästä tulikin mieleeni, että ponnistaminen on enemmän tekniikka- kuin voimalaji.

Ei kenelläkään ensisynnyttäjällä voi olla ponnistamisen tekniikka hallussa. Ihan puhtaalla päättäväisyydellä siinä pärjää. Ehkä tekniikka tulee vahingossa opittua siinä samalla ja seuraavassa synnytyksessä sen voi jo osata.

Pysy liikkeellä.

Pahinta oli, kun esikoisen synnytyksessä joutu makuulle sänkyyn kiinni piuhoihin liian aikaisin, ilman lääkitystä.

Liike helpottaa kipua. Tai ainakin pystyt ottamaan kivun vastaan juuri siinä asennossa missä omasta mielestäsi paras.

Ja jos haluat puudutusta, ja tulee tilanne, että kysyvät pärjäätkö vielä hetken, niin vastaa että et. Hetki saattaa venähtää pitkäksi erinäisistä syistä.

Älä turhia suunnittele. Vaihtoehtoja voi tietty halutessaan miettiä. Mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Itsellä kolme synnytystä, kaikki aivan erilaisia.

Luota kätilöihin.

Varatkaa miehelle mukaan enemmän kuin yksi lehti, synnytys saattaa kestää. Tai sitten ei kestä kuin hetken.

Sairaalan kauheet pöksyt on mukavat. Synnytyksen jälkeen kun käskevät suihkutella, muista säätää vedenpaine pienelle.

Ja pari päivää synnytyksen jälkeen, kun maito nousee kunnolla, rinnat on todella kipeät! Kaalinlehdet auttaa oikeasti.

Rintapumppu kannattaa hommata valmiiksi.

Tsemppiä. Synnytys on ihanaa ja samalla kamalaa. ❤

Huuda ja Kovaa varsinkin silloin kun on käynnistetty synnytys ja kätilöinä vanhan ajan tavat että alapäästä synnyttävä vaikka paikat repeäisi pahasti ja kehottavat ponnistamaan kivun läpi, huutavat että sinussa on voimaa kuin pienessä pitäjässä.

https://www.duodecimlehti.fi/duo91710

Epiosotomiahaava oli kipeä kaksi viikkoa enkä oikein voinut istua ekalla viikolla ja mitään en voinut poimia lattialta kun tikit kiristi.

Eli kyseenalaista rutiinisti tehty epiosotomia, sitä voi tarvita lapsen sykkeen/imukupin käytön takia, eli kun pitää nopeuttaa syntymää, useasti ei muuten.

Ota vaan kaikki huumeet, mitä siellä tarjotaan. Synnyttäminen ottaa aivan tajuttoman kipeää.

Vierailija kirjoitti:

Pysy liikkeellä.

Pahinta oli, kun esikoisen synnytyksessä joutu makuulle sänkyyn kiinni piuhoihin liian aikaisin, ilman lääkitystä.

Liike helpottaa kipua. Tai ainakin pystyt ottamaan kivun vastaan juuri siinä asennossa missä omasta mielestäsi paras.

Ja jos haluat puudutusta, ja tulee tilanne, että kysyvät pärjäätkö vielä hetken, niin vastaa että et. Hetki saattaa venähtää pitkäksi erinäisistä syistä.

Älä turhia suunnittele. Vaihtoehtoja voi tietty halutessaan miettiä. Mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Itsellä kolme synnytystä, kaikki aivan erilaisia.

Luota kätilöihin.

Varatkaa miehelle mukaan enemmän kuin yksi lehti, synnytys saattaa kestää. Tai sitten ei kestä kuin hetken.

Sairaalan kauheet pöksyt on mukavat. Synnytyksen jälkeen kun käskevät suihkutella, muista säätää vedenpaine pienelle.

Ja pari päivää synnytyksen jälkeen, kun maito nousee kunnolla, rinnat on todella kipeät! Kaalinlehdet auttaa oikeasti.

Rintapumppu kannattaa hommata valmiiksi.

Tsemppiä. Synnytys on ihanaa ja samalla kamalaa. ❤

Todellakin kannattaa hankkia se rintapumppu etukäteen, ei ole kiva etsiä sitä sairaalasta lähtiessä.

Ei avaa pakkausta ja pitää kuitin tallessa, toisinsanoen varmistaa onko palautusoikeus avaamattomalla (riippuu kaupasta, huom)

Vierailija kirjoitti:

Älä ota epiduraalia!

