Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?
05.11.2020 |
Harkitsemme puolisoni kanssa, mennäkö naimisiin vaiko eikö. Mietin tässä, että mitä etua on naimisissa olemisesta vs. avoliitto avioliiton aikana eli ennen avioeroa tai kuolemaa. Siis jos ei ole lisääntymisaikeita. Olen saanut sellaisen kuvan, että avioliittolainsäädäntö koskee oikeastaan vain yhteisiä lapsia ja tilannetta liiton purkautumisen jälkeen. Sukunimiasia on mielestäni sivuseikka. Kuolemanvaraisjärjestelynä avioliitto on siis harkinnassa, mutta tietäiskö joku tosiaan tarkemmin, mitä etuja (tai haittoja?) avioliitosta olisi ennen sen päättymistä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.
Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.
Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.
Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.
Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.
Oletko tämä palstan "valitsemme toisemme uudelleen joka aamu"-tyyppi :)
Avioliitto on sopimus, jossa yksinkertaisella transaktiolla luodaan perheen pohja kuntoon. Ei tarvita yksittäisiä vakuutuksia, sopimuksia, tunnustamisia saman asiaintilan saavuttamiseen. Avoliitto ja avioliitto ovat selkeästi eri tarpeisiin, niiden tavoite on eri. Siksi mielestäni on älytöntä, että avoliittolaisten asemaa ja oikeuksia yritetään lisälainsäädännöllä parsia ja paikata kohti samaa kuin avioliittolaisilla on. Jos haluaa olla vapaa, avoliitto on sopiva. Jos haluaa avioliiton edut, sen kuin menee naimisiin.
Tässä ketjussa on niitä etuja yritetty kysellä, mutta en ole saanut selvää listausta (siis nimenomaan niistä eduista, jotka ovat avioliiton aikana, ei eron tai kuoleman jälkeen). Amerikkalaisena bisnesjohtajana ilmeisesti olisi suotavaa olla pikemmin avio- kuin avoliitossa, mutta se ei taida kovin montaa keskustelijaa koskea. Eikä kovin moni liene myöskään lähdössä expatiksi ja jos lähtee, niin voihan sitä mennä siinä vaiheessa naimisiin mikäli uskoo sen helpottavan asioiden hoitamista.
Nykyään yhä useampi työskentelee ulkomailla, ja lähtö voi tulla nopeasti eteen. Lähtijän saamasta valmennuksesta on kiinni, hoksaako hoitaa avioliittoasian alta pois ennen muuttoa, vai tulevatko viranomaisyllärit vastaan vasta kohteessa. Toisaalta, olipahan meiltä ainakin yksi huolen aihe vähemmän lähdön tuiskeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.
Mistä päätöksistä tässä nyt puhutaan? Ihminen voi täysissä sielun voimissa ollessaan itse tehdä tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan. Tunnen itse perheettömän ihmisen, joka on valtuuttanut tuolla lailla parhaan ystävänsä.
Ja jos taas hoitopäätöksistä puhutaan, niin ne tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Joten turha pelko, että perintöä kärkkyvä sukulainen määräisi eutanasian, kun itse on umpisuolileikkauksessa.
Jos vaihtoehtoina on teettää juristilla
"tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan" - Ja jatkuvasti kantaa tätä paperia mukana, tietty käännettynä eri paikalliskielille ja paikallisviranomaisella vahvistettuna kun matkustaa tai muuttaa ulkomailleVs
Käydä allekirjoittamassa ilmaiseksi avioliittosopimus joka on voimassa kaikkialla maailmassa.
Niin millä lailla tuo ensimmäinen on parempi vaihtoehto? Mikään ruutuarkin kulmaan raapustettu "valtuutan naapurin Mirjan irrottamaan letkut jos olen sairas. T. Pirjo" nimittäin ei omaa minkään valtakunnan laillista pätevyyttä.
