Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Jos mies on herkkä ja häntä selvästi jännittää kovasti synnytys, ja sanoo että ei halua mukaan, kannattaa antaa jäädä pois. Ekaan synnytykseen en antanut vaan sanoin että kun olet itse lapsen halunnut ja alulle laittanut niin saat luvan kestää sen synnytyksenkin. No, miehen pelko ja hössötys sitten vaan stressasi minua koko ajan ja kätilökin joutui paljon rauhoittelemaan miestä. En voinut esim näyttää kipuani mitenkään, en esim voihkia tai huutaa, miehen suojelemiseksi paniikilta. Toka synnytys sitten ilman miestä ja oli paljon helpompaa.

Suhtaudu synnytykseen kuin urheilusuoritukseen, joka saattaa osoittautua maratoniksi, ja valmistaudu sen mukaan.

Valmistaudu etukäteen kunnolla (esim. osallistumalla yksityisen kätilön järjestämään valmennukseen). Synnytys on vähän kuin rankka liikuntasuoritus, joka vaatii kunnollista valmistautumista ja jossa kipu on samalla tavalla hyvää ja normaalia, kuin puristettaessa kaikki itsestään irti treenissä. Harva lähtisi maratonille kylmiltään luottaen vaan siihen, että kyllä valmentaja sitten kertoo, mitä tehdä matkan varrella. Yllättävän moni kuitenkin lähtee synnyttämään tällä asenteella.

Tärkein neuvo mitä voin antaa: synnytys menee sillä lailla kun se menee, et ole yhtään huonompi äiti vaikka sinun synnytyksesi ei menisikään niin kuin toivot.

Itse uskoin synnytyspropagandaan kuinka naisen keho on suunniteltu synnyttämään ja kaikenmaailman puuttumiset siihen heikentävät synnytyksen kulkua. Muistan kuinka kammottavaa oli tajuta että ei, en pärjää tämän kivun kanssa (oksitosiinitipat täysillä käynnistyksessä, mutta lantio ei antanut periksi ennen kuin murtui) ja siinä vaiheessa muserruin niin kammottavalla tavalla henkisesti kun tajusin ettei minusta ollut luomusynnytykseen siinä synnytyksessä. Hätäsektioonhan se lopulta meni. Tunsin olevani epäonnistunut ja huono ja vaikka mitä. Keski monta vuotta nousta sieltä ylös ja pystyä iloitsemaan terveestä vauvasta ja siitä, että minä olin kantanut hänet ja synnyttänyt hänet onnistuneesti = vauva tuli ulos terveenä ja elävänä, minä jäin henkiin. Synnytys oli hurja kokemus ja uskon että se olisi mennyt huomattavasti paremmin oman psyykkeeni kannalta jos en olisi ollut niin jumissa synnytyspropagandassa, vaan osannut mennä tilanteen mukana ja todeta että hei, tämä synnytys nyt ei vain onnistu niin ja se ei ole kiinni siitä ettenkö minä tai minun vartaloni olisi osannut jotain tai että olisin ollut jotenkin huonompi.

Tsemppiä ja avointa mieltä! Kokemus se joka tapauksessa tulee olemaan <3

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on herkkä ja häntä selvästi jännittää kovasti synnytys, ja sanoo että ei halua mukaan, kannattaa antaa jäädä pois. Ekaan synnytykseen en antanut vaan sanoin että kun olet itse lapsen halunnut ja alulle laittanut niin saat luvan kestää sen synnytyksenkin. No, miehen pelko ja hössötys sitten vaan stressasi minua koko ajan ja kätilökin joutui paljon rauhoittelemaan miestä. En voinut esim näyttää kipuani mitenkään, en esim voihkia tai huutaa, miehen suojelemiseksi paniikilta. Toka synnytys sitten ilman miestä ja oli paljon helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata lähteä yksin. Kannattaa ottaa mukaan joku johon voi luottaa ja joka osaa pitää puoliasi ja tukea vaikka itse et enää osaisi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet itse itsesi paras asiantuntija: jos tuntuu, että et enää kestä kipua, uskalla vaatia epiduraali/spinaali. Jätä omaan arvoonsa kätilön ehdotukset kelliä jumppapallolla ym. Sinä olet kuitenkin se, joka vauvan synnyttää, ja jos voimasi loppuvat jo ennen ponnistusvaihetta, miten ajattelit sen tehdä? Myös vauvalle voi tulla ns. taisteluväsymystä. 

