Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahinta mitä miehesi/naisesi on sinulle sanonut?
21.02.2014 |
Itsellä kun oli riitaa miehen kanssa niin mies huusi kesken keskustelun että "Tollasen ämmän kanssa pitäisi perhe perustaa, ei saatana!" ja rynni huoneesta ulos ovet paukkuen. Odotin esikoistamme silloin ja tämä oli ensimmäinen kerta kun mies sanoi jotain noin kamalaa.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi näitä juttuja lukiessa muuta kuin ihmetellä, millaisiin tolloihin naiset sekaantuvat. Ei siis ihme, että palsta on täynnänsä pahaa mieltä ja ahdistusta. Olen joskus hämmästellyt, mistä tämä kaiki negaatio tänne tulvii, mutta nyt syy kyllä selvisi. Mnkä ihmeen takia sekaannutt tuollaisiin urpoihin ja pilaatte oman elämänne tieten tahtoen? Samaan aikaan kunnon miehet eivät kelpaa kenellekään.
T: Miespuolinen
Minä taas ihmettelen, missä ovat kaikki kertomukset henkisesti väkivaltaisista naisista, niitä kun pitäisi oleman pilvin pimein, ja sitten on vaan pakko lyödä.
Ja sitäkin mietin, mistä voidaan tietää, millaisia ne koettelemattomat kunnon miehet ovat lähisuhteessa? Minunkin mies vaikuttaa päälle pehmoiselta nallekarhulta, jolla on todella nörtit harrastukset. Sen sukulaisetkin kuvittelevat, että on rauhallinen tapaus. Ei ole, vaan haukkuja-paiskelija. 83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"et sä vaan oo kiinnostava", "mä en sulle kuule mitään sormusta osta" muun kivan lisäksi...
Mieheni sanoi et ole aivan niin kaunis kuin luulet... Itkin... Pyysi myöhemmin anteeksi sanojaan ja kertoi olleensa väärässä. *Tähkäpää Uhkea*
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin hetken miehen kanssa, joka erään rätväkän saunaillan aikana sanoi minulle, et olet melkein sievä silloin, kun olet tyyni.
Ja mä en ole tyyni juuri koskaan. Joten hyvin vttuiltu.
Se olikin sitten siinä. Tajusin, et tyyppi on todella pinnallinen ja en ollut tarpeeksi hyvännäköinen hälle, joten otin ritolat. Hassua vaan, et tää äijä stalkkasi mua melkein vuoden, kunnes lopulta uskoi, et se on todella slut. Mulle ei tarvi vttuilla kuin yhden kerran. Toista osumaa en odota. En ole sitä tyyppiä.
Helppo uskoa, ettet ole juuri koskaan tyyni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä voi näitä juttuja lukiessa muuta kuin ihmetellä, millaisiin tolloihin naiset sekaantuvat. Ei siis ihme, että palsta on täynnänsä pahaa mieltä ja ahdistusta. Olen joskus hämmästellyt, mistä tämä kaiki negaatio tänne tulvii, mutta nyt syy kyllä selvisi. Mnkä ihmeen takia sekaannutt tuollaisiin urpoihin ja pilaatte oman elämänne tieten tahtoen? Samaan aikaan kunnon miehet eivät kelpaa kenellekään.
T: Miespuolinen
Minä taas ihmettelen, missä ovat kaikki kertomukset henkisesti väkivaltaisista naisista, niitä kun pitäisi oleman pilvin pimein, ja sitten on vaan pakko lyödä.
Ja sitäkin mietin, mistä voidaan tietää, millaisia ne koettelemattomat kunnon miehet ovat lähisuhteessa? Minunkin mies vaikuttaa päälle pehmoiselta nallekarhulta, jolla on todella nörtit harrastukset. Sen sukulaisetkin kuvittelevat, että on rauhallinen tapaus. Ei ole, vaan haukkuja-paiskelija. 83
Niin, eipä se päälle päin välttämättä näy. Minun mieheni vaikutti ihanalta, rakastavalta, empaattiselta, lojaalilta... Todella unelmien prinssiltä.
Hälytyskellojen olisi pitänyt alkaa soida ilman ulkoista syytä syntyvistä mökötys- ja tiuskimiskohtauksista, mutta hän sai ihan oikeasti minut aina uskomaan, että minä olin tehnyt jotain väärin. Ja silloinhan tietenkin sormi osuu peilikuvaan, näkee että itse pitäisi muuttua ja toisessa ei ole mitään väärää. Ei siinä silloin mieti, että se toinen toimiikin nyt väärin, vaan että toinen on oikeastaan vähän parempaa, kuin mitä edes ansaitsisi, ja pitää nyt tehdä kamalasti töitä, jos jotenkin pystyisi parantamaan omaa tasoa enemmän häntä vastaavaksi.
