Miksi joitain kiusataan koko elämän läpi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen antaa tahtomattaan signaalia "mun yli saa kävellä". Pitää itseään huonona.

Ei tietenkään läheskään kaikki kiusaa. Mutta porukoissa on aina kiusaajia, ja ne haistaa otollisen uhrin.

Minä olen varmaan juuri tuollainen ihminen - että minusta saa sen kuvan. Minun onkin vaikea pitää puoliani. Koulussakin kiusattiin. Kaikki taisi saada alkunsa kotona: vanhemmat tekivät selväksi jo kun olin pieni lapsi, että olin kaikin puolin epäonnistunut ja vastenmielinen ja että päättäisin päiväni hullujenhuoneessa. Pikkuveljeni oli heille kaikki kaikessa, minä vain tiellä ja näkymiä pilaamassa.

Siitä huolimatta noilla ylikävelijöillä on se oikea ongelma ja signaali saada surutta kävellä yli. He ovat ne joitten tulisi saada hoitoa ei suń.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässäkin ketjussa syyllistetään kiusattuja, eikä kiusaajia, huoh.

Eikä syyllistetä. Se on oikeasti fakta, että kiusaajat valitsee kohteekseen yleensä jollain tapaa heikomman tai ujon ihmisen. Sellaisen, joka ei osaa pitää puoliaan tai sanoa vastaan, yksinäisen. Julmaa mutta totta.

Ainoa tapa muuttaa tuo on muuttumalla itse. Kiusattuna. Niin kauan kun kiusaaminen jatkuu (ja se tulee jatkumaan, sitä ei osata pysäyttää) kiusatun on itse muututtava, eikä antaa kiusaajien kävellä ylitseen. Hänen on rohkaistuttava pitämään omiaan puoliaan, mikä ei todellakaan ole helppoa.

Noin kaksi prosenttia ihmisistä on psykopaatteja, jotka eivät koe empatiaa niin kuin normaalit ihmiset. Osa pönkittää egoaan tallaamalla muita, jne jne.

Minä tiedän, että tämä kuulostaa röyhkeältä, mutta puhun oikeasti omasta kokemuksestani. Minä olin koulukiusattu (jopa opettajani oli osallisena), minä olin se ujo ja hiljainen kiltti tyttö, joka ei sanonut kellekään vastaan. 

No, olen nyt vuosia myöhemmin paljon rohkeampi, jyräävämpi. Kas kummaa, en ole enää kiusaajien kohde. Olen kuin ilmaa heille nyt. En ole enää helppo kohde ja olen valmis sanomaan vastaan. Ja se näkyy minusta.

Kiusattu nuori nainen

Jos se kiusaaja ei enää kiusaiskaan sinua, niin se kohde vaihtuu johonkin toiseen. Sinä et siis välitä, jos kiusaaja siirtyy kiusaamaan jotain toista, kuhan ei vaan sinua kiusaa.

Ihan varmasti kiusattujen täytyy myös muuttua. Jokaisen ihmisen täytyy kehittää itseään ja kasvaa. Se on usein hidas ja pitkä prosessi.

Silti on aivan naurettavaa ajatella, että se kiusattu on ainut, kenen tulee muuttaa toimintaansa.

Onhan se hämmästyttävää, että väkivaltaa käytävän ei tarvitse muuttua. Musta on valkoista ja valkoinen mustaa, jos tähän lähdetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse on siitä, että lapsuudessaan kiusatuksi joutunut myöhemmin kokee sellaisetkin asiat kiusaamisena, mitä muut eivät edes noteeraa mitenkään. Ollaan tavallista herkempiä muiden ihmisten sanomisille, tekemisille, ilmeille jne. Jäädään miettimään, mitä toinen oikein tarkoitti, vaikka muut kuittaavat vastaavan käytöksen olankohautuksella. 

Olen miettinyt tätä samaa.

Työpaikalla tietty porukka lähtee aina yhdessä syömään, eikä kysy minua. En minä sitä ota sitä kiusaamisena, mutta joku muu ottaa.

Tämä. Törmäsin itse koulussa siihen että eräs samoilla kursseilla ollut opiskelija ei, jostain syystä, vain tykännyt minusta yhtään. Sain parissa ryhmätyössä tältä todella huonot arvoinnit omasta osuudestani, vaikka muut olivat vain kehuneet noita osuuksia tai antaneet parannusehdotuksia. En kuvitellut tuota, yhden kurssin opettajakin totesi hämillään tunnin jälkeen minulle että mites siltä *nimi* noin rankkaa palautetta tuli. Joku muu olisi saattanut kokea tuon kiusaamiseksi, minua vain ihmetytti miten jotakin voi hiertää joku puolituttu ihminen noin paljon.