Ei näitä mitenkään vaatia tarvitse, jos vaan on sellainen vaihe synnytystä jossa puudutuksen pystyy antamaan. Itse synnytin kahdesti luomuna ja sen puolesta joutui kyllä tappelemaan että ihan oikeasti ei halua mitään kivunlievitystä. Kätilöt pelottelivat ja uhkailivat millaista kidutusta tulee olemaan ja etten tule kestämään järjissäni, varsinkin ekassa synnytyksessä. Moneen kertaan tyrkytettiin niitä puudutuksia, edes ilokaasua jos ei epiduraalia jne. Vaikkei mulla ollut mitään vaikeuksia kestää ilman.

Vaadi sektio nukutuksella.

Ota kaikki tarjotut lääkkeet vastaan.

Meditointimusiikkia synnytyshuoneeseen. Keskity hengittämiseen ja unohda kaikki muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies on herkkä ja häntä selvästi jännittää kovasti synnytys, ja sanoo että ei halua mukaan, kannattaa antaa jäädä pois. Ekaan synnytykseen en antanut vaan sanoin että kun olet itse lapsen halunnut ja alulle laittanut niin saat luvan kestää sen synnytyksenkin. No, miehen pelko ja hössötys sitten vaan stressasi minua koko ajan ja kätilökin joutui paljon rauhoittelemaan miestä. En voinut esim näyttää kipuani mitenkään, en esim voihkia tai huutaa, miehen suojelemiseksi paniikilta. Toka synnytys sitten ilman miestä ja oli paljon helpompaa.

Ei kuitenkaan kannata lähteä yksin. Kannattaa ottaa mukaan joku johon voi luottaa ja joka osaa pitää puoliasi ja tukea vaikka itse et enää osaisi.

Itselleni yksin oli ainoa oikea ratkaisu, monella muulla varmaan toisin. En kaivannut missään vaiheessa tukea enkä puolien pitoa, upposin tokassa synnytyksessä jossa sain olla yksin omaan transsiini jossa oli vain automaatiolla toimivaa kehoa ja vaistojen noudattamista. Ajatteleva mieli oli täysin hiljaa ja katselin kuin ulkopuolisena todistajana miten luonto vei asiat eteenpäin itsekseen. En myöskään ollut mitenkään heikko tai avuton tarvittaessa pitämään puoliani itse.

Mutta toki jos asiat olisi menneet vaikeaksi olisi se tukihenkilön tarve voinut tulla minullekin. Hyvä onni oli että tuo toinen synnytykseni oli äärimmäisen helppo ja tapahtui 3 tunnissa sairaalaan tulosta.

Matka on lyhyt. Kun kipu on kovinta, lapsi syntyy pian.

Sunniteltu sektio on hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Synnytä sektiolla. Ihan oikeesti.

Samaa mieltä.Ei paikat veny.

Älä ota epiduraalia!

Sektio on minun vinkkini

Olisimme kuolleet sukuputtoon jo kauan sitten mikäli synnytystä pitäisi pelätä.

On hurja kokemus.

Treenaa lantiopohjalihaksia hyvissä ajoin ennen synnytystä niin pääset helpommalla!

Vältä sektiota. Kivut ja rajoitteet leikkauksen jälkeen voi kestää monta viikkoa kuten minulla. Lisäksi sektio on vauvallekin 'epäluonnollinen' joten vauvalle tulee todennäköisemmin esim koliikkia ja vatsavaivoja

Lisäksi sektiossa suuremmat riskit äidille. Mutta jos oma kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse sektio.

Voin suositella spinaalia. Molemmat lapset syntyneet spinaalia kanssa. Ei vie kokonaan tuntoa vaan esimerkiksi ponnistustarve tuntui ainakin itselläni mutta ei minkäänlaista kipua alapäässä. Vaikutus tietysti ei kestä niin kauaa kuin epiduraalissa mutta oikein hyvä vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vältä sektiota. Kivut ja rajoitteet leikkauksen jälkeen voi kestää monta viikkoa kuten minulla. Lisäksi sektio on vauvallekin 'epäluonnollinen' joten vauvalle tulee todennäköisemmin esim koliikkia ja vatsavaivoja

Lisäksi sektiossa suuremmat riskit äidille. Mutta jos oma kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse sektio.

Saisiko jotain lähdettä tuolle väitteelle että vauvalle tulee todennäköisemmin vatsavaivoja ja koliikkia sektiosta? Olisiko neuvosi sama toisinpäin eli jos vauvan vammautuminen/kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse alatie?