Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?

Vierailija kirjoitti:

Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.

Minä ja puolisoni menimme hiljattain naimisiin lähes kahdenkymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Syynä tähän oli osittain se, että halusimme ns. "tiivistää rivit" ja sementoida yhdessäolomme lopultakin aivan viralliseksi ja olla "me Virtaset". Toiselta osaltaan syynä oli se, että puolisoni koko lähiperhe on valitettavasti kuollut eikä hänellä siten ole ketää lähisukulaisia olemassa, hänellä on vain minut. Halusimme sikälikin virallistaa asemamme toinen toistemme lähiomaisena sekä turvata toinen toisellemme aseman leskenä sitten kun toinen meistä kuolee. Avopuolisolle tulee hyvässä lykyssä lähtö vain toisen osapuolen omistamasta asunnosta - yhteisestä kodista -  sen omistajaosapuolen kuollessa kun ei ole turvana leskensuojasäännöksiä.  Voin kertoa, että tämä päätös on tehnyt muutenkin onnellisesta parisuhteesta vieläkin onnellisemman!

Vierailija kirjoitti:

Vähän niin kuin vakuutus, ei ole mitään hyötyä, ennen kuin sattuu jotain.

Sitten on hyötyä kun puoliso joutuu teholle ja otetaan yhteyttä lähiomaiseen tai jos tulee ero tai toinen kuolee jne.

Minä olen eronnut avoliitosta? Millä lailla meille olisi ollut hyötyä, jos olisimme ennen eroa olleet naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Että mitäkö etua on olla naimisissa. No minusta se on ainakin ihanaa ihan sinällään. Olla jollekin se erityinen, joita voi ainakin Suomen lainsäädännössä olla vain yksi kerrallaan. Aviopuoliso.

Avioliittoinstituutio on sitten selkeästi sun juttu, kun saat nimenomaan siitä sisältöä suhteeseesi.

Vierailija kirjoitti:

Avopuolison kanssa aina aamulla kahvilla keskustelemme, haluammeko vielä tänään valita toisemme.

Ja sitten käymme ilmoittamassa lapsille, että vielä tänään olemme yhdessä ja perhe pysyy kasassa.

Avoliiton etuja. Päivä kerrallaan

Avioliiton etu on juuri se, että tietää toisen olevan aina siinä rinnalla - tietää, että toinen ei ikinä lähde, eikä ikinä tarvitse pelätä että ero tulisi. Kun se ei vaan tule! 

Jos avioliiton solmiminen mietityttää kovasti ja nostaa tarvettä erikseen etsiä syitä miksi "pitäisi" mennä naimisiin, sitten ei varmaankaan kannata mennä. Sitä seuraa tietysti pohdinto että miksi tuntuu siltä; eikö pidä avioliitosta instituutiona, vai eikö pidä tarpeeksi kumppanistaan tai hän minusta, kun naimisiinmeno ei tunnu omakohtaiselta. Jonkun toisen kanssa se voi tuntua siltä nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliiton solmiminen mietityttää kovasti ja nostaa tarvettä erikseen etsiä syitä miksi "pitäisi" mennä naimisiin, sitten ei varmaankaan kannata mennä. Sitä seuraa tietysti pohdinto että miksi tuntuu siltä; eikö pidä avioliitosta instituutiona, vai eikö pidä tarpeeksi kumppanistaan tai hän minusta, kun naimisiinmeno ei tunnu omakohtaiselta. Jonkun toisen kanssa se voi tuntua siltä nopeastikin.

Miksei voisi ihan järkevästi miettiä loogisia vaihtoehtoja kummankin vaihtoehdon puolesta, vaikkei olisi edes suhteessa? Eihän tässä nyt mitään päätöksiä tarvitse tehdä, mutta kai se nyt olisi ihan hyvä juttu tuntea sekä oikeutensa, että keskustella eri vaihtoehdoista muiden ihmisten kanssa yleisellä tasolla?

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Samaa mieltä. Mulle lomakkeen rasti "avoliitto" oli ihan itkun paikka. Oltiin seurusteltu nuoresta asti, ja käytännön syistä muutettiin Hoasin perheasuntoon opiskelujen loppuvaiheessa. Oltiin naimisiinmenoaikeissa, kun tilanne on sopiva. En pitänyt yhtään avovaimo-nimityksestä, eikä me avo-nimityksiä kyllä käytettykään. Poikaystävä ja tyttöystävä oltiin, kunnes sitten mies ja vaimo. Ruotsiksi avopuoliso on sambo (tulee sanoista bo samman, asua yhdessä). Jotenkin noin se parisuhdestatus pitäisi suomeksikin nimetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliiton solmiminen mietityttää kovasti ja nostaa tarvettä erikseen etsiä syitä miksi "pitäisi" mennä naimisiin, sitten ei varmaankaan kannata mennä. Sitä seuraa tietysti pohdinto että miksi tuntuu siltä; eikö pidä avioliitosta instituutiona, vai eikö pidä tarpeeksi kumppanistaan tai hän minusta, kun naimisiinmeno ei tunnu omakohtaiselta. Jonkun toisen kanssa se voi tuntua siltä nopeastikin.

