Lue keskustelun säännöt.
Kysymys asunnon omistajuudesta (LAINAA JÄLJELLÄ) kun aviopuoliso kuolee(lesken asumisoikeus vs, lapset)
06.11.2020 |
Minulla ja miehelläni on yhteinen talo, josta on lainaa 90 000 jäljellä. Mikäli mieheni kuolee huomenna, niin miten menee perunkirjoitus/talon hoito siinä tapauksessa hänen lastensa osalta(ei yhteisiä lapsia)?
Minulla on lesken asumisoikeus, joten saan jäädä taloon asumaan, vaikka mieheni lapset omistavat perikuntana puolet talosta.
Kysymys 1
Minä jään yksin maksamaan lainaa taloon? vai pitääkö mieheni lasten maksaa miehen puolta lainasta?
2 jos maksan yksin lainaa pois, niin ei kai miehen lapsille kuulu minun maksamastani osuudesta mitään? Vai mitä jos maksan lottovoitolla koko lainan pois ensi vuonna, niin kuuluuko talosta edelleen puolet miehen lapsille?
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin perintöverossa on lainaosuus huomioitu vähentävänä tekijänä. Jos talo myydään, niin laina maksetaan ensin pois ja loput menee jakoon eli pienentää kaikkien osuutta perinnöstä. Jos leski jää asumaan taloon, niin joku viisaampi eli lakia tunteva vois kertoa, miten menee. Miehen äidin kuoltua miehen isä kyllä maksoi lainaa ihan yksinään kunnes myi kämpän pois ja loppulaina maksettiin ensin pois ja sitten vasta jaettiin jäljelle jäävä myynnistä saatu raha.
Tietenkin perintöverot maksetaan nettovarallisuudesta. Eli kaikki lainat ja velat vähennetään varallisuudesta. Tietenkin leski voi jäädä asumaan kotiin ja maksamaan lainaa, sitähän ei tässä ole kukaan kieltänyt. Aloittajan tilanteessa tilanne on kuitenkin eri, sillä miehen lapset eivät ole hänen lapsiaan, joten intressit ovat eri kuin jos kyseessä olisi omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkilainen kirjoitti:
Täällä on taas paljon höpö höpöä.. ensinnäkin olette ilmeisesti avioliitossa, eli ensimmäiseksi tehdään ositus, senkin yhteydessä voi omistusoikeus muuttua. Mikäli kuolinpesällä ei ole muita varoja kuin asunto, ja velkoja kuitenkin on niin sitten velkojien oikeus on vahvempi kuin lesken hallintaoikeuden. Teidän tapauksessa suosittelisin käymään lakimiehen kanssa keskustelemassa tilanteesta.
Ainoa velkoja tässä olisi pankki, ja pystyisin maksamaan lainan pois yksin. Mutta ilmeisesti tämä ei oel mahdollista vaikka olisin avioleski, koska minun pitäisi myös maksaa meihen lapsille 45 000€
Olen siis käsittänyt lesken asumisokeuden väärin.
Toki jos lapsille sopii, että asut heidän osittain omistamassaan talossa, voitte näin keskenänne sopia.
Todennäköisesti lapset kuitenkin haluavat myydä talon ja saada perintöosuutensa rahana sen sijaan, että se on kenties vuosikymmeniä kiinni talossa. Varsinkin kun et ole heidän vanhempansa eivätkä he sinun osuuttasi tulevaisuudessa peri. Sinähän voi vaikka antaa talon rapistua niin huonoon kuntoon, että parikymmenen vuoden päästä siitä ei paljon mitään saa myydessä. Heidän kannalta parempi myydä saman tien.
Luulin, että se menee niin, että lapset maksavat isänsä osuuden lainasta ja minä omani ja saan asua siinä loppuelämän. Lapset perii sitten isänsä osuuden minun kuoltua.