No en tiedä, onko se parempi, mutta jos se mahdollistaa elämän siten kuin itse haluaa, niin aika pieni vaiva se on. Mutta eihän hoitotahtoa juristin luona tehdä, joten yrität nyt tarkoituksella saada asian vaikuttamaan hankalammalta kuin se onkaan. Ja esim. minun puolisoni on vain ilmoittanut HUSiin, kuka on hänen lähiomaisensa, joten tällaiset simppelimmät jutut hoituu niin.
Siinä, että esim. itse en halua naimisiin, ei ole kyse siitä, mikä on helpointa jossain kaukomailla, vaan kyse on siitä, miten itse haluan elää elämäni ja mikä on minulle sopiva tapa elää parisuhteessa. Minusta olisi masentavaa alkaa tehdä valintoja elämässäni sen mukaan, miten konservatiisisemmat maat haluavat ihmisten elävän, tai mitä jotkut konservatiivisemmat suomalaiset haluaisivat pitää kaikkia koskevina normeina.
Ja jos hän joutuu kolariin ja koomaan Kuopiossa, Tukholmassa tai Pariisissa, niin tuolla husin hoitotahdolla voi pyyhkiä pyllya. Moni vain LUULEE että se hoitotahdon varmistaminen ilman avioliittoa on helppo homma, mutta kun edes sairaalat suomessa eivät jaa tuota tietoa toisilleen, saatika suomen ulkopuolella, niin oikeasti tuo tahto ei ole kuin mielenrauhaa. Käytännössä sillä ei juuri ole hyötyä jos sairastuu ja joutuu johonkin muuhun sairaalaan.
Enpä ihan tuota väittänyt. Kirjoitin epäselvästi. Hän siis joutui HUS:in sairaalaan ja ilmoitti sinne vaan minut lähiomaiseksi, joten pystyin soittamaan ja kysymään hänen voinnistaan, vaikka hän ei ollut vielä leikkauksen jälkeen herännyt, jne.
Toisaalta kun äitini joutui sairaalaan, minullekin annettiin tietoja hänestä vain kun ilmoitin olevani tytär. Yhtä hyvinhän olisin voinut olla joku muu. Ja isäni on elossa, eli me lapset emme edes ole ainot omaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.
Mistä päätöksistä tässä nyt puhutaan? Ihminen voi täysissä sielun voimissa ollessaan itse tehdä tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan. Tunnen itse perheettömän ihmisen, joka on valtuuttanut tuolla lailla parhaan ystävänsä.
Ja jos taas hoitopäätöksistä puhutaan, niin ne tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Joten turha pelko, että perintöä kärkkyvä sukulainen määräisi eutanasian, kun itse on umpisuolileikkauksessa.
Jos vaihtoehtoina on teettää juristilla
"tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan" - Ja jatkuvasti kantaa tätä paperia mukana, tietty käännettynä eri paikalliskielille ja paikallisviranomaisella vahvistettuna kun matkustaa tai muuttaa ulkomailleVs
Käydä allekirjoittamassa ilmaiseksi avioliittosopimus joka on voimassa kaikkialla maailmassa.
Niin millä lailla tuo ensimmäinen on parempi vaihtoehto? Mikään ruutuarkin kulmaan raapustettu "valtuutan naapurin Mirjan irrottamaan letkut jos olen sairas. T. Pirjo" nimittäin ei omaa minkään valtakunnan laillista pätevyyttä.
No en tiedä, onko se parempi, mutta jos se mahdollistaa elämän siten kuin itse haluaa, niin aika pieni vaiva se on. Mutta eihän hoitotahtoa juristin luona tehdä, joten yrität nyt tarkoituksella saada asian vaikuttamaan hankalammalta kuin se onkaan. Ja esim. minun puolisoni on vain ilmoittanut HUSiin, kuka on hänen lähiomaisensa, joten tällaiset simppelimmät jutut hoituu niin.
Siinä, että esim. itse en halua naimisiin, ei ole kyse siitä, mikä on helpointa jossain kaukomailla, vaan kyse on siitä, miten itse haluan elää elämäni ja mikä on minulle sopiva tapa elää parisuhteessa. Minusta olisi masentavaa alkaa tehdä valintoja elämässäni sen mukaan, miten konservatiisisemmat maat haluavat ihmisten elävän, tai mitä jotkut konservatiivisemmat suomalaiset haluaisivat pitää kaikkia koskevina normeina.
