Palstan sinkkumiehet! Miksi olet sinkku?

Kun ei naisella ole muuta kuin se pimppivako. Muutenhan hän on pelkkä taakka.

M31

Vierailija kirjoitti:

Tyttöystävä löysi elämänsä rakkauden ja jätti. Sen jälkeen olen nuollut haavojani, sillä uuteen suhteeseen musta ei vielä ole.

M27

Minulla kävi samoin n. 4v sitten. En tiedä pääseekö siitä koskaan yli. Myöhemmin selvisi, että petti saman tyypin kanssa jo aiemmin. Vaikea luottaa enää naisiin.

M37

Up

Mitä mä sillä naisella, kävisin aina sohvalta hakemassa nussimaan? Sitäpaitsi, kun tosimies alkaa koodaamaan, niin naiset on vaan tiellä.

Raskaita kokemuksia seurustelusta joskus aikoinaan. Nyt on menty ehkä jo liian pitkään yksin, ja pudottu kelkasta. Jo ajatus treffeillä käymisestä tuntuu hankalalta, vaikka kiinnostus naisiin on omasta mielestä liiankin suurta. Introverttiluonne esteenä, paljon missään ei tule käytyä, ja netissäkään ei jaksa enää oikein mitään yrittää, se on pään lyömistä seinään. Kuvittelen, että ulkoisesti saattaisin vielä jollekin kelvatakin. Keski-ikää lähestyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- en halua lapsia

- en halua ottaa miehen roolia lauman päänä, vaan haluan tasa-arvoisen suhteen

- seksuaalisesti ja romanttisesti toivon samaa, enkä pistäisi pahakseni vaikka nainen olisi dominoivampi osapuoli

Totta kai on muitakin heikkouksia jotka vähentävät kysyntää, mutta oikeasti nuo ovat esteet parisuhteen löytämiselle, ei lyhyys tai pienehköt tulot.

Kohdat 1-3 täsmää täällä päässä ja rupesin oikein innostumaan että näitäkin miehiä on, kerrotko vielä näistä muista heikkouksistasi. Minkä ikäinen olet?

-sinkkunainen, 39

Suurin piirtein samaa ikäluokkaa kuin sinäkin.

Noiden lisäksi tietysti se itsestäänselvyys, eli kokemattomuus seurustelun ja seksin osalta. Tässä iässä ainakin useimmmat naiset odottavat että asiat osataan ja edetään kokemuksen tuomalla varmuudella.

Lyhyyden jo mainitsinkin, olen myös hoikka ja olemukseltani nörttimäinen.

Ammatillisesti ei ole suurta kunnianhimoa pyrkiä kohti menestystä, enkä ole alkunkaan materialisti. Tämä on asia jota monikin pitää hyvänä, mutta mieli muuttuu siinä vaiheessa kun ymmärretään että sehän tarkoittaa matalahkoa elintasoa. Vähän samaa sarjaa kuin että vihreys on iso plussa, mutta lakkaa olemasta sitä kun mies kieltäytyy lentämisestä lomamatkoille.

Plussiakin on. Tuntemieni naisten mukaan olen luotettava, fiksu, hauska, minulla on mielenkiintoisia harrastuksia ja olen hyvä keskustelija. Ihan hyväkuntoinen, pukeutuminen ja hygienia kunnossa, en polta enkä juo usein. Ja olen kyllä työelämässä.

Jos sopii esittää vastakysymys, millainen itse olet? :)

57 tässä taas, edustan sitä jonkun ketjussa mainitsemaa 90 prosenttia naisista eli epäkiinnostavaa sinkkunaisten joukkoa, osasyinä ainakin se että olen n. 10v sitten loppuneen lyhyen suhteen jälkeen keskittynyt työhön/opiskeluun sekä tänä aikana kertynyt reipas ylipaino (ainakin +20kg tullut eron jälkeen) ja ehkä ainakin osittain näiden summana syntynyt erakoitumistaipumus. Näen töiden/opintojen puolesta tarpeeksi ihmisiä ja näissä kontaktit vaativat siinä määrin henkistäkin läsnäoloa, keskittymistä ja ajattelua että olen työpäivien jälkeen aika sippi vaikka kokisinkin onnistuneeni tehtävissäni. Ehkä osin tästä syystä ja jossain määrin introverttina ihmisenä henk.koht. tilan tarpeeni on suuri (muutenkin kuin fyysisessä mielessä..). 