Olen helposti syyllistyvä ja vastuuta ottava, siksi ajauduin tuohon asemaan. Todellisuudessa miehen käytös vain paheni vuosien mittaan.
Nyt olen laittanut stopin. En enää leiki kotidemaria, joka ymmärtää sikailuja ja tekosyitä, miksi hänen huono käytöksensä olisikin jotenkin maagisesti minun syytäni. Kuten arvata saattaa, välimme ovat kovin tulehtuneet tällä hetkellä. Hänen vuosien vetkutuksella saavuttamansa "etu" on kadonnut, kun minä en usko enää paskapuheita ja anna hänen harrastaa piinaamistansa.
Erohan tästä varmasti tulee, pitää vaan järjestellä asiat sitä varten kuntoon.
75
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on tarinoita siitä, kuinka mies ilmoittaa, ettei halua sitä ja tätä. Ei lapsia, naimisiinmenoa, koko muijaa. Eikö näistä asioista voi puhua jo suhteen alussa eikä vasta sitten, kun ollaan jo kiinnytty liikaa siihen, mitä on eikä haluta erota.
No, suomalaisessa kasvatuksessa ei paljon puhuta arvoista eli siitä, mikä on kaikille ihmiselle elämässä tärkeää (tunne olla hyväksytty, läheisten ystävällinen käytös) Ja mikä itselle erityisesti (yksiavioisuus, naimisiinmeno, lapset/ei lapsia ym.)
Ehkä nuoret aikuiset eivät sitten osaa edes miettiä näitä asioita yksinään ja jos ajautuu parisuhteeseen, jossa kumppani on yhtä kuutamolla, moni tärkeä asia voi tulla yllätyksenä. Opettakaa edes lapsenne pohtimaan omia arvojaan, jotta osaavat sitten toimia oikein, kun joutuvat tässä ketjussa kuvattuihin tilanteisiin.
Tai mieluiten niin, etteivät joudu tällaisiin tilanteisiin ollenkaan.
Mies tiuskaisi riidan yhteydessä että "mä en jaksa sua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita... Varmaan pahimmin mieleen syöpynyt se, kun mies takaapäin naidessa alkoi äkkiä kutsua mua eksänsä nimellä. Mä ja eksä ollaan aivan erinäköisiä (eriväriset hiukset, eksä isotissinen tiimalasi ja mä tosi hoikka B-kupin tyttö), ja niiden erosta oli silloin 5v ja me oltiin seurusteltu 4v. Eli tuskin oli vahinko. Loppupano meni aika rodeoksi, mutta pienikokoinen kuin olen, niin en päässyt irti kun ei päästänyt. Helvetin kiva oli kuunnella jtn "Jenna, Jenna" jne. kun oma nimi suunnilleen yhtä lähellä eksän nimeä kuin Elisabeth Jennaa...
Toisen kerran sain traumoja, kun kokeiltiin vähän SM-tyylistä juttua ja mies piiskasi. Ihan kämmenellä siis. Alku meni ihan mukavasti, mitä nyt outo tunne kun ei oltu ennen kokeiltu, mutta ei lyönyt niin kovaa että olisi oikeasti sattunut tms. Mies on myöntänyt olevansa sadisti, mistä hyvästä sitten menin kehumaan, että hyvä kun ottaa mut huomioon eikä piiskaa niin kovaa että pääsee itku. Ei olisi pitänyt... Tajusi ilmeisesti, ettei piiskannutkaan mielestään tarpeeksi lujaa kun en kirkunut armoa, tai mitä lie päässään liikkunut. Lopputulema oli että päädyin kaapista löytyneillä vaihtokengännauhoilla sidotuksi ja väkisin perseeseen pannuksi. Kipu oli ihan käsittämätön (riitti sitten herra sadistinkin nautinnolle) ja piiskaaminen jatkui ja kun pyysin lopettamaan, niin sain vastaukseksi kylmän ja rauhallisen: "Pidä nyt se naamas kiiinni, en mä sun lupaa tarvitse." Ja taas sama ongelma, olen niin paljon pienempi ja heikompi, ettei mitään toivoakaan tapella vastaan.
