Miksi joitain kiusataan koko elämän läpi

Opettaja korona-ajan nettikurssilla kun muut valittivat yhden kiusaavan: Nyt unohdetaan tämä kaikkija mennään eteenpäin :D

Kun opettajalla ei ole ammattitaitoa, niin kiusaaminen voi jatkua. Opettajilla ei ole uskallusta tai munaa puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässäkin ketjussa syyllistetään kiusattuja, eikä kiusaajia, huoh.

"No voi voi, kun olet viaton uhri. Ota tästä iso jaxuhali."

No tuliko parempi mieli? Ratkesivatko ongelmasi?

Maaplaneetan luominen paremmaksi paikaksi alkaa jokaisesta itsestä, pienistä teoista, kauniista ajatuksista itseä ja toisia kohtaan Ajatuksemme tässä ja nyt luovat parempaa tulevaisuutta. Pienet teot ova suuria tulevaisuudelle jotta valo ja rakkaus voittavat❤

Kohdelkaa toisianne niinkuin haluatte itseänne kohdeltavan.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen antaa tahtomattaan signaalia "mun yli saa kävellä". Pitää itseään huonona.

Ei tietenkään läheskään kaikki kiusaa. Mutta porukoissa on aina kiusaajia, ja ne haistaa otollisen uhrin.

Vain mielisairas kyttää muita ihmisiä hyväksikäyttötarkoituksessa. Mitä ne omille lapsilleen tekee kun ne on vauvoja. Kävelee yli kun ne ei pysty pistämään vastaan? Nämä ihmiset on myös suurimpia uhriutujia kun saavat siltä kiltiltä ja kivalta kunnolla päihinsä kun sillä tulee mitta täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässäkin ketjussa syyllistetään kiusattuja, eikä kiusaajia, huoh.

"No voi voi, kun olet viaton uhri. Ota tästä iso jaxuhali."

No tuliko parempi mieli? Ratkesivatko ongelmasi?

😝

Jotkut ovat liian kilttejä eivätkä laita vastaan tarpeeksi pontevasti. Kiltit myös usein (tahtomattaan) osoittavat pahastumisensa. Usein tähän liittyy vielä jotain mitä kiusaajat kadehtivat.

Joskus kyse on siitä, että lapsuudessaan kiusatuksi joutunut myöhemmin kokee sellaisetkin asiat kiusaamisena, mitä muut eivät edes noteeraa mitenkään. Ollaan tavallista herkempiä muiden ihmisten sanomisille, tekemisille, ilmeille jne. Jäädään miettimään, mitä toinen oikein tarkoitti, vaikka muut kuittaavat vastaavan käytöksen olankohautuksella. 

"taas ilmeisesti työpaikkakiusattu"

joko olet tai et ole vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse on siitä, että lapsuudessaan kiusatuksi joutunut myöhemmin kokee sellaisetkin asiat kiusaamisena, mitä muut eivät edes noteeraa mitenkään. Ollaan tavallista herkempiä muiden ihmisten sanomisille, tekemisille, ilmeille jne. Jäädään miettimään, mitä toinen oikein tarkoitti, vaikka muut kuittaavat vastaavan käytöksen olankohautuksella. 

Pitkään kiusaamisesta kärsineillä on usein myös sekä heikko omanarvontunto että huonontunut kyky erottaa terveet ihmiset ja ihmissuhteet epäterveistä sellaisista. Tämänkin vuoksi moni ajautuu yhä uudelleen ja uudelleen kiusatuksi tulemisen kierteeseen, koska he eivät hahmota, mikä on normaalia tasapainoista käytöstä eivätkä toisaalta usko ansaitsevansa parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse on siitä, että lapsuudessaan kiusatuksi joutunut myöhemmin kokee sellaisetkin asiat kiusaamisena, mitä muut eivät edes noteeraa mitenkään. Ollaan tavallista herkempiä muiden ihmisten sanomisille, tekemisille, ilmeille jne. Jäädään miettimään, mitä toinen oikein tarkoitti, vaikka muut kuittaavat vastaavan käytöksen olankohautuksella. 