Kuvailit kivasti itseäsi muiden antaman palautteen perusteella joten ehkä yritän itsekin listata jotain. Töissä koen olevani aika perustiimipelaajan maineessa, osaa ehkä ärsyttää suorasuisuuteni ja usein kipakkakin luonteeni mutta överiksi vedetty diplomatia ja kaikenlainen feikkaaminen on itselleni vain niin vastenmielistä että ennen otan mainehaittaa ja muutakin osumaa vastaan ja olen raa´asti oma itseni kuin alan milloinkaan esittää jotain mitä en ole vain sosiaalisen hyväksynnän toivossa. Olen niitä läyhääjiä joita pienessä porukassa kiitellään suorapuheisuudesta kun ei itse uskalleta kyseenalaistaa ylemmältä taholta puskevaa idiotismia joten otan ihan tietoisesti luodin muiden puolesta jos sillä jotain suurempaa yhteistä hyvää voidaan saavuttaa edes pitkällä tähtäimellä. Puolustan ja näen pyytämättä ylimääräistä vaivaa tukeakseni ja auttaakseni niitä jotka kohtelevat mua perusystävällisesti/lämpimästi ja moukille olen tylympi/poissaoleva. Tätä periaatetta noudatan työssä ja sen ulkopuolella.

Partnerina en osaa enää sanoa näin pitkän sinkkuajan takia varmasti enää millainen olen. Sen kuitenkin tiedän että jos vielä polut kohtaa jonkun kanssa, en halua mitään takertujaa vaan aikuisen ja tasavertaisen kumppanin jonka elämässä olen yksi osanen mutten milloinkaan mikään universumin keskus. Omaa elämää on oltava valmiiksi molemmilla ja mikäli löydän ihmisen jolle todellakin on ok että tarvitsen jopa viikkotasolla edes jonkin verran yksinäisyyttä ja omaa aikaa työn ja opiskelun aiheuttaman stressinkin nollaamiseksi, voisin olla vielä valmis yrittämään jotain suhteentapaista. Kumppanina koen olevani kuitenkin sen verran henkiselläkin tasolla sitoutumista ja vakautta kaipaavaa tyyppiä että avoin suhde, fwb-säädöt tms. eivät tule kyseeseen. Olen savuton ja hyvin niukasti alkoa käyttävä korkeakoulutettu nainen. Työni on vakituinen kokopäivätyö jonka ohella opiskelen, molemmat samaa alaa jossa ihan ok työllisyysnäkymät jatkossakin, tienaan alle 30k/v mutta kohtuullisella talouskurilla koen tulevani toimeen jatkossakin ihan itsekseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- en halua lapsia

- en halua ottaa miehen roolia lauman päänä, vaan haluan tasa-arvoisen suhteen

- seksuaalisesti ja romanttisesti toivon samaa, enkä pistäisi pahakseni vaikka nainen olisi dominoivampi osapuoli

Totta kai on muitakin heikkouksia jotka vähentävät kysyntää, mutta oikeasti nuo ovat esteet parisuhteen löytämiselle, ei lyhyys tai pienehköt tulot.

Kohdat 1-3 täsmää täällä päässä ja rupesin oikein innostumaan että näitäkin miehiä on, kerrotko vielä näistä muista heikkouksistasi. Minkä ikäinen olet?

-sinkkunainen, 39

Suurin piirtein samaa ikäluokkaa kuin sinäkin.

Noiden lisäksi tietysti se itsestäänselvyys, eli kokemattomuus seurustelun ja seksin osalta. Tässä iässä ainakin useimmmat naiset odottavat että asiat osataan ja edetään kokemuksen tuomalla varmuudella.

Lyhyyden jo mainitsinkin, olen myös hoikka ja olemukseltani nörttimäinen.

Ammatillisesti ei ole suurta kunnianhimoa pyrkiä kohti menestystä, enkä ole alkunkaan materialisti. Tämä on asia jota monikin pitää hyvänä, mutta mieli muuttuu siinä vaiheessa kun ymmärretään että sehän tarkoittaa matalahkoa elintasoa. Vähän samaa sarjaa kuin että vihreys on iso plussa, mutta lakkaa olemasta sitä kun mies kieltäytyy lentämisestä lomamatkoille.

Plussiakin on. Tuntemieni naisten mukaan olen luotettava, fiksu, hauska, minulla on mielenkiintoisia harrastuksia ja olen hyvä keskustelija. Ihan hyväkuntoinen, pukeutuminen ja hygienia kunnossa, en polta enkä juo usein. Ja olen kyllä työelämässä.

