Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos parisuhde ja ryhdikkyys on sitä, että pettäminen oksennetaan juuri synnyttäneen kumppanin syliin rehellisyyteen vedoten niin huh huh.
Parisuhteessa juuri mitataan sitä tilannetajua ja toisen ajattelemisen.
Jos ensin ajatrelemattomuuttaan keneen pettymään varpajaisissa niin sitä ei pidä jatkaamulla niin, että ajatrelemattomuuttaan menee sen seuraavana päivänä synnärillä kertomaan.Vaikka sen kertomisen siirtäisi johonkin sopivampaan hetkeen niin se ei tuntuisi ainakaan yhtä pahalta kuin nyt.
En osaisi kuvitella pahempaa ja huonompaa tilannetta kuin nyt kerrottu.
Mikä tahansa hetki olisi ollut parempi.
Miehen huono omatunto tai pelko luottamuksen menetyksestä ovat huono selitys.Olen kyllä eri mieltä tästä.
Itse tekohan ei olisi voinut olla juuri huonommin ajoitettu, mutta toisaalta sen kertominen heti tuoreeltaan kertoo kyllä miehen suoraselkäisyydestä, rehellisyydestä ja aidosta katumuksesta.
Kertomisen siirtäminen johonkin muka parempaan ajankohtaan olisi ollut aika tökeröä, tässä tilanteessahan vaimoa olisi loukannut vielä enemmän juuri se että hairahdus on salattu.
Huonoimmassa skenaariossa tuo olisi jätetty kokonaan kertomatta juuri siitä syystä, että mitä pidempään aikaa kuluu, sitä pidempään vaimo olisi ikäänkuin elänyt valheessa.
Ette ymmärrä lainkaan naisen tilannetta kun on vastasynnyttänyt.
Ensinnäkin on usein väsynyt ja kipeä. Jos on ensimmäinen lapseni tai vaikka kuinka mones niin haluaa muistaa sen hetken ja päivän jälkeenpäin onnellisena. Ja nauttia uudesta vauvasta. Hormonit ovat sekaisin, tunnetila on herkkää jne.
Siihen ei kyllä kukaan nainen kaipaa miehen tunnustusta pettämisestä, olen ihan vissi. Tai olen naisena sitten erilainen kuin muut.
En ihmettele yhtään, että vaimo muistaa ja muistuttaa yhä edelleen tästä pettämisestä, niin paljon se pilasi mutta asioita. Aina kun nyt muistelee tämän lapsen syntymää, katselee kuvia tai muistelee aikaa laitoksella tulee heti mieleen tämä pettäminen.
Kuin jysäyksenä, eli se on ensimmäinen reaktio.
Kuun mies olisi malttanut ja kertonut edes hiukan myöhemmin. Asia ei muuksi muutu ja vaimo olisi silloinkin suuttunut.
Mutta mieshän olisi voinut sanoa, että ei halunnut kertoa heti, kun koki, että oli väärä aika ja paikka. No, oikeaa aikaa ei ole, mutta hiukan oikeampi.
Tietysti on niin, että vaimo muistaa pettämisen kuitenkin loppuikänsä, mutta sen kertominen ei olisi pilannut kuitenkaan niitä ensihetkiä vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.Voisin lyödä vetoa, että tuokin mies valittaa miten hän hyvänä miehenä ei saa itselleen naista.
Olen tämä henkilö, joka kertoi tämän tarinan. En usko että tämä eksäni "valittaa miten hyvänä miehenä ei saa itselleen naista". Hänessä oli paljon hyvääkin enkä millään muotoa vihaa häntä. Hän oli ystävällinen eikä koskaan puhunut minulle ilkeästi. Siksi onkin niin kummaa, ettei hän kyennyt huomioimaan minun arvojani ja toiveitani kotiasioiden suhteen, vaikka siitä toistuvasti keskusteltiinkin. Oli karua ja surullista meidän molempien kannalta, että eron hetkellä se tuntui iskevän hänelle lujasti ja hän yritti viime hetkellä petrata. No se oli liian myöhäistä eikä erossa ollut kyse ollut pelkästään tästä asiasta.
Niin kuin totesin aiemmassa tekstissäni, meillä oli hyvin erilainen ajatusmaailma. Olen varma, että meille molemmille löytyisi (ja on ehkä jo löytynytkin) paremmin sopivat kumppanit.
Eli eksäsi löytää naisen, joka tekee nurisematta kaikki kotityöt kuten äiti konsanaan ja antaa vielä seksiä. Mies voi olla hyvä, mutta ei kukaan tuollaisen kanssa halua asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.Voisin lyödä vetoa, että tuokin mies valittaa miten hän hyvänä miehenä ei saa itselleen naista.