Eihän lesken asumisoikeudesta ole sitten mitään hyötyä, jos lapset ei peri velkaa ja joudu maksamaan sitäKannattaa opiskelle perheoikeutta eikä luulla, ensinnäkään velat ei periydy, ja miehesi lapset eivät peri sinua ellet tee testamenttia heidän hyväksi. Lesken asumisoikeus suojelee sinua osakkaiden oikeudelta vaatia pesän varallisuuden realisoimista.
Oletko lukenut ketjua? Koko ajan väitetään että jos perikunta, eli miehen lapset haluavat myydä talon, niin se myydään, vaikka leski haluaisi jäädä siihen leskenoieudella asumaan. Jos kerran olet lukenut perheoikeutta, niin varmaan sitten voit vastata tähän kysymykseen?
Olen lukenut ketjua ja suurin osa vastauksista on höpö höpöä. Mutta jos kuolinpesällä on lainaa se tulee maksaa pois tietenkin, jos pesässä on varoja. Jos varallisuus on se asunto, niin velkojien oikeus saada saatavansa on suurempi kuin lesken asumisoikeus.
Se on vainajan ja lesken yhteisvastuullista lainaa. Ja perilliset kun eivät peri velkaa, niin koko velanhan pitäisi kuulua vain leskelle, eikä perillisille ollenkaan.
Viimeisessä kommentissa ei ole mitään järkeä. Kuolinpesän ja lesken yhteisvastuullinen laina jää kunnes se maksetaan pois, kuolinpesän osuus kuitataan kuolinpesän varoista tai realisoidaan varallisuutta kuten myydään asunto. Laina ei kuulu perillisille vaan on kuolinpesän nimissä.
Minne se jää? Jos velka on lesken ja vainajan yhteinen, eikä se siirry perillisille, vaan jää maksettavaksi leskelle, ja leski maksaa sitä pois itse, ja yksin, ja jää asumaan asuntoon leskenoikeudella, jota perikunta omistaaa 45 000 edestä(eli sen verran mitä vainaja kerkesi eläessään maksaa), ja leski lopulta 135 000 edestä, niin miksi pitäisi myydä talo ja maksaa laina pois, se sama laina jota leski on lyhentänyt vainajan kanssa, vielä vainajan elossa ollessa, ja kuoleman jälkeen siirtyy maksamaan sitä yksin?
Eikä leski saa juuri tässä tapauksessa jäädä asuntoon ilman että velkaa maksetaan pois, kun se laina kerran on yhteinen, ja leski sen itse maksaa? Miksi pitäisi leskenasumisoikeuden nojalla maksaa perillisille se 45 000, heti vainajan kuoleman jälkeen, kun leskenoikeus nimenomaan tarkoittaa sitä että leski saa sillä oikeudella jäädä asumaan yhteiseen taloon, ja perilliset nuolevat näppejään siihen asti kunnes leski joko myy sen perillisten kanssa yhdessä, tai heittää oman lusikkansa nurkkaan?
Tässä oli taas niin monta kohtaa pielessä.. Tarkoitan että lesken ja kuolinpesän yhteisvastuullinen laina jää olemaan sellaisenaan, kunnes sille tehdään jotain. Toki voi ottaa uuden lainan, jolla kuitataan vanha yhteisvastuullinen laina pois, maksaa sitä 90 te lainaa yksin siis, mutta harva haluaa maksaa toisten asuntolainaa. Omistusoikeudet ei liity mitenkään mihinkään jo maksettuihin osuuksiin, vaan jos vainaja on omistanut 50% ja hänellä on 2 lasta niin sitten kumpikin lapsi omistaa 25% ja leski sen 50%. Ja siis leski maksaisi koko lainaa, mutta ei se hänen omistusoikeuttaan muuttaisi, eli maksaisi sitä periaatteessa lasten puolesta.
