Lue keskustelun säännöt.
Miksi joitain kiusataan koko elämän läpi
07.11.2020 |
Itse olen tälläinen ja taas ilmeisesti työpaikkakiusattu. Mitkä syyt johtaa siihen että jopa aikuiset kiusaa?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Työkaveria kiusataan kanssa paikassa kuin paikassa. Hän on laiska, yrittää teettää työnsä muilla ja röyhkeä. Hän puhuu toisille törkeästi ja kokee kiusaamisena kun saa samallaista kieltä takaisin eivätkä muut halua häntä lounasseurakseen. Nyt on kiusaamisen takia vaihtamassa työpaikkaa. Lasketaan päiviä, että päästään hänestä.
Minusta on aika törkeää, jos puhutaan kiusaamisesta, kun se ei selvästikään sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaja pärjää vain hiekkalaatikolla ja olo helpottaa aina vasta, kun sellainen on rakennettu kulloiseenkin työpaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut kiusaavat toisia ihmisiä elämän läpi?
Kiusaajalla on heikko itsetunto , alentamalla toinen itse ylentyy. Yritä ajatella että kiusaaja on pieni taapero jolla ei ole muita keinoja pärjätä elämässä. Toivotan voimia kaikille kiusatuille!
Kiusaajalla ja kiusatulla on sama ongelma, molemmilla on huono itsetunto. Kiusatulla se vain esiintyy yhteiskunnassa pärjäämisen kannalta epäedullisemmalla tavalla, eli vetäytymisellä.
Ei, vaan kiusaaja luulee pärjäävänsä kiusatulle. Jos on hyvä itsetunto, ei tarvitse kiusata. Mä olen vaaleatukkainen, hyväntahtoinen ja rauhallinen nainen. Monesti on yritetty kiltin ulkonäköni takia kävellä yli ja kiusata. Moni on kokenut kuitenkin karvaan pettymyksen, koska mulla on hyvä itsetunto, olen älykäs ja tarvittaessa sanavalmis ja säälimätönkin. Kiusaaminen loppuu ennen kuin ehtii alkaakaan.
Niin, eli et ole kiusattu, koska sinulla ei ole huono itsetunto.
Sehän on kiusaamisen taktiikka, että kulisseissa kiusataan sitä yhtä, niin että alkaa varoa normaaleitakin eleitä.
Altistetaan huonolle kohtelulle, kun ketään ulkopuolista ei ole paikalla. Sitten kun ulkopuoliset ovat siinä, annetaan ymmärtää, että kohta tulee turpaa, kiusattu reagoi, vaikka mitään ei vielä ole tapahtunut . Tämä näyttää hassulta ulkopuolisen silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(
Minäkin olen ujo ja arka, varmasti suuremmassa määrin kuin sinä. Silti en ole kokenut enkä koe että minua kiusataan. Koulussa nyt oli sellaistakin jonka joku laskee kiusaamiseksi, mutta sen uhriksi joutuvat lähes kaikki.
Eli, kyse on nimenomaan siitä että koko ikänsä kiusatuksi joutuva vain kokee normaalin kanssakäymisen kiusaamiseksi.
Haukkuminen, nolaaminen, nöyryyttäminen jne. eivät ole normaalia kanssakäymistä, paitsi ehkä kiusaajan mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesti muita lahjakkaampi lapsi voi kiusata nuorempaa tai kielellisessä kehityksessä häntä heikommalla olevaa lasta.
Kysymykseen, miksi lapset kiusaavat on hyvin yksinkertainen ja raadollinenkin vastaus:
– Kiusaaminen on palkitsevaa. Tutkimusten mukaan kiusaamalla toisia lapsen status ryhmässä nousee. Muut nauravat, kun kiusaaja nimittelee, pilkkaa tai tönii jotain toista, selvittää Laura Repo ryhmäilmiötä.
Kiusaaja kokee, että nauramalla muut lapset hyväksyvät hänet ryhmän jäseneksi.
On aikuisen tehtävä puuttua tilanteeseen vaikka kysymällä, että miltä sinusta tuntuisi, jos kaikki muut nauraisivat sinulle?
