Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:
"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"
Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.
Suurempi ongelma tuntuisi olevan se, että papin aamenen jälkeen naista harmittaa kun mies ei muutukkaan, ja miestä harmittaa kun nainen muuttuu. Kannattaisiko seurustella vähän pidempään, tai vaikka kokeeksi muuttaa yhteen asumaan, ja käyttää sitä ehkäisyä. Lapsen saaminen tuskin parantaa asiaa.
Jos toista ei osaa ottaa huomioon, niin sitten ongelma onkin kasvatuksessa ja kypsymättömyydessä, ihan kummallakin puolella, eikä parisuhde tule koskaan toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas toisinpäin, eli se miten tärkeää miehelle on seksi. Toinen asia on se miten paljon puolison sukulaiset vaikuttavat parisuhteeseen ja ajan käyttöön. Jos nämä kaksi asiaa olisin arvannut olisin pysynyt sinkkuna.
Jos minäkin olisin tajunnut, että seksi on miehelle tärkeintä, olisin pysynyt sinkkuna. Olen jotenkin ihan kurkkuani myöten täynnä koko aihetta. Meillä on riidelty seksistä paljon. Ihan kuin jotenkin mystisesti haluaisin sitä enemmän sitten kun siitä on oikein riidelty, kävi päinvastoin. Se, että seksi on tärkeintä kävi lopulta ällöttämään. Näin on muuten käynyt yhdelle ystävällenikin.
Pihtariksi sanominen loukkaa. Heitän siihen välittömästi takaisin sanan alisuorittaja. Jos kerta minä pihtaan niin hän alisuorittaa (kaikessa)
En enää kolmikymppisenä huolisi naista, jolle seksi ei olisi parisuhteessa prioriteetti. Elämässä tulee vastaan niin paljon kaikenlaista häiriötekijää, stessin aihetta ja kiirettä, että jos seksi ei ole tärkeysjärjestyksessä korkealla, se on lopulta tärkeysjärjestyksessä pohjalla. Tuossa tilanteessa on menetetty kosketus siihen, miksi parisuhteeseen on alkujaan hakeuduttu.
Niin tuo on ihan fine. Kyllä minäkin haluan käydä seuraavan suhteen eteen tullessa jonkunlaisen seksikeskustelun välttääkseni jomman kumman tulevaisuuden katkeruuden. Itse en enää ikinä lähtisi mukaan tuohon missä seksi määrittelee parisuhteen laadun. Mutta ymmärrän teitä joille se on tärkeää ja toivon että löydätte toisenne. Katkeruutta aiheeseen lisä se toisen puolen syyttäminen, esim minä en ollut pihtari, mitä pihdatavaa on jossain mitä ei halua?
Ehkä meillä se tosiaan meni liian pitkälle, itsemääräämisoikeuteni omasta kehostanu vähän kuin särkyi. Seksitrauma tuli pakottamisesta ja siitä ritelemisestä ja vääntämisestä.
Kunhan seksiä vaa ei kiristettäisi ihmiseltä, jonka pitäisi sitä voida vapaaehtoisesti antaa. Kun itse nimittäin en käynyt seksillä kauppaa, musta se on ÄLLÖÄ! Mies kyllä yritti.. esimerkiksi jos kysyin apua suunnilleen mihin tahansa niin "jos saan blowjobin" joo hyi helv..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kummankin osapuolen omat ongelmat tulevat väistämättä osaksi parisuhdetta. Luulin, että parisuhde olisi erillinen romanttinen kuplansa, jossa kaikki on hyvin. Todellisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos kumppanillani on vaikka ärsyttävä työkaveri, tämä voi välillisesti olla minunkin ongelmani.
Haen tällä siis sitä, että parisuhde on yllättävän herkkä kaikenmaailman tilanteille. Ongelmia tulee ja parisuhde muuttuu johonkin suuntaan niiden myötä.
Nimenomaan se, että osaa pitää henkilökohtaiset ja esimerkiksi työhön liittyvät ongelmat omassa karsinassaan eikä tee niistä parisuhdeongelmia, on eräs hyvän parisuhteen avaimista. Ainakin minulle parisuhteen tulee olla voimavara, keidas keskellä elämän erämaata. Vaikka olisi kuinka huono päivä, voi luottaa siihen, että ainakin kumppanin kanssa voi jakaa hellän hetken ja tuntea olonsa paremmaksi.