Olen miettinyt tätä samaa.

Työpaikalla tietty porukka lähtee aina yhdessä syömään, eikä kysy minua. En minä sitä ota sitä kiusaamisena, mutta joku muu ottaa.

Ei siinä mistään signaaleista tai heikosta itsetunnosta ole kyse vaikka niitä usein syyksi tyrkytetään. Syynä on yleensä se, että kiusattu on jollakin tavalla erilainen kuin muut. Eikä erilaisuutta hyväksytä.

Itse tajusin lapseni autismi-diagnoosin myötä miksi olen joutunut niin monessa paikassa syrjityksi tai kiusatuksi.

- Syy on kohdallani autismin piirteissä. Eivät riitä diagnoosiin asti vaikka ovat joiltakin osin aika voimakkaita.

Kaikki lähtee jo olemuksesta. Se on iso asia, että katsekontakti ei rauhoita eikä tuo hyvää oloa, vaan sattuu ja ahdistaa. Se on aika hankala asia kun yleisesti katsekontaktia pidetään tärkeänä ja katsekontaktia vältteleviä epämiellyttävinä ja epärehellisinä. Eikä se katsekontakti ole edes ainoa poikkeavuus olemuksessani.

Vaikka sitä "normaalia" käytöstä ja reagointia opettelee, ei siinä pääse samalle tasolle muiden kanssa.

Toki kovalla yrittämisellä saa piilotettua omia autistisia piirteitä niin paljon, että tulee jollakin tavalla hyväksytyksi ja vain pahimmat kiusaajat haistavat helpon uhrin, mutta se kova yrittäminen tekee elämästä raskasta.

Sitten jos ei isommin yritä olla kuin muut, on oma olo parempi mutta kiusaaminen muuttuu pahemmaksi.

Yksi hassu piirre tässä kaikessa on siinä, että silloin kun ei jaksa yrittää feikata "normaalia" saa kuulla neuvoja, että ole vain oma itse äläkä tuommoinen feikki.

Ja sitten kun feikkaa oikein kovasti, saa kuulla kehuja siitä että "vihdoin uskaltaa olla oma itsensä".

Ehkä sellainen autistimainen jäykkyys vaan näyttää epäaitoudelta ja ärsyttää ihmisiä.

Jollakin toisella on varmasti joku muu syy joutua kiusatuksi kaikkialla. Yhtälailla vaikea tilanne on kuitenkin kaikilla jotka siihen törmäävät ymmärtämättä mitä tekevät väärin. Aina eivät tee mitään varsinaisesti väärin, ovat vaan jotenkin erilaisia ja erottuvat väärällä tavalla.

Itse olen poikkeuksellisen ujo ja hiljainen ja minua on kiusattu aina ala-asteelta lähtien ja kiusataan yhä näin päälle kolmekymppisenä. Jos porukassa on kiusaajia niin minä olen aina se kohde.

En voi mitään ujoudelleni ja hiljaisuudelleni, mutta sille miten suhtaudun kiusaamiseeni varmasti voisin. Tosiasia kuitenkin on, että olen siinäkin suhteessa poikkeava. Välillä tuntuu että olen jotenkin liiallisen empaattinen, kärsin mieluummin itse kuin aiheutan muille tietoisesti kärsimystä. Yritän aina ymmärtää kiusaajiani, en osaa vihata ketään ja saatan jopa puolustaa kiusaajiani jos joku yrittää kiusata heitä. Ja monestihan kiusaajat purkavatkin toisiinsa omia negatiivisia tunteitaan ja vika on enemmän kiusaajan tunteidenkäsittelytaidoissa, kohteeksi vain valikoituu aina se "helpoin".