Olen tämä henkilö, joka kertoi tämän tarinan. En usko että tämä eksäni "valittaa miten hyvänä miehenä ei saa itselleen naista". Hänessä oli paljon hyvääkin enkä millään muotoa vihaa häntä. Hän oli ystävällinen eikä koskaan puhunut minulle ilkeästi. Siksi onkin niin kummaa, ettei hän kyennyt huomioimaan minun arvojani ja toiveitani kotiasioiden suhteen, vaikka siitä toistuvasti keskusteltiinkin. Oli karua ja surullista meidän molempien kannalta, että eron hetkellä se tuntui iskevän hänelle lujasti ja hän yritti viime hetkellä petrata. No se oli liian myöhäistä eikä erossa ollut kyse ollut pelkästään tästä asiasta.
Niin kuin totesin aiemmassa tekstissäni, meillä oli hyvin erilainen ajatusmaailma. Olen varma, että meille molemmille löytyisi (ja on ehkä jo löytynytkin) paremmin sopivat kumppanit.
Jatkan vielä: Oli aivan uskomattoman ihana tunne tavata uusi puolisoni ja aloittaa seurustelu, kun hänellä oli hyvin samankaltainen siisteyskäsitys kuin itselläni (ei siivoushulluja, mutta perusjrjestystä ja puhtautta arvostavia). Olin ihan hämmentynyt, kun mies otti rätin käteen ja pyyhkäisi pöytäpinnat ihan vaan samalla kun keskusteltiin jostakin.
Miehelläni oli minun tavoin eksänä epäsiisti henkilö. Mieheni ensimmäisten yökyläilyjen yhteydessä koki samanlaista ihmetystä, kun minä iltapalan jälkeen pyyhkäisin leivänmurut pöydältä. Sanoi ettei ollut nähnyt eksänsä koskaan pyyhkivän pöytää.
Ehkä nämä meidän eksät olisi tulleet hyvin toimeen sotkuinensa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Kuulostaa mieslapselta. Ei tuollaista kukaan nainen jaksa pidemmän päälle.
Jännää, miten monella miehellä sosiaalinen älykkyys on jotenkin vajavaista.Voisin lyödä vetoa, että tuokin mies valittaa miten hän hyvänä miehenä ei saa itselleen naista.
Olen tämä henkilö, joka kertoi tämän tarinan. En usko että tämä eksäni "valittaa miten hyvänä miehenä ei saa itselleen naista". Hänessä oli paljon hyvääkin enkä millään muotoa vihaa häntä. Hän oli ystävällinen eikä koskaan puhunut minulle ilkeästi. Siksi onkin niin kummaa, ettei hän kyennyt huomioimaan minun arvojani ja toiveitani kotiasioiden suhteen, vaikka siitä toistuvasti keskusteltiinkin. Oli karua ja surullista meidän molempien kannalta, että eron hetkellä se tuntui iskevän hänelle lujasti ja hän yritti viime hetkellä petrata. No se oli liian myöhäistä eikä erossa ollut kyse ollut pelkästään tästä asiasta.
Niin kuin totesin aiemmassa tekstissäni, meillä oli hyvin erilainen ajatusmaailma. Olen varma, että meille molemmille löytyisi (ja on ehkä jo löytynytkin) paremmin sopivat kumppanit.Eli eksäsi löytää naisen, joka tekee nurisematta kaikki kotityöt kuten äiti konsanaan ja antaa vielä seksiä. Mies voi olla hyvä, mutta ei kukaan tuollaisen kanssa halua asua.
Joo eipä se hänen kanssaan asuminen tosiaan minullakaan sujunut. Toivotaan, että oppi jotakin meidän suhteesta ja sen päättymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Näinhän se on. Mielipideasioita ja paljon omasta näkökulmasta kiinni. Meidän kohdalla asiat eivät ratkenneet vaan johtivat muutaman mutkan kautta suhteen päättymiseen. Ehkä hän on oppinut tai muuttunut ja/tai löytänyt henkilön, jonka kanssa haluaa tehdä asiat eri tavalla. Tai sitten lytänyt henkilön, joka ei välitä asua sotkussa myöskään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Näinhän se on. Mielipideasioita ja paljon omasta näkökulmasta kiinni. Meidän kohdalla asiat eivät ratkenneet vaan johtivat muutaman mutkan kautta suhteen päättymiseen. Ehkä hän on oppinut tai muuttunut ja/tai löytänyt henkilön, jonka kanssa haluaa tehdä asiat eri tavalla. Tai sitten lytänyt henkilön, joka ei välitä asua sotkussa myöskään :D
*lÖytänyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Juuri näin, painavaa asiaa.