Eli lapset kuitenkin omistavat velkaa, koska eihän he voi omistaa talosta 50% yhteensä, kun koko talosta ei ole maksettu vielä kuin 50%, ja leski omistaa siitä puolesta maksetusta talosta puolet. Lapset voivat siis kumota lesken asumisoikeuden ihan vain sillä että haluavat maksaa lesken ja vainajan yhteisen velan pois myymällä talon. Vaikka velka ei periydy, eikä ole perikunnan, vaan jää leskelle. Selitä tuo leskenasumisoikeus miten se menee, kun sitä tässä kysytään.
Joko olet tyhmä tai trolli enkä jaksa kumpaakaan. Omistajuus on yksi ja laina toinen, voit omistaa asunnon vaikka se olisinostettu 100% velkarahalla ja toisaalta asunnon arvo voi olla vähemmän kuin siihen kohdistuvaa lainaa. Vanha vitsi, että pankki omistaa ei pidä paikkaansa eikö edes huvita ketään. Lesken asumisoikeus on selitetty useasti, löytyy myös googlettamalla. Jos oma ymmärrys ei riitä, niin sitten en asialle voi mitään.
Vastaa toki myös kysymykseen, äläkä vain kiukuttele :)
En kiukuttele, en vain jaksa toistaa itseäni :) joten ole hyvä ja ymmärrä lukemasi :)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kovasti kun väänsitte rautalangasta minulle!!! Nyt ymmärsin speksit.
Naimisiin siis on todellakin aivan turha mennä, että olisi sitten jotain turvaa tulevalle, jos asunnon kuitenkin joutuu myymään. Se on sitten sama myydä olematta avioleski. Menee sitten vasta naimisiin, kun talo on jo lähes kokonaan maksettu, jos vielä on mennäkseen.
Kiitos.
Meillä on vakuutus, joka kattaa loppuosan lainasta kuolintapauksessa. Toinen ei jää sitten pulaan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yhteinen laina miehesi kanssa, menee se maksuun miehesi kuollessa. Sinä vastaat omasta osuudestasi ja miehesi kuolinpesä omastaan. Jos kuolinpesässä ei ole muuta varallisuutta kuin asunnon puolikas velan hoitamiseksi, on puolikas realisoitava.
Yhteisvastuullisessa lainassa kumpikin velallinen vastaa lainasta täysin, eli kummallakaan ei ole omaa osuuttaa lainasta, eikä näin voi maksaa mitään omaa osuuttaan. T. Rahoitusneuvoja
Juurikin tuota minäkin olen ihmetellyt että miten ihmeessä ihmiset kuvittelevat että yhteisvastuullisissa lainoissa on "oma osuus". Tuo kerrotaan koulussa, se kerrotaan lainaa otettaessa, se lukee niissä lainapapereissa, ja näitä lehdissäkin aika-ajoin selvennetään. Silti tuntuu että ei porukat tajua.
Ja minulla on vastuullani 300 000 € lainoja ja lainat on mitoitettu juurikin niin että tarvittaessa voin ne yksinkin hoitaa.
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
Kirjoitin hieman ristiriitaisesti tässä samalla lasta viihdyttäessäni. Eli siis yhteisvastuullisessa velassa velkoja voi periä keneltä vaan velalliselta. Tuossa kun puhun omasta puoliskosta velasta (vaihtoehto 3), niin kyse osapuolten sopimuksesta. Velkojallehan tästä jaottelusta "velan puoliskoihin" ei koidu mitään vahinkoa.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
olet kyllä harvinaisen huono asianajajaksi, kun noin epämääräisesti ilmaiset asioita.
Yhteisvastuullisessa lainassa EI ole "omaa puoliskoa". Lainasta tulee vain yksi lyhennys jonka maksamisesta ovat yhtälailla vastuussa leski kuin perikuntakin. Jos jompikumpi ei halua sitä hoitaa, niin pankki hakee sen toiselta. Eli molemmat, perikunta ja leski ovat ihan 100% vastuussa velasta. Fiksuissa piireissä nämä hoidetaan tietenkin sovussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ottaa myös huomioon se, että myös toisen aviopuolison kuollessa tehdään ositus aivan kuten erossa. Mikäli teillä ei ole avioehtoa ja sinulla on varallisuutta enemmän sinä olet se joka maksaa tasinkoa niille puolisosi perillisille.