Ei ole mitenkään väistämätöntä, että omista ongelmista seuraa parisuhdeongelmia.
Ärsyttävä työkaveri oli ehkä huono esimerkki. Otetaan sitten vaikka uusi esimies, joka paljastuu hulluksi narsistiksi. Tai syöpä, sukulaisen kuolema, työttömyys, kilpirauhasen liikatoiminta, unettomuus, masennus... you name it.
Mullekin parisuhde on tuki, turva ja voimanlähde, mutta hassua kuvitella, etteikö se suhde olisi osiensa summa. Eli kun toiselle tulee joku kriisi, ei se voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen. Kenties omassa suhteessasi tällaista ei ole tullut vastaan?
Meidän suhteessa on ollut tilanteita, joissa ulkoinen kriisi on vain vahvistanut suhdettamme. Sitten on yllämainittuja asioita, joita ei niin vain ratkaista ja joita joutuu todella työstämään. On ongelmia, jotka ovat tiedostamattomia ja nousevat esiin yllättävillä tavoilla arkisissa tilanteissa.
Mielestäni on luonnollista, että henkilökohtaiset kriisit muokkaavat ihmistä ja sitä kautta myös suhdetta, jossa ihminen elää. On myös luonnollista kehittyä ihmisenä. Tuntuu lapselliselta ajatella, että parisuhde olisi muusta elämästä erillinen saareke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne.
Miehen maksullisissa naisissa käyminen. On kuulemma normaalia kaikille ukkomiehille ja minussa syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mies istuu paskalla ja räplää puhelinta aina 30min - 1,5h kerralla. Viettää jopa 5 tuntia vessassa päivän aikana. Eikä ole vatsan kanssa mitään ongelmia, vaan jää selaamaan puhelinta tai lukee kirjaa. Saisi tehdä näitä rauhassa muissakin huoneissa, mut meillä on vaan yksi vessa. Kiva odottaa aamulla tunti että pääsee vessaan, jos toinen on ehtinyt ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kuormjittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.
Tämä sama mulla. Aivan jäätävää odottaa aina vaan että toinenkin pääsee siihen keskustelumoodin. Valitettavasti tässä ei voi kun nopeatempoisempi "hävitä". Hemmetin vaikea tehdä kompromissia asiassa.
Tämäntyyppistä vastausta tulin täältä oetsimäänkin kun luin otsikon. En ole siis ainoa. Menee hieman ot, mutta miten on nuo tilanteet lopulta ratkaistu?
Meillä mennään sen syrjäänvetäytyvän osapuolen mukaan, koska tämä menee lukkoon, jos aletaan huutaa. Toiselta osapuolelta vaatinut siis valtavan myönnytyksen. (En sano, kumpi riitelijöistä minä olen, koska joku hyökkäisi suoraan minun kimppuuni.)
-Tämän lainausketjun eka
Mie tarkoitin oikeastaan enemmän sitä, että toinen on yleensä asioissa nopea tempoisempi kuin toinen. Meillä ei asioista huudeta käytännössä ikinä, mutta jos haluan keskustella jostain josta olen mieleni pahoittanut, toinen vetäytyy ja vasta piiitkäänn ajan päästä on valmis kunnolla keskustelemaan asian.
Hassuinta tässä asiassa on se, että tämän vetäytymisen johdosta joudun hillitsemään itseäni, etten tosiaan alkaisi huutaa, vaikka se alkuperäinen asia ei sellainen ollutkaan.
Oonkin oppinut ajattelemaan niin että jos haluan ottaa ristiriitoja esiin, tulee mun valmistautua puhumaan siitä vasta seuraavana päivänä kun asian olen kertonut. Silti se yllättää välillä raskaudellaan ja sillä että ärsyttää odottaa...
Se toka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne.
Sama havainto. Nainen on ihana niin kauan ku pildeä irtoo. Sen jälkee voikin tulla vauvalle isottelemaan miten pihtaava akka vaihdetaan halukkaampaan. Huoh. Toivon edelleen että miehen voisvat panna keskenään, halut ja ajatusmaailma kohtais. "kuha on seksii ni kaikki on hyvin"
Ainiin exäni sanoi, että vain sekstaillessa tuntee elävänsä. Yritin hänelle kovasti kertoa, että naisen pillu ei tnne asiaa samoin kuin hänen kikkelinsä. Se, että muna heiluu siellä edes takaisin ei tnnu yhtään miltään, siihen tarvitaan paaaljon mielikuvitsta ja kiihkoa ja sitten kuitenkaan yhdynnässä ei vaan saa mitään. Klitoris on ainut ja itse rpeltmällä tulen kaikista voimakkaimmin. HARMI
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kummankin osapuolen omat ongelmat tulevat väistämättä osaksi parisuhdetta. Luulin, että parisuhde olisi erillinen romanttinen kuplansa, jossa kaikki on hyvin. Todellisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos kumppanillani on vaikka ärsyttävä työkaveri, tämä voi välillisesti olla minunkin ongelmani.