Ja jos hän joutuu kolariin ja koomaan Kuopiossa, Tukholmassa tai Pariisissa, niin tuolla husin hoitotahdolla voi pyyhkiä pyllya. Moni vain LUULEE että se hoitotahdon varmistaminen ilman avioliittoa on helppo homma, mutta kun edes sairaalat suomessa eivät jaa tuota tietoa toisilleen, saatika suomen ulkopuolella, niin oikeasti tuo tahto ei ole kuin mielenrauhaa. Käytännössä sillä ei juuri ole hyötyä jos sairastuu ja joutuu johonkin muuhun sairaalaan.
Kyllä avopuolisoa kohdellaan noissa tilanteissa kuin aviopuolisoa, eli sairaalasta kyllä annetaan tietoja. Tästä on nyt jotain väärää tietoa liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on laillistettu prostituutio instituutti.
Mieluummin olen laillisessa kuin laittomassa instituutissa ;)
Mulla taas oikeastaan just päinvastoin :D
Minulle tärkein syy oli se, että kun meillä on kerrostalokyttääjänaapuri, joka paheksui avoliittoa, niin nyt hän ei enää paheksu meitä kun menimme naimisiin. Onhan se aina mukavaa, kun tuntee olevansa kunniallinen. Tuo naapurini kuitenkin saattaa ajatella muuten meistä ihan mitä vaan, vaikka että olemme jotenkin riettaita, mutta nyt hän pitää meitä siveänä. Se tuntuu todella hyvältä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.
Tää on oikeasti aika hassua. Ja niin kornia. Mä en usko, että kukaan aikuinen oikeasti kirjoittaisi noin.
Siis alkuun kuitenkin selvityksenä minä ja AVIOmieheni olemme olleet yhdessä AVIOliitossa nyt 9 vuoden ajan. Minun AVIOmieheni kosi minua romanttisesti ja menimme isoissa hääjuhlissa naimisiin. Minulla oli pitkä huntu. Ja isäni oli niin onnellinen, että sai minun hyviin naimisiin. AVIOmieheni on vakavarainen.
Mutta sitten ne muut asiat: minulla ja minun AVIOmiehelläni ei ole yhteistä sukunimeä. AVIOmieheni ei ole koskaan käyttänyt sormusta, koska inhoaa sitä. Matkustelemme paljon emmekä ole koskaan joutuneet kenellekään, edes niissä äärikonservaatissa maissa turisteina, selvittämään olemmeko naimisissa vai emme. Emme edes Yhdysvalloissa joutuneet eri huoneisiin hotellissa, vaikka meillä on eri sukunimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Tätä ajatusmallia en ymmärrä. Te ette ole siis eronneet sen takia, koska ette ole menneet naimisiin?
Mä taas ymmärrän hyvin. Ne kaikki, jotka sitoutuvat (joidenkin mielestä) oikeasti, eivät sitten kuitenkaan olleet sitoutuneita. Sitten taas pari, joka (toisten mielestä) eivät pysty oikeasti sitoutumaan, ovat edelleen yhdessä.
Tilastojen mukaan kuitenkin avoliitto purkautuu todennäköisemmin kuin avioliitto. Avoeroja on siis enemmän kuin avioeroja. Se että yksi palstamamma ei ole eronnut avoliitostaan ei vielä todista avoliiton olevan se sitoutuneempi parisuhdemuoto.
Eiköhän se sitoutuminen ole jotain muuta kuin avo- tai avioliitto. Mä en yhtään epäile, ettettekö te olis yhä yhdessä vaikka olisitte avioituneet. Vai miten nimenomaan se avioliitto sen teidän sitoutuneisuuden lopettaisi?