Siinä sitä nopeasti oppii elävänsä tasan ja ainoastaan toisen armon varassa. Eroon yritän päästä, mutta työ pitää paikkakunnalla, sukulaisia/tuttuja ei täällä asu ja vuokra-asunnot kiven alla. Yritin jo muuttaa parisuhteen "asutaan kämppiksinä siihen asti että löydän kämpän"-suhteeksi, mutta mies ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan sama meno jatkuu. Ei varmaan olisi pitänyt sanoa mitään, kun suuttui vielä siitäkin...
"kato nyt mahaas" ja tökkäsi mahaan, kun katselin suklaalevyjä. olin silloin 166cm/67 kg.
kun sanoin etten ole mikään lihava, mies vastasi nauraen "" kyllä sä vähän oot".
tämän jälkeen aloin pienentää annoksia ja lopultä lähes lakkasin syömästä, juoksin pitkiä lenkkejä ja jumppasin kotonakin.. päässä soi että "läski. läski. kuvottava".
sitten pyörryin, löin pääni ja jouduin sairaalaan.. tutkimuksia tehtiin, vikaa ei löytynyt. lääkärin sanat miehelle olivat "katso että vaimos syö!"
oli tuossa vaiheessa 166cm/ 48kg , kuukautiseni olivat jääneet pois liian ja sain selittämättömiä mustelmia...
olemme yhä yhdessä, nyt 5v myöhemmin ja mies on tehnyt kovasti töitä että söisin muutakin, kuin yhden mandariinin päivässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siipirikko kirjoitti:
Onhan noita... Varmaan pahimmin mieleen syöpynyt se, kun mies takaapäin naidessa alkoi äkkiä kutsua mua eksänsä nimellä. Mä ja eksä ollaan aivan erinäköisiä (eriväriset hiukset, eksä isotissinen tiimalasi ja mä tosi hoikka B-kupin tyttö), ja niiden erosta oli silloin 5v ja me oltiin seurusteltu 4v. Eli tuskin oli vahinko. Loppupano meni aika rodeoksi, mutta pienikokoinen kuin olen, niin en päässyt irti kun ei päästänyt. Helvetin kiva oli kuunnella jtn "Jenna, Jenna" jne. kun oma nimi suunnilleen yhtä lähellä eksän nimeä kuin Elisabeth Jennaa...
Toisen kerran sain traumoja, kun kokeiltiin vähän SM-tyylistä juttua ja mies piiskasi. Ihan kämmenellä siis. Alku meni ihan mukavasti, mitä nyt outo tunne kun ei oltu ennen kokeiltu, mutta ei lyönyt niin kovaa että olisi oikeasti sattunut tms. Mies on myöntänyt olevansa sadisti, mistä hyvästä sitten menin kehumaan, että hyvä kun ottaa mut huomioon eikä piiskaa niin kovaa että pääsee itku. Ei olisi pitänyt... Tajusi ilmeisesti, ettei piiskannutkaan mielestään tarpeeksi lujaa kun en kirkunut armoa, tai mitä lie päässään liikkunut. Lopputulema oli että päädyin kaapista löytyneillä vaihtokengännauhoilla sidotuksi ja väkisin perseeseen pannuksi. Kipu oli ihan käsittämätön (riitti sitten herra sadistinkin nautinnolle) ja piiskaaminen jatkui ja kun pyysin lopettamaan, niin sain vastaukseksi kylmän ja rauhallisen: "Pidä nyt se naamas kiiinni, en mä sun lupaa tarvitse." Ja taas sama ongelma, olen niin paljon pienempi ja heikompi, ettei mitään toivoakaan tapella vastaan.
Siinä sitä nopeasti oppii elävänsä tasan ja ainoastaan toisen armon varassa. Eroon yritän päästä, mutta työ pitää paikkakunnalla, sukulaisia/tuttuja ei täällä asu ja vuokra-asunnot kiven alla. Yritin jo muuttaa parisuhteen "asutaan kämppiksinä siihen asti että löydän kämpän"-suhteeksi, mutta mies ei ottanut kuuleviin korviinsa, vaan sama meno jatkuu. Ei varmaan olisi pitänyt sanoa mitään, kun suuttui vielä siitäkin...