No sehän OLI kiusaamista.

Ehkä se periaatteessa oli, mutta itse miellän kiusaamisen enemmän systemaattiseksi kuin tuollaiseksi yhden ihmisen riehumiseksi ja pahan olon purkamiseksi. Mitä tuollaisella saavuttaa ja kumpi tuossa vaikuttaa muiden mielestä ääliöltä, se perusteettoman haukkumisen kohde vai se haukkuja? Itsetuntoni ei ole mikään kaikista paras, mutta tuollainen yhden melkein tuntemattoman ihmisen tyhjästä repäisty ärsyytyminen minua kohtaan ei mene kyllä millään tavalla tunteisiin.

Olen nähnyt missä kiusaaja ollaan hakattu niin pahasti, että heräsi 2 päivää myöhemmin teho-osastolta, oli kiusannut "ujoa" ja "mukavaa" ihmistä muttä hänellä oli ollut tempperametti ongelmia. Kiusaaja sai siitä elinikäiset traumat mutta jatkaa edelleen kiusaamista, ei enää mitenkää viekasta tai älyllistä kiusaamista, vaan katkeraa ja naama punasena huutamista kiusatulle koff-oluttölkki kädessä, olette varmaan nähnyt noita katkeria kiusaajia baarien edustoilla norkoilemassa, mitä luusereita sanon minä.

Itse elelen työmarkkinatuella ja asumistuella. Töihin en mene, kun en halua kiusatuksi enää : (

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(

Amen! :) Mutta on se erittäin surullista, että näin on... Soisin herkkiäkin ym. arvostettavan enemmän yhteiskunnassa ja ettei tarvitsisi olla samanlainen kuin muut pärjätäkseen. Kaikissa kun on kuitenkin ne hyvät ja huonot puolet, herkissäkin, ja herkkiäkin ihmisiä pitäisi arvostaa yhtälailla niin kuin kaikkia muitakin, kun meissäkin on ne vahvuudet olemassa. Niitä vahvuuksia kun siis vain ei osata arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt missä kiusaaja ollaan hakattu niin pahasti, että heräsi 2 päivää myöhemmin teho-osastolta, oli kiusannut "ujoa" ja "mukavaa" ihmistä muttä hänellä oli ollut tempperametti ongelmia. Kiusaaja sai siitä elinikäiset traumat mutta jatkaa edelleen kiusaamista, ei enää mitenkää viekasta tai älyllistä kiusaamista, vaan katkeraa ja naama punasena huutamista kiusatulle koff-oluttölkki kädessä, olette varmaan nähnyt noita katkeria kiusaajia baarien edustoilla norkoilemassa, mitä luusereita sanon minä.

No jopas. Jos tämä on totta, niin ei näytä toisiin mikään tehoavan. Vaikka en kyllä suosittele väkivaltaa (en henkistä enkä fyysistä) kenenkään harjoittavan missään muodossa.

Koskahan ihmiskunta muutenkin oppii? Kilpailuyhteiskuntakin kun aiheuttaa kaikenlaista ihmisten välille ja toisista väkisinkin tulee pudokkaita (joko järjestetty asia tai sattumaa), niin kaikissa jotain pahaa kuitenkin on ja kilpailu/kisailu sen kuin jatkuu, eikä muutosta oikein asioihin tule ja vääryyksien/epäkohtien annetaan jatkua. Taidan luovuttaa. Ei ihmiset koskaan niin paljon muutu, että jotain tajuttaisiin paremmin.

Mä oon tällainen ja juuret löytyy lapsuudesta. Mun vanhempien ei olisi koskaan pitänyt saada yhtään lasta, niin umpisurkeita vanhempia olivat. Synnyin keskelle siskoni pahinta uhmaikää ja sieltä kohdistuva kateus ja väkivalta seurasivat koko lapsuuden mukana. Vanhemmat eivät oikein osanneet puuttua siihen eikä katkaista sitä, tuskin edes huomasivat. Sisko kiusasi siis minua varhaislapsuuden kunnes oli aika lähteä kouluun, joten tottakai sielläkin jouduin kiusattavaksi. Sisko oli samassa koulussa, suosittu ja osan omista kavereistaan hän myös usutti kimppuuni. Näillä mentiin sitten.