Haen tällä siis sitä, että parisuhde on yllättävän herkkä kaikenmaailman tilanteille. Ongelmia tulee ja parisuhde muuttuu johonkin suuntaan niiden myötä.
Nimenomaan se, että osaa pitää henkilökohtaiset ja esimerkiksi työhön liittyvät ongelmat omassa karsinassaan eikä tee niistä parisuhdeongelmia, on eräs hyvän parisuhteen avaimista. Ainakin minulle parisuhteen tulee olla voimavara, keidas keskellä elämän erämaata. Vaikka olisi kuinka huono päivä, voi luottaa siihen, että ainakin kumppanin kanssa voi jakaa hellän hetken ja tuntea olonsa paremmaksi.
Ei ole mitenkään väistämätöntä, että omista ongelmista seuraa parisuhdeongelmia.
Ärsyttävä työkaveri oli ehkä huono esimerkki. Otetaan sitten vaikka uusi esimies, joka paljastuu hulluksi narsistiksi. Tai syöpä, sukulaisen kuolema, työttömyys, kilpirauhasen liikatoiminta, unettomuus, masennus... you name it.
Mullekin parisuhde on tuki, turva ja voimanlähde, mutta hassua kuvitella, etteikö se suhde olisi osiensa summa. Eli kun toiselle tulee joku kriisi, ei se voi olla vaikuttamatta parisuhteeseen. Kenties omassa suhteessasi tällaista ei ole tullut vastaan?
Meidän suhteessa on ollut tilanteita, joissa ulkoinen kriisi on vain vahvistanut suhdettamme. Sitten on yllämainittuja asioita, joita ei niin vain ratkaista ja joita joutuu todella työstämään. On ongelmia, jotka ovat tiedostamattomia ja nousevat esiin yllättävillä tavoilla arkisissa tilanteissa.
Mielestäni on luonnollista, että henkilökohtaiset kriisit muokkaavat ihmistä ja sitä kautta myös suhdetta, jossa ihminen elää. On myös luonnollista kehittyä ihmisenä. Tuntuu lapselliselta ajatella, että parisuhde olisi muusta elämästä erillinen saareke.
On koettu työttömyydet, vanhemman sairastumiset ja kuolemat, masennukset ja ahdistukset.
Pitkälti tämä on kiinni siitä, mitä parisuhteelta haluaa ja mitkä ovat omat parisuhdetaidot. Parisuhteen roolia nuo asiat eivät ole muuttaneet. Kyllä parisuhteesta saa tietenkin halutessaan tehtyä myös jonkinlaisen omien traumojensa työstämisaparaatin. Se ei kuitenkaan ole syy, miksi itse olen parisuhteista kiinnostunut.
Minusta se, että ei osaa pitää henkilökohtaisia ongelmiaan ja parisuhteen ongelmia mielessään erillisinä asioina, kertoo psykologisten taitojen puutteesta. En jaksaisi suhdetta, jossa jokainen kumppani paska pomo tietäisi vaikeuksia myös suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ollut yllättävää, kuinka paljon mies haluaa viettää aikaa kanssani vieläkin lähes vuosikymmenen jälkeen. Jos lähden jonnekin pariksi tunniksi, niin heti miestä harmittaa ja sanoo, että ikävöi minua. Auta armias, jos lähden jonnekin useaksi päiväksi. Aina valitusta, että nyt hän varmasti sairastuu eikä pärjää yksin eikä ole mitään tekemistä. Minä itse olen hyvin itsenäinen ja viihdyn erittäin hyvin yksin.
Tämä! Minä haaveilen, että saisi edes kerran elämässä olla viikonlopun yksin. Ei taida tulla tapahtumaan.
Olen pahoillani puolestasi, mutta tiedäthän että kyseessä on ongelma nimeltä läheisriippuvuus? Siitä voi päästä yli keskustelulla. Sun täytyy pystyä sanomaan selkeästi kumppanillesi, että haluat viettää viikonlopun yksin. Se on ihan NORMAALI TARVE.