Siis kai tiedät että tuo on raiskaus ja voit tehdä siitä rikosilmoituksen?? Lähde hyvä ihminen! Kyllä kaupungilta saa vuokra-asunnon kun menet sairaalaan raiskauksen ja pahoinpitelyn jälkeen ja sitten haet apua sossuilta
Humalassa mies sylki kaiken kerralla ulos. Sen jälkeen revin yhteiskuvamme ja ilmoitin, ettemme ole enää yhdessä - emmekä olleetkaan. Miehestä tuli eks siltä seisomalta, mutta hän otti asian yllättävän rennosti - kunnes otti uudelleen viinaa ja alkoi raivota kun aloin tehdä muuttoa. Jutut joita päästi suustaan olivat tällaisia:
- olen vastuuton, en ota vastuuta
- en osaa käyttää rahaa ja olen luuseri
Todellisuudessa otin vastuuta siitä, että rahat riittävät ruokaan loppukuusta, koska työssäoloaikojani lyhennettiin ja se tuntui palkassa, jolloin piti miettiä tarkasti myös laskuja sun muita menoja. Se oli miehen mielestä väärin jättää pari laskua roikkumaan, vaan olisi ennemmin pitänyt maksaa tili tyhjäksi ja ihmetellä loppukuu. En saanut uusia töitä, ja pian kävikin selväksi, että duunia ei vain irtoa. Hain opiskelemaan ja pääsinkin, ja vaikka se ei rahatilannetta helpottanut niin se oli tyhjää parempi - mikä kumma kyllä oli miehelle ok.
- kuinka kauan sulla kesti antaa X:lle anteeksi? Sä olet kylmä, kamala ämmä, joka ei pääse katkeruudesta irti millään!!
Tuossa kohtaa tuli viimeinen niitti. Olin kertonut miehelle sukulaisestani, jonka kanssa en vain halunnut olla enää tekemisissä. Kyseinen muija oli levitellyt henkilökohtaisia asioitani ympäri kyliä, valehteli, yritti iskeä eksääni seurusteluaikoinamme ja yhden eksäni kanssa solvasi minua avoimesti illanistujaisissa tai aina kun tuli tilaisuus. Lisäksi tämä neitokainen oli aina määräilemässä ja tietämässä mitä mun pitäisi kulloinkin tehdä ihan kuin hänellä olisi ollut oikeus puuttua joka asiaan mikä ei edes hänelle kuulu. Jossain vaiheessa katkaisin välit tähän draamakuningattareen, ennen kuin toisen sukulaisen synttärit tulivat joihin tämä henkilö oli kutsuttu. Siellä juttelin hänen kanssaan illan ja siirsin kiukkuni pois, ettei tule suurempia kohtauksia itse juhlissa. Juhlien jälkeen unohdin taas koko ihmisen, mutta miehen sanat satuttivat. Ilmeisesti kaikki pitäisi antaa anteeksi ja olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
- Sä olet mustasukkainen ja sairas paska, jonka takia mä joudun luopumaan kaikista kaverisuhteistani
Miehen kaverit olivat parikymppisiä tyttöjä, joiden kanssa hän piilotteli yhteydenpitoaan mutta pelasi avoimesti silmieni alla. Joskus kun hänen piti olla töissä, hän olikin jossain aivan muualla kuin tekemässä mainittua työvuoroaan. Lisäksi asunnostamme löytyi mystisesti alusvaatteita sekä meikkisiveltimiä joita en omistanut. Löysin miehen facebookista myös mustaa valkoisella, mutta se ei ollut miehen mukaan pätevä todiste.
Ilmoitin että hän saa aivan rauhassa nyt jatkaa kaverisuhteissaan, nyt on yksi kaverisuhde vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen poikaystävä sanoi ennen kuin alettiin seurustella: "Sun perse näyttää siltä että sulla on paskat housuissa." Nyt kyllä naurattaa, miksi ikinä aloitin parisuhteen tollaisen tyypin kanssa. Joka päivä oli hirveät ulkonäköpaineet, sai miettiä onko nää nyt paskahousufarkut :D
Muuten oli ok, kehui kyllä, mutta oli ärsyttävän ulkonäkökeskeinen ja lapsellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on niin sairaita. :/ Muistakaa että noiden sairaiden puheita ei kannata ottaa itseensä, niillä ei ole millään mittakaavalla minkäänlaista painoarvoa. Häiriintynyttä horinaa vain.
Tämä.
Vähitellen alan oppia ja kas kummaa, enää törkyturpaisen aviopuolisoni sikailut eivät enää saa minua hajoamaan. Sen verran pahasti aiemmin satutti, että päädyin itsemurhayrityksen jälkeen letkuihin. Ei ikinä enää.
Toki minusta pahalta tuntuu se, että juuri minä olen maailmassa se ihminen, jolle hän voi sanoa jotain niin törkeää. Jos siitä huomauttaa asiallisesti, alkaa minun syyttely ja oma uhriutumien. Mikään ei ole koskaan hänen vastuullaan tai hänen syytänsä, vaimon kylläkin.