Tällainen lähtökohta. Nykyään pyrin eristäytymään ja jättäytymään pois aika tavalla kaikesta, koska en ole vieläkään vahvoilla ihmissuhteissa. Eheytyminen kuitenkin käynnissä koko ajan. Koska menen aina siihen kiusatun ja ulkopuolisen rooliin jos semmoinen on ryhmässä vaan tarjolla. Koitan päästä kasvamaan tästä.

Ei kannata olla surullinen. Trumppiakin on kiusattu koko elämän, vaikka hän on sentään päässyt jopa presidentiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olin ollut koko lapsuuteni ja nuoruureni ylipainoinen ja minua kiusattiin, varsinkin alakouluaikana. Nuorena aikuisena olin normaali painoinen, jolloin minua ei kiusattu, vaan olin jopa "suosittu". Ihmettelen miksi samat ihmiset, jotka olivat ensin inhonneet minua, ihailivat minua, kun olin hoikempi, mutta kuitenkin sama ihminen. Nyt vanhemmiten olen taas lihonnut ja samat ihmiset taas kerran välttelevät minua. Nyt en enää kärsi tilanteesta, vaan lähinnä säälin näitä ihmisiä, joiden maailma pyörii vain ja ainoastaan ulkonäön ympärillä.

Oletko nähnyt italialaisen elokuvan nimeltään Malena? Siinä on pääroolissa Monica Belucci, joka esittää pienessä kaupungissa toisen maailmansodan aikaan asuvaa naista, joka on kaupungin vihan kohteena ulkonäkönsä takia. Sodan aikana hänestä tulee prostituoitu, koska se on ainoa keino pärjätä. Alussa se on vain pienimuotoista toimintaa, mutta myöhemmin hänestä tulee korkeiden sotilaiden leikkikalu, jonka tyylistäkin näkee mitä hän tekee. Jossain vaiheessa kaupungin naiset hyökkäävät hänen kimppuunsa, pahoinpitelevät hänet, leikkaavat hänen hiuksensa ja ajavat hänet pois kaupungista. Myöhemmin Malenan mies palaa sodasta ja etsii vaimoaan kotoa. Hän saa kuulla hänen kohtalostaan ja lähtee etsimään tätä. Myöhemmin he palaavat kaupunkiin. Malena on lihonut, vanhentunut ja pahoinpitelyn seurauksena hän ontuu hieman, ja nyt hänet hyväksytään kaupungin naisten yhteisöön.

Mielestäni elokuvan loppu on todella surullinen.

Jotain viestiä kai sitä ympäristöön lähettää. Minua on kiusattu useissa tilanteissa, vapaa-ajalla ja työpaikoissa. Olen epäillyt omaa älyäni, käyttäytymistäni, ulkonäköäni kiusaamisen seurauksena. Jotain yllättävää voimaa minussa kuitenkin on ja kiusaajani ovat usein joutuneet pettymään todellisesta luonteestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten tässäkin ketjussa syyllistetään kiusattuja, eikä kiusaajia, huoh.

Eikä syyllistetä. Se on oikeasti fakta, että kiusaajat valitsee kohteekseen yleensä jollain tapaa heikomman tai ujon ihmisen. Sellaisen, joka ei osaa pitää puoliaan tai sanoa vastaan, yksinäisen. Julmaa mutta totta.

Ainoa tapa muuttaa tuo on muuttumalla itse. Kiusattuna. Niin kauan kun kiusaaminen jatkuu (ja se tulee jatkumaan, sitä ei osata pysäyttää) kiusatun on itse muututtava, eikä antaa kiusaajien kävellä ylitseen. Hänen on rohkaistuttava pitämään omiaan puoliaan, mikä ei todellakaan ole helppoa.

Noin kaksi prosenttia ihmisistä on psykopaatteja, jotka eivät koe empatiaa niin kuin normaalit ihmiset. Osa pönkittää egoaan tallaamalla muita, jne jne.

Minä tiedän, että tämä kuulostaa röyhkeältä, mutta puhun oikeasti omasta kokemuksestani. Minä olin koulukiusattu (jopa opettajani oli osallisena), minä olin se ujo ja hiljainen kiltti tyttö, joka ei sanonut kellekään vastaan. 

No, olen nyt vuosia myöhemmin paljon rohkeampi, jyräävämpi. Kas kummaa, en ole enää kiusaajien kohde. Olen kuin ilmaa heille nyt. En ole enää helppo kohde ja olen valmis sanomaan vastaan. Ja se näkyy minusta.

Kiusattu nuori nainen

Jos se kiusaaja ei enää kiusaiskaan sinua, niin se kohde vaihtuu johonkin toiseen. Sinä et siis välitä, jos kiusaaja siirtyy kiusaamaan jotain toista, kuhan ei vaan sinua kiusaa.