Loukkaamistilanteesta täytyisi pyrkiä sulavasti eteenpäin. Vaikka ei-sanaakin käytetään reippaasti, niin rankaiseminen ei hyödytä kumpaakaan osapuolta.
Näytetään kädestä pitäen kuinka toimitaan oikein. Näin lapsi oppii uusia taitoja.
Minua kiusataan koska olen niin kunnollinen, menestynyt ja minulla on seksikäs vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Revon mukaan päiväkoti-ikäiset lapset ovat hyvin sisäistäneet ajatuksen, että kaikki pitää ottaa mukaan. Joku lapsista suljetaan ulkopuolelle roolituksessa. Toinen keino on sääntöjen muuttaminen kesken leikin.
Jos aikuinen katselee lasten leikkiä etäämpää, kaikki näyttää olevan kohdallaan, mutta lähempää tarkastelleessa yksi on saanut "mopen osan" eli on mukana leikissä vain näennäisesti. Hän ei voi käytännössä vaikuttaa leikkiin.
– Näennäisesti mukana oleva lapsi ymmärtää kyllä olevansa ulkokehällä. Mikäli lapsi ei ole vielä oppinut riittäviä vuorovaikutustaitoja, hän ei kykene neuvottelemaan itselleen aktiivisempaa roolia esimerkiksi laajentamalla sitä pihakoiran roolista: Nyt nää lähtis koiranäyttelyyn ja tää voittais koko näyttelyn parhaana koirana...
Muita nuoremman lapsen lisäksi leikin ulkopuolelle tai huonompaan rooliin leikissä jää helposti lapsi, joka ei kykene vielä säätelemään tunteitaan. Tällöin hän saattaa epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen joutuessaan purkaa pahaa mieltään räyhäämällä tai rikkomalla muiden leikin.
– Muut lapset saattavat sanoa tällaiselle lapselle jo heti kättelyssä, ettei hän pääse mukaan, koska hän "kiusaa". Tämä on ymmärrettävä reaktio, mutta kasvattaa sivuutetun turhautumista.
Helposti käy niin, että aikuinen havahtuu tilanteeseen vasta, kun itsehillintänsä menettänyt lapsi on joutunut avoimeen konfliktiin muiden kanssa. Tässä vaiheessa saattaa käydä niin, että aikuinen poistaa riehujan muualle, koska ei tiedä että tämä on reagoinut aggressivisesti tultuaan torjutuksi.
– Poislähettäminen vain kasvattaa ongelmaa. Lapsi ei opi mitään pelkistä moitteista, korostaa Laura Repo.
Tunteiden hallinnan kanssa painiskeleva lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta siihen, miten hän pääsee mukaan porukkaan.Kasvatustieteilijä Laura Repo antaa saman neuvon kuin nuoremman lapsen ujuttamiseksi leikkiin mukaan.
Luodaan yhdessä lapselle leikkiin istuva rooli ja leikitään hänen ja muiden lasten kanssa. Näin molemmat osapuolet saavat positiivisen kokemuksen yhdessä leikkimisestä.
– Aiemmin pinnansa polttanut lapsi voi näin välttyä leimautumasta kiusaajaksi selvittyään leikkiroolistaan. Hän saa positiivisia kokemuksia toisenlaisesta yhdessäolosta ja oppii useamman harjoituskerran jälkeen todennäköisesti toimimaan taitavammin sosiaalisissa tilanteissa muiden lasten kanssa, sanoo Repo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Repo varoittaa kuitenkin leimaamasta lapsia kiusaajiksi tai kiusatuiksi. Kiusaamistilanteet syntyvät ryhmädynamiikasta.
Kiusaaminen tai kiusaamisen uhriksi joutuminen ei johdu lapsen luonteenpiirteistä. Kuka vain voi joutua kiusatuksi tai sortua kiusaamaan. Pieni lapsi ei ole vielä ehtinyt sisäistää kiusaamisen kieltäviä eettisiä normeja, vaan toimii hetkessä.
Joissain ryhmissä kiusataan vaikka pullukkaa lasta, toisessa ei. Tämä riippuu siitä, millaiset arvot ryhmässä vallitsevat. Ryhmän arvoihin aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa.