Leski ei maksa koskaan tasinkoa siippansa perillisille. Tasinkoa maksetaan ainoastaan leskelle, mikäli tämä on kyöhempi kuin vainaja oli.
Olet väärässä, tutustu lakiin.
olet itse väärässä. Tasinko maksetaan ainoastaan puolisolle, ei tämän lapsille.
olet väärässä ja edellinen on oikeassa. Leski SAA HALUTESSAAN maksaa tasinkoa perikunnalle. Tämä voi olla jopa järkevää tietyissä rajatapauksissa perintöverojen minimoimiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yhteinen laina miehesi kanssa, menee se maksuun miehesi kuollessa. Sinä vastaat omasta osuudestasi ja miehesi kuolinpesä omastaan. Jos kuolinpesässä ei ole muuta varallisuutta kuin asunnon puolikas velan hoitamiseksi, on puolikas realisoitava.
Juuri noin se menee ja puolikkaan realisointi tarkoittaa että leski joutuu lunastamaan jos aikoo asua.
Esim. Piia Nykänen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkilainen kirjoitti:
Täällä on taas paljon höpö höpöä.. ensinnäkin olette ilmeisesti avioliitossa, eli ensimmäiseksi tehdään ositus, senkin yhteydessä voi omistusoikeus muuttua. Mikäli kuolinpesällä ei ole muita varoja kuin asunto, ja velkoja kuitenkin on niin sitten velkojien oikeus on vahvempi kuin lesken hallintaoikeuden. Teidän tapauksessa suosittelisin käymään lakimiehen kanssa keskustelemassa tilanteesta.
Ainoa velkoja tässä olisi pankki, ja pystyisin maksamaan lainan pois yksin. Mutta ilmeisesti tämä ei oel mahdollista vaikka olisin avioleski, koska minun pitäisi myös maksaa meihen lapsille 45 000€
Olen siis käsittänyt lesken asumisokeuden väärin.
Toki jos lapsille sopii, että asut heidän osittain omistamassaan talossa, voitte näin keskenänne sopia.
Todennäköisesti lapset kuitenkin haluavat myydä talon ja saada perintöosuutensa rahana sen sijaan, että se on kenties vuosikymmeniä kiinni talossa. Varsinkin kun et ole heidän vanhempansa eivätkä he sinun osuuttasi tulevaisuudessa peri. Sinähän voi vaikka antaa talon rapistua niin huonoon kuntoon, että parikymmenen vuoden päästä siitä ei paljon mitään saa myydessä. Heidän kannalta parempi myydä saman tien.
Luulin, että se menee niin, että lapset maksavat isänsä osuuden lainasta ja minä omani ja saan asua siinä loppuelämän. Lapset perii sitten isänsä osuuden minun kuoltua.
Eihän lesken asumisoikeudesta ole sitten mitään hyötyä, jos lapset ei peri velkaa ja joudu maksamaan sitäKannattaa opiskelle perheoikeutta eikä luulla, ensinnäkään velat ei periydy, ja miehesi lapset eivät peri sinua ellet tee testamenttia heidän hyväksi. Lesken asumisoikeus suojelee sinua osakkaiden oikeudelta vaatia pesän varallisuuden realisoimista.
Oletko lukenut ketjua? Koko ajan väitetään että jos perikunta, eli miehen lapset haluavat myydä talon, niin se myydään, vaikka leski haluaisi jäädä siihen leskenoieudella asumaan. Jos kerran olet lukenut perheoikeutta, niin varmaan sitten voit vastata tähän kysymykseen?