Haet syy-seuraussuhdetta väärältä janalta. Koska he ovat pohtineet naimisiin menoa/menemättömyyttä ja sitä kautta sitoutumista syvällisesti; sen todennäköisyyttä ja siihen vaikuttavia asioita, voi yhdessä oleminen olla vakaammalla pohjalla. Kumpikin osapuoli on pohtinut mikä merkitys sitoutumisella ja instituutiolla on itselle, on jo tässä vaiheessa arvotettu ulkoiset tekijät vähäisiksi ja tajuttu kyseessä olevan arki ja valinta. Jos jää pois "haluan naimisiin"- vaihe, pn hyvin todennäköistä, ettei mikään välinearvo tai ulkoinen paine ole motivaattorina suhteeseen. En sano, että näin olisi naimisiin menevilläkään, aina, mutta jos rehellisesti peraten tarkastellaan syitä ja tunteita monella naimisiin menon taustalla, saattaa tällaiset vaikuttaa. Silloin erotasnkin vrt. helposti, kun välinearvo on käytetty tai ei todeudukaan. Ei jäädä sen toisen ihmisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini kuoli saattohoidon jälkeen syöpään. Itse en pystynyt viettämään siellä paljoakaan aikaa äidin viimeisinä päivinä, mutta hänen paras ystävänsä ja miesystävänsä käytännössä asuivat siellä kolmen viikon ajan. Kukaan ei edes kyseenlaistanut, etteivätkö he olisi äitini läheisiä ja omaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.Tää on oikeasti aika hassua. Ja niin kornia. Mä en usko, että kukaan aikuinen oikeasti kirjoittaisi noin.
Siis alkuun kuitenkin selvityksenä minä ja AVIOmieheni olemme olleet yhdessä AVIOliitossa nyt 9 vuoden ajan. Minun AVIOmieheni kosi minua romanttisesti ja menimme isoissa hääjuhlissa naimisiin. Minulla oli pitkä huntu. Ja isäni oli niin onnellinen, että sai minun hyviin naimisiin. AVIOmieheni on vakavarainen.
Mutta sitten ne muut asiat: minulla ja minun AVIOmiehelläni ei ole yhteistä sukunimeä. AVIOmieheni ei ole koskaan käyttänyt sormusta, koska inhoaa sitä. Matkustelemme paljon emmekä ole koskaan joutuneet kenellekään, edes niissä äärikonservaatissa maissa turisteina, selvittämään olemmeko naimisissa vai emme. Emme edes Yhdysvalloissa joutuneet eri huoneisiin hotellissa, vaikka meillä on eri sukunimet.
No hassua tai kornia se voi olla. Eipä jenkeissä ole koskaan tullut eteen tilannetta että eri sukunimillä olisi joutunut eri huoneisiin. Mutta siellä lähes 10v asuessani näin kyllä aika paljon muuta. Esim juuri sen kuinka iso merkitys jonkun suhdestatuksella oli työpaikalla.
Minä olen ollut naimisissa nyt 17v ja meillä ei ollut hääjuhlia ollenkaan, minulla ei ollut huntua, eikä edes häämekkoa, kukaan ei minua luovuttanut eikä kukaan edes tiennyt että menemme naimisiin ennenkuin jälkikäteen. Miehen firmassa asiasta ilmoitettiin julkisesti ja siellä pidettiin pieni tilaisuus firman puolesta. Mies pitää sormusta ennen kaikkea töissä, minä en nykyisin ollenkaan.
Suomessa ei naisena tule missään ilmoitettua ikinä suhdestatusta, mutta jenkeissä se oli joka hiton lomakkeessa että oletko neiti vai rouva. Joka paikassa asuintalon aulasta virastoihin rouviteltiin. Kulttuuri on eri. Mutta kuten aiemmin ketjussa jo joku toinen totesi, ei se ole enää itsestäänselvyys että työskentelee vain Suomessa, moni tekee muutaman vuoden elämässään ulkomailla töitä ja moni ottaa perheensäkin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Tämä kirkkojuttu on mielenkiintoinen. Emme kuulu kirkkoon ka kun 25vuotta sitten menimme maistraatissa naimisiin kahden kesken,kysyi oikeasti muutama tuttu, että olemmeko me siis oikeasti naimisissa. Kyllä olemme ihan laillisesti.