No mitä sinä aiot tehdä, että se kiusaaminen loppuisi? Netissä tekopyhäily ei auta mitään. Et sinäkään oikeasti välitä.

Kukaan ei voi  muuttaa kuin itseään. Näissä keskusteluissa joku tulee aina kertomaan miten uhria ei saa syyllistää (ja ei saakaan), mutta ikinä ei kukaan ei anna mitään konkreettisia neuvoja kiusaamisen lopettamiseen. Myhistellään vain, että kiusatun pitäisi lopettaa kiusaaminen.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joutunut kiusatuksi eri elämänvaiheissa. Epäilen sen liittyvän siihen, että varhaisten kiusaamiskokemusten takia minusta tuli ujo ja arka, mikä sitten on vetänyt puoleensa kiusaajia myöhemminkin. En ole varma mutta jotain tämänsuuntaista arvelisin. Ihmiset eivät pidä ujoista ja herkistä. Ilmeisesti pitäisi olla vähän jyrä pärjätäkseen elämässä. :(

Amen! :) Mutta on se erittäin surullista, että näin on... Soisin herkkiäkin ym. arvostettavan enemmän yhteiskunnassa ja ettei tarvitsisi olla samanlainen kuin muut pärjätäkseen. Kaikissa kun on kuitenkin ne hyvät ja huonot puolet, herkissäkin, ja herkkiäkin ihmisiä pitäisi arvostaa yhtälailla niin kuin kaikkia muitakin, kun meissäkin on ne vahvuudet olemassa. Niitä vahvuuksia kun siis vain ei osata arvostaa.

Herkkyys voi olla vahvuus. Elon Muskia kiusattiin, mutta ilman herkkyyttä hänellä tuskin olisi intuitiota. 

Vierailija kirjoitti:

Työkaveria kiusataan kanssa paikassa kuin paikassa. Hän on laiska, yrittää teettää työnsä muilla ja röyhkeä. Hän puhuu toisille törkeästi ja kokee kiusaamisena kun saa samallaista kieltä takaisin eivätkä muut halua häntä lounasseurakseen. Nyt on kiusaamisen takia vaihtamassa työpaikkaa. Lasketaan päiviä, että päästään hänestä.

Itse kiusaajana käytän tätä taktiikkaa. Otan saaliiksi epänormaalilta näyttäviä tyyppejä ja usutan työyhteisön heidän kimppuunsa lavastamalla nämä outolinnut kiusaajiksi. Kun uhri saadaan vaikuttamaan hyökkääjältä, on helppo suggestoida sivustaseuraajat ja ns. suuri massa uhria vastaan. Säilytän jokaiselta savustamaltani uhrilta jonkin mementon, jotka löytyvät kotoani hienosta samettirasiasta. Kiusaaminen iänkaikkisesti amen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä piirre (ja kokemus) ihmisessä vaikuttaa sen, että hän itse ei kiusaa. Siinä olisi alan harrastajille pureksittavaa.

Me kiusaamme kaikkia keistä saamme lööppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus kyse on siitä, että lapsuudessaan kiusatuksi joutunut myöhemmin kokee sellaisetkin asiat kiusaamisena, mitä muut eivät edes noteeraa mitenkään. Ollaan tavallista herkempiä muiden ihmisten sanomisille, tekemisille, ilmeille jne. Jäädään miettimään, mitä toinen oikein tarkoitti, vaikka muut kuittaavat vastaavan käytöksen olankohautuksella. 

Pitkään kiusaamisesta kärsineillä on usein myös sekä heikko omanarvontunto että huonontunut kyky erottaa terveet ihmiset ja ihmissuhteet epäterveistä sellaisista. Tämänkin vuoksi moni ajautuu yhä uudelleen ja uudelleen kiusatuksi tulemisen kierteeseen, koska he eivät hahmota, mikä on normaalia tasapainoista käytöstä eivätkä toisaalta usko ansaitsevansa parempaa.

Ja kun ei koskaan saa elämänsä aikana sitä oikeaa ihmissuhdeoppia, niin elämästä muodostuu aika mielenkiintoinen viidakko talsittavaksi.

Koska jotkut ei ymmärrä sitä tosiasiaa että väkivalta lopettaa vittuilun.

Kiusaajat eivät ole kasvaneet aikuisiksi.

Pelkäävät kuin pienet lapset tai nuoret, että jäävät yksin jos eivät tee massan mukana. Raukkamaista ilkeyttä.

oletko ap kenties läski, ruma ? tee asialle jotain!