Olen lukenut ketjua ja suurin osa vastauksista on höpö höpöä. Mutta jos kuolinpesällä on lainaa se tulee maksaa pois tietenkin, jos pesässä on varoja. Jos varallisuus on se asunto, niin velkojien oikeus saada saatavansa on suurempi kuin lesken asumisoikeus.
Se on vainajan ja lesken yhteisvastuullista lainaa. Ja perilliset kun eivät peri velkaa, niin koko velanhan pitäisi kuulua vain leskelle, eikä perillisille ollenkaan.
Viimeisessä kommentissa ei ole mitään järkeä. Kuolinpesän ja lesken yhteisvastuullinen laina jää kunnes se maksetaan pois, kuolinpesän osuus kuitataan kuolinpesän varoista tai realisoidaan varallisuutta kuten myydään asunto. Laina ei kuulu perillisille vaan on kuolinpesän nimissä.
kuolinpesän OSUUS yhteisvastuullisesta lainasta on 100%, kuten leskenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee pää tässä ketjussa sekaisin. Mikä lie on totuus.. Meillä on pariturva vakuutus juuri kuolemantapauksen varalle. Koko laina kuittaa tuu pois jos toinen kuolee.
Niin menee :D Mutta kysymsy onkin tässä siitä että miten homma menee lain mukaan. Ei siitä miten kellekin osapuolelle olisi paras, vaan siitä mitä laki sanoo. Vähän tuntuisi että kukaan ei tiedä. Ensin on tietävinään, mutta kun kun kysyy sitten jotain taarkentavaa, ei tiedetäkään vastausta. Hoetaan vain että pitää myydä talo että perilliset saavat 45 000, vaikka lesken asumisokeus tarkoittaa juuri sitä että leskellä on oikeus jäädä taloon, vaikka perilliset haluaisivat sen oman perinnön heti, eli 45 000€, ja sen saamiseksi haluaisivat myydä talon. Jos leski pystyy hoitamaan loppulainan itse, niin miksi talo pitäisi myydä. Pelkkä perilisten HALU saada omansa pois ei varmaan lain silmissä päde?
Tässä ketjussa ensisijainen kysymys on ollut, että miten kattava lesken asumisoikeus on silloin kun leskellä ei ole varaa ottaa yhteisen asunnon loppulainaa hoitaakseen ja kuolinpesä muutoin varaton. Sekoitat tuon lasten perintöosuuden määrän vainajan jäljellä olevaan velkaan, jotka molemmat 45 t.
Jos leski pystyy hoitamaan vainajan osuuden lainasta, asiantila on varsin selvä, perilliset jäävät omistajiksi taloon omilla osuuksillaan eivätkä saa rahojaan ulos, koska kukaan ei osta prosenttiosuutta lesken hallinnoimasta talosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
Kirjoitin hieman ristiriitaisesti tässä samalla lasta viihdyttäessäni. Eli siis yhteisvastuullisessa velassa velkoja voi periä keneltä vaan velalliselta. Tuossa kun puhun omasta puoliskosta velasta (vaihtoehto 3), niin kyse osapuolten sopimuksesta. Velkojallehan tästä jaottelusta "velan puoliskoihin" ei koidu mitään vahinkoa.
asianajaja
velkojallehan se on vaan hyvä jos velalliset tyhmyyttään moisen sopimuksen tekee. Velka on vähempiriskinen kuin se että sillä olisi vain yksi juridinen maksaja. Minä en velallisena ikinä suostuisi moiseen diiliin että maksaisin "oman osuuteni" ja velkakirjoihin jäisi minun nimeni vaan ehdottomasti ainoastaan siten että vanha velka maksetaan pois, ja se joka haluaa "omaa osuuttaan" vielä maksella ottaa nimiinsä uuden lainan, jolla kuittaa yhteisvastuullisen lainan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
olet kyllä harvinaisen huono asianajajaksi, kun noin epämääräisesti ilmaiset asioita.