En tiedä niistä eduista, ei mietitty niitä. Oltiin vain niin rakastuneita, että se vain TUNTUI oikealta ratkaisulta. Eli ihan tunteesen perustuva ratkaisu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Tämä kirkkojuttu on mielenkiintoinen. Emme kuulu kirkkoon ka kun 25vuotta sitten menimme maistraatissa naimisiin kahden kesken,kysyi oikeasti muutama tuttu, että olemmeko me siis oikeasti naimisissa. Kyllä olemme ihan laillisesti.
En tiedä niistä eduista, ei mietitty niitä. Oltiin vain niin rakastuneita, että se vain TUNTUI oikealta ratkaisulta. Eli ihan tunteesen perustuva ratkaisu
Minusta on omituista että kukaan vielä 2020 liittää kirkon avioliittoon.
T. Pakana joka meni maistraatissa naimisiin jo kohta 20v sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.Tää on oikeasti aika hassua. Ja niin kornia. Mä en usko, että kukaan aikuinen oikeasti kirjoittaisi noin.
Siis alkuun kuitenkin selvityksenä minä ja AVIOmieheni olemme olleet yhdessä AVIOliitossa nyt 9 vuoden ajan. Minun AVIOmieheni kosi minua romanttisesti ja menimme isoissa hääjuhlissa naimisiin. Minulla oli pitkä huntu. Ja isäni oli niin onnellinen, että sai minun hyviin naimisiin. AVIOmieheni on vakavarainen.
Mutta sitten ne muut asiat: minulla ja minun AVIOmiehelläni ei ole yhteistä sukunimeä. AVIOmieheni ei ole koskaan käyttänyt sormusta, koska inhoaa sitä. Matkustelemme paljon emmekä ole koskaan joutuneet kenellekään, edes niissä äärikonservaatissa maissa turisteina, selvittämään olemmeko naimisissa vai emme. Emme edes Yhdysvalloissa joutuneet eri huoneisiin hotellissa, vaikka meillä on eri sukunimet.
No hassua tai kornia se voi olla. Eipä jenkeissä ole koskaan tullut eteen tilannetta että eri sukunimillä olisi joutunut eri huoneisiin. Mutta siellä lähes 10v asuessani näin kyllä aika paljon muuta. Esim juuri sen kuinka iso merkitys jonkun suhdestatuksella oli työpaikalla.
Minä olen ollut naimisissa nyt 17v ja meillä ei ollut hääjuhlia ollenkaan, minulla ei ollut huntua, eikä edes häämekkoa, kukaan ei minua luovuttanut eikä kukaan edes tiennyt että menemme naimisiin ennenkuin jälkikäteen. Miehen firmassa asiasta ilmoitettiin julkisesti ja siellä pidettiin pieni tilaisuus firman puolesta. Mies pitää sormusta ennen kaikkea töissä, minä en nykyisin ollenkaan.
Suomessa ei naisena tule missään ilmoitettua ikinä suhdestatusta, mutta jenkeissä se oli joka hiton lomakkeessa että oletko neiti vai rouva. Joka paikassa asuintalon aulasta virastoihin rouviteltiin. Kulttuuri on eri. Mutta kuten aiemmin ketjussa jo joku toinen totesi, ei se ole enää itsestäänselvyys että työskentelee vain Suomessa, moni tekee muutaman vuoden elämässään ulkomailla töitä ja moni ottaa perheensäkin mukaan.
Jännä muuten, että näitä pidetään avioliiton etuina (kuten tässä ketjussa moni, tosin en tarkoita nyt sinua, koska tämä viestisi oli tältä osin neutraali), mutta itse pidän ainakin niitä epäkohtina. Esim. juuri tuo, että naisen kohdalla pitää tietää, onko neiti vai rouva - jotenkin surullista, että jotkut "rouvat" kokevat nyt olevansa etuoikeutettuja kun ruksivat sen kohdan. Mies on aina vaan mr.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.Tää on oikeasti aika hassua. Ja niin kornia. Mä en usko, että kukaan aikuinen oikeasti kirjoittaisi noin.