Olin itse ennen läheisriippuvainen, joten tiedän, mistä puhun. Useampi vuosi siinä meni, mutta nykyään olen itsenäinen ja annan mielelläni puolisolleni omaa aikaa, koska sillon hän on itsekin parempi puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
On kieltämättä erittäin vaikea pitää lisääntynyttä naista seksualisesti mielenkiintoisena. Hullu ajatus, että pitäisi käydä lääkärissä, jos ei huvita seksi jonkun porsijan kanssa.
Aika outo ajatusmaailma. Mieskin siinä porsii. Sitten hänkin on seksuaalisesti epäkiinnostava koska on tehnyt lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyin siitä, miten paljon nautinnollisempaa ja myös ihan käytännön tasolla helpompaa elämä on parisuhteessa kuin sinkkuna. Olin tyytyväinen yksin, mutta suhde antaa ikään kuin ilmaiseksi paljon lisäarvoa. Suhteessa on hyvin hauskaa ja kepeää olla, kun toista haluaa mutta ei varsinaisesti tarvitse.
Saakohan tästä kukaan kiinni?
Kuinka KIINNI voi ihminen olla nettipeleissä. Jestas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
On kieltämättä erittäin vaikea pitää lisääntynyttä naista seksualisesti mielenkiintoisena. Hullu ajatus, että pitäisi käydä lääkärissä, jos ei huvita seksi jonkun porsijan kanssa.
Aika outo ajatusmaailma. Mieskin siinä porsii. Sitten hänkin on seksuaalisesti epäkiinnostava koska on tehnyt lapsia.
Heterona pidän jo valmiiksi kaikkia miehiä seksuaalisesti epäkiinnostavina. Mutta varmasti naistenkin mielestä George Clooneysta tuli vähemmän viehättävä, kun hän hankki lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin siitä, miten paljon nautinnollisempaa ja myös ihan käytännön tasolla helpompaa elämä on parisuhteessa kuin sinkkuna. Olin tyytyväinen yksin, mutta suhde antaa ikään kuin ilmaiseksi paljon lisäarvoa. Suhteessa on hyvin hauskaa ja kepeää olla, kun toista haluaa mutta ei varsinaisesti tarvitse.
Saakohan tästä kukaan kiinni?
Millä tavalla helpompaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin siitä, miten paljon nautinnollisempaa ja myös ihan käytännön tasolla helpompaa elämä on parisuhteessa kuin sinkkuna. Olin tyytyväinen yksin, mutta suhde antaa ikään kuin ilmaiseksi paljon lisäarvoa. Suhteessa on hyvin hauskaa ja kepeää olla, kun toista haluaa mutta ei varsinaisesti tarvitse.
Saakohan tästä kukaan kiinni?
Millä tavalla helpompaa?
No esimerkiksi ennen meni kuukausitasolla lukemattomia iltoja siihen, että sai edes osan seksuaalisista ja läheisyyteen liittyvistä tarpeistaan tyydytettyä, ja tulos jäi silti laihaksi. Nykyisin halauksia, kosketuksia ja seksiä saa helposti ihan niin paljon kuin haluaa ja varmasti tarpeeksi.
Lisäksi on tosi kätevää, kun on elämässä sellainen luottohenkilö/ystävä, jolta voi pyytää esimerkiksi kaupassakäyntiapua sairastaessa tai emotionaalista tukea ilman, että pitää erikseen miettiä, onko suhde varmasti tasapuolinen. Voi vain luottaa siihen, että molemmat saavat tällaista hyvää sen verran, mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Vähän tyhmä kommentti. Eihän nainenkaan ole itsessään ja ihmisenä arvokas miehelle, vaan se että nainen suorittaa tiettyjä asioita (esim seksi, hellyys, kodinhoito) miehen tahtomalla tavalla. Jos nainen ei suoriudu kuten mies tahtoo, niin alkaa nimittely pihatuksesta, nalkuttamisesta, kylmyydestä jne.
