Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?
05.11.2020 |
Harkitsemme puolisoni kanssa, mennäkö naimisiin vaiko eikö. Mietin tässä, että mitä etua on naimisissa olemisesta vs. avoliitto avioliiton aikana eli ennen avioeroa tai kuolemaa. Siis jos ei ole lisääntymisaikeita. Olen saanut sellaisen kuvan, että avioliittolainsäädäntö koskee oikeastaan vain yhteisiä lapsia ja tilannetta liiton purkautumisen jälkeen. Sukunimiasia on mielestäni sivuseikka. Kuolemanvaraisjärjestelynä avioliitto on siis harkinnassa, mutta tietäiskö joku tosiaan tarkemmin, mitä etuja (tai haittoja?) avioliitosta olisi ennen sen päättymistä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Me mentiin naimisiin yli 20 vuoden yhdessäolon päätteeksi eikä olla erottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Onko sinulla sitten esittää parempia avioliiton etuja ennen avioliiton päättymistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kyllä minulle merkitsi äärimmäisen paljon se, että mieheni halusi avioitua kanssani. Todellakin, tunnetason juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Olen samaa mieltä! Ainakin minulle avioliitto on tärkeä tunnetasolla. Avioliitosta ei ole juuri mitään hyötyä taloudellisesti, mutta ei haittaakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kyllä minulle merkitsi äärimmäisen paljon se, että mieheni halusi avioitua kanssani. Todellakin, tunnetason juttu.
Samoin ja onhan se ihanaa järjestää omia häitään. Ei juhlat ihmisen elämässä ole pakollisia tai välttämättömiä, mutta ne tekevät elämästä elämisen arvoista. En näe mitään arvoa siinä, että ollaan möllötetään arkea koko ihmiselämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kyllä minulle merkitsi äärimmäisen paljon se, että mieheni halusi avioitua kanssani. Todellakin, tunnetason juttu.
Samoin ja onhan se ihanaa järjestää omia häitään. Ei juhlat ihmisen elämässä ole pakollisia tai välttämättömiä, mutta ne tekevät elämästä elämisen arvoista. En näe mitään arvoa siinä, että ollaan möllötetään arkea koko ihmiselämä.
Joo, olen huomannut, että ihmiset, jotka eivät arvosta avioliittoa, eivät arvosta muitakaan perinteitä, eivätkä juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Jos ette ole naimisissa ja puoliso kuolee, lapset perivät puolison omaisuuden kokonaan ja jos ovat alaikäisiä heille määrätän edunvalvoja. Kiva kysellä edunvalvojalta esim. lupaa oman kodin remontoimiseen ym.
Jos ette ole naimisissa ja teillä on keskinäinen testamentti, joudut maksamaa perinnöstäsi veroa.
Jos olisitte naimisissa, saisit puolet yhteisestä omaisuudesta tasinkona verovapaasti ja täyden hallintaoikeuden yhteiseen asuntoon huolimatta siitä kuka sen omistaa. Lisäksi saisit leskeneläkettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopuoliso on virallisesti lähin omainen. Jos ei halua oman sisaruksen tai vanhemman tekevän esim hoitopäätöksiä omasta puolestaan, avioliitto turvaa sen oikeuden puolisolle. Myös joitakin asioita on helpompi hoitaa puolison puolesta kun on naimisissa.
Meille lisäksi avioliitto on tärkeä kuoleman varalta. Haluan omaisuuteni menevän puolisolle, mahdollisimman vähillä veroilla. En veljelleni, jota viimeksi olen nähnyt yli 5 vuotta sitten ja joka ei halua pitää minuun mitään yhteyttä. Lapsia ei ole. Eron varalle meillä on täysin poissulkeva avioehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Oletpa loukkaava. Toinen kirjoittaa omista tunteistaan, ja sinä mitätöit ne sanomalla, että tunteesi ovat älytöntä sontaa.
Eksäni oli tuollainen. Siksi hän on eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leskeneläkkeen määrä on tällä hetkellä suunnilleen puolet kuolleen ansiotuloista. Eli jos aviopuoliso on eläessään tienannut vaikka 6000 euroa kuukaudessa, on lesleneläke noin 3000 euroa. Tuo on siis lapsettoman pariskunnan tilanne tai jos lapset ovat täysi-ikäisiä. Jos on alaikäisiä lapsia niin summaa vielä korotetaan.
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläkkeen määrä on tällä hetkellä suunnilleen puolet kuolleen ansiotuloista. Eli jos aviopuoliso on eläessään tienannut vaikka 6000 euroa kuukaudessa, on lesleneläke noin 3000 euroa. Tuo on siis lapsettoman pariskunnan tilanne tai jos lapset ovat täysi-ikäisiä. Jos on alaikäisiä lapsia niin summaa vielä korotetaan.
Kannattaa muistaa, että lapseton leski ei saa eläkettä mikäli on alle 50 vuotias puolison kuollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasko nämä muut sitten? (Joilla ei ollut syytä mennä naimisiin)
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Taidat itse olla aloittaja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kyllä sun oma kommenttis on sontaa. Täytyy olla paha olla ja puutetta sivistyksessä, että tällaisella ulosannilla lähtee mukaan keskusteluun. Etkö osaa käytöstapoja? Tuo ylempi sentään perusteli näkemyksiään. Sinä vaan keskityit r...kaamaan keskusteluilmapiiriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kuule yllättävän paljon on miehissä näitä, joille lapsi on pienempi sitoutuminen kuin avioliitto. Itse taas en ikinä tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan edes metallirinkulaan ja paperinpalaan. Eri juttu jos molemmat on ideologisista tmv syistä avioliittoa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Tätä ajatusmallia en ymmärrä. Te ette ole siis eronneet sen takia, koska ette ole menneet naimisiin?
Mä taas ymmärrän hyvin. Ne kaikki, jotka sitoutuvat (joidenkin mielestä) oikeasti, eivät sitten kuitenkaan olleet sitoutuneita. Sitten taas pari, joka (toisten mielestä) eivät pysty oikeasti sitoutumaan, ovat edelleen yhdessä.
Fakta kuitenkin on, että avoliitot purkautuvat todennäköisemmin kuin avioliitot.
Tälleen päälle viisikymppisenä tiedostaa hyvin sen, että emme ole täällä ikuisesti. Ja jos emme kuole samalla kertaa jossain onnettomuudessa, niin toisesta tulee vääjäämättä leski.
Minä olen huomattavasti pienituloisempi kuin puolisoni, joten siinä tapauksessa että minä olen se joka leskeksi jää, tulee leskeneläkkeellä olemaan suuri merkitys toimeentulolleni.
Myöskin perintövero on aviopuolisolle pienempi kuin avopuolisolle. Ja kyllä, meillä siis on keskinäinen testamentti.
Minä en ymmärrä syitä elää avoliitossa ellei syy ole, että avioliitto ei ole mahdollinen, ei ole otettu edellisestä avioeroa tai ollaan lähisukua.
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Mä taas ymmärrän hyvin. Ne kaikki, jotka sitoutuvat (joidenkin mielestä) oikeasti, eivät sitten kuitenkaan olleet sitoutuneita. Sitten taas pari, joka (toisten mielestä) eivät pysty oikeasti sitoutumaan, ovat edelleen yhdessä.