Siis alkuun kuitenkin selvityksenä minä ja AVIOmieheni olemme olleet yhdessä AVIOliitossa nyt 9 vuoden ajan. Minun AVIOmieheni kosi minua romanttisesti ja menimme isoissa hääjuhlissa naimisiin. Minulla oli pitkä huntu. Ja isäni oli niin onnellinen, että sai minun hyviin naimisiin. AVIOmieheni on vakavarainen.
Mutta sitten ne muut asiat: minulla ja minun AVIOmiehelläni ei ole yhteistä sukunimeä. AVIOmieheni ei ole koskaan käyttänyt sormusta, koska inhoaa sitä. Matkustelemme paljon emmekä ole koskaan joutuneet kenellekään, edes niissä äärikonservaatissa maissa turisteina, selvittämään olemmeko naimisissa vai emme. Emme edes Yhdysvalloissa joutuneet eri huoneisiin hotellissa, vaikka meillä on eri sukunimet.
No hassua tai kornia se voi olla. Eipä jenkeissä ole koskaan tullut eteen tilannetta että eri sukunimillä olisi joutunut eri huoneisiin. Mutta siellä lähes 10v asuessani näin kyllä aika paljon muuta. Esim juuri sen kuinka iso merkitys jonkun suhdestatuksella oli työpaikalla.
Minä olen ollut naimisissa nyt 17v ja meillä ei ollut hääjuhlia ollenkaan, minulla ei ollut huntua, eikä edes häämekkoa, kukaan ei minua luovuttanut eikä kukaan edes tiennyt että menemme naimisiin ennenkuin jälkikäteen. Miehen firmassa asiasta ilmoitettiin julkisesti ja siellä pidettiin pieni tilaisuus firman puolesta. Mies pitää sormusta ennen kaikkea töissä, minä en nykyisin ollenkaan.
Suomessa ei naisena tule missään ilmoitettua ikinä suhdestatusta, mutta jenkeissä se oli joka hiton lomakkeessa että oletko neiti vai rouva. Joka paikassa asuintalon aulasta virastoihin rouviteltiin. Kulttuuri on eri. Mutta kuten aiemmin ketjussa jo joku toinen totesi, ei se ole enää itsestäänselvyys että työskentelee vain Suomessa, moni tekee muutaman vuoden elämässään ulkomailla töitä ja moni ottaa perheensäkin mukaan.Jännä muuten, että näitä pidetään avioliiton etuina (kuten tässä ketjussa moni, tosin en tarkoita nyt sinua, koska tämä viestisi oli tältä osin neutraali), mutta itse pidän ainakin niitä epäkohtina. Esim. juuri tuo, että naisen kohdalla pitää tietää, onko neiti vai rouva - jotenkin surullista, että jotkut "rouvat" kokevat nyt olevansa etuoikeutettuja kun ruksivat sen kohdan. Mies on aina vaan mr.
Pidän tätä itsekin epäkohtana. Ei sivistysvaltiossa kenenkään avioliiton pitäisi määrittää sitä kuinka häntä kutsutaan juuri neiti vs rouva. Se arvottaa sitä automaattisesti ja siltä(kin) osin koen Suomen olevan huomattavasti edistyneempi paikka. Suomessa ei ole yhtä suurta arvolatausta avoliitolla vs avioliitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän niin kuin vakuutus, ei ole mitään hyötyä, ennen kuin sattuu jotain.
Sitten on hyötyä kun puoliso joutuu teholle ja otetaan yhteyttä lähiomaiseen tai jos tulee ero tai toinen kuolee jne.
Avopuolison kanssa aina aamulla kahvilla keskustelemme, haluammeko vielä tänään valita toisemme.
Ja sitten käymme ilmoittamassa lapsille, että vielä tänään olemme yhdessä ja perhe pysyy kasassa.
Avoliiton etuja. Päivä kerrallaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.Tää on oikeasti aika hassua. Ja niin kornia. Mä en usko, että kukaan aikuinen oikeasti kirjoittaisi noin.