Ja kun miehellä on halua, niin halujen mukaan on mentävä. Tälle nyt ei vaan voi mitään.
Sarkasmi OFF
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on kauhee haukkumisketju, jossa ette pysty ymmärtämään puolisoanne... Ette selviä parisuhdeongelmistanne yksin ja kaipaatte tukea ja neuvoa, mutta eihän kukaan ole täällä mikään terapeutti..
Luulin, että parisuhteet on ongelmattomia niinkuin alussa tai että ei niitä tarvitse täällä keskustella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Juuri näin, painavaa asiaa.
Ja kun miehellä on halua, niin halujen mukaan on mentävä. Tälle nyt ei vaan voi mitään.
Sarkasmi OFF
Kyllä.
Näin on syytä toimia.
Tai siis mieshän toimii joka tapauksessa.
On täysin naisen valinta, harrastaako mies seksiä kotona vai vieraissa.
Ettekö osaa vastata lainaamatta. Järkyttävän pitkiä ketjuja lainattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. Ei häntä kiinnosta seksi. Nykyisin minäkin sitten vaan hoitelen itse itseni. Viikonloppuaamuisin yritän mennä viereen ja kosketella ja mitä tekee mies, pomppaa sängystä, kuin vieteriukko ja menee keittämään kahvia! Kuitenkin muuten välittää ja osoittaa rakkauttaan, mutta seksi ei huvita. Ei osaa kertoa syytä sille. Ei vaan kuulemma jaksa. On kyllä lihonutkin tässä suhteemme aikana jonkun verran ja olen miettinyt, että se varmasti vaikuttaa myös asiaan... Minä en ole lihonut yhtään.
Jos mietin mikä asia itsessäni on eniten yllättänyt, niin minä en pysyisi kuvatunlaisessa suhteessa. Seurustelin "vieteriukon" kanssa ja koin tilanteen niin ahdistavaksi ja loukkaavaksi, että erosin. Ja tulen tekemään niin jatkossakin. Ymmärrän väsymykset, sairaudet yms. eikä seksiä tarvitse mitenkään tiheästi olla, mutta minä haluan tuntea itseni naiseksi, haluttavaksi ja kauniiksi mieheni silmissä. Samoin haluan mieheni kokevan itsensä vetovoimaiseksi. Se on parisuhteen liima. Toki parisuhteessa on paljon muitakin tärkeitä elementtejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Ei ole välttämättä synnyttäneellä mahdollisuutta harrastaa seksiä vaikka haluaisikin.
Oletko koskaan synnyttänyt? Verta valuu viikkokaupalla ja ainakin itsellä oli varmaan 100 tikkiä alapäässä. En voinut edes istua kunnolla puoleentoista kuukauteen. Harrastapa siinä sitten seksiä...
Ja vaikka noita tikkijäkään ei olisi noin paljon, raskauden jälkeen veri valuu ja alapää on käyttökiellossa jonkin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Mies voi vaihtaa työpaikkaan , jossa ei ole työreissuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Ei ole välttämättä synnyttäneellä mahdollisuutta harrastaa seksiä vaikka haluaisikin.
Oletko koskaan synnyttänyt? Verta valuu viikkokaupalla ja ainakin itsellä oli varmaan 100 tikkiä alapäässä. En voinut edes istua kunnolla puoleentoista kuukauteen. Harrastapa siinä sitten seksiä...
Ja vaikka noita tikkejäkään ei olisi noin paljon, raskauden jälkeen veri valuu ja alapää on käyttökiellossa jonkin aikaa.
Älähän nyt yleistä. Taannoin jossain naisten höpöhöpö tositeeveessä oli perhe, jonka lapsilla alle vuosi ikäeroa. Siihen liittyvässä keskustelussa joku kehui antaneensa pillua jo sairaalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Mies voi vaihtaa työpaikkaan , jossa ei ole työreissuja.
Milläs sitten maksetaan mamman kotona makaaminen?
Mies varmaan on suostunut vaimon pyyntöön jättää tuollaiset kaverit menneisyyteen. Ties mihin ne vielä miesrukan yllyttää, kun tämä ei uskalla sanoa heille vastaan. Kohta on kämpässä kotietsintä huumeiden ja varastetun tavaran vuoksi.