Miksei voisi ihan järkevästi miettiä loogisia vaihtoehtoja kummankin vaihtoehdon puolesta, vaikkei olisi edes suhteessa? Eihän tässä nyt mitään päätöksiä tarvitse tehdä, mutta kai se nyt olisi ihan hyvä juttu tuntea sekä oikeutensa, että keskustella eri vaihtoehdoista muiden ihmisten kanssa yleisellä tasolla?

Totta kai pitää keskustella ja pohtia.

Itse asuin avoliitossa 7 vuotta ja pohdin, kannattaako mennä naimisiin. Päädyin ajatukseen, että parempi vain elellä yhdessä.

Erosimme ja tapasin kolmikymppisenä mieheni. Pohdin, että kannattaako mennä naimisiin ja totesin, että tämän miehen kanssa kannattaa ja haluan muutakin, kuin vain elellä yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avopuolison kanssa aina aamulla kahvilla keskustelemme, haluammeko vielä tänään valita toisemme.

Ja sitten käymme ilmoittamassa lapsille, että vielä tänään olemme yhdessä ja perhe pysyy kasassa.

Avoliiton etuja. Päivä kerrallaan

Avioliiton etu on juuri se, että tietää toisen olevan aina siinä rinnalla - tietää, että toinen ei ikinä lähde, eikä ikinä tarvitse pelätä että ero tulisi. Kun se ei vaan tule! 

Avioliitossa on se etu, ettei tarvitse joka päivä päättää ja pohtia ja lapsille käydä ilmoittamassa, että tämän päivän vielä asutte tässä, huomisedta ei tiefä. Päätöstä erosta ei tarvitse tehdä kuin kerran ja sitten erotaan

Eihän herranen aika kenenkään ole pakko mennä naimisiin. Jos ei tunnu omalta jutukta, ei mene. Ei kai siinä sen kummempaa pohdittavaa ja jankkausta ole

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Kyllä minä olen ainakin kertonut sen, mikä minulle on se positiivinen puoli: se on omalta tuntuva tapa olla yhdessä toisen kanssa sen vuoksi, että avioliitto ei tunnu omalta jutulta. Ja syyt, miksi eivät tunnu omalta, on juuri se, että se on perinteisesti ollut normi, ja jotkut haluaisivat pitää sitä normina edelleen.

Millä lailla avioliitto tekee perheestä perheen? Kyllä minusta jopa yksin lapsia hankkineella on perhe. Omituista ajatella, että perhe tulee vasta avioliiton myötä. Kyllä minusta se yhteenkuuluvuuden tunne, vahva kiintymys ja me-henki sekä yhteinen elämä tekevät perheestä perheen. Ihan sama mikä kokoonpano ja minkälaisin raamein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avopuolison kanssa aina aamulla kahvilla keskustelemme, haluammeko vielä tänään valita toisemme.

Ja sitten käymme ilmoittamassa lapsille, että vielä tänään olemme yhdessä ja perhe pysyy kasassa.

Avoliiton etuja. Päivä kerrallaan

Avioliiton etu on juuri se, että tietää toisen olevan aina siinä rinnalla - tietää, että toinen ei ikinä lähde, eikä ikinä tarvitse pelätä että ero tulisi. Kun se ei vaan tule! 

Miksi tätä on alapeukutettu? Tuohan on vaan hyvä asia, että tietää varmuudella toisen olevan aina luonasi. Ja se tapahtuu vain ja ainoastaan siten, että menee naimisiin. Miksi ootte tätä alapeukuttanut? Totuuden sanoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Samaa mieltä. Mulle lomakkeen rasti "avoliitto" oli ihan itkun paikka. Oltiin seurusteltu nuoresta asti, ja käytännön syistä muutettiin Hoasin perheasuntoon opiskelujen loppuvaiheessa. Oltiin naimisiinmenoaikeissa, kun tilanne on sopiva. En pitänyt yhtään avovaimo-nimityksestä, eikä me avo-nimityksiä kyllä käytettykään. Poikaystävä ja tyttöystävä oltiin, kunnes sitten mies ja vaimo. Ruotsiksi avopuoliso on sambo (tulee sanoista bo samman, asua yhdessä). Jotenkin noin se parisuhdestatus pitäisi suomeksikin nimetä.