Siis alkuun kuitenkin selvityksenä minä ja AVIOmieheni olemme olleet yhdessä AVIOliitossa nyt 9 vuoden ajan. Minun AVIOmieheni kosi minua romanttisesti ja menimme isoissa hääjuhlissa naimisiin. Minulla oli pitkä huntu. Ja isäni oli niin onnellinen, että sai minun hyviin naimisiin. AVIOmieheni on vakavarainen.
Mutta sitten ne muut asiat: minulla ja minun AVIOmiehelläni ei ole yhteistä sukunimeä. AVIOmieheni ei ole koskaan käyttänyt sormusta, koska inhoaa sitä. Matkustelemme paljon emmekä ole koskaan joutuneet kenellekään, edes niissä äärikonservaatissa maissa turisteina, selvittämään olemmeko naimisissa vai emme. Emme edes Yhdysvalloissa joutuneet eri huoneisiin hotellissa, vaikka meillä on eri sukunimet.
No hassua tai kornia se voi olla. Eipä jenkeissä ole koskaan tullut eteen tilannetta että eri sukunimillä olisi joutunut eri huoneisiin. Mutta siellä lähes 10v asuessani näin kyllä aika paljon muuta. Esim juuri sen kuinka iso merkitys jonkun suhdestatuksella oli työpaikalla.
Minä olen ollut naimisissa nyt 17v ja meillä ei ollut hääjuhlia ollenkaan, minulla ei ollut huntua, eikä edes häämekkoa, kukaan ei minua luovuttanut eikä kukaan edes tiennyt että menemme naimisiin ennenkuin jälkikäteen. Miehen firmassa asiasta ilmoitettiin julkisesti ja siellä pidettiin pieni tilaisuus firman puolesta. Mies pitää sormusta ennen kaikkea töissä, minä en nykyisin ollenkaan.
Suomessa ei naisena tule missään ilmoitettua ikinä suhdestatusta, mutta jenkeissä se oli joka hiton lomakkeessa että oletko neiti vai rouva. Joka paikassa asuintalon aulasta virastoihin rouviteltiin. Kulttuuri on eri. Mutta kuten aiemmin ketjussa jo joku toinen totesi, ei se ole enää itsestäänselvyys että työskentelee vain Suomessa, moni tekee muutaman vuoden elämässään ulkomailla töitä ja moni ottaa perheensäkin mukaan.
Kirkkoon kuulumaton avopari oli jonkinaikaa töissä Skotlannissa ja he valetelivat siellä olevansa naimisissa ja protestantteja, koska naimattomuus ja kirkkoon kuulumattomuus olisi kuulema ollut vähän liikaa paikallisille.
Vierailija kirjoitti:
Avopuolison kanssa aina aamulla kahvilla keskustelemme, haluammeko vielä tänään valita toisemme.
Ja sitten käymme ilmoittamassa lapsille, että vielä tänään olemme yhdessä ja perhe pysyy kasassa.
Avoliiton etuja. Päivä kerrallaan
Saman keskustelun voi käydä joka päivä vaikka olisi naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Leskeneläke
-Perintöasiat
- Verotus
- Yhteiset laina- asiat ja
- Yhteisen omaisuuden omistusasiat kotimaassa ja ulkomailla
- pankkiasiat
- Lähiomais asia
- lapsen huoltajuus asiat
- elatusvelvollisuusTässä pari juttua mitä tuli mieleen, mihin avioliitto vaikuttaa.
Kertoisitko, miten avioliitto vaikuttaa verotuksen.
-alijäämähyvitys
-perintöveron prosentti
- kotitalousvähennys
Peheensiäsäiset lahjat. Periaatteessa avoparin keskenäinen rahansiirtely pitäisi ilmoittaa verottajalle.
Että mitäkö etua on olla naimisissa. No minusta se on ainakin ihanaa ihan sinällään. Olla jollekin se erityinen, joita voi ainakin Suomen lainsäädännössä olla vain yksi kerrallaan. Aviopuoliso.
Perintöveroprosentti on eri, paitsi jos on yhteisiä lapsia.