Mietin usein miten kamala maailma on kun toisia kiusataan ja että mikseivät kaikki voisi vain olla kivoja kaikille, mutta tuskin kiusaaminen ja ilkeys tulee koskaan katoamaan. Ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki voi olla kaikessa hyviä, joten on myös aina niitä joiden empatiakyky ja tunnetaidot eivät ole parhaita mahdollisia. Parasta siis mielestäni olisi keskittyä opettamaan kiusatuille miten pärjätä kiusaamisen kanssa ja että muut ymmärtäisivät miten tärkeää kiusatulle on, että olisi edes yksi joka puolustaisi ja ymmärtäisi kiusattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kiusaavat toisia ihmisiä elämän läpi?

He ovat täynnä vihaa, joka purkautuu joko väkivaltanaitseen päin tai muihin päin.

Itsekin olen täynnä vihaa, mutta en silti ikinä kiusaisi ketään. Joskus jopa yritin, mutta aloinkin itse itkeä ja pyysin anteeksi pahoja sanojani. En vaan pysty kiusaamaan ketään, se aiheuttaa niin pahan olon itselle. Joillakin jostain syystä ei sitä pahaa oloa aiheudu, joten he pystyvät loukkaamaan muita täysin surutta ja nukkuvat yönsä hyvin.

Mistähän se johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(

Kyllä. Meillä on valitettavasti kova ja armoton yhteiskunta, jossa pärjää vain suurisuiset kovikset, muut tallotaan alle.

Itse kuulun myös niihin ihmisiin, että olisi ihan mahdoton ajatuksenakin alkaa piinata jotain toista. Kun en saisi siitä mitään muuta kuin tosi paskan ja pahan olon itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut kiusaavat toisia ihmisiä elämän läpi?

He ovat täynnä vihaa, joka purkautuu joko väkivaltanaitseen päin tai muihin päin.

Itsekin olen täynnä vihaa, mutta en silti ikinä kiusaisi ketään. Joskus jopa yritin, mutta aloinkin itse itkeä ja pyysin anteeksi pahoja sanojani. En vaan pysty kiusaamaan ketään, se aiheuttaa niin pahan olon itselle. Joillakin jostain syystä ei sitä pahaa oloa aiheudu, joten he pystyvät loukkaamaan muita täysin surutta ja nukkuvat yönsä hyvin.

Mistähän se johtuu?

He ovat pahoja ja paatuneita ihmisiä - eivät välttämättä edes tajua huonoa käytöstään. Kannattaisi ottaa kännyn videolle heidän toimintaansa ja näyttää sitten heille, voisi siinä silmät avautua.

Kiusaaja on sosiaalisesti taitava. Siinä pitää ensinnäkin saada se hovi ympärille, sitten tulla vakuuttuneeksi siitä, että hiljainen enemmistö pysyy sellaisena. Myös uhri valitaan sillä perusteella, että on esim. pienempikokoisempi, jolloin mahdollisuus oman terveyden vaarantumiseen arvioidaan pienemmäksi kuin vaikkapa samankokoisen kiusattavan.

Ja sitten se voi alkaa...

"He ovat pahoja ja paatuneita ihmisiä - eivät välttämättä edes tajua huonoa käytöstään. Kannattaisi ottaa kännyn videolle heidän toimintaansa ja näyttää sitten heille, voisi siinä silmät avautua."

En usko tähän. Kiusaaminen on tietoista ja tarkoituksellista toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(

Minäkin olen ujo ja arka, varmasti suuremmassa määrin kuin sinä. Silti en ole kokenut enkä koe että minua kiusataan. Koulussa nyt oli sellaistakin jonka joku laskee kiusaamiseksi, mutta sen uhriksi joutuvat lähes kaikki.

Eli, kyse on nimenomaan siitä että koko ikänsä kiusatuksi joutuva vain kokee normaalin kanssakäymisen kiusaamiseksi.