Yhteisvastuullisessa lainassa EI ole "omaa puoliskoa". Lainasta tulee vain yksi lyhennys jonka maksamisesta ovat yhtälailla vastuussa leski kuin perikuntakin. Jos jompikumpi ei halua sitä hoitaa, niin pankki hakee sen toiselta. Eli molemmat, perikunta ja leski ovat ihan 100% vastuussa velasta. Fiksuissa piireissä nämä hoidetaan tietenkin sovussa.
Tietenkin näin. Ei ole omia puoliskoja yhteisvastuullisessa velassa. Jäi tuossa vastauksessani pois se fakta, että mikäli on yhteisvastuullinen velka ja toisen kuollessa, niin yleensä on keikka pankkiin, jossa velat järjestellään uudestaan. Eli vaikka on yhteisvastuullisesta velasta kyse ja jäljellä oleva velallinen (kuolinpesä) haluaa maksaa velasta 50 % ja leski haluaa maksaa "oman" 50 %, pankki yleensä suostuu tähän järjestelyyn, koska saa se 50 nyt ja lesken maksamassa 50, on asunto edelleen vakuutena.
En ole ainakaan törmännyt tilanteeseen, että pankki ei olisi tähän suostunut.
Pahoittelen huonoa ilmaisuani.
AA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin perintöverossa on lainaosuus huomioitu vähentävänä tekijänä. Jos talo myydään, niin laina maksetaan ensin pois ja loput menee jakoon eli pienentää kaikkien osuutta perinnöstä. Jos leski jää asumaan taloon, niin joku viisaampi eli lakia tunteva vois kertoa, miten menee. Miehen äidin kuoltua miehen isä kyllä maksoi lainaa ihan yksinään kunnes myi kämpän pois ja loppulaina maksettiin ensin pois ja sitten vasta jaettiin jäljelle jäävä myynnistä saatu raha.
Tietenkin perintöverot maksetaan nettovarallisuudesta. Eli kaikki lainat ja velat vähennetään varallisuudesta. Tietenkin leski voi jäädä asumaan kotiin ja maksamaan lainaa, sitähän ei tässä ole kukaan kieltänyt. Aloittajan tilanteessa tilanne on kuitenkin eri, sillä miehen lapset eivät ole hänen lapsiaan, joten intressit ovat eri kuin jos kyseessä olisi omat lapset.
Tässä onkin kyse siitä mitä laki sanoo, eikä intresseistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kovasti kun väänsitte rautalangasta minulle!!! Nyt ymmärsin speksit.
Naimisiin siis on todellakin aivan turha mennä, että olisi sitten jotain turvaa tulevalle, jos asunnon kuitenkin joutuu myymään. Se on sitten sama myydä olematta avioleski. Menee sitten vasta naimisiin, kun talo on jo lähes kokonaan maksettu, jos vielä on mennäkseen.
Kiitos.
Meillä on vakuutus, joka kattaa loppuosan lainasta kuolintapauksessa. Toinen ei jää sitten pulaan turhaan.
Kiitos tästä tiedosta. Kysyn kuitenkin sitä mitä laki sanoo, enkä henkilökohtaisia toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
Kirjoitin hieman ristiriitaisesti tässä samalla lasta viihdyttäessäni. Eli siis yhteisvastuullisessa velassa velkoja voi periä keneltä vaan velalliselta. Tuossa kun puhun omasta puoliskosta velasta (vaihtoehto 3), niin kyse osapuolten sopimuksesta. Velkojallehan tästä jaottelusta "velan puoliskoihin" ei koidu mitään vahinkoa.
asianajaja
velkojallehan se on vaan hyvä jos velalliset tyhmyyttään moisen sopimuksen tekee. Velka on vähempiriskinen kuin se että sillä olisi vain yksi juridinen maksaja. Minä en velallisena ikinä suostuisi moiseen diiliin että maksaisin "oman osuuteni" ja velkakirjoihin jäisi minun nimeni vaan ehdottomasti ainoastaan siten että vanha velka maksetaan pois, ja se joka haluaa "omaa osuuttaan" vielä maksella ottaa nimiinsä uuden lainan, jolla kuittaa yhteisvastuullisen lainan pois.