Oma esimerkki on paras. Ei lapsi ymmärrä, miksei hän saisi puhua pahaa toisesta lapsesta selän takana, jos vanhemmat moittivat jatkuvasti esimerkiksi naapureita. Kannattaa varoa kritisoimasta lasten kuullen ketään. Jos ihmettelee jotain päiväkodissa tapahtunutta, kannattaa ottaa asia suoraan esille oman opettajan kanssa eikä puida sitä kotona lasten kuullen.
Hyvän me-hengen luomiseen ja sitä kautta kiusaamisen ehkäisyyn Laura Revolla on selkeä ja käytännöllinen vinkki: perinteiset pihaleikit vahvistavat luontevasti ryhmähenkeä. Esimerkiksi hippaa voi leikkiä yhdessä pienempien lasten kanssa, vähän vanhempien kanssa seitsemää tikkua laudalla ja kirkonrottaa.
Aikuisen tehtävä on samalla valvoa, että säännöt ovat kaikille samat ja jokainen saa vuorollaan osallistua kaikissa rooleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikan tiimitaidot opitaan jo päiväkodissa
Tutkimusten mukaan työpaikkakiusaajat ovat kiusanneet luokkatoveritaan jo koulussa ja sitä ennen jopa päiväkodissa. Kun kiusaamiseen puututaan mahdollisimman varhain, ilmiötä saadaan vähennettyä helpoiten ja tehokkaimmin. Näin luodaan pohjaa myös työpaikoilla arvostetuille tiimitaidoille.
Kukaan ei yksin pysty kiusaamaan, siihen vaaditaan myötäilijöitä. Samat periaatteet pätevät hiekkalaatikolta ministeriaitioon.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti muita lahjakkaampi lapsi voi kiusata nuorempaa tai kielellisessä kehityksessä häntä heikommalla olevaa lasta.
Kysymykseen, miksi lapset kiusaavat on hyvin yksinkertainen ja raadollinenkin vastaus:
– Kiusaaminen on palkitsevaa. Tutkimusten mukaan kiusaamalla toisia lapsen status ryhmässä nousee. Muut nauravat, kun kiusaaja nimittelee, pilkkaa tai tönii jotain toista, selvittää Laura Repo ryhmäilmiötä.
Kiusaaja kokee, että nauramalla muut lapset hyväksyvät hänet ryhmän jäseneksi.
On aikuisen tehtävä puuttua tilanteeseen vaikka kysymällä, että miltä sinusta tuntuisi, jos kaikki muut nauraisivat sinulle?
Loukkaamistilanteesta täytyisi pyrkiä sulavasti eteenpäin. Vaikka ei-sanaakin käytetään reippaasti, niin rankaiseminen ei hyödytä kumpaakaan osapuolta.
Itse asiassa fakta on, että sosiaalisesti vähiten kehittyneet kiusaavat, koska he eivät tiedä, kuinka ryhmäydytään ilman kiusaamista. Tuntevat epävarmuutta ja se on ainoa tapa saada paikka yhteisössä.
Näytetään kädestä pitäen kuinka toimitaan oikein. Näin lapsi oppii uusia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Niin, miksiköhän joistakin ihmisistä ei kukaan tykkää? Varmaan salaliitto, vanhan työpaikan ihmiset soittaa uuteen duuniin, ja käskee kiusata. Kiusatussa ei vika voi olla! NIH.
Jos kaikkialla kiusataan, niin mikä onkaan ainoa yhteinen nimittäjä? Kaikkia kiusataan joskus.
Naapurissani asui vanha mummo joka otti kaikista selville kaiken -oli työskennellyt Supossa mm- ja tosiaan soitteli ihmisten työpaikoille kertoillen tosiaan noista kohteistaan ja sotkien heidän elämäänsä. Saattoi soittaa tuomarillekin jos joku oli menossa oikeuteen...jne. Siis oikeasti näitä ihmisiä on.
Kiusaaminen on sosiaalinen ilmiö. Se on mahdotonta, mikäli ympärillä ei ole hyväksyvää yleisöä. Kiusaaminen loppuisi siihen paikkaan, jos kaikki kiusatun ja kiusaajan ympärillä osoittaisivat kiusaajalle yksiselitteisesti, ettei kiusaaminen ole hyväksyttyä, Kaski väittää.