Ja vähän väliä pitää aloittaa typerä kiukuttelu, itse asiassa juuri silloin kun hänellä pitäisi olla asiat parhaimmalla tolalla. Kun häntä kuunnellaan, kun huomioidaan, kun ollaan ystävällisiä, kun kaikki menee hyvin.
Ulkopuolisille puhuu ok, paitsi on itseasiassa vähän nössökin. Autonkorjaaja saa kusettaa eikä mies edes reklamoi, perhepäivähoitaja saa pahoinpidellä hänen lapsensa.
En käsitä.
Just tätä samaa. Puoliso ei koskaan ulkopuolisille sano mitään poikkipuolista sanaa, vaikka aihetta olisi. Antaa käyttää itseään hyväksi jne. Minulle syytää paskaa niskaan koko ajan. Eli olen sijaiskärsijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei haukku haavaa tee. :)
Niinpä! =D
Ei haukku haavaa tee
Sanat eivät satuta
Pojat on poikia
Riitaan tarvitaan aina kaksi
Se on ihan tyhmä joka leikistä suuttuu
Pitää olla fiksumpi ja antaa anteeksi
Pitäs katsoa vaan peiliin
Sovitaanko hei että molemmissa oli yhtä paljon vikaa
IHANAA KUULLA TOLLASIA TSEMPPAAVIA LAUSEISTA!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on niin sairaita. :/ Muistakaa että noiden sairaiden puheita ei kannata ottaa itseensä, niillä ei ole millään mittakaavalla minkäänlaista painoarvoa. Häiriintynyttä horinaa vain.
Tämä.
Vähitellen alan oppia ja kas kummaa, enää törkyturpaisen aviopuolisoni sikailut eivät enää saa minua hajoamaan. Sen verran pahasti aiemmin satutti, että päädyin itsemurhayrityksen jälkeen letkuihin. Ei ikinä enää.
Toki minusta pahalta tuntuu se, että juuri minä olen maailmassa se ihminen, jolle hän voi sanoa jotain niin törkeää. Jos siitä huomauttaa asiallisesti, alkaa minun syyttely ja oma uhriutumien. Mikään ei ole koskaan hänen vastuullaan tai hänen syytänsä, vaimon kylläkin.
Ja vähän väliä pitää aloittaa typerä kiukuttelu, itse asiassa juuri silloin kun hänellä pitäisi olla asiat parhaimmalla tolalla. Kun häntä kuunnellaan, kun huomioidaan, kun ollaan ystävällisiä, kun kaikki menee hyvin.
Ulkopuolisille puhuu ok, paitsi on itseasiassa vähän nössökin. Autonkorjaaja saa kusettaa eikä mies edes reklamoi, perhepäivähoitaja saa pahoinpidellä hänen lapsensa.
En käsitä.
Just tätä samaa. Puoliso ei koskaan ulkopuolisille sano mitään poikkipuolista sanaa, vaikka aihetta olisi. Antaa käyttää itseään hyväksi jne. Minulle syytää paskaa niskaan koko ajan. Eli olen sijaiskärsijä.
Tämä!
Tässä muutamia poikaystäviä/pidempiä tapailuja ja mieleen jääneitä ikäviä kommentteja.
"No mistä minä tiedän kun en oo koskaan ollut rakastunut kehenkään"(oltiin oltu kimpassa aika pitkään, ja kyllä satutti kun olin itse todella ihastunut)
"Luuletko muka että olisit valmis äidiksi?"
"Tosi kauniit naiset on aina hirveen ylimielisiä, siks kierränkin ne kaukaa, vähän rumemmat on aina mukavempia"(tuli siis sanoneeksi, etten ole "tosi kaunis" vaan "vähän rumempi")
Historiaa nuo kaikki onneksi.
Seurustelin aiemmin miehen kanssa, joka oli ajoittain hyvin mustasukkainen ja kosti sille päälle sattuessaan tätä minulle mm., julkisesti nöyryyttämällä. Kerran olimme istumassa iltaa isommalla porukalla ja eräs toinen mies kommentoi ulkonäköäni positiivisesti, mistä sitten riemurepesi. Mieheni alkoi haukkua minua päin naamaa rumaksi ja vastenmielisen näköiseksi ja eihän minulla voi olla harmainta aavistustakaan, kuinka kuvottava minä olen. Olin täysin shokissa tuossa tilanteessa enkä osannut sanoa mitään vastaan. Onneksi tuo mies on nykyään ex.
Olokeehan ämmät hiljoo ja tehkee ruokoo.
Tehhään tehhään mutta ei anneta siulle
Alue: Aihe vapaa
Luulin, että vain pikkuteinit puhuvat noin.