Totta kannattaa miettiä pttaako sen, kun ottaa epiduraalin tulee oksitosiinitippa ja tippapullo muutenkin, koska epiduraali vähentää yleendä supistuksia ja verenpainetta. ja sitten laitetaan vielä katetrikin kun ei tunne pussatunnetta, virtsarakko pitää olla mahdollisiman tyhjä ponnistaessa ei tule vaurioita.

Ei kiitos millekään piuhoille oli minun ratkaisu. Ilokaasu ja pudentaali.

Jos piuhat on ok ja kipu on hirveä eikä kestä niin sitten vaan epiduraali kehiin.

Älä lyö lukkoon suunnitelmia kuitenkaan.

Kiitos kun kirjotatte näitä. En vitsailee , olen tosissani . Olen vela ja tämä vain vahvistaa näkemyksiäni.

Hengitä tosiaan hyvin. Siten, että kylkiluut leviävät sivuille. Hengittäminen auttaa kipuun parhaiten. Jopa ilokaasu oli minulle huono idea.

Vauvan synnyttyä huolehdi, ettei turhaan anneta lisämaitoa. Häiritsee vaan imetyksen käynnistymistä. Alussa varaa valtavasti aikaa imetykseen. Kun se sujuu, niin elämäsi on helppoa ja ruoka aina mukana. Varo vetoa, josta seuraa helposti rintatulehdus.

Vierailija kirjoitti:

Valehtele painosi yläkanttiin, jotta saat kunnolla puudutusta.

Laihduin raskauden aikana reilusti (n.15 kg) ja sain odotuspainoani vastaavan puudutuksen. Synnytys tuntui kuin olisi chillaillut Karibian lämpimässä merivedessä. Synnytin ulkomailla ja jalat sidottiin tiukasti remmeillä gyne-telineisiin. Sain happiviikset ja kätilöt tsemppasivat hengittämään alppi-ilmaa. En tuntenut minkäänlaista kipua, mutten kyllä noussut omin jaloin pedistäkään.

Kaksi aikaisempaa synnytystä Suomessa olivat saatanallista tuskaa, kärvistelyä ja yksin olemista.

Sanot että jalkojen sitominen synnytyksen aikana on ok? ihan sairasta! Mika takapajuinen kehitysmaa tekee noin??? Ei helkutti mitä väkivaltaa.

Liiku, kävele, pyöritä lantiota ym. mahdollisimman pitkään. Yritä pysyä mahdollisimman rentona. Itsellä helpotti kipua ja pystyi ”liukumaan” supistuksiin mukaan.

5 kertaa synnyttänyt luomuna ja nopeat synnytykset.

Tärkein: doula tai vastaava mukaan. Oman kokemukseni mukaan kätilöllä ei ollut aikaa olla kuin ponnistuksen ja eniten sattui juuri avautumisvaiheessa. Vaikka voit olla suunnitellut mitä, et välttämättä pysty kivultasi apua pyytämään, silloin on tärkeää, että joku joka tietää on tukenasi ja ajaa asiaasi.

Supistusten väli ei välttämättä ole kivuton. Älä tuudittaudu siihen että saat lepotaukoja varmasti. Et välttämättä myöskään pysty hoitamaan kipua liikkeellä, jos sykettä ei saada kunnolla sikiötä. Itse jouduin tuntikausia olemaan siinä saatanan vyössä paikoillaan saatanan luvuissa. Ehkä jos doula olisi ollu mukana niin ehkä sen vyön olisi välillä voinut ottaa pois ja liikkua, en tiedä. Mutta nyt jouduin vain sokeasti uskomaan kätilönä, joka vain harvoin vilahti huoneessa.

Et myöskään saa kipulääkettä, vaikka olisit kuinka tuskainen, ellei vauvan sykettä saada eli älä tuudittaudu siihen että saat apua heti sairaalassa. Siihen saattaa mennä tunteja.

Kätilöltä et välttämättä saa mitään tukea tai ohjausta paitsi että lykkää ilokaasunaamarin käteen ennen ponnistusta. Eikä niitä toivelappuja todellakaan luettu ja kivuissasi et välttämättä pysty mitään apua vaatimaan. Itse en pystynyt edes juomaan kuin hädin tuskin kun mies pakolla pillillä juotti. OTA MUKAASI DOULA!!!!!