Sama havainto. Nainen on ihana niin kauan ku pildeä irtoo. Sen jälkee voikin tulla vauvalle isottelemaan miten pihtaava akka vaihdetaan halukkaampaan. Huoh. Toivon edelleen että miehen voisvat panna keskenään, halut ja ajatusmaailma kohtais. "kuha on seksii ni kaikki on hyvin"
Ainiin exäni sanoi, että vain sekstaillessa tuntee elävänsä. Yritin hänelle kovasti kertoa, että naisen pillu ei tnne asiaa samoin kuin hänen kikkelinsä. Se, että muna heiluu siellä edes takaisin ei tnnu yhtään miltään, siihen tarvitaan paaaljon mielikuvitsta ja kiihkoa ja sitten kuitenkaan yhdynnässä ei vaan saa mitään. Klitoris on ainut ja itse rpeltmällä tulen kaikista voimakkaimmin. HARMI
Mun miehelle taas seksi on kaikki kaikessa ja juuri sen takia hän haluaa tyydyttää minut mahdollisimman hyvin. Luulin, että klitoriksessa on kaikki, mutta en ollut kokenut sitä, kun klitorista stimuloidaan samalla kun muna menee p*lluun. Huh, ylimaalliset orgasmit onkin totta! Saan tätä useamman kerran viikossa enkä vaihtais mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
On kieltämättä erittäin vaikea pitää lisääntynyttä naista seksualisesti mielenkiintoisena. Hullu ajatus, että pitäisi käydä lääkärissä, jos ei huvita seksi jonkun porsijan kanssa.
Kommenttisi on muuten ihan ok ja mielipide muiden joukossa, mutta tuo toiseksi viimeinen sana paljastaa, ettei kyseessä olekaan ihmisen mielipide. Kommentoijana onkin kai karju?
Nyt ei hyvä kommentoija puhuta porsaista vaan ihmisistä, joten voit käydä jättämässä mielipiteesi porsaista ja heidän porsimisestaan johonkin maatalousketjuun, jos siellä on puhetta kyseisestä tapahtumasta. Söpöjähän ne vastasyntyneet pikku possut ovat , ei siinä mitään, mutta tässä ketjussa ei siistä nyt ole kyse.
Jos kommentin taas on kirjoittanut joku ihminen(?) niin mitä ihmettä? Aina kun aletaan halveksimaan ihmisiä mitä omituisimilla nimillä, niin kommentilta kyllä lähtee kaikki uskottavuus ja arvo.
Eipä voi ihmistä joka luulee, että ihminen porsii, pitää kovinkaan järjenjättiläisenä. Onko hän itse siis isopossu? Kun hänetkin kai on porsittu?
Mutta jos puhut naisista, joilla on lapsia, niin olet väärässä. Tosimiehen halut sen kun paranee, kun nainen saa lapsia. Näin ainakin meillä on käynyt. Ja monella muulla myös, koska muutenhan ei sille esikoiselle sisaruksia syntyisi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos puhut naisista, joilla on lapsia, niin olet väärässä. Tosimiehen halut sen kun paranee, kun nainen saa lapsia.
Outoja fetisistejä kyllä löytyy joka lähtöön. Jotkut nuolevat jopa puolisonsa anusta, tai yhtyvät eläimiin. Ei ole sen kummallisempi juttu kiihottua tiineenä olleesta (tai parhaillaan kantavasta) naisesta.
Jatkanpa vielä: jos en halunnut esim. tuohon tiistain saunaan ( en niin välitä saunomisesta), ei sit lämmittänyt ja mennyt yksin. Olisin tuonkin ajan saanut olla yksikseni!
Auton renkaidenvaihto: aina aikaisemmin olin itse vaihtanut, muutaman kerran vääntäytyi mukaan, jolloin aikaa meni tuplasti siinä sähellyksessä. Kun ilmoitin vaihtavani ne ihan yksin, viikon mykkäkoulu, kun ei "apu" kelvannut. Naisen pitää osata itse vaihtaa renkaat, jos tien päällä rengasrikko!
Itse ei osannut suunnitella yllätys/minilomia, nekin minun ideoitani, esim. viikko kesällä/jouluna Lapissa vuokramökillä, majakka- ja lintureissuja... niihin lähti kyllä mukaan, mutta ei siis itsellä mitään aloitekykyä / mielikuvitusta. Olisi ollut kiva joskus itse saada joku pienikin ylläri!
Häihin ei minkäänlaisia ideoita, pari kuukautta odotin ehdotuksia ja yritin keskustella asiasta. Vuokrasin mökin koko suvulle ja tilasin ruuat pitopalvelusta. Ja maksoin! Sai sentään varattua ajan maistraattiin, joten väkisin en "raahannut alttarille".