Joissain tapauksissa leski on halunnut nimenomaan tällaisen sopimuksen lesken ja kuolinpesän välillä.
Näissä tapauksissa tosin leskellä on ollut oma rintaperillinen ja leski haluaa ehdottomasti jatkaa asumista asunnossa eikä kuolinpesällä varoja. Tällöin joka kerta kun leski maksaa "yli oman osuutensa eli yli 50 % jäljellä olevasta velasta", niin sopimuksen mukaisesti se huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen rintaperillisensä osuudessa, kun tehdään ositusta ja jaetaan omaisuutta. Velkojalle tilanne ei muutu mitenkään. Kyseessä siis on ollut nimenomaan lesken tahto toimia näin ja kuolinpesälle asia sopii.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on yhteinen laina miehesi kanssa, menee se maksuun miehesi kuollessa. Sinä vastaat omasta osuudestasi ja miehesi kuolinpesä omastaan. Jos kuolinpesässä ei ole muuta varallisuutta kuin asunnon puolikas velan hoitamiseksi, on puolikas realisoitava.
Yhteisvastuullisessa lainassa kumpikin velallinen vastaa lainasta täysin, eli kummallakaan ei ole omaa osuuttaa lainasta, eikä näin voi maksaa mitään omaa osuuttaan. T. Rahoitusneuvoja
Juurikin tuota minäkin olen ihmetellyt että miten ihmeessä ihmiset kuvittelevat että yhteisvastuullisissa lainoissa on "oma osuus". Tuo kerrotaan koulussa, se kerrotaan lainaa otettaessa, se lukee niissä lainapapereissa, ja näitä lehdissäkin aika-ajoin selvennetään. Silti tuntuu että ei porukat tajua.
Ja minulla on vastuullani 300 000 € lainoja ja lainat on mitoitettu juurikin niin että tarvittaessa voin ne yksinkin hoitaa.
Ap ymmärtää tämän kyllä, mutta miten laina on yhteisvastuullinen, jos asia menee niin kuin täällä sanotaan, että kun se toinen osapuoli yhteisvastuullisesta lainan omaajasta kuolee, lankeaakin koko summa yhtäkkiä maksettavaksi(vaikka yhteisvastuullisesta lainasta sinäkin sanot että leski jää sitä hoitamaan yksin) ja talo on pakko myydä?
Vierailija kirjoitti:
Vainajan velat siirtyvät kuolinpesälle eli vainajan elinaikana ottamat sitoumukset jäävät voimaan.
Mikäli vainajalla on muutakin omaisuutta kuin ap:n esiin tuoma asunto, niin ongelmaa ei ole, vaan tuolla varallisuudella maksetaan vainajan velka pois ja leski jää maksamaan omaa puoliskoaan.
Jos taas tilanne se, että on yhteinen asuntovelka eikä vainajalla ole muuta omaisuutta kuin kyseinen asunto, on käytännössä seuraavat vaihtoehdot käytettävissä osituksen yhteydessä:
1. leski ottaa asuntovelan maksettavakseen ja lunastaa kuolinpesän ulos asunnosta eli asuntovelka + rahaa (siis asunnon puolikkaan arvo - asuntovelka). Leski omistaa tällöin koko asunnon ja jatkaa lainan maksua,
2. asunto realisoidaan ja velka maksetaan pois,
3. on myös tehty osituksen yhteydessä asiakirjoja, joiden mukaan leski jatkaa asumistaan ja maksaa koko asuntolainaa, mutta siltä osin, kun maksaa yli oman osuutensa (eli maksaa yli oman puolikkaansa), niin kyseinen yli maksettu määrä huomioidaan lesken kuoleman jälkeen hänen perillistensä hyväksi.