On tärkeää huomata, että kukaan ei synny kiusaajaksi. Siihen kasvetaan, Kaski sanoo.
Hän nimeää kuitenkin yhden yksittäisen tekijän, joka voi lisätä riskiä kiusaajaksi tulemiselle. Se on kyvyttömyys empatiaan. Lähtökohtaisesti kaikki ihmiset ovat myötätuntoisia, mutta taito voi kadota.
– Meillä jokaisella on perustarve tulla kuulluksi, nähdyksi, välitetyksi. Se on luonnollinen ihmisyyteen kuuluva asia. Kun jotain menee pieleen, pitää yrittää selvitä poistamalla jotain itsestä. Haitalliset selviytymismenetelmät voiva olla ylikompensoivia. Voi olla liian kivuliasta nähdä toisen silmissä pelko, koska pelkää itse niin paljon, Kaski selittää.
Kaski antaa kuitenkin toivoa kiusaajille ja heidän vanhemmilleen: huonoja käytösmalleja on mahdollista muuttaa. Empaattisuus ja taito tunnistaa toisen ihmisen tunnetiloja ovat opeteltavissa.
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/8a400fbb-ea44-44ae-805b-034d…
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisesti muita lahjakkaampi lapsi voi kiusata nuorempaa tai kielellisessä kehityksessä häntä heikommalla olevaa lasta.
Kysymykseen, miksi lapset kiusaavat on hyvin yksinkertainen ja raadollinenkin vastaus:
– Kiusaaminen on palkitsevaa. Tutkimusten mukaan kiusaamalla toisia lapsen status ryhmässä nousee. Muut nauravat, kun kiusaaja nimittelee, pilkkaa tai tönii jotain toista, selvittää Laura Repo ryhmäilmiötä.
Kiusaaja kokee, että nauramalla muut lapset hyväksyvät hänet ryhmän jäseneksi.
On aikuisen tehtävä puuttua tilanteeseen vaikka kysymällä, että miltä sinusta tuntuisi, jos kaikki muut nauraisivat sinulle?
Loukkaamistilanteesta täytyisi pyrkiä sulavasti eteenpäin. Vaikka ei-sanaakin käytetään reippaasti, niin rankaiseminen ei hyödytä kumpaakaan osapuolta.
Näytetään kädestä pitäen kuinka toimitaan oikein. Näin lapsi oppii uusia taitoja.
Huomaatko miten sinullakin on jo sisäänrakennettua vääristynyttä tietoa: puhut sosiaalisesta lahjakkuudesta vaikka se on kaikkea muuta. Sosiaalisesti lahjakas ei tarkoita lipevää pärjäämistä eikä edes sulavaa vaan sellaista joka omaa empatiaa ja osaa katsoa asiat toistenkin kulmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(
Minäkin olen ujo ja arka, varmasti suuremmassa määrin kuin sinä. Silti en ole kokenut enkä koe että minua kiusataan. Koulussa nyt oli sellaistakin jonka joku laskee kiusaamiseksi, mutta sen uhriksi joutuvat lähes kaikki.
Eli, kyse on nimenomaan siitä että koko ikänsä kiusatuksi joutuva vain kokee normaalin kanssakäymisen kiusaamiseksi.
Haukkuminen, nolaaminen, nöyryyttäminen jne. eivät ole normaalia kanssakäymistä, paitsi ehkä kiusaajan mielestä.
Työpaikalta savustus: tieto ei kulje kiusatulle. Toivotaan, että tekee virheen, jolloin päästään savustamaan ulos työpaikalta.
Ei ole normaalia tämä.
Tämä. Törmäsin itse koulussa siihen että eräs samoilla kursseilla ollut opiskelija ei, jostain syystä, vain tykännyt minusta yhtään. Sain parissa ryhmätyössä tältä todella huonot arvoinnit omasta osuudestani, vaikka muut olivat vain kehuneet noita osuuksia tai antaneet parannusehdotuksia. En kuvitellut tuota, yhden kurssin opettajakin totesi hämillään tunnin jälkeen minulle että mites siltä *nimi* noin rankkaa palautetta tuli. Joku muu olisi saattanut kokea tuon kiusaamiseksi, minua vain ihmetytti miten jotakin voi hiertää joku puolituttu ihminen noin paljon.