Jos sopii esittää vastakysymys, millainen itse olet? :)

57 tässä taas, edustan sitä jonkun ketjussa mainitsemaa 90 prosenttia naisista eli epäkiinnostavaa sinkkunaisten joukkoa, osasyinä ainakin se että olen n. 10v sitten loppuneen lyhyen suhteen jälkeen keskittynyt työhön/opiskeluun sekä tänä aikana kertynyt reipas ylipaino (ainakin +20kg tullut eron jälkeen) ja ehkä ainakin osittain näiden summana syntynyt erakoitumistaipumus. Näen töiden/opintojen puolesta tarpeeksi ihmisiä ja näissä kontaktit vaativat siinä määrin henkistäkin läsnäoloa, keskittymistä ja ajattelua että olen työpäivien jälkeen aika sippi vaikka kokisinkin onnistuneeni tehtävissäni. Ehkä osin tästä syystä ja jossain määrin introverttina ihmisenä henk.koht. tilan tarpeeni on suuri (muutenkin kuin fyysisessä mielessä..). 

Kuvailit kivasti itseäsi muiden antaman palautteen perusteella joten ehkä yritän itsekin listata jotain. Töissä koen olevani aika perustiimipelaajan maineessa, osaa ehkä ärsyttää suorasuisuuteni ja usein kipakkakin luonteeni mutta överiksi vedetty diplomatia ja kaikenlainen feikkaaminen on itselleni vain niin vastenmielistä että ennen otan mainehaittaa ja muutakin osumaa vastaan ja olen raa´asti oma itseni kuin alan milloinkaan esittää jotain mitä en ole vain sosiaalisen hyväksynnän toivossa. Olen niitä läyhääjiä joita pienessä porukassa kiitellään suorapuheisuudesta kun ei itse uskalleta kyseenalaistaa ylemmältä taholta puskevaa idiotismia joten otan ihan tietoisesti luodin muiden puolesta jos sillä jotain suurempaa yhteistä hyvää voidaan saavuttaa edes pitkällä tähtäimellä. Puolustan ja näen pyytämättä ylimääräistä vaivaa tukeakseni ja auttaakseni niitä jotka kohtelevat mua perusystävällisesti/lämpimästi ja moukille olen tylympi/poissaoleva. Tätä periaatetta noudatan työssä ja sen ulkopuolella.

Partnerina en osaa enää sanoa näin pitkän sinkkuajan takia varmasti enää millainen olen. Sen kuitenkin tiedän että jos vielä polut kohtaa jonkun kanssa, en halua mitään takertujaa vaan aikuisen ja tasavertaisen kumppanin jonka elämässä olen yksi osanen mutten milloinkaan mikään universumin keskus. Omaa elämää on oltava valmiiksi molemmilla ja mikäli löydän ihmisen jolle todellakin on ok että tarvitsen jopa viikkotasolla edes jonkin verran yksinäisyyttä ja omaa aikaa työn ja opiskelun aiheuttaman stressinkin nollaamiseksi, voisin olla vielä valmis yrittämään jotain suhteentapaista. Kumppanina koen olevani kuitenkin sen verran henkiselläkin tasolla sitoutumista ja vakautta kaipaavaa tyyppiä että avoin suhde, fwb-säädöt tms. eivät tule kyseeseen. Olen savuton ja hyvin niukasti alkoa käyttävä korkeakoulutettu nainen. Työni on vakituinen kokopäivätyö jonka ohella opiskelen, molemmat samaa alaa jossa ihan ok työllisyysnäkymät jatkossakin, tienaan alle 30k/v mutta kohtuullisella talouskurilla koen tulevani toimeen jatkossakin ihan itsekseni. 

Kiitos vastauksesta!

Minusta sinussa on paljonkin kivoja ja mielenkiintoisia puolia. Arvostan myös naisessa uskallusta pitää kiinni arvoistaan ja mielipiteistään. Monikin käyttäytyy aina sävyisästi ja hiippailee riitatilanteessa miehen selän taakse. Toki kaikki tämä sillä oletuksella että kuvaat itsesi rehellisesti etkä vain ole hankala tyyppi :D

Minulle ylimääräisen tilan tarvitseminen olisi ok, koska olen introvertti itsekin. Sama pätee tulotasoon ja talouskuriin.

Ehkä suhtautuisin epäillen tuohon ajatukseen että jos kaikki olisi täydellisesti kohdallaan, ehkä voisin harkita "suhteentapaista". Herää ajatus että tapailu tai seurustelu päättyisi välittömästi ensimmäiseen ongelmaan...

Haluan panna kaikkia naispuolisia, enkä jaksa olla tilivelvollinen kelleen.

42v mies.

Viiden/kuudenkympin kohilla yritän rauhoittua ja etsin loppuelämän rakkaan.

Kymmenisen vuotta vielä aikaa kairata koko kaupunki läpi.