Tässä viimeisessä vaihtoehdossa on riskinsä. Eli jos lesken taloudellinen tilanne heikkenee eikä kykenekään maksamaan yli oman osuutensa, niin palataan lähtökohtaiseen tilanteeseen. Realisointi tällöin jää viime kätiseksi vaihtoehdoksi.
Täytyy muistaa, että yhteisessä velassa ollaan vastuussa yhteisvastuullisesti. Eli kun velallisena on leski ja vainajan varaton kuolinpesä, niin pankilla on oikeus periä velkaa maksukykyiseltä eli leskeltä. Tällöin on pakko realisoida, kun velkaa ei muuten saada maksetuksi.
Hieman vastaavaa (lehtitietojen perusteella) tilannetta on ollut esillä Nykäsen kuoltua. Joutuuko leski muuttamaan asunnosta velkojen kattamiseksi. Tämä voi olla huono vertaus, sillä en tiedä heidän omistus- ja velkasuhteitaan, mutta realisoinnista siinäkin kyse on ollut.
Selkein ja suosittelemani vaihtoehto on nro 1. Pankissa muutellaan velan ehtoja (velallinen, velan määrä, maksuaika) vastaamaan lesken maksukykyä. Pankki kyllä yleensä suostuu, sillä asuntohan on heillä vakuutena.
Eli kyllä. Asunto realisoidaan, jos maksajaa ei löydy.
asianajaja
Kiitos oikein paljon! Kerrotko, noin asianajajana vielä sen, että miten lesken asumisoikeus tässä näyttäytyy? Jos on mies ja vaimo, ja heillä yksi lapsi. Talo on maksettu kokonaan, ja vaimo kuolee. Talon arvo on 200 000. Mies, eli leski jää tuohon taloon asumaan lesken oikeudella. Meneekö tässä tapauksessa niin, että lapsi, eli perijä odottelee perintöään, eli 100 000€ talosta niin kauan kun leski siinä haluaa asua, ja saa perinnön vasta sitten kun leski myy asunnon, tai kuolee itse?
Jos menee, niin miten tilanne menee silloin jos on mies ja vaimo, miehellä 2 lasta, eli perillistä, vaimolla ei perillisiä ollenkaan. Talosta on yhteisvastuullista lainaa jäljellä 90 000 euroa, ja kuolin hetkellä talovelkaa on jo maksettu 90 000€. Asunnon arvo on 180 000. Mies ja vaimo ovat siis maksaneet taloa pois 90 000,€ sillä sekunnilla kun mies kuolee.
Miehen perilliset haluavat myydä asunnon jotta saisivat talosta jo maksetusta summasta heille kuuluvan puolikkaan, eli 45 000€ mutta leski haluaa jäädä taloon asumaan.
Saako leski jäädä tässä tapauksessa taloon asumaan lesken oikeudella ILMAN että joutuu maksamaan perillisille 45 000€, kuten ensimmäisessäkin tapauksessa, jolloin perilliset odottavat perintöään kunnes leski myy talon, tai leski kuolee, ja jos ei sovelleta samaa, niin miksi ei? Tässä tapauksessa leski pystyy itse maksamaan loppulainan joka hänelle lankeaa yhteisvastuullisne lainan tavoin miehensä kuollessa.
Joko NYT saisi vastauksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee ottaa myös huomioon se, että myös toisen aviopuolison kuollessa tehdään ositus aivan kuten erossa. Mikäli teillä ei ole avioehtoa ja sinulla on varallisuutta enemmän sinä olet se joka maksaa tasinkoa niille puolisosi perillisille.
Leski ei maksa koskaan tasinkoa siippansa perillisille. Tasinkoa maksetaan ainoastaan leskelle, mikäli tämä on kyöhempi kuin vainaja oli.
Olet väärässä, tutustu lakiin.
Elossa oleva voi maksaa tasinkoa kuolinpesälle, jos haluaa mutta siinä ei ole mitään järkeä.
Vastaa toki myös kysymykseen, äläkä vain kiukuttele :)