Missä lomakkeissa olet "joutunut" ruksimaan sen avoliiton? Minulla ei ole tullut tuota ikinä eteen. Joskus lomakkeessa on ollut "avio- tai avoliitto", eli samaan kohtaan laitetaan ruksi oli naimisissa tai avoliitossa. Yleensä pointtina eri tahoilla (Kela, Hoas, mikä vaan) on lähinnä se, onko kyseessä yhden vai kahden aikuisen perhe lapsineen. Olen siis itsekin asunut Hoasilla, eikä siellä kyllä kysytty, ollaanko naimisissa vai avoliitossa.

Itse puhun yleensä kumppanista. Olen aina inhonnut sanoja "poikaystävä" (koska se kuulostaa teiniltä), "mieheni" (koska se kuulostaa persoonattomalta - ihan kuin pointti olisi vaan se sukupuoli, tai "puoliso" (koska se kuulostaa vähän vanhahtavalta". Jos olisin naimisissa, puhuisin silti kumppanista. Tai no, toki yleensä puhun toisesta vain nimeltä. Ja kumppaniani kutsun hellittelynimillä kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Onko jotain verotusjuttuja? Kotitalousvähennykset?

Ne kuoleman jälkeen tiedätkin: lapsettomassa liitossa leski perii puolisonsa, muuten menee vainajan suvulle, esim siskolle tai veljelle.

Leskeneläke.

Menee suvulle jos ei tee testamenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliiton solmiminen mietityttää kovasti ja nostaa tarvettä erikseen etsiä syitä miksi "pitäisi" mennä naimisiin, sitten ei varmaankaan kannata mennä. Sitä seuraa tietysti pohdinto että miksi tuntuu siltä; eikö pidä avioliitosta instituutiona, vai eikö pidä tarpeeksi kumppanistaan tai hän minusta, kun naimisiinmeno ei tunnu omakohtaiselta. Jonkun toisen kanssa se voi tuntua siltä nopeastikin.

Miksei voisi ihan järkevästi miettiä loogisia vaihtoehtoja kummankin vaihtoehdon puolesta, vaikkei olisi edes suhteessa? Eihän tässä nyt mitään päätöksiä tarvitse tehdä, mutta kai se nyt olisi ihan hyvä juttu tuntea sekä oikeutensa, että keskustella eri vaihtoehdoista muiden ihmisten kanssa yleisellä tasolla?

Totta kai pitää keskustella ja pohtia.

Itse asuin avoliitossa 7 vuotta ja pohdin, kannattaako mennä naimisiin. Päädyin ajatukseen, että parempi vain elellä yhdessä.

Erosimme ja tapasin kolmikymppisenä mieheni. Pohdin, että kannattaako mennä naimisiin ja totesin, että tämän miehen kanssa kannattaa ja haluan muutakin, kuin vain elellä yhdessä

Sulle avoliitto tarkoitti siis vain "yhdessä elelyä". Jollekin muulle se tarkoittaa vaikkapa elämän syvintä ja merkityksellisintä rakkaussuhdetta, parisuhdetta ja kumppanuutta, yhteistä elämää. Sinä ilmeisesti haluat tällaiseen sitten avioliiton, ja se on täysin ok. Mutta toivottavasti ymmärrät, että joku muu ei siihen enää sitä avioliittoa kaipaa, ja hänellä voi toteutua avoliitossa se, mikä sinulla toteutui nyt sitten sen ihmisen kanssa, jonka kanssa halusit naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Sori, mutta kuulostat joltain tiukkapipoiselta uskovaiselta, kun kirjoittelet noin lapsellisia heittoja.

Yleensä ne naiset, jotka kiihkeästi väittää, että avoliitto on just heidän juttu, on naisia joiden mies ei ole vain suostunut kosimaan. Defenssinää sitten pakko hokea tätä joka päivä uudelleen mantraa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Sori, mutta kuulostat joltain tiukkapipoiselta uskovaiselta, kun kirjoittelet noin lapsellisia heittoja.

Minulla on elämänkokemusta jo ja olen ateisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ei ole pakollista. Ihan voi elellä vaikka naapurin sedän kanssa niin halutessaan. Moni meistä kuitenkin arvostaa avioliittoa, se ratkaisee monia juridisia kysymyksiä, tekee perheestä perheen ja antaa turvallisuuden tunteita. Häät itsessään ovat ihanat juhlat, jotka kannattaa viettää, jatkossa saa juhlia yhdessä hääpäiviä. Meillä niitä juhlitaan joka vuosi. En näe mitään positiivista puolta avoliitossa, eikä niitä tässäkään ketjussa ole esitetty, keskitytty haukkumaan vain avioliittoa. 

Sori, mutta kuulostat joltain tiukkapipoiselta uskovaiselta, kun kirjoittelet noin lapsellisia heittoja.

Minulla on elämänkokemusta jo ja olen ateisti.

Sitä voi olla näemmä vähän ahdasmielinen, vaikka olisi elämänkokemustakin.